Selkäydinpuudutus

ei mulla ainakaan sattunut hirveesti. Hyvin lääkitsevät just ennen kuin pistävät. Mulla ainakin pyörähti maailma ja keskityin siihen että pysyisin petillä.

Antavat ennen puudutusta rauhoittavaa lääkitystä.

Itsella puudutettu pari kertaa vuoden sisällä ja kummallakaan kerralla en tuntenut mitään tai maksimissaan voi verrata hyttysen pistoon.

Ei voi kuin ihmetellä näitä "sankareita", jotka jaksaa pelotella kavereitaan näillä asioilla.
Minulle tehtiin viime lokakuun lopulla "selkäydinpuudutus" elikkä spinaalipuudutus ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin minäkin kuullut jonkinlaisia negatiivisia juttuja puudutuksesta, mistä syystä hieman sitä etukäteen jännitin. Kokemus oli kuitenkin ihan positiivinen, niin että kun kolme viikkoa takaperin olin jälleen menossa leikkaukseen, ei tuleva spinaaalipuudutus jännittänyt lainkaan.
Ekalla kerralla en saanut edes rauhoittavaa pilleriä etukäteen, kävelin omilla jaloillani leikkaussaliin.
Tällä toisella kerralla sain rauhoittavan pillerin, ja hoitajat veivät sängyllä leikkaussaliin. Pilleri todella "rauhoittaa" pelot pois, ja aikaansaa tosiaan pienen "pöhnän", niin että kävely ei kyllä onnistuisikaan.

Tsemppiä vaan - puudutusta ei tarvitse pelätä, hyttysen pistokin tuntuu enemmän.

ees oo sitä huomannut, jos joku sattuu niin kanyylin laitto käteen. Ja sekin tuntuu. selkäydinpuudutus piikkiä ei satu. Sen tuntee mut kipua ei. Lähinnä tuntee kun neula menee ihon läpi mut ei mitään muuta. Ja sekään ei satu

sitten kun tuntuu, on jo ohi. Ihan vähän tekee kipeää, mutta täytyy sitä jotain kestää. Turha pelko pois.

ja sain selkäydin puudutuksen, ei tehnyt yhtään kipeää.Jos johonkin pitäis verrata, niin ehkä korkeintaan senverran, kuin normaali verikokeen ottaminen sormenpäästä.Sanoin siis korkeintaan, minulle ei edes sitäkään vertaa sattunut.Eli toisinsanoen ei ollenkaan.

Minäkin pelkäsin ihan suotta,tästälähin haluan kaikki mahdolliset leikkaukset siten, koska saa olla valveilla ja tietää kokoajan mitä tapahtuu.

Tunto on täysin poissa, eli mitään kipuaistimuksia ei leikkaus aiheuta. Sitten kun leikkaus on ohitse,normaalit tunnot palaa muutaman unnin sisällä, mutta saat hyvän lääkityksen. Älä pelkää, ei ole aihetta.
Nyky lääketiede huippua. Siunausta sinulle!

Ei varsinaisesti satu niin kuin kipu yleensä... Mulla tuntui lähinnä vaan omituiselta. Ehkä enemmänkin sellainen paineen tunne.
Enemmän mua häiritsi se kun pistoa laitettaessa piti olla selkä ihan kyyryssä ja joku hoitsu mua piteli siinä asennossa niin voimakkaasti, että meinasi niskat vääntyä.. :)

Tehtiin töölössä spinaalipuudutus eilen. Olin kahden vaiheilla nukutuksen ja puudutuksen välillä. Ennen puudutusta rauhoittavat naamaan, sitte pedille kylkiasentoon ja piikki nikamien väliin. Nippa nappa jotain tunsin. Sitte olikin hetkessä molemmat koivet ihan vek kisoista. Kerrassaan hassu tunne.
Eli jatkossa jos tulee tämä valinta vastaan niin en epäile spinaalin valintaa hetkeäkään!

Potilaiden olisi kovin tärkeä ymmärtää, että termi "selkäydinpuudutus" on väärä. Spinaalipuudutusta ei laiteta korkeudelle, johon selkäydin ulottuu, vaan alemmas. Neula ulotetaan selkäydinnesteonteloon josta puudute leviää ontelosta viuhkamaisesti sivulla suuntautuviin hermojuuriin. Halvaantumisriskiä ei siis käytännössä ole, eivätkä käytettävät neulat ole paljoa ohutta silmäneulaa paksumpia. Ennen puuduttamista voidaan antaa kipu- ja rauhoittavia lääkkeitä esilääkkeiden lisäksi, jolloin puuduttaminen sujuu nopeasti, verraten kivuttomasti ja mukavasti.

