Minun pojallani on vaikeuksia sopeutua kouluun. Olemme molemmat,sekä mieheni että minä, tarkkoja siitä, että poika hoitaa läksyt ja muut ajallaan. Mutta kun olimme pidennetyllä lomalla, jossa pojan opetus lankesi meidän huoleksemme,vastaamme tuli ongelma.
Joka kerran, kun sanoin, että ajattele itse, tai kysyin, mitä mieltä olet? Vastaus oli, että ei näin saa tehdä. Ei saa ajatella itse. Meillä ope kertoo, miten nämä laskut pitää ratkaista jne...
Samoin olen huomannut, että joillakin muilla tunneilla itsenäisestä ajattelusta on seurauksena haukut, tai numeron alennus. Eli: ei saa ajatella itsenäisesti. Eikä myöskään saa hankkia uusia kokemuksia. Oli ihan vähällä, saimmeko pojalle lomaa. Olisi kyllä lähdetty kaikesta huolimatta, mutta silti.
On todella järkyttävää seurata tällaista. Poika inhoaa koulua, enkä kyllä sitä ihmettele. Eikö se motivaatio olisi tärkein? Nyt ei niin ole, vaan se, että saadaan kaikki tanssimaan oman pillin mukan, viis siitä, onko s muille hyvkäksi.
Joka kerran, kun sanoin, että ajattele itse, tai kysyin, mitä mieltä olet? Vastaus oli, että ei näin saa tehdä. Ei saa ajatella itse. Meillä ope kertoo, miten nämä laskut pitää ratkaista jne...
Samoin olen huomannut, että joillakin muilla tunneilla itsenäisestä ajattelusta on seurauksena haukut, tai numeron alennus. Eli: ei saa ajatella itsenäisesti. Eikä myöskään saa hankkia uusia kokemuksia. Oli ihan vähällä, saimmeko pojalle lomaa. Olisi kyllä lähdetty kaikesta huolimatta, mutta silti.
On todella järkyttävää seurata tällaista. Poika inhoaa koulua, enkä kyllä sitä ihmettele. Eikö se motivaatio olisi tärkein? Nyt ei niin ole, vaan se, että saadaan kaikki tanssimaan oman pillin mukan, viis siitä, onko s muille hyvkäksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
..nytkö tähän on vasta herätty, että suomen koululaitos tasapäistää oppilaita? Ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Jos ajattelet itse olet hankala oppilas jos kyseenalaistat asian mitä opetetaan tai löydät uusia menetelmiä ratkaisuun mitkä poikkeavat opettajan opettamista tavoista :)
Ei mitään uutta tällä pallolla. Tee pojallesi palvelus ja laita erityisluokalle jossa on fiksu ja ehkä kohta eläkkeelle jäävä opettaja joka on vain innoisssaan siitä, että joku oppilas on oikeasti kiinnostunut :)
Ikävä kyllä, että normaalikouluissa kaikki menee samaan tahtiin ja jos joku poikkeaa on se häiriöksi. Sama jatkuu yhteiskunnassa ja työelämässä.
On opettaminen paljon muuttunut, ainakin, kun vertaan nyt ekalla luokalla olevan poikani opetusta, ja omaa eka luokkaani kaksikymmentä vuotta sitten.
Ja alkuperäiselle kirjoittajalle, jos olet tyytymätön opettajan toimintaan, kannattaa keskustella opettajan kanssa, ja jos et saa sittä keskustelusta mitä haluat, niin ota sitten yhteyttä rehtoriin ja vaikka ylemmillekkin tahoille.
Kouluista ei enää mielellään anneta lapsille lomaa koska koulutyöstä jää niin helposti jälkeen. Ja huomaathan että jos koulunkäynti on noin vaikeaa ei loma varmasti tehnyt hyvää siinä suhteessa että jää jälkeen koulutyöstä vaikka miten vanhempien kanssa opiskeltaisiin.
Ei koulunkäynti ole samaa mitä oli silloin meidän aikana mutta miä olen ollut todella tyytyväinen poikani kouluun ja siihen miten paljon kaikkea kehittävää siellä on. Ei matikan laskuja esim. lasketa enää samalla tavoin kuin ennen mutta ei lapsen pidä muuttaa tapaa vaan meidän vanhempien. Samalla voimme antaa hyviä vinkkejä miten laskuja voi tarkastaa esim. suttupaperilla..
