Kerron siis vain omista kokemuksistani. Olen ollut sosiaalihuollon asiakas muutaman vuoden, joten pystyn
jo jotenkin auttamaan samalla tiellä tarpovia.
Lyhyesti, mikäli et aio koko viestiälukea- Nakkaa aivot narikkaan ja anna sosiaalihuollon tantan ajatella puolestasi, älä esitä vastaväitteitä- vastaat vain jokaiseen kysymykseen myöntävästi. Minä en näin toiminut, ja nyt siitä "maksan"..
Muutama vuosi sitten työnantajani lopetti toimintansa- jouduin siis työttömäksi, pitkäaikainen seurustelusuhde päättyi- kämppä siis lähti alta, joten jouduin marssimaan lakki kädessä sosiaalitoimistoon. Ensimmäisellä käynnillä täti kyseli kaikkea maan ja taivaan väliltä, joihin minä parhaani mukaan vastailin. Sain kuitenkin tarvitsemani avustukset vuokra-asuntoa ja perustoimeentulotukea varten.
Parin kk:n päästä oli sitten aika työvoimatoimistoon, jossa kerroin että minulle oli jo tarjottu työtä(suuri virhe), joka tosin sijaitsi 600km:n päässä. Virkailija kuitenkin tarjosi minulle työpaikkoja(ilman palkkaa), kursseja ( pääsiäisenmunan maalauskursseja ym. yhtä kehittävää) joista johdonmukaisesti kieltäydyin. Tarkoitus kun oli lähteä toiselle puolelle suomea töihin, kunhan vaan henk. koht. asiat saa mallilleen.
Kului pari viikkoa ja postista tipahti lappu jossa kerrottiin minun kieltäytyneen tarjotusta työstä, joten minulle ei siis voitu maksaa työttömyyskorvausta. Nauroin, otin muutaman oluen ja pidin kyseistä lapuskaa jopa mahdottomana.
Tuli taas aika sos-toimistoon, jossa tantta tivasi kieltäytymiseni syytä työvoimatoimistossa, tarjosi aikaa mielenterveystoimistoon, aa-klinikallle ja uudestaan mielenterveystoimistoon. Kieltäydyin kaikesta ja näin toimeentulotuestani oli mahdollista leikata 20%, jonka myös hyväksyin. Kävelin ulos toimistosta ja tuli puhelu jossa kerrottiin vanhempieni menehtyneen.
Seuraavat viikot meni varjojen mailla, äärettömän vittuuntuneena kaikelle ja kaikille ja pysyin jotenkin tolkuissani juomalla mäyräkoiran vuorokaudessa. Tuli taas aika sosiaalitoimistoon ja sama ruljanssi: tantta ehdotti mielenterveystoimistoa, aa-kerhoa ja mielenterveystoimistoa. Kieltäydyin, ja nyt tt-tuesta oli mahdollista leikata jo 40%. Näin lyhyessä ajassa työvoimatoimiston virkailija, hyvässä yhteistyössä sos-toimiston tantan kanssa oli tehnyt minusta moniongelmaisen, työtä vieroksuvan, yhteiskunnan hylkiön.
Kuten joku varmaan tietääkin, 200e kuukaudessa ei riitä minkään mittapuun mukaan ihmisarvoiseen elämään. Minä jaksoin, koska uskoin kaiken olevan väliaikaista. Sain viikottain työtarjouksia, kaikki kuitenkin toisilta paikkakunnilta, ja elämä
oli muutenkin kaiken kokeman jälkeen edes jotenkin elettävää. Tilanne työmarkkinoilla kuitenkin paheni ja soitot vähenivät, ennen kuin kokonaan loppuivat. Yhtäkkiä huomasin tosiaan olevani oikeasti työtön ja sisäistin sen jopa itselleni. Näin varasin ajan työvoimatoimistoon ilmoittautuakseni edes johonkin kehittävään toimintaan. Sama tätihän se siellä tarjosi samoja kursseja, kuitenkin hieman eri muodoissa, joista minä taas hymyillen kieltäydyin. Tilannehan ei siis muuttunut mihinkään eikä mitenkään moneen kuukauteen, eikä ole muuttunut tähän päivään mennessäkään, joten pieniä neuvoja pystyn antamaan..
