Kysymys

Kela sairaspäivärahaa myöntäessään ja eläkelaitokset kuntoutustuessa/työkyvyttömyyseläkkeissä käyttävät myös näitä suosituksia. Jos hoito, oma sitoutuminen esim. lääkehoitoon(ei syö lääkkeitä, vaikka määrätään) ei ole toteutunut näiden STAKESIN suositusten mukaan, tulee hylkyjä.

Alla oleva on suoraan kopioitu masennuksen kohdalta. Käykää lukemassa. Sivulla on oikealla sisällysluettelo. Sitten avautuu sairausluettelo, jota jälleen täppäät. Tämä on hoitohenkilöstön ohjeista. Potilasversiot ovat niukat. Sivustot ovat kailille avoimia.
Teksissä on välillä isoja kirjaimia, merkityksen ymmärrät kun käy sivustolla.

Sairausloman tarve
Sairausloman tarvetta on arvioitava yksilöllisesti siten, että huomioidaan
depression vaikeusaste ja
työ- ja elämänolosuhteet.
Vaikeasta tai psykoottisesta depressiosta kärsivät potilaat tarvitsevat lähes aina sairauslomaa, keskivaikeasta kärsivät usein ja lievää masennusta potevat joskus.
Kun masennuspotilas arvioidaan tutkimuksen aikaan työkyvyttömäksi, on kovin lyhyestä (alle kaksi viikkoa) sairauslomasta harvoin hyötyä ja vaikeassa depressiossa sairauslomaa voidaan tarvita useiden kuukausien ajan.
Sairausloman aikana lääkärin on huolehdittava asianmukaisesta hoidosta ja luotava alusta alkaen suunnitelma työhön paluusta.
Sairausloman ajaksi kannattaa suositella normaalin päivärytmin ylläpitoa.
Kuntoutus, kuntoutustuki ja työkyvyttömyyseläke
Masennuspotilaan sairausloman pitkittyessä olisi aina selvitettävä kuntoutuksen tarpeellisuutta ja mahdollisuuksia.
Jos depressiosta johtuva työkyvyttömyys kestää yli 300 arkipäivää, Kansaneläkelaitos ja työeläkelaitokset voivat myöntää määräajaksi kuntoutustukea.
Kuntoutustuen myöntäminen edellyttää kuntoutussuunnitelman laatimista.
Lääkinnällinen kuntoutus sisältää useimmiten yksilöpsykoterapiaa.
Sitä kustantavat Kansaneläkelaitos ja joissakin tapauksissa myös työeläkelaitokset.
Kansaneläkelaitoksen kustantaman terapian tavoitteena on työ- ja toimintakyvyn palauttaminen tai ylläpitäminen ja sen piiriin pääseminen on edellyttänyt, että potilaalla on ollut vähintään puolen vuoden hoitosuhde johonkin hoitopisteeseen. Tällä vaatimuksella on pyritty varmistamaan hoitomotivaation pitkäaikaisuus, vaikka se toisaalta on saattanut viivyttää aktiivisen kuntoutuksen aloittamista.
Psykoterapiakuntoutusta kustannetaan yleensä enintään kahdeksi vuodeksi.
Kuntoutus voi sisältää myös työpaikalla tehtäviä järjestelyjä, työhallinnon toimenpiteitä tai masennuksen parannuttua joissakin tapauksissa jopa ammatillista koulutusta.
Lausunnon kuntoutusta varten laatii lääkäri yhdessä potilaan ja muiden hoitavien tahojen kanssa.
Kuntoutus toteutetaan yleensä yhteistyössä työterveyshuollon sekä työeläkelaitosten tai Kansaneläkelaitoksen kanssa.
Potilas voidaan tarvittaessa ohjata myös kuntoutustarpeen selvitykseen tai tutkimukseen, joita tekevät useat eri kuntoutuslaitokset.
Aloitteen voi tehdä lääkäri B-lausunnossaan, kun sairausloma uhkaa pitkittyä, tai jopa silloin, kun havaitaan työkyvyn heikkenemiseen viittaavia merkkejä, kuten uupumista, toistuvia lyhyitä sairauslomia ym.
Ellei masennustila kuntoutustuenkaan aikana korjaannu eikä kuntoutusmahdollisuuksia enää todeta olevan, depressiopotilaalle voidaan myöntää työkyvyttömyyseläke.
Eläkehakemusta varten kirjoitetuissa lääkärinlausunnoissa on oleellista kuvata
potilaan oireet
potilaan konkreettinen työ- ja toimintakyky sekä
