Olen nyt lueskellut näitä viestejä ja oma käsitys asioista on se että on todellakin 3 kastia.
Aloittelijat jotka hakevat toisiaan ja kokeneet jotka hakevat toisiaan sekä parit.
Monessa kommentissa on käynyt ilmiettä kokeneet hakevat ainoastaan oman tasoisia tai parempia (tutuiksi tulleita).
Tämän ryhmän ulkopuolella olevat hakevat toisiaan.
Ei siinä mitään mutta jos ajatellaan lajin kehitystä niin ns. luomu tanssija ei koskaan voi päästä alkeita pidemmälle sillä häntä ei haeta kokeneiden johdosta joten tanssittajina on ainoastaan huonot ja keskinkertaiset tanssijat.
Lisäksi lavoilla on vakipareja (kuulun itse näihin) jotka tietenkin tanssivat oman parin kanssa, korkeintaan vaihtavat tuttavapariskunnan kanssa pareja.
Nämä asiat kun lasketaan yhteen niin ei siellä tanssipaikoilla ole juurikaan aloittelijalle sopivia pareja tarjolla (siinä mielessä että taidot kehittyy).
Ilmeisesti nämä jotka arvostelevat pareja ja "pinssi" tanssijoita ovat näitä väliinputoajia.
Valitettavasti kehitys näyttää menevän siihen suuntaan että tanssipaikoille ei enään satunnainen tanssija tule koska ei nämä paikat enään tarjoa heille mitään.
En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä. Eihän ketään voi pakottaa hakemaan tanssitaidoiltaan tuntematonta henkilöä.
Tietysti olisi toivottavaa että tanssipaikoille tulisi mahdollisimman paljon aloittelijoita ja näiltä osin laskisivat pääsylippujen kustannuksia mutta tämä ei ole realistisesti mahdollista.
Onko tulevaisuus siinä että tansseissa käy vain kokeneet (ryhmät) ja parit, loput menevät ravintoloihin hakemaan kokemusta ja pareja tai pakotetaan kursseille jotta pääsisi "piireihin"?
Aloittelijat jotka hakevat toisiaan ja kokeneet jotka hakevat toisiaan sekä parit.
Monessa kommentissa on käynyt ilmiettä kokeneet hakevat ainoastaan oman tasoisia tai parempia (tutuiksi tulleita).
Tämän ryhmän ulkopuolella olevat hakevat toisiaan.
Ei siinä mitään mutta jos ajatellaan lajin kehitystä niin ns. luomu tanssija ei koskaan voi päästä alkeita pidemmälle sillä häntä ei haeta kokeneiden johdosta joten tanssittajina on ainoastaan huonot ja keskinkertaiset tanssijat.
Lisäksi lavoilla on vakipareja (kuulun itse näihin) jotka tietenkin tanssivat oman parin kanssa, korkeintaan vaihtavat tuttavapariskunnan kanssa pareja.
Nämä asiat kun lasketaan yhteen niin ei siellä tanssipaikoilla ole juurikaan aloittelijalle sopivia pareja tarjolla (siinä mielessä että taidot kehittyy).
Ilmeisesti nämä jotka arvostelevat pareja ja "pinssi" tanssijoita ovat näitä väliinputoajia.
Valitettavasti kehitys näyttää menevän siihen suuntaan että tanssipaikoille ei enään satunnainen tanssija tule koska ei nämä paikat enään tarjoa heille mitään.
En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä. Eihän ketään voi pakottaa hakemaan tanssitaidoiltaan tuntematonta henkilöä.
Tietysti olisi toivottavaa että tanssipaikoille tulisi mahdollisimman paljon aloittelijoita ja näiltä osin laskisivat pääsylippujen kustannuksia mutta tämä ei ole realistisesti mahdollista.
Onko tulevaisuus siinä että tansseissa käy vain kokeneet (ryhmät) ja parit, loput menevät ravintoloihin hakemaan kokemusta ja pareja tai pakotetaan kursseille jotta pääsisi "piireihin"?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Keskustelupalstojen perusteella, ilman havaintoja tapahtumista käytännössä "kentällä" (tai kykyä objektiiviseen suhtautumiseen), voi syntyä melko tavalla vääriäkin käsityksiä.
Vuosikymmenet on tilanne ollut sama: Jotkut aloittavat, toiset jo ovat lopettelemassa, ja muut sitten asettuvat sille välille tasaisesti.
Eri tavoitteisiin pyrkiviä myös on aina ollut lavoilla (ja ravintoloissakin).
Jollakin tavoin kaikki ovat aina kuitenkin mukaan päässeet. Jo kauan on ollut eräänlaisena oikotienä entisiin aikoihin verrattuna tassiseurojen ja -koulujen järjestämä opetus.
Silti edelleen osa aloittelijoista saa ensiopetuksen myös tanssipaikoilla.
Kaikki ovat joskus olleet aloittelijoita -myös ne kaikkein taitavimmat ja täällä usein nirpoiksi mainitutkin. Sisäpiireihinkin tulee koko ajan vähintään saman verran väkeä lisää kuin luonnollisen poistuman kautta katoaa.
Kun jopa minäkin, vasta 50 vuotta täytettyäni, pääsin parissa vuodessa kohtalaisen vaivattomastikin sisään, en näe todellista ongelmaa olevan. Nuoremmille tuo näkyy olevan varsin helppoakin.
Ne menestyvät tanssiharrastuksen parissa, jotka siihen tosissaan pyrkivät ja kehittymiseensä panostavat. Niin kaikessa muussakin menestymisessä on asian laita.
Todellisuudessa ei siis pelkoa mistään eriytymisestä edelleenkään ole. Mörköjä on turha yrittää luoda. Harrastus elää vahvana, voi hyvin ja kehittyy.
Näimpä juuri eli ei ole syytä synkistellä liikaa.
Tanssiväki ja vähemään tanssivatkin löytää paikkansa ja siihen johtaa juuri se "sydämmensivistys" jossa ymmärretään ettei kaikkea voi saada , eikä hetkessä, ja kaikkea ei tarvitse , sekä että kykenee nauttimaan toisten viihtymisestäkin sekä muustakin tanssipaikoilla kuin se "kateuttakin aihueuttava" paljontanssivien käytäntö jossa opiskellaan ja harjoitellaan sekä viihdytään yhteisten ajatusten ja tavoitteidenkin kanssa. Jotaka saattaa poiketa muutaman kerran käyvien tanssimisesta tai sitten vakiparien käytännöstä.
Kyllä vapaasti tanssivia on ollut ja tulee tansseihin jatkuvasti lisää (toki poistuukin).
Heissä on aviopuolisoita sekä suhteissa eläviä, kuin myös sinkkuja sekä eronneita ex:iä ym ym.
Myös nuoria sillä kehittynyt tansikulttuuri eri tansilajeineen on mielestäni alkanut vetämään lavoille asti nuoria siksi kun he tanssii liikuntajumpat ym samoilla biiseillä.
Niinkuin edellä todettiin tanssi voi hyvin ja kehittyy.
Aivan yhtä ongelmattomana en näkisi tilannetta kuin Humppis. Tanssipaikoilla (=lavoilla) on käynnissä (hidas?) eriytymis- ja erikoistumismuutos - kuten muuallakin yhteiskunnassa.