En oikein ymmärrä mitä haluat sanoa. Lomaa pitää saada vaikka lapsi ei oikein pärjää koulussa ja se on koulun ja opettajan syy??
Anneli
uskotaan suoraa päätä lapsen sanat absoluuttiseksi totuudeksi....
todella tarvitset apua. ainakin siihen, että sisäistät sen, että opettaja on poikasi ensisijainen opettaja. jos olet ainoa poikasi luokan vanhempi, joka opettajan opettamisen kyseenalaistaa, olet varmasti silloin hakoteillä.
poikasi ei osaa asennoitua kouluun oikein, ei pärjää, silti sieltä ollaan pois lomailemassa. eiköhän kouluilla ole niin paljon lomia muutenkin, että ne reissut saisi soviteltua siihen kouluaikatauluun. varsinkin, kun siellä kerran on vaikeuksia.
ja vaikeudet ymmärrän, jos poika on omaksunut asenteen sinulta: "olisi lähdetty kaikesta huolimatta..." eli kaikki mulle heti ja tänne. opettele asennetta, sen jälkeen voi kaikki olla helpompaa.
Miten niin ei saa ajatella itse? EIhän koulussa pärjää jos ei ajattele omilla aivoillaan?
Muuten käytöksen alennusta ei enää ole, käytös arvioidaan kuten muutkin aineet eli harvalla on kiitettävä.
et ollutkaa kirjoittanut käytöksen alennuksesta vaan numeron alennuksesta. Mutta kun luin tarkemmin, huomasin nimimerkin itsekin opettaja...Luulisi opettajan osaavat ottaa yhteyttä kollegaan eikä ihmetellä tällä palstalla kouluasioita!
En muuten sanonut missään, ettei poikani pärjäisi koulussa. Hänen numeronsa ovat aivan kelvollisia, siinä tyydyttävän ja kiitettävän tienoilla.
Tarkoitin sitä, että poika ei todellakaan viihdy koulussa. Mikä tässä oli niin epäselvää? En todellakaan ole vaatimassa pojalleni mitään sirkushuveja kouluun, vaan ihan asiallista ja kannustavaa opetusta, joka valmistaisi tulevaan elämään. Mutta se taitaa olla liikaa pyydetty. Opettajat purkavat omia ongelmiaan ja turhaumiaan oppilaisiin ja kaikki vähänkin poikkeava kitketään kovalla kädellä pois.
En myöskään puhunut mistään käytöksen alennuksesta, vaan siitä, että ainenumero laskee, jos ei toimi täsmälleen niin kuin vaaditaan. Eli: älä ajattele, älä kuulu, älä näy. Minäkin luulin, ettei koulussa pärjää, jos ei ajattele omilla aivoillaan, mutta se oli selvästi väärä luulo. Käytännössä on tämä koettu. Enkä ole ainoa sen luokan vanhemmista joka näin ajattelee. Olen keskustellut asiasta muutaman luokkakaverin vanhemman kanssa, ja eräs perhe on jo siirtämässä lapsiaan toiseen kouluun, juuri samasta syystä.
Ja kuinka niin se loma voisi olla pahasta? Poika sai rutkasti uusia kokemuksia, uskaltautui puhumaan vierasta kieltä ensimmäisen kerran koko kouluaikanaan jne... Ja kun palasi kouluun, huomasi, että hän oli tehtävissään paljon edellä muuta luokkaa.
Rehtorille ei kannata mennä puhumaan, koska hän on se suurin ongelma. Hän on itse ollut tuomassa kuvaamaani ilmapiiriä kouluun. Tämäkin on todettu itse, eikä ole pelkkää kuulopuhetta. Olen hänet tavannut, ja puheet oli sitä luokkaa että puistatti toden teolla. Hänen mielestään kaikki nuoret ovat potentiaalisia häiriköitä, ja vaativat kovaa kuria ja nöyryytystä, kasvaakseen kunnon aikuisiksi. Mitäpä siinä voisi yksittäinen opettaja tehdäkään, jos johto on tämmöinen?