1- Älä edes yritä itse selvittää ongelmiasi, vaan anna tantan tehdä se puolestasi.
2- Ota mahdollisuuksien mukaan osaa jokaiseen kissanristiäiseen jota tarjotaan, vaikka sitten aivot kassissa, pääasia että otat vaan osaa..
3- Kuseta viranomaisia parhaasi mukaan, koska hekin kusettavat sinua..
4- Valita jokaisesta saamastasi tt-tuki päätöksestä, vaikka se ei olisi edes perusteltua. Näin pidät vaan virkailijat varpasillaan.
5- Mikäli mikään näistä ei tunnu luontevalta, ota vastaan ensimmäisellä kerralla tarjottu käynti mielenterveystoimistossa ja syö kaikki määrätyt masennuspillerit vaikka purkkeineen päivineen, niin johan rupeaa arki- ja sitä myötä tarjotut "kissanristiäiset" maittamaan.
6- Jos taas omistat vielä hiemankin itsekunnioitusta, kieltäydy kaikista edellämainituista.Etsi itsellesi pimeää työtä tai
hanki muuten lisäansioita ja jokaisella sosiaalitoimiston ajalla hymyilet vaan helvetin leveästi, jotta saat tantan mietteliääksi.
Yhteiskunnallahan lääke työttömyyteen on kiristää köyttä sen kohteena olevan kaulalla hitaasti mutta varmasti, kuitenkin loppuun asti. Lopputulemana saadaan varmasti työttömyystilastoja pienemmäksi, mutta samalla kasvat myös mielenterveyspotilaiden määrät.
Summa summarum..kunhan kännipäissäni kirjoittelin..ja hyvää kevättä..
jo jotenkin auttamaan samalla tiellä tarpovia.
Lyhyesti, mikäli et aio koko viestiälukea- Nakkaa aivot narikkaan ja anna sosiaalihuollon tantan ajatella puolestasi, älä esitä vastaväitteitä- vastaat vain jokaiseen kysymykseen myöntävästi. Minä en näin toiminut, ja nyt siitä "maksan"..
Muutama vuosi sitten työnantajani lopetti toimintansa- jouduin siis työttömäksi, pitkäaikainen seurustelusuhde päättyi- kämppä siis lähti alta, joten jouduin marssimaan lakki kädessä sosiaalitoimistoon. Ensimmäisellä käynnillä täti kyseli kaikkea maan ja taivaan väliltä, joihin minä parhaani mukaan vastailin. Sain kuitenkin tarvitsemani avustukset vuokra-asuntoa ja perustoimeentulotukea varten.
Parin kk:n päästä oli sitten aika työvoimatoimistoon, jossa kerroin että minulle oli jo tarjottu työtä(suuri virhe), joka tosin sijaitsi 600km:n päässä. Virkailija kuitenkin tarjosi minulle työpaikkoja(ilman palkkaa), kursseja ( pääsiäisenmunan maalauskursseja ym. yhtä kehittävää) joista johdonmukaisesti kieltäydyin. Tarkoitus kun oli lähteä toiselle puolelle suomea töihin, kunhan vaan henk. koht. asiat saa mallilleen.
Kului pari viikkoa ja postista tipahti lappu jossa kerrottiin minun kieltäytyneen tarjotusta työstä, joten minulle ei siis voitu maksaa työttömyyskorvausta. Nauroin, otin muutaman oluen ja pidin kyseistä lapuskaa jopa mahdottomana.
Tuli taas aika sos-toimistoon, jossa tantta tivasi kieltäytymiseni syytä työvoimatoimistossa, tarjosi aikaa mielenterveystoimistoon, aa-klinikallle ja uudestaan mielenterveystoimistoon. Kieltäydyin kaikesta ja näin toimeentulotuestani oli mahdollista leikata 20%, jonka myös hyväksyin. Kävelin ulos toimistosta ja tuli puhelu jossa kerrottiin vanhempieni menehtyneen.