Lavoille lähtemisen kynnys on noussut entisaikoihin verrattuna. Tiedän useita henkilöitä, moni heistä jopa ihan kohtuullisella tavistanssitaidolla varustettuaja, jotka eivät enää uskaltaudu lavoille. Ja osa heistä, jotka uskaltautuvat, eivät siellä välttämättä enää viihdy. Nämä ihmiset KOKEVAT (anteeksi huutaminen, mutta kun muotoilu ei ole mahdollista), etteivät he enää kuulu paikalla käyvän tanssikansan joukkoon. Näiden(aivan normaalilla itsetunnolla varustettuja ja fiksuja) ihmisten mielissä lavat ovat muuttuneet heille vieraiksi paikoiksi.
Vanhoja aikoja on turha romantisoida; kermapenkkejä on ollut ja tavalla tai toisella tulee olemaan aina. Silti minun käsitykseni mukaan (omaa kokemusta kun ei 50-luvun lavoilta ole) tanssitaito oli ennen huomattavasti pienemmässä asemassa. Tanssien päätarkoitus oli ihmisten tapaaminen, juhliminen ja seuran etsiminen. Namä ovat toki edelleen tärkeitä, mutta itse tanssimisen ja mieluiten hyvin tanssimisen merkitys korostuu koko ajan. Hyvin tanssiminen edellyttää taitoa (ainakin useimmissa tapauksissa) , ja tällöin taidosta tulee yhä keskeisempi eriyttävä tekijä.
Tanssikoulujen merkitys on kaksipiippuinen. Ne joilla on mahdolista osalistua opetukseen, helpottaa se roimasti tietä myös lavoille. Niille taas, jotka eivät syystä tai toisesta pääse/ole kiinnostuneet kursseista, vaikutus voi olla päinvastainen. He joko ovat tai ainakin kokevat itsensä huonommiksi tai ulkopuolisiksi kuin "kurssitetut". Ulkopuolisuutta korostaa se, että käytännössä kurssilaiset hakevat toisiaan todennäköisemmin kuin ei-kurssilaisia (miksikö? Koska tuttuja ja tanssijoita, joiden taso/miellyttävyys on tiedossa, haetaan helpommin kuin tuntemattomia. Ainakin minä teen näin).
Ja korostettakoon sitten lopuksi, ettei tilanne ole mustavalkoinen, joko-tai, ennen-nyt, kurssilaiset-luomut tai samankaltainen kaikkialla. Järvenpään tanssikeskuksessa tilanne on aivan erilainen kuin vaikkapa Nuijamiesten lavalla. Tanssikulttuurissa on silti IMHO muutos käynnissä, ja kärjekkäimmillään se voi johtaa tilanteeseen, jota ensimmäisessä viestissä maalailtiin. Tämän muutosprosessin tunistaminen ja tunnustaminen ei tarkoita, että pitäisi sitä jollain tavalla huonona. Se ei myöskän tarkoita, että sitä pitäisi hyvänä. Se vain on ja tapahtuu. Kuinka pitkälle se loppujen lopuksi etenee ja mitä siitä seuraa, on arvailujen varassa.
Onhan niin paljon asiaa ja moni asia "tapahtuu" mutta se johtuu ihmisistä ja asenteista sekä käyttäytymismallista miksi sitten niin tapahtuu.
Siis onko barrigaadeille nouseminen ja provoaminen se ainut tapa osoitaa se "inhonsa" ?
Siis tarkoitan että, jos ei kokemukset ole henkilökohtaisesti itselle aina 100% mieluisat niin valinta on tehdä täyskäännös ja siten ilmasta itseään.
Kun kykensi näkemään muidenkin iloin ja viihtymisen tärkeänä niin sulautuisi jokoon ehkä ja omakin tilanne korjaantusi pikkuhiljaa, mutta ei hylkäisi sitä mistä kuitenkin pitää. Ehkä kehittäsi vielä itseäänkin vähän mutta "tyytyisikohtuuteen". Alussa ainakin.
Pyrin aina ajattelemaan niin ettei yksikään kurssejakäynyt ja tanssia aktiiviseti harrastava sekä ilmiselvästi iloitseva ja nauttiva henkilö ota minulta mitään pois mutta hyvin usein tuo ja antaa kun voi ja saa katsella heidän taitokehitystä ja viihtymistä. Jopa joskus tanssiakkin heidän kanssa.
Tanssilavat on tarkoittu nimen omaan tansimiseen ja sen muotoihin ja siksi tavisten tai vähän tansivien ei pitäisi tuntea alemmuutta ja lähteä tukahduttamaan omaa mahdollisuutaan.
Kaikessa tekemisessä ja viihtymisessä on ns: osaavammat ja uusien ja vähemmän tekevien on tehtävä taitojensa mukaan.
Niin se on vaikka kapakkakävijöidenkin kohdalla heilläkin on omat "esikuvansa"..
Siis ei kai kenenkään lavoille tullessaan kannattaisi tuntea alemmuutta. Täysin samanveroinen asiakas edellyttämään viihtymistä on kuin joku toinenkin, kun on tanssilippunsa maksanut. Mutta tuo alemmuudentunne on varmasti totta, vähemmän kursseja käyneiden kohdalla.
Minä aloitin tanssiharrastuksen sen verran "vasta" että luulin että ainoa oikea tie tanssin pariin on ankara opettelu ja kursseilla käynti.
Toisaalta minua ei häiritse se seikka kun näyttää siltä että "tavisten" naistentansseissa minua valikoituvat hakemaan ne viehättävimmät ja samalla kohtuullisen tanssitaitoiset daamit. Se on juuri sitä mihin pyrinkin, aikoinaan tanssikurssit aloittaessani.
Edellä kuvattu kehitys tanssitaidon korostumisen suuntaan voi silti olla riskitekijä tanssilavojen ylläpidolle, en kiellä yhtään.
Ei tanssi kaikille ole noin suoritusperäistä.
Jos itse näet todella kiinnostavan ihmisen, ajatteletko todella, että osaakohan hän tanssia?
Vastakkaisen sukupuolen vetovoima ajaa edelleen ihmisiä yhteen. Jos tuo vetovoima on tarpeeksi iso, ei tanssitaidolla ole niin paljoa merkitystä.
Kuinkas niistä osaavista sitten on joskus osaavia tullut? Minä olen tanssinut vain kaksi vuotta ja mielestäni kumminkin niihin osaavampiin kuulun ja osaavammat hakevat.. Vaan eivät ne osaavat hakeneet heti ensimmäisestä lavakerrastani lähtien. Osaavampia tuli hakemaan sitä myötä kun omat taidot karttuivat!
Aloittelija tulee lavalle ja tanssii ensin oman tasoistensa ja pikkuisen parempien kanssa.. sitten hän ehkä menee kursseille ja opettelee lisää & saa tuttuja. Mennessään taas lavalle, häntä hakevat vanhojen hakijoiden lisäksi uudet kurssitutut, joiden kanssa sitten kokeillaan kursseilla opittua. Pikkuhiljaa taito karttuu ja ne osaavatkin huomaavat sen ja jossain vaiheessa tulevat hakemaan, kokeeksi. Jos sujuu hyvin, hakevat uudelleen.
Näin se homma etenee. Siinä tavallaan olet oikeassa, että jos ei yhdellekään tanssikurssille koskaan mene, ei luultavasti kovin pitkälle taidoissa etene (poikkeuksiakin toki on!).. Minusta se kumminkin on oma valinta ja siihen seikkaan on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa itse hakeutumalla kurssille. Eikä tämäkään tarkoita, että niillä kursseilla asumaan pitäisi ruveta, vähemmälläkin pärjää.