Hermovaurioriski ei välttämättä liity verenohennuslääkkeisiin vaan siihen, jos spinaalineula tökkää vahingossa cauda equinan säikeeseen ja puudutetta ruiskutetaan ko. hermon sisään. Harvinaista kyllä, kun nykyiset neulat monet eivät niinkään leikkaa vaan työntävät tylpästi säikeet edeltään.

Toki puudutusaina leviää myös selkäytimen alueelle, mutta varsinainen puutumisvaikutus tulee noiden ytimestä haarautuvien hermojuurten puutuessa. Jos spinaalitilaan joutuu vahingossa liian iso määrä puudutetta se voi kyllä nousta vaarallisen korkeallekin ytimen kannalta. Mutta turha käydä läpi tuikiharvinaisia komplikaatioita ja saivartelullisia erikoistapauksia, pysytään ihan tavallisessa ongelmitta onnistuvassa spinaalissa joita 99,99% tapauksista on. Lähinnä vältän tuota ydinpuudutus-termiä siksi, etteivät potilaat turhaan luulisi että puuduteneula tökätään selkäytimeen tarkoittaen välitöntä halvaantumisvaaraa.

Opiaattien aiheuttama pahoinvointi on tärkeä huomautus, näin on. Puudutukset kuitenkin vähentävät kipeimmän vaiheen eli heti leikkauksen jälkeisen vaiheen kipua vielä heräämö- ja myöhemmässä toipumisvaiheessa eli näiden lääkkeiden tarve on paljon vähäisempi kuin nukutuksen jälkeen eli myös pahoinvointia esiintyy vähemmän. Nukutuksessa niitä ei käytetä "vähän aikaisemmassa vaiheessa" vaan yleensä jo juuri ennen nukutusaineen annostelua antaen lisäannoksia koko leikkauksen ajan. Ja myös kipu voi aiheuttaa heijasteellista pahoinvointia...

En missään väittänyt mitään hermovaurioiden etiologian mukaisesta yleisyysjärjestyksestä. Totesin ainoastaan, että hyytymishäiriöihin liittyvät hematoomat (joita voi kyllä syntyä ilmankin hyytymishäiriöitä) eivät ole AINOA syy neurologisiin komplikaatioihin.

Olet oikeassa siinä että tuo pahoinvointia koskeva lauselmani oli vähän turhan yleistävä. Tarkoitin sillä lähinnä sanoa että puudutus sinänsä ei juurikaan aiheuta pahoinvointia itsessään ellei verenpaine kovasti lähde heittelehtelmään.

Valikoiva tiedottaminen? Kuka kuvittelee voivansa antaa mistään aiheesta 100% kattavaa katsausta tällaisen villin lännen sekametelipalstan rajoitetussa merkkimäärässä? Jos se on tavoitteena niin ole hyvä, näytä mallia ja anna sinä tällainen kattava katsaus.

Huomautuksesi selkäytimen puutumisesta on oikein, ja itse asiassa totesin saman asian jo aiemmin. Ilmeisesti sinulla on suurempi tarve päteä ja viilata pilkkua, kuin oikeasti keskustella tästä aiheesta? En ehkä ole viel nukutuslääkäri (kandi vasta), mutta osaan kyllä tarkistaa tietoni ja esittää ne kohteliaasti. On parempi lievittää tällaisessa paikassa turhia pelkoja kuin mainostella jotakin 1/30 000 mahdollista haittatapahtumaa. Olet ehkä eri mieltä ja siihen sinulla on toki oikeus.

Jos nyt viilataan pilkkua lisää, niin tästä kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että halvaantumisriski liittyisi nimenomaan mekaaniseen vaurioon neulalla puudutusvaiheessa: "Spinaalipuudutusta ei laiteta korkeudelle, johon selkäydin ulottuu, vaan alemmas. Neula ulotetaan selkäydinnesteonteloon josta puudute leviää ontelosta viuhkamaisesti sivulla suuntautuviin hermojuuriin. Halvaantumisriskiä ei siis käytännössä ole,"

Valikoivan tiedottamisen ainoa vaihtoehto ei ole 100 % kattava katsaus.

