Tämä ei nyt varsinaisesti kuuluisi tänne, mutta en oikeasti keksi mitään muutakaan paikkaa minne kirjoittaa.
Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun menettää tai on vaarassa menettää jotakin. En nyt tarkoita kenenkään kuolemaa tai mitään, ei niin vakavaa. Mutta varmaan jokainen on esim. pienenä ala-asteella kiintynyt kouluavustajaansa tai opettajaansa niin kovin, että suree tämän lähtöä tai vaihtumista paljonkin. Minulla on nyt vähän tuollainen tilanne.
Olen soittanut erästä soitinta vasta melko vähän aikaa, kesällä tulee täyteen kaksi vuotta. Hieman yli vuoden minua on opettanut tämän hetkinen opettajani, joka on todella iloinen, positiivinen ja kannustava. Hän on myös huumorintajuinen ja huolehtiva, eikä koskaan sano ns. "pahasti" vaan huomauttaa asioista hienovaraisesti jos jostain huomauttaa täytyy. Ja nyt tänään sain kuulla, että ensi vuodeksi opettajani vaihtuu. Olen oikeasti tosi surullinen sen takia, ope on minulle enemmänkin kaveri ja rohkaisija kuin pelkkä typerä soitonopettaja. Tuntuu oikeasti kuin olisin menettämässä hyvän ystävän.
Ennen itsetuntoni oli todella alamaissa, olin surullinen ja masentunut. Kun aloitin soittoharrastuksen, minulla oli eri opettaja kuin nyt. Kun nykyinen (ja kohta entinen..) openi alkoi opettamaan minua, alkoi itsetuntoni kummasti kasvaa hänen kehuistaan ja välittämisestään. Kamalaa, jos hän tosiaan lähtee pois opistosta jossa soitan.. En osaa kuvitella ketään muuta luokkahuoneeseen hymyilemään kuin opettajani. Oikeesti, tää asia vaivaa mua. Olen kai yliherkkä tai jotain. Kuitenkin, mitä tekisitte minun sijassani? Kellään samankaltaisia kokemuksia, että on ns. "ylikiintynyt" opettajaansa?
Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun menettää tai on vaarassa menettää jotakin. En nyt tarkoita kenenkään kuolemaa tai mitään, ei niin vakavaa. Mutta varmaan jokainen on esim. pienenä ala-asteella kiintynyt kouluavustajaansa tai opettajaansa niin kovin, että suree tämän lähtöä tai vaihtumista paljonkin. Minulla on nyt vähän tuollainen tilanne.
Olen soittanut erästä soitinta vasta melko vähän aikaa, kesällä tulee täyteen kaksi vuotta. Hieman yli vuoden minua on opettanut tämän hetkinen opettajani, joka on todella iloinen, positiivinen ja kannustava. Hän on myös huumorintajuinen ja huolehtiva, eikä koskaan sano ns. "pahasti" vaan huomauttaa asioista hienovaraisesti jos jostain huomauttaa täytyy. Ja nyt tänään sain kuulla, että ensi vuodeksi opettajani vaihtuu. Olen oikeasti tosi surullinen sen takia, ope on minulle enemmänkin kaveri ja rohkaisija kuin pelkkä typerä soitonopettaja. Tuntuu oikeasti kuin olisin menettämässä hyvän ystävän.
Ennen itsetuntoni oli todella alamaissa, olin surullinen ja masentunut. Kun aloitin soittoharrastuksen, minulla oli eri opettaja kuin nyt. Kun nykyinen (ja kohta entinen..) openi alkoi opettamaan minua, alkoi itsetuntoni kummasti kasvaa hänen kehuistaan ja välittämisestään. Kamalaa, jos hän tosiaan lähtee pois opistosta jossa soitan.. En osaa kuvitella ketään muuta luokkahuoneeseen hymyilemään kuin opettajani. Oikeesti, tää asia vaivaa mua. Olen kai yliherkkä tai jotain. Kuitenkin, mitä tekisitte minun sijassani? Kellään samankaltaisia kokemuksia, että on ns. "ylikiintynyt" opettajaansa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla oli hiukan samanlainen juttu, kun mua lukion ykkösellä opettanut historian opettaja olikin vain sijainen ja se lähti pois, kun ykkösluokka loppui. Olin huomannut, että historia kiinnostaa mua, mutta ajattelin, että se johtui vain siitä opettajasta, koska se opetustyyli ja persoona jotenkin vain miellyttivät mua. Kuitenkin oon huomannu nyt, että se aine on kuitenkin mielenkiintoinen vaikka opettaja on vaihtunu lähes joka kurssiin.
En nyt sano, että sullekin kävisi noin kuin mulle, että siitä pääsisi yli, mutta toivon, että näin käy.. Kuitenkin suosittelen, että puhuisit sille opettajalle tästä asiasta, jos rohkeutta riittää. Uskon, että tämä opettaja voisi antaa joitain hyviä ohjeita, koska vaikuttaa todella miellyttävältä ihmiseltä. Mutta älä kuitenkaan tuomitse uutta opettajaasi heti, enkä usko, että niin tekisitkään..
Toivon parasta sulle, että pääset jatkamaan harrastuksesi parissa!