Tämä juttu kumpuaa nyt täysin omakohtaisista kokemuksistani, eli olen itse tuon nähnyt ja kokenut. Eipäs siis maalailla piruja seinille aivan turhaan.
Asia on niin että tuota "osaamistakin" on niin monelaista ja monenlaisilla kriteereillä mitattuna.
Sosiaalitanssimaailmassa osaaminen on mitä milloinkin; jollekin se on perusaskeleen sujuvaa hallintaa, jollekin sitä että juttu luistaa ja hakijoita riittää. Jollekin se taas tarkoittaa hirmuista määrää tanssilajeja ja kuvioita että "osaa" jotakin. Sen takia en puhuisi sosiaalitanssin suhteen "osaamisesta" niinkään vaan tottumuksista, tyyleistä ja tavoista jotka joko sopivat yhteen tai sitten ei.
Se ei vielä kerro ko. henkilön osaamisesta mitään jos hän taitaa kaksikymmentä erilaista tanssilajia ja niihin jokaiseen monta tusinaa hienoja kuvioita. Silti esimerkiksi perustekniikka voi (ja varsin usein onkin!) olla aivan perseestä, -mitä tulee todelliseen osaamiseen!
Lavoilla näkee paljon näitä pellejä jotka omassa mielessään luokittelevat itsensä ja muut eri kasteihin kun ovat oppineet monia eri tanssilajeja. Useilla silti perusasiat kuten lajinomainen jousto , -vartalonkäyttö ja käsitys siitä mitkä ovat kuvioita jotka sopivat omaan tasoon -ovat asioita joista ei ole pinintä hajuakaan!
Tango on tanssi jolle kaikkein eniten tehdään väkivaltaa sosiaalitanssimaailmassa. En tarkoita kaikenkarvaisia peruslavakäviöitä jotka eivät ola tanssikursseja käyneet vaan juuri niitä jotka ovat olleet tanssikursseilla oppia saamassa! Nämä ovat pahimpia tangon raiskaajia sekä tietenkin opettajat jotka opettavat lavoille käytettäviksi versioita joissa mennään aina siitä mistä aita on matalin. Ei malteta vaatia ja opettaa tangomaisia yksityiskohtia kunnolla ja perusteellisesti! Pitää saada äkkiä "valmista" tanssijaa lavoille omalta kurssilta...
Esimerkiksi 80% tuntemistani tanssikursseilla käyneistä tanssii suomalaista lavatangoa lähes foksin joustoilla, huhtoen ja huitoen ylävartalollaan rauhattomasti... suoraan etenevistä askelista ei tietoakaan vaan hoipparoidaan levätä sik sakkia ja välillä pysähdytään keikuttamaan naurettavan näköisesti lantiota kuin jossain salsassa... maahan asti tehtäviä ruokottoman rumia taivutuksia... musiikintulkinnassa yritetään matkia kilpatanssimaisia riutaisuja ylävartalolla mutta kun se ei alkuunkaan näytä siltä miltä pitäisi vaan rumalta huitomiselta. Nykyään tanssinharrastajien lavatango muistuttaa paljon enemmän kilpafoxtrottia kuin oikeata TANGOA!
"Tango on tanssi jolle kaikkein eniten tehdään väkivaltaa sosiaalitanssimaailmassa. En tarkoita kaikenkarvaisia peruslavakäviöitä jotka eivät ola tanssikursseja käyneet vaan juuri niitä jotka ovat olleet tanssikursseilla oppia saamassa! Nämä ovat pahimpia tangon raiskaajia sekä tietenkin opettajat jotka opettavat lavoille käytettäviksi versioita joissa mennään aina siitä mistä aita on matalin. Ei malteta vaatia ja opettaa tangomaisia yksityiskohtia kunnolla ja perusteellisesti! Pitää saada äkkiä "valmista" tanssijaa lavoille omalta kurssilta...
Esimerkiksi 80% tuntemistani tanssikursseilla käyneistä tanssii suomalaista lavatangoa lähes foksin joustoilla, huhtoen ja huitoen ylävartalollaan rauhattomasti... suoraan etenevistä askelista ei tietoakaan vaan hoipparoidaan levätä sik sakkia ja välillä pysähdytään keikuttamaan naurettavan näköisesti lantiota kuin jossain salsassa... maahan asti tehtäviä ruokottoman rumia taivutuksia... musiikintulkinnassa yritetään matkia kilpatanssimaisia riutaisuja ylävartalolla mutta kun se ei alkuunkaan näytä siltä miltä pitäisi vaan rumalta huitomiselta. Nykyään tanssinharrastajien lavatango muistuttaa paljon enemmän kilpafoxtrottia kuin oikeata TANGOA!"
Em. lainaus ja vastaus menevat alkuperäisen aiheen ohi, mutta enpä malta olla tarttumatta.
Totta tuossa on se, että suurin osa tanssii tangoa "väärin", foksimaisesti. Se mikä ei oman kokemukseni mukaan ole totta, on opettajien syyllistäminen. Kaikki, ja tarkoitan todellakin kaikki, tanssinopettajat ja ohjaajat, joiden tangotunnteilla olen ollut, opettavat sitä itseään - siis "oikean" lavatangon tyyliä. Vika on pääsääntöisesti oppilaissa, jotka eivät tätä tyyliä omaksu. Tiedän lukemattomia kursseja vuosikausia käyneitä tanssijoita, jotka pompottavat tangoa foksin baunssilla. He eivät muuta ole oppineet, vaikka on opetettu, ja tuskin tulevat oppimaankaan. Mutta älkäämme, tai siis älä, laita sitä opettajien kontolle.
Mutta tässä säikeessähän ei ollut tarkoitus ruotia osaamista ja lavakansan eriytymistä. Näitä osaamiskeskusteluja on ollut varsin runsaasti viime aikoina.
Tässä avanag kertoi juuri niinkuin se on ettei opettajat ole välinpitämättömiä vaan tosiaan tanssijaopiskelijat omaksuu omaantahtiin asioita.
Tiedän hyvin paljon kurssejakäyneitä ja kursittamattomiakin joilla on tangon tansiminen onnistunut oikein hyvin ja hiovat vain lisää. Siitä myös tanssitaan paljon oikein hyvin.
Negativisella tarkastelulla voi nähdä hyvin monta lajia mille tehdään " vahinkoa" hyvin laajalti lavoilla.
Positiivisella asenteella siellä voi nähdä paljon hyviä onnistumisia ja kehitystä sekä iloisia ilmeitä.