En kuvittele, että poikani olisi mikään täydellinen pikku kullanmuru, joka on erehtymätön. Samanlainen pojanjuntikka, kuin kaikki muutkin.
Mutta onko kannustava ja yksilöllisyyttä suosiva opetus todella liikaa pyydetty?
Ihan sellaista kysyisin, että onko tämä palsta tarkoitettu vain niille, jotka ovat ei-opettajia? Oman poikani kohdalla olen ensisijaisesti vanhempi, enkä opettaja. Ja opettajakollegojeni kanssa olen asiasta puhunut, mutta onko väärin haluta asiasta ihan muidenkin järkeviä mielipiteitä?
Mutta sen varmasti opettajana tiedätkin.
Voithan toki mennä esim. vanhempainyhdistyksen kokoukseen puhumaan asiasta, tai luokkalaisten vanhemmille, varmasti löytyy muitakin samoin ajattelevia, jos opettaja selkästi hankala on.
Kyllä niitä muitakin samoin ajattelevia on. Mutta valitettavan vähän niitä, jotka uskaltaisivat asialle jotain tehdä. Yksin on aika vaikea mennä mihinkään kokoukseen näkemyksiään puolustamaan.
Joka kerran kun olen jotakuta pyytänyt sivustatueksi, vastaus on ollut: en jaksa, en uskalla, entä jos lapsi kärsii entistä enemmän jos uskallan kritisoida opetuksen tasoa? Minun on sanottava, että en minäkään ehdoin tahdoin mene itseäni/lastani suden suuhun työntämään. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuisi, jos kritisoisin opetusta, ja poikani joutuisi sen jälkeen jatkamaan saman open kanssa. Ja kun sitä virassa olevaa opettajaa ei saa kammettua pois mitenkään, vaikka olisi epäpätevä. Samoin on rehtorinkin kanssa. Ja kun on vielä sen verran nuori ihminen, että jatkaa virassa vielä lähes kaksi vuosikymmentä.
Ainoa vaihtoehto taitaa olla se koulunvaihto. Tasokas yksityiskoulu olisi onneksi järkevän matkan päässä, mutta se maksaa todella paljon.
Olet opettaja, mutta oletko samalla kouluasteella kuin lapsesi? On aivan eri asia opettaa perustaitoja ala-asteikäiselle kuin edistyneempiä asioita nuorille. Minulla on kahden tutkinnon vuoksi kokemusta kahdesta erilaisesta oppilasikäryhmästä kymmenen vuoden ikähaitarilla ja voin kertoa, että opetusalan työ voi olla kovin erilaista eri paikoissa.
Suora lainaus tekstistäsi:
"Mutta onko kannustava ja yksilöllisyyttä suosiva opetus todella liikaa pyydetty?"
Opettajana varmaan tiedätkin, että kannustavuus ei vie aikaa ja resursseja, mutta yksilöllistäminen vie ja opettajan venymisellä on rajansa.
Onko lapsesi luokassa paljon muita erityistä kohtelua vaativia lapsia? Minkä ikäisestä lapsesta on kysymys?
Olet oikeassa, etten ole samalla kouluasteella kuin poikani. Hän on siis yläasteella. Totta kai on eroja kouluasteen ynnä muiden mukaan ja samoin myönnän, että yläaste on se opettajan kannalta raskain paikka opettaa. Juuri siksi olen näinkin pitkään yrittänyt katsoa, saisiko tilanteen jotenkin järkevästi hoidettua. Opettajatkin kun ovat vain ihmisiä. Mutta silti on asioita, jota ei minusta pitäisi hyväksyä, edes opettajalta. Ei opettajalla ole oikeutta purkaa turhaumiaan oppilaaseen.
Esim. on pari ainetta, jossa ei saa kysyä neuvoja. Jos kysyy, opettaja huutaa, että miksi yrität häiriköidä tuntia. Sitten, kun ohjeiden puutteessa yrittää rämpiä tehtävän tehdyksi, ja se sattuukin olemaan väärin... lisää huutoa ja lisäksi sanotaan, että oletko niin tyhmä, ettet tähänkään kyennyt...Samoin, kerran poikani oli erehtynyt tekemään annetun tehtävän eri tavalla kuin oppikirjassa oli määrätty. Lopputulos oli haukut ja jälki-istuntoa. Syyksi sanottiin, että poika yllytti tovereitaan kapinoimaan opettajan ohjeita vastaan. Ja tehtävä oli kuitenkin oikein tehty.
