yli vuosi jo "taisteltu" 15v keskimm.tytön kans ja ollaan poikki.ensin tuli pojat, vaihtuivat tuhkatiheään,alkokokeilut viikollakin,onneksi ei murhe enää, tupakka, sitten katoamiset, poliisihaut, yöpoissaolot, kotiaresttit, puhelin pois, kun ei vast. soittoon, jumiutuminen viikoksi täysi-ik.kriminaalin luo, kriisikeskukseen, kun sieltä saatiin ulos, koulusta lintsailua, kouluas.laiminlyöntiä, nuorten psyk.vast.ottoryhmä,jokunen kerta,pikkuisen parannusta em. jälkeen.valehtelua jatkuvasti. näpistelyä ilm.myös kaupoista ei kiinni jääntiä, kotoa kolikot, siskoilta tavaroita,äidin meikit,viestittää ilmoituksia:tulen kohta, ihan pian, silti voi olla koko yön pois,lastensuoj,toim.p.vain lyhyt vaikutus,ei halua enää joutua niihin kirjoihin, tietää et voi joutua, jos ei paranna tyyliä. seurusteli kolme kk,(19v) pisin aika saman kanssa, hyväksyimme kun poika reilusti tuli kotiin opisk. ja oli fiksun oloinen,nyt tämä poikki ja koko neito ihan riekaleina, ei pysty mihinkään, katoaa, ei vastaa soitt.viestii tulen, ei tule. kouluun ei mene, kroonisesti myöh.jos menee,kokeet lukematta, nyt tulossa nelosia välitod. vain osa päiviä käy, koulu ei pysty autt. yht. haku ohi, valm.koulutus edessä jossa miettii mikä isona olis ripari-isoskoulutus kesken.huone kaaoksessa,haluaa omaan asuntoon,täysin kyyvytön hoitamaan koulurästejään.viiltelyä, kun entinen paranee uusi tulee.iso sisko yo juhlat tulossa nuor.lop.ala-ast.rakas kuvisluokan (aiemmin mallioppilas)iloinen tyttömme vain "kadoksissa"Paljon muutakin mahtuu kuvioihin..kannustan ja kannustan jaksamaan,uskon ettei loputtomiin jatku,ei siskollakaan pitkään mut omat voimat jo loppu mies ei enää edes halaa tyttöä, luopunut.tyttö haluis ratsastaa ja olla maalla,lähtisin itsekin, kun koulut ohi,mut olen työtön, mies eläkk.emme pysty, se vois olla vaikka lääke ei mömmöt
vuoristorata
väsynytmamma
6908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ette te sille mitään voi jos ei kiinnosta koulu jne. Faktahan se on, että hän katuu tätä kaikkea myöhemmin.
Voisit kokeilla hakea apua nuorten psykiatriselta osastolta. Meillähän kaikilla on hätä oman lapsen puolesta ja haluamme heille hyvän aikuisuuden. Omakohtainen kokemus itselläni, olin menettää tyttäreni vääriin porukoihin ja lopuksi hänellä oli vielä kaiken päälliseksi itsetuhoisia ajatuksia, joten pelko ja avuntarve oli todellinen. Tytär on nyt jo aikuinen ja voi hyvin, ja olen tyytyväinen apuun joka pelasti hänet pahalta. Nuo vuodet olivat pitkiä ja rankkoja aikoja.
Onko teidän lähistöllä jotain nuorten pysäkkiä/tukiasemaa josta saisi kiireesti apua?
Jos ei ole niin tuntuu että lastensuojelukin on parempi vaihtoehto kuin nykyinen tilanne. Sillä apua te tarvitsette ja pian. Asioilla on kuitenkin taipumusta järjestyä! Voimia teille keikille!
Vahvasti viestii holtiton käyttäytyminen siihen että hän käyttää joitain aineita, siksi piilottelee, häviää, ajantaju katoaa, valehtelee, ei jaksa keskittyä.... usein ei pysty huomaamaan että käyttää (ehkä pupilleista, mutta silloinhan ei ole kotona). Missä porukoissa liikkuu, kuka määrää? Hän on vasta 15 v lapsi ja uskon kyllä éttä kaikki kääntyy kyllä vielä hyväksi ja muutaman vuoden päästä tämä on kuin pahaa unta teille kaikille. Onneksi teidän perheessä sinut pitää jalat maassa "terveet" sisarukset, eivätkö he tiedä tyttösi kaveripiiristä mitään tai ole törmäilleet johonkin kuulopuheisiin? Nyt vain stop koko jutulle, aineet seis, vierotus, valtava tuki ja kannustus, paljon rakkautta, salainen puhelinnumero jotta entinen piiri ei pääse enää tyttöä pompottamaan, ja psykiatrin tuki tai vastaava. En usko että tyttösi itse on mitenkään onnellinen tilanteessaan, hän on ahdistunut ja tarvii apua ja tukea.
Hae kiireesti apua tyttärellesi nuorisopsykiatrian yksiköstä. Juttele tytön kanssa ja yritä saada hänet hyväksymään apu. Oma tyttöni sai sieltä apua, ja asiat on nyt paljon paremmalla tolalla. Ikääkin on jo enemmän.
Asiat alkavat olla paremmalla tolalla neitimme kanssa. Sai tehdyksi sovinnon poikaystävän kanssa ja koulua on nyt käynyt ihan kiitettävästi. Katoamisia ei enää "mihin sattuu" vaan osoite on poikakaveri, kohtuullisen hyvin pitää mitä sovitaan ja viiltelyt toistaiseksi jääneet, tupakointi vähäistä, juo luultavasti tilaisuuden tullen, muttei raflaavasti.
Ensi vuodeksi olisi ohjaava koulutus- paikka tiedossa, kunhan vain selviytyy pois yläasteelta. Ällissä ei vikaa,enempi yrittämisen puutteessa.Kyllä pahimmat rästit saa tehdyksi, kun vaan jaksaa.Aikuiselämä kiehtoo...Itse olen itseäni tutkiskellut sen verran, että alan olla jo kypsä tajuamaan asiain tilan ja uskomaan, että tämä lapsemme on se, joka meillä hakkaa päätään "karjalan mäntyyn". Puhevälit ovat ok, vaikka välillä desipelit kohoaa, ovat keskustelumme kuitenkin rakastavia ja vaikka väliin syyttelemme toisiamme sovintoonkin päästään.
Olen olosuhteiden pakosta ollut lasten pienenäollessa kaukana kotoa töissä (kolmivuorossa) ja aina syyllistänyt siitä itseäni, isä oli kotona koko ajan, mutta eihän hän ole äiti. Tästä haen syytä tyttären käytökseen, mutta onko syy,tätä mietin öisin, kun suren tehtyjä ratkaisuja. Jos kaikki pysyy nyt tässäkin kuosissa pystymme keskittymään vanhimman lakkiaisten järjestelyy ja alan varmaan henkisesti aukoa esiliinan nauhoja...
KIITOS VASTAAJILLE TÄHÄN ASTI!!
Monen ehdottamalle psyk.os.on todella hankala päästä (sitä selviteltiin, olisi vaatinut sitotumista nuorten tukiryhmään muutaman kerran) ja mutkainen tie, toki jos akuuttia itsetuhoisuutta selkeästi nousee pinnalle uudelleen on asia vietävä pitemmälle.