(ja nuorten tanssien) sekä upeimmat daamit että komeimmat herrat eivät uskoakseni ottaneet tuota nokkiinsa huonossa mielessä, vaan ottivat he sen siinä mielessä hyvin, että koko vanhaintanssijoukolla tahtovat ihan kaikkia näihin vanhaintanssiasioihin myöskinsä joko vielä enemmän tahi vielä vähemmän perehtyneitä tahoja muistuttaa siitä, että pian on taas aika komeitten herrojen ottaa esiin mahtavat virpomavitsansa ja upeitten daamien on vastaavasti aika laittautua sopiviin pakara-asentoihin virpomavitsailuvalmiiksi, että mahdollisimman moni sekä vanhaintanssija että vanhaintanssimaton (upoeita daameja ja komeita herroja näkee joskus näitten vanhaintanssipiirien ulkopuolellakin) pääsisi täysin virallisesti nautiskelemaan suurinpien kuviteltavissa olevien pääsiäismunien sekä saamisien että antamisien muassaan tuomista sekä onnen että riemun -jokseenkin avoimella Richterin munakelloasteikolla mitattuna- enänpi tahi vähenpi järisyttävistä tunteista.
ovat eräässä mielessä erinomainen esimerkki siitä, kuinka paljon voi itse saada, jos ensin vaikka kuinkakin vähän pieniä pääsiäismuniansa ynpäriinsä jakelee: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että kuka tahansa ja etenkin helkkarin komeakin herrahan voi jo melko hyvälläkin tuurilla siten saada jopa suurperheen siellä ja toisen täällä tahi monta pienperhettä siellä sun täällä ja vastaavsti upeinkin daami voi saada pienperheen tahi suurperheen kuitenkin siitä herrasta poiketen jo melko huonollakin tuurilla ainoastansa siellä ensin annettuansa ihan vähän täällä taikka tuolla sen herran pääsiäismuniansa itselleen tarjota. Eli kohtuus kannattaa pääsiäismunienkin kanssa pelaillessa sekä herran että daamin pitää mielessään, sillä liiallisesta ja etenkin varomattomasta pääsiäismunien kanssa pelailusta voi syntyä kaikenlaisia pikkuharmeja, jotka muutaman vuoden sisällä ovat pikku kätöset pitkinään kokoajan kärttämässä viikkorahnaa ynnämuutasensemmoista ylenmääräistä kulunkierää ja pommittavatpa sitkeimmät niistä harmeista hämmästyttävän pieninä jopa kirjeillä, joissa kyselevät, että koskas se isi tulee kotona käymään, kun äitikin täällä jo tosi hermostuksissaan odottelee.
Olipa mukava lukea asiallista keskustelua.
Vakioparini on harrastanut tanssia luomu pohjalta yli 20 vuotta mutta minun tanssiharrastuksen ja sitä kautta vakioparin turvin on "päässyt" oikeisiin tanssilavoihin sisälle.
Meinaan tällä sitä että oikeilla lavoilla yksinäisellä satunnaisella kävijällä on hankala päästä tanssimaan joten he suunnistavat tanssiravintolaan.
Olen kysynyt daamiltani että haluaako hän käydä yksin tanssimassa ja hänen kommentti oikeesti kertookin kaiken, yksin käydessä ei juurikaan saa tanssia, mutta yhdessä käydessä saa tanssia niin paljon kuin haluaa.
Ehkä se on niinkuin jossakin tuolla aiemmin oli kirjoitettu että porukka haluaa maximoida nautinnon ja hakee vain varmoja tapauksia.
Ketjun ajatus oli herättää ajatuksia tilanteesta ja siitä onko asialle syytä tehdä jotakin, voiko asialle tehdä jotakin vai annetaanko asian olla ja mennä omaa tahtia.
Sivusta seurannut: "Ehkä se on niinkuin jossakin tuolla aiemmin oli kirjoitettu että porukka haluaa maximoida nautinnon ja hakee vain varmoja tapauksia."
Paljon ja kauan kun tanssii ja siinä samalla tutustuu tanssitettaviinsa (tanssittajiinsa tietysti myös), kertyy vuosien mittaan hyvinkin suuri tanssituttujen joukko.
Se muodostuu pääosin sellaisista tanssipartnereista, joiden kanssa on hyvä tanssia ja muukin kemia sopii yhteen.
Ei siinä mitään maksimointia tarvita. Yksinkertaisesti vain aina ja kaikkialla on noita mieluisia tanssitettavia (ja siis tanssittajia naisilla) niin paljon, ettei likimainkaan kaikkien kanssa ehdi saman illan aikana tanssimaan. Joskus jää jopa 3/4 heistä väliin, varsinkin kun tanssiharrastus on muutakin kuin vain sitä tanssimista. Joskus käydään yhdessä tauoilla ja muuten vain vietetään yhteistä aikaa joidenkin mieluisimpien kanssa. Ja tietysti välillä tanssitaan useampia kappalepareja tai pidempiäkin jaksoja peräkkäin, kun siltä tuntuu.
Eipä siinä juuri mahdollisuuksiakaan uusien ja tuntemattomien huomioimiseen jää vaikka olisi haluakin.
Todellisuudessa ei tietysti kummemmin ole tarvettakaan. Miksi pitäisi laiminlyödä mieluisia tanssipartnereitaan joidenkin tuntemattomien vuoksi?
On toki sellaisiakin aktiivisia tanssiharrastajia, joille uusien sisäänajo on haaste ja eräs motiivi tanssimiselle. Jätettäköön heille se rooli. Ketään ei pidä ruveta akottamaan tai painostamaan sellaiseen.
Harrastus perustuu vapaaehtoisuuteen kakilta osa-alueiltaan.
Mikä tekee tanssista niin vaikeaa? Jos harrastaa vaikka tennistä, kukaan ei ihmettele jos pelaa tasoistensa/ikäistensä/sisäpiirinsä kanssa, mutta tanssia pitäisi kaikkien kanssa.
Lavoilla parisen vuotta käyneenä "luomutanssijana" voin kertoa, että ei niihin ns. piireihin niin vain pääse. Varsinkin, kun ei enää ole aivan tyttönen.
Miesten on - sattuneesta syystä - paljon helpompi laajentaa reviiriään. Naistentunnilla näitä virtuooseja ei uskalla hakea kun on pakit pelkona. Joten suutari pysyköön lestissään; tavikset tanssii taviksien kanssa ja taiturit toistensa kanssa, niin se vaan menee.
Kursseja on turha käydä koska oppeja ei kuitenkaan pääse harjoittelemaan ja taidot unohtuu.
Pikku Myy: "Kursseja on turha käydä koska oppeja ei kuitenkaan pääse harjoittelemaan ja taidot unohtuu"
Tästä on ollut juttua usempaankin kertaan. Kurssien keskeisimmät annit ovat: a) kehityt tanssijana b) tutustut muihin tanssijoihin, jotka hakevat sinua lavoilla ja c) kursseilla on hauskaa.
Kursseilla käyminen on paras tapa pedata itselleen hyvät hakumahdollisuudet lavoilla. Erityisen tärkeää se on teille "ei aivan tyttösille" :-).
Ja ne piirithän ovat pääsääntöisesti vain tuttujen muodostamia löyhiä liitoksia. Ollaan nähty aiemmin jossain, esim. kursseilla, ja sitten haetaan tansseissa. Sen kummemmista piireistä on harvoin kyse.
Pikku Myy: "Naistentunnilla näitä virtuooseja ei uskalla hakea kun on pakit pelkona."
Pakkokos niistä kaikkein suosituimmista ja parhaista on aloittaa? Ei juuri kukaan muukaan niin ole tehnyt.
Toki tiedän noista "virtuooseistakin" monta sellaista, joilta ei pakkeja tule.
Kohtuus kuitekin kaikessa on oltava. Jos esimerkiksi rupeaa liiallisesti pommittamaan naistentunneilla (tai niiden ulkopuolellakin, kuten jotkut tekevä) niitä (ja meitä) nirppisten seutuvilla ja seassa oleskelevia ja toimivia, kuten muutamat näkyvät tekevän, ei sekään oikea menettely ole. Tulokset ovat päinvastaiset kuin pyrkimys.