Siitä yksilöllisyydestä olen valmis joustamaan. Ymmärrän varsin hyvin tämän hetken ala-arvoiset resurssit koulumaailmassa. Mutta pitääkö tällaista oppilaiden kyykyttämistä sietää?
Olen itsekin opettaja alakoulussa. Oli oppilas ala- tai yläkoulussa, oppilaan kyykyttämistä ei tarvitse kuvaamallasi tavalla sietää. Nämä opettajat eivät ole tehtäviensä tasolla. Meitä opettajiakin löytyy niin moneen lähtöön... Toisaalta, mikä on hyvä toiselle, ei olekaan sitä toiselle.
Tällä hetkellä olen kyllä skeptinen sen suhteen, kuinka opettajat osaavat katsoa peiliin. Näitä peiliä vieroksuvia opettajia löytyy kokemukseni mukaan enemmän iäkkäämmistä opettajista.
Taitaa olla parasta voimistaa lapsen selviytymisstrategioita tai vaihtaa koulua.
ensin kerrot, ettei poikasi saa ajatella itse,siitä tulee nuhteita. sitten poikasi ei saa kysyä neuvoa, siitäkin tulee. onko nyt kyse ärsyttämään pyrkivästä murkusta, joka tietää kyllä miten saa parhaiten opettajan raivon partaalle. tuntuu, että on.
myönnät ettei poikasi sopeudu kouluun, olisiko kotiasenteissa paraantamisen varaa?
suosittelen sitä yksityiskoulua. siellä on aikaa opettajilla käsitellä hankalia pilalle hemmoteltuja herranterttuja.
ole oppinut kyseenalaistamaan lapsen sanomisia? Miksi uskot sokeasti lastasi? Lapset ovat taitavia yrittämään päästä kuin koira veräjästä. Kyllä opettajan pitäisi tulla mieleen, että lapsi yrittää saada sinut tekemään tehtävänsä puolestaan.
..että ne alakoulun oppilaat ovat usein rehellisempiä kuin murkut, jotka osaavat jo melkoisesti valehdella, kun ei huvittaisi. Itse en ainakaan usko murkkujani joka asiassa, he selittävät aina asiat omaksi edukseen - jopa meidän kiltit koulusta kiitettäviä tuovia nörtit.
Äiti ja opettaja olen minäkin. Molemmissa rooleissa näen, että kenkä ei aina lapsella purista siitä kohtaa, mistä lapsi sanoo. Keskustelehan lapsesi kanssa asioista vielä pitkään, ennen kuin teet itse mitään.
Minulla tuli kerran asiaa pojan opettajalle, ja ajattelin sitten ääneen soittavani opettajalle ja kysyväni mieltä vaivaavasta asiasta. Poika kielsi ehdottomasti soittamasta ja sanoi, että opettaja ei vastaa kysymyksiin siitä asiasta. Sanoin silti soittavani ja poika melkein itki, sillä jos opettaja on sanonut, ettei vastaa kysymyksiin, niin silloin ei enää kysytä. Pojan mielenrauhan vuoksi soitin luokkakaverin äidille ja kysyin asiaa sieltä.
Myöhemmin otin tuon tapahtuman puheeksi opettajan kanssa, sillä tottahan tiesin, että joku irrallinen lause oli tuotu eri asiayhteydestä toiseen.
Opettaja totesi, että kyllä hän tosiaan kielsi kysymästä asiasta. Kyseessä oli juhlatilaisuus, johon koko luokka oli menossa. Oppilaat olivat innostuneet kovasti opettajan kertoessa juhlasta ja aikansa opettaja oli vastannut kysymyksiin. Lopulta opettaja oli sanonut, että "Nyt minä en enää vastaa kysymyksiin tästä asiasta, jotta teille jää jotain yllätykseksikin."
Ajattelepa itse nyt tilannetta, josta kirjoitit. Poikasi sanoo, että ei saa ajatella itse, vaan opettaja kertoo, miten laskut pitää ratkaista. Ettehän te olleet siellä koulussa, vaan te olitte siellä lomalla, ihan muussa paikassa. Oliko opettaja kieltänyt ajattelun muuallakin kuin koulussa?