hoitoyritykset, jotka on tehty tilan korjaamiseksi.
Depression hoito perusterveydenhuollossa
Perusterveydenhuollon lääkärin antama hoito
Valtaosa masennuspotilaista voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa.
Depression diagnostiikkaan ja hoitoon liittyy perusterveydenhuollossa kuitenkin joitakin keskeisiä ongelmia.
Masennusoireyhtymän tunnistaminen lyhytkestoisessa potilaskontaktissa on usein vaikeaa - erityisesti silloin, kun potilas itsekään ei tunne kärsivänsä masennuksesta.
Depressiosta kärsivät perusterveydenhuollon potilaat valittavat usein somaattisia oireita masentuneen mielialan sijasta, aliarvioivat oireidensa vakavuuden, pelkäävät mielenterveysongelmaiseksi leimautumista ja sitoutuvat huonosti lääkehoitoon.
Lääkäreillä on usein puutteellinen koulutus depression tunnistamiseen ja hoitoon.
Perusterveydenhuollon lääkärien on arvioitu tunnistavan kliinisen masennuksen noin 25 - 40 %:ssa tapauksista yhden käynnin yhteydessä.
Tunnistaminen on yleisempää, jos
käyntikertoja on useampia
vastaanottokäynti kestää vähintään 16 - 20 minuuttia
lääkärillä on pitkä työkokemus A tai
masennuksen oirekuva on vaikea 62, 63.
Jotta depression tunnistaminen helpottuisi, on suositeltavaa käyttää riskiryhmiin kohdennettua seulontaa (ks. kohta Depression seulonta.)
Depression lääkehoidon toteutus on periaatteessa samanlaista hoitopaikasta riippumatta, mutta varsinaisen psykoterapeuttisen hoidon toteuttaminen on perusterveydenhuollossa yleensä vaikeaa tai mahdotonta koulutukseen ja terapian saatavuuteen liittyvien syiden vuoksi.
Hyvä vuorovaikutussuhde potilaan kanssa ja psykososiaalisen tuen tarjoaminen ovat lääkehoidon ohella oleellisia vaikuttavia tekijöitä hoidon kokonaisuudessa.
Potilaan elämäntilanteen kartoittaminen, potilaan tukeminen sitoutumaan lääkehoitoon ja hoidon tuloksellisuuden seuranta ovat tärkeitä osia yleislääkärin antamasta hoidosta 64.
Yleislääkäreiden osaamista depression hoidossa kehitetään tehokkaimmin yhdistämällä jatkokoulutukseen selkeä depression hoito-ohjelma; pelkän koulutuksen tuottamat tulokset eivät yleensä ole pysyviä A.
Depression hoitoon erikoistunut muu henkilökunta
Perusterveydenhuoltoon tarvitaan depressiopotilaiden opastukseen, seurantaan ja psykososiaaliseen tukemiseen erikoistuneita psykiatrian erikoissairaanhoitajia tai terveydenhoitajia. Heidän työpanoksensa on osoitettu hyödylliseksi depression hoidossa A, ja sen hyödyntäminen vastaa perusterveydenhuollon toimintatapaa monien muidenkin kroonisten sairauksien hoidossa. Malli on osoittautunut toimivaksi erityisesti silloin, kun myös psykiatrista konsultaatiotukea on ollut saatavilla.
Depression hoitoon koulutetun muun henkilökunnan työpanos
tekee mahdolliseksi käyttää enemmän aikaa depressiopotilaan hoitoon sekä
tukee systemaattista seurantaa ja psykososiaalisen tuen tarjoamista.
Psykiatrinen konsultaatio
Mahdollisuus konsultaatioihin psykiatrisen erikoissairaanhoidon kanssa lisää osaltaan perusterveydenhuollon lääkärin kykyä tunnistaa masennus ja parantaa hoidon tuloksellisuutta A.
Psykiatrista konsultaatiotoimintaa tulee siksi kehittää perusterveydenhuollossa.
Psykiatrinen konsultaatio on erityisen merkityksellinen erotusdiagnostisissa ongelmatilanteissa, kun yleislääkärin antama hoito ei ole tuottanut tulosta tai potilas ei ole sitoutunut hoitoon.
Se soveltuu myös usein avuksi tilanteissa, joissa yleislääkärin tietämys ei yksin riitä mutta potilaan siirtäminen erikoissairaanhoitoon olisi muuten aiheetonta 65.