Kohtalaisen kokeneita ja aivan kunnon tanssitaidon omaavia löytyy rivistöjen keskivaiheilta runsaasti. Tuskin on pakkeja tarjolla, varsinkaan jos yhtään katsoo, miten kohteet toimivat ja keiden kanssa tanssivat.
Pelisilmää ja suhteellisuudentajua tarvitaan -ja sitä kärsivällisyyttä.
En minäkään pakkeja anna toivottomillekaan tapauksille, mutta en tietysti takaisinkaan hae. Enhän sellaisia hyviäkään tanssijoita hae, joiden kanssa ei synkkaa.
Aina silloin tällöin havaitsen (ja niin havaitsevat muutkin kokeneet tanssijat) jonkun lupaavalta vaikuttavan uuden tanssijattaren. Tuota kokeillaan, ja jos osoittautuu kehityskelpoiseksi, kannustetaan ja avustetaan eteenpäin "uralla".
Moni menestystarina lavoilla alkaa niin.
Taviksena aloittaa jokainen. Sellaiseksi ei ole pakko jäädä, jollei halua.
Aikalailla täytyy olla suppea elämä, jos kokee että kursseilla on hauskaa. Parinvaihto, eli jos ei pääse valkaamaan tappaa hauskuuden nopeasti. Tuntuu siltä että yleensä puolet kurssien kävijöistä on siellä sen takia että pakollisen parinvaihdon takia ylipäätään jossain pääsee tanssimaan.
Kurseilla on hauskaa ja saa tietoa ja aivan aitoa opetusta, se parinvaihto ei ole ongelma muuten kuin jos asettaa itse vaatimukset että tahtoo tanssia ja harjoitella yksin joko oettajan kanssa tai saada muiden kursilaisten nenänedestä enemmän kuin muut niin huomioita kuin erityisopetustakin.
Edellä kerrottiin asiaa toisi tyhjentävästi ja noin se menee eli valmiuksia luodaan myös niille löyhille tansiliitoksille joista on sitten hyötyä pikällä tanssikehityksen uralla.
Millä kriteereillä määritellään sosiaalitanssimaailmassa "tavis"?
Kuka ne kriteerit on asettanut ja onko ne yleisesti hyväksytty jossain instanssissa?
Parin tiuha vaihto kursseillakin, pysähdyttää edistymisen, koko ajan pysyt siinä tasossa , et lavalla et pärjää, kuin toisten ala alkeistason tanssijan kanssa, ja se ei todellakaan ole mitenkään säväyttävää näyltään
Kurseilla on tarkoitus antaa vinkkejä ja harjoitusmalleja sekä tarjota se kaikille.
Tuo mitä ilmeisesti tarkoitat harjoituksen suhteen joka kehittää on tietenkin tapahduttava muualla ja se tarvittava määrä on taiottava kilometreiksi jokaisen kurssien ulkopuolella joka johtaa siihen kehittymiseen.
PArin vaihto on siksi vain että kurssit on rakenettu (ainakin lyhyet) tarjoamaan kaikille sitä mitä etsivät ja yleensä naiset tarvitsevat sitä parin vaihtoa koska muutne ei viejiä riitä kaikille.
Odotukset on ehkä liian suuret kurssien aikaisesta mahdollisuudesta ja parinvaihto sitten tuntuu siltä että se jaruttaisi kehitystä.
Totta ihmeessä olisi hyvä jos voisi opettajien kanssa tanssia kokoajan niin tulisi parempi tuntuma mutta silti on harjoitus tehtävä muualla.
Mitähän muita harrastusten sisällä käytettäviä slangisanoja on, joille vaadit virallisesti asetettuja kriteereitä?
Seuratanssissa, kuten muissakin harrastuksissa jokainen määrittää omat sääntönsä niissä rajoissa, joiden sisällä ei haittaa toisten osallistumista samaan harrastukseen, mutta ei myöskään tuhoa omia mahdollisuuksiaan harrastaa vapaasti.
Kokeneimmilla luonnollisesti on harrastuksen edistymisen ja vuosien karttuessa hankittua "silmää" sen havaitsemiseen, millä tasolla kukin kulkee. Objektiivisuusaste tietysti vaihtelee katsojan (ja joskus katsottavankin) persoonan mukaan.
Seuratanssikilpailijat ovat erikseen, kuten kilpailijat yleensäkin. Kun laitetaan ihmisiä oikein tuomitsemalla jonkinlaiseen järjestykseen, tarvitaan tietysti jonkilaisia kriteereitä.
Provonhan tietysti laitoitkin, mutta kunhan muille lukijoille vain asiaa selvennän.
P.S. En ole ko. termiä keksinyt, eikä se ole käytössä pelkästään tanssiharrastuksen piirissä, vaan hyvinkin yleisesti ja varsin laajalti esillä kansan kielellä ja näppiksillä (mikäli et ole havainnut).
Mikä on sosiaalitanssimaailmassa "taso" ja miten se määritetään?
Mitkä ovat "tason" tai "edistyneisyyden" kriteerit ja kuka/missä ne on päätetty?
Tähän vielä liittyen:
Jos et halua vastata tähän(kään) niin vastannet kuitenkin siihen, miksi sinä käytät tuollaisia termejä ja ilmaisuja jos et kykene selittämään mitä ne tarkoittavat edes omassa mielessäsi?
Minkä tähden pitää jakaa sosiaalitanssimaailmassa tanssijoita "tasoihin"?
Mitä etua saat tuollaisten termien käyttämisestä?
Nostaako se tanssijana omaa (ehkä huonoa?) itsetuntoasi että voi itse ajatella kuuluvansa sinne "tasokkaampaan" päähän tai kuvitella olevansa "muita edistyneempi"?
Ja vielä yksi kysymys:
Jos sinulla on halua jakaa tanssijoita tasoihin, mikset mene kilpailuihin joissa on edes suurinpiirtein yhtäläiset kriteerit ja puolueeton tuomarointi? Pelkäätkö ettet pärjäisikään?
Sosiaalitanssiympäristössä lavalla lienee helpompaa sijoittaa itsensä sinne "tasokkaisiin", -kärkipäähän kuin kilpalattialla jossa useimmiten melkein kaikki ovat treenanneet ja hioneet kovasti tanssitaitojaan... -tämäkö on syynä?
Eli lyhyesti vielä: Miksi sinulla itselläsi on niin kova tarve jakaa lavalla sosiaalitanssitilanteessa tanssijoita eri "tasoihin"?
Nyt se näköjään taas alkoi.
En lähde sinua terapoimaan. Yritä selviytyä itse, jos et hoitoon halua mennä.
Ei sua kukaan pyytänyt terapoimaan ketään. Vastaa nyt kaverille kun se kysyi.
...ei tarvitse noin yksinkertaisia asioita selittää.
Sensijaan niille, joiden sielua riittämättömyyden tunteesta aiheutuneet traumat raatelevat, ei aukene mikään selittämälläkään.
Syvälle syöpyneet juuttumat pakottavat teitä jatkuvasti tällekin palstalle niitä jauhamaan ja sillä tavoin normaalia keskustelua häiritsemään.
Ei tänne teidän häiriköintinne vuoksi kohta viitsi kukaan terve ihminen kirjoittaa mitään.
"Ei tänne teidän häiriköintinne vuoksi kohta viitsi kukaan terve ihminen kirjoittaa mitään."
Ilmankos sinulta tulee tekstiä ihan solkenaan...
Humppis tavis, vai mille tasolle itsesi asettaisit? Tasoista vielä senverran, että mikä taso tulisi heti taviksen jälkeen ?