Sanoisin, että mene nyt sinne poikasi opettajan luokse keskustelemaan asioista. Voi olla, että hänen pedagogiset periaatteensa tai käytännön resurssinsa eivät ole sellaiset, mihin sinä olet koulussasi tottunut, mutta ne voivat olla hyviä silti. Ei meidänkään lasten - vanhanaikaiset - opettajat opettaneet lapsiani lukemaan niin kuin minä äidinkielenopettajana olisin toivonut, mutta hyvinhän nuo lapset oppivat. Olen muutenkin seurannut aina kiinnostuneena, mitä voisin oppia lasteni opettajilta, ja jotain olen oppinutkin.
Kirjoitit, että olet huomannut, että joillakin muilla tunneilla itsenäisestä ajattelusta on seurauksena haukut. Oletko ollut niillä tunneilla mukana? Jos et ole, niin mene. Tiedät itsekin, että oppitunnit ovat julkisia.
Voisitte myös joskus kerätä pojan kavereita teille tekemään läksyjä ja juttelemaan ohimennen koulusta ja opettajasta, sekin avartaa näkemystä.
Loma-anomuksen nuivaa hyväksyntää minä en ihmettele lainkaan. Meillä lapset ovat niin katkeria siitä, että muut käyvät kouluaikoina lomilla, mutta meillä mennään vain virallisina loma-aikoina jonnekin. Totta kai koulua käydään silloin kun koulua on. Onko teillä sinun koulussasi lomat eri aikaan kuin poikasi koulun lomat, vai miksi järjestitte loma-ajan juuri kouluaikana? Niitä uusia kokemuksia saa oikeiden lomien aikana siinä kuin omien lomienkin aikana.
Vähän jäi soimaan korvissa tuo "Olisi kyllä lähdetty kaikesta huolimatta, mutta silti." Jos opettajalla on mielestäsi outo asenne opettamisessa, niin arvaapa, mitä tuo sinun lausumasi kertoo sinun asenteestasi yleensä koulua kohtaan. Ja sinun asenteesihan tietenkin vaikuttaa myös lapsesi asenteisiin. Tarkkailkaa nyt hetken aikaa tosiaan sitä, mikä on todellinen syy siihen, että poikasi ei viihdy koulussa. Vinkkinä voin kertoa, että poikasi ei ole mikään poikkeus, mutta harvoin siitä viihtymättömyydestä tulee ongelma.
Jos osoittautuu kuitenkin, että kaikki vika on poikasi opettajasta, niin tee sitten sen eteen jotain. Mitä väliä sillä on, miten opettaja sen jälkeen poikaasi suhtautuu, jos muutenkin olette vaihtamassa koulua? Kokeilla kannattaa, kun kyseessä on oma lapsesi. Jos sinä et pidä lapsesi puolia, niin kuka sitten?
Tosin en ymmärrä, miksi vaihtoehtona on yksityinen koulu. Eihän yksi opettaja edusta kaikkia opettajia, eikä yksi koulu kaikkia kouluja. Paljon eri kouluissa opettaneena tiedän, että koulujen välillä on niin opettajissa kuin oppilaissakin eroja kuin yöllä ja päivällä, eikä ero synny siitä, kuka ylläpitää koulua.
Kerrot jossakin viestissä, että on muitakin, jotka ovat samaa mieltä kuin sinä. Ei tarvita kuin yksi ihminen tekemään!
kirjoituksessasi. Kirjoituksestasi kävi ilmi, että lapsesi opiskelee yläkoulussa. Yläkoulussa opettavat kuitenkin aineenopettajat, joten yksittäinen opettaja ei voi noin kohtuuttoman paljon lastasi terrorisoida. Toinen asia on sitten se, että kerrot olevasi itsekin opettaja. Miksi itse lähdet kesken lukuvuoden lomamatkalle? Kouluvuoden aikana on sen verran paljon lomia, että matkat voi sijoittaa helposti niiden ajalle. Kummallista, että arvostelet kolleegaasi noin kärkkäästi, vaikka itsekin tunnut luistavan työmoraalistasi!