tätähän on käsitelty jo monesti, mutta pakko kysyä kuitenkin. Ongelma on aivan ihana, kohta pari vuotias saksanpaimenkoira narttu. Erittäin ihmisrakas ja sosiaalinen. Pehmeä, muttei missään nimessä arka koira. Ja se hyppii. On ollut minulla pennusta asti ja olen yrittänyt tuota ongelmaa kitkeä siis jo pari vuotta, huonolla menestyksellä.
Kokeiltu on:
-selän kääntäminen
-erilaisia pakotteita (kuka koulutusohjaajista on suositellut mitäkin. Kielto ei auta, ei polvella vastaan pukkaaminen eikä niskasta näpsiminen)
- täysi huomioimattomuus (tätä tehtiin reilu puoli vuotta, ei mitään vaikutusta. Se tuntuu melkein vain innostuvan lisää, kun vastapuoli on passiivinen)
-palkkaaminen siitä, ettei hypi (tätä teen edelleen enkä näe pienintäkään edistystä)
Koira on hermoiltansa huomattavan paljon keskiverota heikompi. Piipailua esiintyy luvattoman paljon, viettikestävyys on aika nollassa. Mutta muuten erittäin tottelevainen ja ihana harrastuskoira. Mahdottomaksi ovat menneet kisoissa luoksepäästävyyden testaamiset, kun koira kiipeää testattavan syliin. Hyppimisen perimmäinen syy on aivan ilmiselvä: pakko päästä nuolemaan ihmistä naamasta. Mielistelevä tapaus on siis kyseessä.
Itsetunnon vahvistusta ollaan tehty pennusta asti ja koira onkin vahvistunut huomattavasti, taistelutahtoa on alkanut löytyä jo aivan tosissaan eikä aina ole hakemassa minusta eli ohjaajastaan turvaa,v aan pystyy luottamaan jonkun verran myös omaan ongelmanratkaiskykyynsä.
Tokon avoimessa kisataan ja bh on takana. Kolmas samanrotuinen menossa, aiempia ongelmia ei ole ollut. Eli asiallisia ja asiantuntevia neuvoja kaipaisin.
Kokeiltu on:
-selän kääntäminen
-erilaisia pakotteita (kuka koulutusohjaajista on suositellut mitäkin. Kielto ei auta, ei polvella vastaan pukkaaminen eikä niskasta näpsiminen)
- täysi huomioimattomuus (tätä tehtiin reilu puoli vuotta, ei mitään vaikutusta. Se tuntuu melkein vain innostuvan lisää, kun vastapuoli on passiivinen)
-palkkaaminen siitä, ettei hypi (tätä teen edelleen enkä näe pienintäkään edistystä)
Koira on hermoiltansa huomattavan paljon keskiverota heikompi. Piipailua esiintyy luvattoman paljon, viettikestävyys on aika nollassa. Mutta muuten erittäin tottelevainen ja ihana harrastuskoira. Mahdottomaksi ovat menneet kisoissa luoksepäästävyyden testaamiset, kun koira kiipeää testattavan syliin. Hyppimisen perimmäinen syy on aivan ilmiselvä: pakko päästä nuolemaan ihmistä naamasta. Mielistelevä tapaus on siis kyseessä.
Itsetunnon vahvistusta ollaan tehty pennusta asti ja koira onkin vahvistunut huomattavasti, taistelutahtoa on alkanut löytyä jo aivan tosissaan eikä aina ole hakemassa minusta eli ohjaajastaan turvaa,v aan pystyy luottamaan jonkun verran myös omaan ongelmanratkaiskykyynsä.
Tokon avoimessa kisataan ja bh on takana. Kolmas samanrotuinen menossa, aiempia ongelmia ei ole ollut. Eli asiallisia ja asiantuntevia neuvoja kaipaisin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
keinot kokeillut.
Itselläni tehosi kyllä nimittäin tuo huomioimattomuus ja selän kääntäminen.
Mitäs jos lähtisit opettamaan ihmisten kohtaamista tassut maassa jollain käskysanalla, eli ihan yhtenä tottisliikkeenä?