Ja sitten se toinen ääripää? Jos toisessa ääripäässä on tavis.
hän on ylipappi jumalasta seuraava
...en tunnusta jumalia, joten...
(Kata kärkkäien uusi kirja muuten on nimeltään "Jumalasta seuraava".)
Idiootit saavat ihan itse päätellä, jos pystyvät ja keksiä vastauksia typeriin kysymyksiinsä.
parempi tai Mao,miksei stalin
... palvottavat esikuvat ja auktoriteetit ovat välttämättömiä. Ilman sellaisia ette pärjää.
Minä en kuvia kumarra (enkä varsinkaan kommunisteja ole koskaan hyväksynyt).
Miksi pitäisi, mihin heitä voisi tarvita?
...sanoin oma käsityksesi osaamisen tasostasi.
Uskon, että et kuitenkaan ole ns. tavis vaan siis mikä?
On ihan riittävästi taitavia tanssijoita (sekä naisia että miehiä), jotka ovat käsityksensä muodostaneet ja suhtautumisellaan sen osoittaneet.
Sellaista se on seuratanssimaailmassa. Turhilla puheilla ei pärjää, pitää olla näyttöä myös -enkä todellakaan tarkoita mitään kilpailuja.
Tule joskus seuraamaan sivusta -vaikkapa taas huomenna Järvenpäähän.
Jos oikein pinnistelet, saatat joskus ehkä päästä sinäkin selville asioista.
...TARVITSE kertoa, jos et halua. Ja voi pääsen kyllä pinnistelemättä ja ihan nopeasti selville asioista. Sillä niin kamalalta kuin se sinusta kuulostaakin niin minäkin olen hyvä tanssimaan.
"On ihan riittävästi taitavia tanssijoita (sekä naisia että miehiä), jotka ovat käsityksensä muodostaneet ja suhtautumisellaan sen osoittaneet."
Näin on. Osa on käsityksensä muodostanut siten, että välttelee asianomaista. Monestakin syystä.
"Sellaista se on seuratanssimaailmassa. Turhilla puheilla ei pärjää, pitää olla näyttöä myös -enkä todellakaan tarkoita mitään kilpailuja."
Tuntuupa vaan pärjäävän. Jaksat täällä jauhaa kerrasta toiseen omaa erinomaisuuttasi. Tosiasia vain on, että turhaa mainostat. Olet tasan yhtä hyvä kuin kulloinkin tanssit. Aina löytyy parempia tanssijoita. Turha on elvistellä.
"Tule joskus seuraamaan sivusta -vaikkapa taas huomenna Järvenpäähän."
En tule. Tule sen sijaan itse la Ruusulinnaan tai seuraavana lauantaina Helsinkiin. Etpä taida tulla ainakaan Helsinkiin...
"Jos oikein pinnistelet, saatat joskus ehkä päästä sinäkin selville asioista."
Taitaa siellä päässä käydä polla jo punaisena...
Ihanko tosissasi luulet, että oikeat tanssijat menevät halpaan, vaikka jutuistasi paistaa niin ilmiselvästi läpi, ettei tietoa ja ilmeisesti taitoakaan ole lainkaan tyhjien puheiden pohjaksi.
Luovuttaist jo. Olet todellakin tehnyt itsesi vähintäänkin riittävän usein naurunalaiseksi.
Sinullekin jälleen kerran: Kukahan teistä lopultakin saisi esitetyksi jotakin todisteeksi väitteillenne, joiden mukaan olen itseäni kehuskellut tai jollakin tavoin elvistellyt. Moni on yrittänyt, mutta aina itsensä saattanut varsin naurettavaan valoon.
Teidän reppanoiden kannattaisi pysytellä siellä piiloissanne ihan hiljaa vain, niin ei tulisi aina niin nolo olo.
P.S. Saatan tullakin Ruusulinnaan, jos Pesäkallioon esitetty kutsu peruuntuu. Ruusuusuunkin toki on pyydetty, kuten usein ennenkin. En sinne muuten ole enää viitsinyt mennäkään. Teitä töyssyttelijöitä on siellä nykyisin liikaa.
Siltä tekstisi ainakin tuntuu. Aivan kuin kirjoittaisit itsestäsi...
Ei kanssasi kannata väitellä, kun mitään et myönnä, vaikka todisteita on täälläkin linkitetty kasakaupalla. Odotan mielenkiinnolla kun taas esität 16 %:n yms. väitteitä olemattomasta tanssitaidostasi, johon ei enää usko kuin sinä itse ja ne harvat, jotka vakuuttavat samaa päin naamaasi, kun eivät kehtaa sanoa totuutta kuullesi.
"P.S. Saatan tullakin Ruusulinnaan, jos Pesäkallioon esitetty kutsu peruuntuu. Ruusuusuunkin toki on pyydetty, kuten usein ennenkin. En sinne muuten ole enää viitsinyt mennäkään. Teitä töyssyttelijöitä on siellä nykyisin liikaa."
Kas kummaa, taisitpa vaan olla viime la Ruusulinnassa. Ihme juttu, kun paikka ei periaatteessa kiinnosta ja vierailet siellä säännöllisesti.
Kuten sanoin, ette ole kyenneet yhtäkään pitävää todistetta väitteillenne esittämään.
Ja kuten juuri kirjoitin: Käyn Ruusulinnassa vain kutsuttuna. Viime lauantainakin siis olin kutsuttuna (ja kyydittäjänä myös, mikä sekin selviää t.netin raportistani). Pysyttelin tanssiessani yhtä jivea lukuunottamatta Riikinkukkosalissa kuten enimmän aikaa muulloinkin teen, etten olisi joutunut kaltaistesi nuljakkeiden kanssa millään tavoin tekemisiin.
Siitäkin joudun jatkuvasti muistuttamaan, että mitään perättömiä en koskaan kirjoita edes tänne teidän sontiaisten saastuttamalle palstallenne. Kaikki on täyttä koristelematonta totuutta.
Itse kun ette sellaiseen pysty, luulette muidenkin valehtelevan.
Älkää jaksako. "Tavis" on ihan normaali termi, mitä varmaan kaikkien harrastusten parissa käytetään. Ainakin on kaikissa kymmenissä erilaisissa harrastuslajeissa käytetty, missä itse olen mukana ollut...
Väännänpä nyt rautalangasta, vaikka homma onkin provo Humppikselle.
"Tavis" on lyhennelmä "tavallisesta". Tavallinen ihminen on siis "kuka tahansa kadulla kulkija". Myös tanssilavalle välillä tiensä löytävät, kuka mistäkin syystä. (Ihan hyvällä siis!)
Taviksia kaikki joskus on olleet eikä kenenkään ole pakko olla tavis.
"Tavikselle" vastineeksi määrittelisin "harrastajan". Olkoot sitten minkälainen harrastaja tahansa- aloittelija, kilpailija, aktiivi, harvakseltaan harrastuksen parissa liikkuva tai mitä tahansa näiden väliltä.
Mimmoinen ihminen taas määritellään lajin harrastajaksi, onkin eri asia. Itse arvioisin, että harrastaja on sellainen, joka panostaa asiaan "tavista" enemmän.
Varmaan harrastajan määrittelyssä on olennaisinta, miten ihminen itse kokee suhteensa lajiin.