Menikö sittenkin jokin vikaan?
Minulta leikattiin oikeasta jalkapyödästä haittaa kulkemissen aiheuttanut kanglio tammi-helmikuussa 2012.
Minut puudutettiin spinaalipuudutuksella. Toimenpiteen suoritti kandi. Minulta kysyttiin ennen toimenpidettä tähän lupaa. Suostuin, koska kokemustahan kandit juuri tarvitsevatkin.
Piikitys ei mennyt ihan putkeen. Yrityksiä taisi olla ainakin neljä. Minua pyydettiin nousemaan istuma-asentoon leikkauspöydällä siten, että jalat roikkuivat ja köyristin selkäni avustettuna aivan kaarelle. Nyt tärppäsi.
Itse toimenpide ei aiheuttanut juurikaan kipua, mutta pistäminen tuntui alaselässä melkoisena paineena. Olin aivan hiestä märkä...voi olla, että jo hieman jännittikin.
Minulla on nyt muistona selässä tuosta toimenpiteestä;
- peukalonpään kokoinen "mustelma" pistos kohdassa
- jalkani ryhtyivät kremppaamaan niin, että lopulta heräsin öisin pahoihin jalkakramppeihin
- selkä on kipeytyny huomattavasti
- syön tällä hetkellä aamulla ja illalla Lyrican 75 mg, joka on poistanut lähes kokonaan krampit tonttuset Paratabsit aamuin illoin
- niitä esiintyy vain esim varpaillenousemisen yhteydessä, etc...
Tähän lopuksi hieman epikriisiä;
pohjalla 2008 heinäkuussa aivohalavus - johtuen oikeanpuoleisen nikamavaltimon repeämästä - oireina oikenapuoleinen halvaus (joka jonkin ajan kulutttua parani lähes täysin), lyhytaikainen näön lähtö, tunto häiriöt (kylmä, kuuma, tylppä, terävä) hieman puutuneet ja kömpelöt kädet etc...
Tuon leikkauksen jälkeen todettu alaselkänikamien (ei leikkauksen johdosta huom!) melkoiset kuluma vauriot ( todennäköisesti itse aiheutettuja kuntosalilla menneisyydessä)
Onko mahdollista, että tuossa spinaalipuudutuksessa on tapahtunut jotain lisää?
Faktaa joka tapauksessa on, että tuon puudutuksen jälkeen selkäoireeni ovat todella pahentuneet, ja jalkani ovat muuttuneet todella hempuleiksi eli kävelyni on todella heikentynyt siitä tasosta, jonka saavutin halvauksen jälkeen.
Kenen puoleen käännyn kysymysteni kanssa, esim neurologi, anestesialääkäri...?

Spinaalipuudutuksesta saa muuten ihan helvetillisen päänsäryn ja se särky kestää pahimmillaan kuukausia.... ei kiitos enää ikinä, yksi kerta riitti!

Jännä homma, että nuo ketjussa kirjoitelleen "lääkärit" vaikeni jälleen kerran yhdestä erittäin yleisestä ongelmasta, joka liittyy juurikin tähän kyseiseen puudutukseen... Noh, kaikki komplikaatiothan pitää pitää omana tietona, ellei potilas niitä erikseen kysele ja jos kyselee, niin ongelmat pitää vähätellä, mielellään latinaksi... *ttu mitä *skaa!

Miten puudutus voidaan tehdä jos on sairaalloisen lihava?

selkäydinpuudutus on kivuton... ja parasta mitä voi kokea laikkauspukuun pukeutuneena... Istut kumerassa niin että selkäsi on pyöreä,,,,nukku-matti työntää alaselkään ohuennaulan ja ruiskuttaa aineen sisään vetää neulan pois ja kun ehdit sopivasti esettumaan laikkauspöydälle on alaraajasi navasta alaspäin tunnoton kuin sipilän hallitus... ja homma bueno... Koin tämän torstaina elis 4 vrk sitten

ei tunnu juuri miltään 2 kertaa tehty

Just pääsin meilahesta leikkauksesta ja neljä kertaa ne koitti sen pistää eikä onnistunu ku kolahti tonne luuhun, sitten nukutus vaikka pyysin sitä ekaksi ja tänään on selkä ollut niin kipeä että en edes muista koska olis ollu näin hajalla edes raksan jäljiltä

V. 2013 minulle tehtiin tähänastisen elämäni ensimmäinen selkäydinpuudutus. Aiemmin on kerran leikattu nukutettuna. Olen erityisherkkä, joten en muistele selkäydinpuudutuksessa tehtyä leikkausta mitenkään lämmöllä. Mutta koska, esim. itselläni selkäydinpuudutus onnistui hienosti ja sain rauhoittavia esilääkkeitä jne. menisin siihen kyllä uudestaan. Nimittäin pääsin samana päivänä saattajan kanssa kotiini toipumaan. Tämä oli sitten huippua! Muistan vieläkin kun jouduin yöpymään nukutusleikkaukseni jälkeen täpötäydessä sairaalassa. Muistan kuinka ennen kotiuttamistani sänky oli jo väenpaljouden takia siirretty sairaalan käytävälle odottamaan kotiinlähtölupaa lääkäriltä. Se muistikuva ei katoa mielestäni koskaan. Makasin sängyssä sairaalan käytävällä, koska huoneissa ei ollut enää tilaa ja olin juuri pääsemässä kotiin. Joka tapauksessa kumpikin leikkaus onnistui täydellisesti, ja siitä olen ikuisesti kiitollinen osaavalle hoitojärjestelmällemme, lääkäreille ja hoitajille.