Ohjaaminen psykiatriseen erikoissairaanhoitoon
Yleislääkäreiden on arvioitu lähettävän 5 - 12 % depressiopotilaistaan psykiatriseen erikoissairaanhoitoon 66.
Potilas on syytä ohjata psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, kun kyseessä on
kaksisuuntainen mielialahäiriö
vaikea tai psykoottinen depressio
lääkeresistenssi tai
vaikeasti monihäiriöinen tai itsetuhoinen potilas 67.
Myös jos potilaan pidempiaikainen työkyky on depression vuoksi uhanalainen eikä hoito perusterveydenhuollossa ole sitä palauttanut, on potilas syytä ohjata erikoissairaanhoitoon.
Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa aloitettu ylläpitolääkehoito voidaan siirtää perusterveydenhuoltoon, kun potilas on ollut yhtäjaksoisesti vähintään puolen vuoden ajan oireeton depression suhteen.
Laatukriteerit
Jokaisen masennukseen hoitoa hakevan potilaan tulisi saada jotakin vaikuttavaksi osoitettua hoitoa.
Työryhmä ehdottaa, että masennuspotilaiden saamaan hoidon laatua seurattaisiin perusterveydenhuollossa seuraavilla kriteereillä:
Vastaako diagnosoitujen masennuspotilaiden osuus kaikista hoidetuista potilaista epidemiologista kuvaa masennuksen todennäköisestä esiintyvyydestä hoidettavassa väestössä?
Kuinka suuri osa depressiopotilaista on saanut masennuslääkettä?
Kuinka suurella osalla masennuspotilaista depressiolääkitys on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta?
Kuinka suuri osa depressiopotilaista on saanut jotakin psykoterapeuttista tai muuta psykososiaalista hoitoa?
Kuinka suurella osalla depressiopotilaista hoitoon on liittynyt riittävä määrä seurantakäyntejä?
Kuinka suurella osalla depressiopotilaista on seurannassa käytetty hyväksi oiremittareita?
Kuinka suuri osa potilaista saavuttaa seurannassa täyden remission oiremittareilla arvioituna?
Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa noudatettaviksi työryhmä ehdottaa seuraavia laatukriteereitä:
Kuinka suuri osa depressiopotilaista on saanut masennuslääkettä?
Kuinka suurella osalla depressiopotilaista lääkehoito on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta?
Kuinka suuri osa potilaista, jotka kärsivät toistuvasta masennuksesta, saa ylläpitohoitoa?
Kuinka suuri osa depressiopotilaista on saanut jotakin intensiivistä yksilöpsykoterapeuttista hoitoa?
Kuinka suurella osalla parisuhteessa elävistä potilaista hoitoon on liittynyt pari- tai perhetapaaminen?
Kuinka suurella osalla depressiopotilaista on seurannassa käytetty hyväksi oiremittareita?
Kuinka suuri osa potilaista saavuttaa seurannassa täyden remission oiremittareilla arvioituna?
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä
Puheenjohtaja

Erkki Isometsä, psykiatrian dosentti, ylilääkäri; Kansanterveyslaitos, mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto

Jäsenet

Olavi Lindfors, PsL, erikoispsykologi (psykoterapia), tutkimuspäällikkö; Biomedicum Helsinki -säätiö, Psykoterapiaprojekti

Sinikka Luutonen, LT, apulaisopettaja, psykiatrian ja geriatrian erikoislääkäri; Turun yliopisto ja TYKS:n psykiatrian poliklinikka

Mikko Mattila, LL, kirurgian sairaalalääkäri; Peijaksen sairaala; (Käypä hoito -toimittaja)

Mauri Marttunen, ma. professori, ylilääkäri; Oulun yliopisto, psykiatrian klinikka ja HYKS, Peijaksen sairaala, psykiatrian klinikka

Sami Pirkola, LT, psykiatrian erikoislääkäri, projektipäällikkö/MERKKU-projekti