Minä määrittelisin Humppiksen aktiiviharrastajaksi. Luulen, että varmaan ihan osuva määritelmä. :)
...vaan Pesikselle tanssimaan. Siellä ei sinuakaan kukaan töyssyttele, vaan saat tanssia ihan rauhassa ja nauttia tanssi-illanvietosta.
Kunhan annat toistenkin tehdä niin.
ja tule kirjoitti: "...Kunhan annat toistenkin tehdä niin."
Minä annan aina kaikkien olla ihan rauhassa ja tanssiakin juuri sillä tavoin kuin haluavat. Kunpa myös niillä (teillä?) toisilla olisi kykyä samaan.
P.S. Pesikselläkin tanssin aina enimmäkseen kahvion lattialla, joten saan senkin vuoksi olla aika hyvin rauhassa töyssyttelijöiltä, mikä sielläkin pääsalissa perin harvoin on mahdollista.
...sitten molemmat ja yritämme viettää siellä oikein kivan tanssi-illan. Olen varma, että mahdumme sinne molemmat, vaikka minäkin olen kotilavallani hyvin suosittu.
Hauskaa iltaa sinulle.
...määritelmäsi on varmaan aika oikea Humppikselle eli siis aktiiviharrastaja.
Halusin vain hänen itsensä määrittelevän harrastuksensa syvyyden tai siis vakavuuden, mutta Humppis koki sen taas provoksi, otti
kunnon pultit ja siihen se taas päättyi.
Jos joku ei erikseen kysymättä muka ole saanut jo kauan sitten selville (varsin monesta kirjoituksestanikin ilmi tulleena) tuota, on kyllä aika lujasti pihalla kaikesta.
Jo sen, että olen jankuttajien asiaa toistuvasti kyselleille lopulta (pariinkin kertaan) kertonut ja taulukkonakin esittänyt sekä harjoittelutuntieni (tuhansia) että tanssikertojeni määrät (tuhansia myös), olisi pitänyt vähäiselläkin järjellä varustetulle kertoa hyvin selvästi asian oikea laita.
Samoista asioista jatkuvasti jankuttamalla ja samoihin vaikka kuinka moneen kertaan selvitettyihin kysymyksiin vastauksia tivaamalla ei muuta voi odottaa kuin, että tulee leimaantuneeksi provokaattoriksi.
Viatontahan voi toki esittää, mutta vain yksinkertaisimmat esityksen sellaisenaan nielevät.
... noin mennyt. En tarkoittanut, että olet provokaattori vaan, että provosoiduit.
Kai huomasit, että viereisessä säikeen haarassa oli toinenkin henkilö minun lisäkseni.
Ehdotan,että me "aktiiviharrastajat" keskitytään viikonlopun tanssiturneisiin ja koetetaan täysillä nauttia niistä.
...kuvittele, että tällä: "Samoista asioista jatkuvasti jankuttamalla ja samoihin vaikka kuinka moneen kertaan selvitettyihin kysymyksiin vastauksia tivaamalla ei muuta voi odottaa kuin, että tulee leimaantuneeksi provokaattoriksi."
...olisin itseäni tarkoittanut?
Taidat sittenkin olla se sama kuin toinenkin. Tyylit yhtenevät kovasti.
Hämäyksiähän täällä yritetään kaiken aikaa, kun rohkeus ei riitä omana itsenään esiintymiseen.
....mitään tule. Parasta lopetella, toistan vielä edellisen viestini ehdotukset.
Koitahan pärjäillä.
Saatan jaaritella toisten kanssa samoja asioita, koska en laiskuuttani jaksanut lukea kaikkia vastauksia. Olet ainakin siinä määrin oikeassa, että tanssitaidottoman ensikertalaisen on vaikea päästä tanssimaan. Mutta mikä estää menemästä kurssille? Sen jälkeen ei olisi enää tanssitaidoton. Itselleni lavatanssien alkeiskurssille meno oli itsestäänselvä asia, kun aloittelin tanssiharrastustani. Sen jälkeen olen kolunnut vuosien varrella lukuisan määrän erilaisia ja eritasoisia kursseja ja valmennuksia. Kurssit ovat tehokkain tapa oppia tanssimaan ja auttavat tutustumaan muihin tanssijoihin.
Kyllä kursseja käymätönkin tanssimaan pääsee, jos on itse aktiivinen. Heikko tanssitaito tosin saattaa pilata mahdollisuudet seuraavia tansseja ajatellen. Varsinkin miehen on lähes mahdotonta oppia tanssimaan käymättä mitään tanssikurssia. Ja nainen voi oppia asioita väärin, jos yrittää oppia vain miehiä seuraamalla. Kannattaa siis käydä kursseilla.
En ymmärrä mikä vaikeus siinä tanssikurssille lähdössä joillekin oikein on. Siitä on kuitenkin valtavasti hyötyä, jos aikoo käydä tansseissa edes silloin tällöin.
Kursseilla ei opi tanssimaan, vaan kursseilla näytetään, miten voi tanssia! Harjoittelemalla oppii tanssimaan ja siihen taas vaaditaan oma pari jonka kanssa harjoitella! Tästä syystä parittomat eivät yleensä opi monenkaan kurssin jälkeen vielä yhtään mitään koska lavallakaan ei pysty harjoittelemaan kuin ehkä satunnaisesti. On paljon parittomia jotka kulkevat samoja alkeistason kursseja vuodesta toiseen edistymättä lainkaan harrastuksessaan kun taas löytyy pareja jotka kerran kurssin käytyään ovat omaksuneet asiat saatuaan harjoitella yhdessä. Yleensä näin! harvoja poikkeuksiakin toki löytyy.
Asia on juuri noin kuin edellä kirjoitettiin.
Kurssin ja opetuksen tarkoitus on ohjata oikeaan ja jäsenettyyn harjoitteluun jotta tanssitaitokehittyy.
Motiivit jos riittää ja mielenkiinto pitää tanssi omana asianaan niin oppii nimen omaan harjoittlemalla. Hyvä olisi jos olisi samoilla motiivelilla varustettu pari harjoituksia varten ja sitten vaihtelua jonkin verran tanssipiakoilla tai muutoin että voi vahvistaa opittua ja saada palautetta ja vuorovaikutusta.
Sitten kun asiaan tulee mukaan, tansipaikka ongelma, hakuongelma, nirppa ongelma,mies ongelma, naispongelma, kyytiongelma, nuljaskointiongelma, vientiongelma, mustisongelma, seuraamisongelma, musiikkiongelma, askelongelma,vaateongelma, viinaongelma ja ym ym niin sitten kannattaa tanssijättää myöhempään ajankohtaan.
Kyllähän kurssilla oppii tanssimaan samoin kuin oppii harjoittelemalla, sillä samaa harjoitteluahan se kurssikin on. Sikäli tietysti samaa mieltä, että ei kukaan kurssin jälkeen vielä mikään taituri ole. Tanssitaidon syventämiseen tarvitaan sitä harjoittelua ja - yllätys, yllätys - lisää kursseja. Samaa oppimisprosessia siis kuitenkin koko juttu. Väittämä "kursseilla ei opi tanssimaan" on siis turhan kärjistetty ilmaus. Yhtälailla kärjistetty ilmaus on, että "kursseilla oppii tanssimaan". Kumpikaan ei ole täydellisesti totta. Ei kande tehdä asioista niin mustavalkoisia, tanssin oppimisessakaan.
On myöskin totta, että jos on pari, jonka kanssa harjoitella, oppiminen on huomattavasti nopeampaa. Mutta parittomuus sinänsä ei ole mikään este oppimiselle. Hidaste se kyllä monesti on.
Sen verran siellä kurssilla ainakin oppii, että uskaltaa lavalla tanssia. Tottakai todellinen taito kehittyy vain kovasti harjoittelemalla. Mutta tuo paripotaska, mitä jaksat aina jauhaa, on vain omaa näkemystäsi. Kurssin käytyään voi aivan hyvin oppia tanssimaan harjoittelemalla tanssipaikalta löytyvien vapaiden tanssitettavien kanssa. Lavalle riittävä tanssitaito kehittyy helposti ilman omaa vakiopariakin, kun tanssii osaavien ihmisten kanssa.
"Sen verran siellä kurssilla ainakin oppii, että uskaltaa lavalla tanssia. Tottakai todellinen taito kehittyy vain kovasti harjoittelemalla. Mutta tuo paripotaska, mitä jaksat aina jauhaa, on vain omaa näkemystäsi."
Tai päinvastoin omaa näkemystäsi, kun et löydä tai et halua löytää itsellesi vakiparia. Jos aiot harjoitella kovasti ja oikein, tarvitset vähintään yhden parin joka on edes jotenkin samalla aaltopituudella. Satunnaisten parien kanssa ei vaan kehity samalla nopeudella kuin vakiparin kanssa.
Eri asia on sitten lavat, joissa riittää kohtalaisen vähäinen tanssitaito. Lavoille tanssimiseen kun riittää jo vaihtoaskelfoksin auttava hallitseminen.
"Kurssin käytyään voi aivan hyvin oppia tanssimaan harjoittelemalla tanssipaikalta löytyvien vapaiden tanssitettavien kanssa."
Jos hallitsee tuon harjoittelun ilman, että häiriköi siinä samalla naapureita, tämä on ok. Jos pysähtelee jatkuvasti ja tukkii harjoittelullaan tanssilinjat, on tämä vähintäänkin väärin.
Eri asia taas on se, että etsii tanssipaikalta vapaaharjoitusparin, jonka kanssa treenaa muualla kuviot kuntoon ja tulee vasta sitten lavalle tanssimaan.
"Lavalle riittävä tanssitaito kehittyy helposti ilman omaa vakiopariakin, kun tanssii osaavien ihmisten kanssa."
Kyllä ja tekee perusharjoittelun näiden kanssa muualla kuin lavalla. Perustaitoaan voi sitten hioa lavalla tanssimalla osaavien kanssa. Joskin edelleen suositeltavaa on tulla lavalle pitämään hauskaa ja treenata tanssia jossain muualla.
Eri asia on sitten lavat, joissa riittää kohtalaisen vähäinen tanssitaito. Lavoille tanssimiseen kun riittää jo vaihtoaskelfoksin auttava hallitseminen.
Minulla on kyllä erinlainen käsitys.
Ravintolan pienellä parketilla jumalattomassa tngoksessa ei käytännössä tarvitse osata edes askeleita antaa vain muun porukan kuljettaa ja otta askeleita jonnekkin. (tämä oli tietenkin kärjistetty)
Eräs tuttavani oli ns. hyvä tanssija ravintola piireissä, hän lähti sitten lavalle tansseihin ja järkyttyi koska ei osannutkaan tanssia, häneltä loppui käytännössä tanssiharrastus siihen.
Kyllä minun mielipide on se että lavoilla pitää osata tanssia ja ravintolassa riittää jalkojen liikuttelu.
Tähän: "Kyllä minun mielipide on se että lavoilla pitää osata tanssia ja ravintolassa riittää jalkojen liikuttelu."
Kärjistyksestä toki olikin (osittain ainakin) kyse, muta pitää muistaa, että ravintoloita, kuten lavojakin, on hyvin monenlaisia.
Suosituimmissa varsinaisissa tanssiravintoloissa käy ihan sitä lavojen kärkikaartin tanssijaporukkaa tiettyinä iltoina, joten niissä ei taito suinkaan ole merkityksetön elementti.
Tosin noissa paikoissa eriytyy lavatanssiväki pääosaksi iltaa tanssimaan muusta ravintolayleisöstä poikkeviin paikkoihin ravintolatiloissa.
Tavallisissa "kulmakuppiloissa" ja karaokebaareissa ei tietystikään juuri tarvitse osata tanssia (useimmiten ei laivoillakaan).
Vastaavasti taas sitten on kymmenittäin sellaisia syrjäisillä paikoilla, kaukana tanssikeskittymistä sijaitsevia lavoja, joilla riittää kyllä hyvinkin alkeistason tanssitaito jopa ihan muun yleisön taholta tulevan ihailun saamiseen asti. Toisaalta joillakin niistä taitavimmat tanssijat ("vierailevat virtuoosit") voivat taitonsa vuoksi joutua kyräilyn ja jopa suoranaisen vainon kohteiksi.
Minun henkilökohtaisia mielipiteitäni toki ovat nämä puolestaan, mutta perustuvat vankkaan omakohtaiseen kokemukseen noista paikoista ja tilanteista sekä tietysti myös lukuisten tanssituttujen kertomuksiin osaksi.
Saman olen myös pistänyt merkille. Tanssiravintoloissa ihmiset, myös enemmän humalassa.
Minun tanssillinen mielenkiintoni kohdistuu vain ja ainoastaan lavatansseihin. Minkäänlaisiin tanssikilpailuihin en aio osallistua ikinä, enkä muutenkaan ole kiinnostunut kehittymään miksikään huippuosaajaksi.
Kilpailijalle on varmasti hyötyä vakiparista, sitä en kiistä. Mutta kohtuullisen hyvän tanssitaidon saavuttaminen lavatansseja ajatellen ei edellytä vakiparia.
....että. Itse en osaa arvostaa noita vakipareja, eli ovat usein aviopareja, jotka kotona kammarin lattialla harjoittelevat jotain ihan omia merkillisiä kuvioita ja sitten tulevat niitä tanssilavan keskelle esittämään. Siinä vatvotaan omia kehitelmiä ja odotetaan toisten niitä ihailevan suuresti.
Minusta jotain on se, kun hakea paukauttaa tuntematonta tyttöä vauhdikkaaseen kappaleeseen ja siitä lähtee tanssi käymään. Siitä, kun huomaa tanssin kulkevan voi lisätä vaativuutta ja jos tyttö seuraa vaivattomasti, kuten joskus tapahtuu niin siinä tanssissa on sitä jotakin mistä nauttii molemmat. Siinä käy ilmi, että kumpikin on tahoillaan opetellut tanssimaan ja käyttää taitoansa siinä ja nyt....Sitä pidän tanssimisena.
4 kasti voisi olla nuoret.
Kun on parikymmentä vuotta nuorempi kuin toiset niin ihmeen vähän saa tanssia, vaikka olisikin tutumpi paikka.
Varmaan miehet pelkäävät nuoria naisia.
Tai sitten ei uskota, että nuorikin osaa ja tanssia.
Tahtoo olla, jos uutena menee vieraaseen paikkaan, niin ei kysyntää ole ei.
Eiväthän hyvät tanssijat voi mainettaan tahria, jos sattuisi etten osaisikaan tanssia.
Se kyllä auttoi, kun kävi tanssikurssilla peri kertaa, tutustui ihmisiin jotka tanssimassa käyvät ja hommansa osaavat.
Ravintolassa tanssiminen voi kyllä olla ihan erilaista kuin lavalla, ei välttämättä kovin suurta kokemusta sieltä saa.