Seuraavat viikot meni varjojen mailla, äärettömän vittuuntuneena kaikelle ja kaikille ja pysyin jotenkin tolkuissani juomalla mäyräkoiran vuorokaudessa. Tuli taas aika sosiaalitoimistoon ja sama ruljanssi: tantta ehdotti mielenterveystoimistoa, aa-kerhoa ja mielenterveystoimistoa. Kieltäydyin, ja nyt tt-tuesta oli mahdollista leikata jo 40%. Näin lyhyessä ajassa työvoimatoimiston virkailija, hyvässä yhteistyössä sos-toimiston tantan kanssa oli tehnyt minusta moniongelmaisen, työtä vieroksuvan, yhteiskunnan hylkiön.
Kuten joku varmaan tietääkin, 200e kuukaudessa ei riitä minkään mittapuun mukaan ihmisarvoiseen elämään. Minä jaksoin, koska uskoin kaiken olevan väliaikaista. Sain viikottain työtarjouksia, kaikki kuitenkin toisilta paikkakunnilta, ja elämä
oli muutenkin kaiken kokeman jälkeen edes jotenkin elettävää. Tilanne työmarkkinoilla kuitenkin paheni ja soitot vähenivät, ennen kuin kokonaan loppuivat. Yhtäkkiä huomasin tosiaan olevani oikeasti työtön ja sisäistin sen jopa itselleni. Näin varasin ajan työvoimatoimistoon ilmoittautuakseni edes johonkin kehittävään toimintaan. Sama tätihän se siellä tarjosi samoja kursseja, kuitenkin hieman eri muodoissa, joista minä taas hymyillen kieltäydyin. Tilannehan ei siis muuttunut mihinkään eikä mitenkään moneen kuukauteen, eikä ole muuttunut tähän päivään mennessäkään, joten pieniä neuvoja pystyn antamaan..
1- Älä edes yritä itse selvittää ongelmiasi, vaan anna tantan tehdä se puolestasi.
2- Ota mahdollisuuksien mukaan osaa jokaiseen kissanristiäiseen jota tarjotaan, vaikka sitten aivot kassissa, pääasia että otat vaan osaa..
3- Kuseta viranomaisia parhaasi mukaan, koska hekin kusettavat sinua..
4- Valita jokaisesta saamastasi tt-tuki päätöksestä, vaikka se ei olisi edes perusteltua. Näin pidät vaan virkailijat varpasillaan.
5- Mikäli mikään näistä ei tunnu luontevalta, ota vastaan ensimmäisellä kerralla tarjottu käynti mielenterveystoimistossa ja syö kaikki määrätyt masennuspillerit vaikka purkkeineen päivineen, niin johan rupeaa arki- ja sitä myötä tarjotut "kissanristiäiset" maittamaan.
6- Jos taas omistat vielä hiemankin itsekunnioitusta, kieltäydy kaikista edellämainituista.Etsi itsellesi pimeää työtä tai
hanki muuten lisäansioita ja jokaisella sosiaalitoimiston ajalla hymyilet vaan helvetin leveästi, jotta saat tantan mietteliääksi.
Yhteiskunnallahan lääke työttömyyteen on kiristää köyttä sen kohteena olevan kaulalla hitaasti mutta varmasti, kuitenkin loppuun asti. Lopputulemana saadaan varmasti työttömyystilastoja pienemmäksi, mutta samalla kasvat myös mielenterveyspotilaiden määrät.
Summa summarum..kunhan kännipäissäni kirjoittelin..ja hyvää kevättä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun sosiaalitantta alkaa auttamaan, niin päämääränä ei ole yhteiskuntakelpoinen itsensä elättävä yhteiskunnan jäsen.
Sosiaalitantan päämääränä on leimata asiakas moniongelmaiseksi, helpoiten onnistuu leimaus alkoholiongelmaiseksi, varmistetaan kaikenlaisilla päivähoidoilla ettei koskaan tule työllistymään normaaliin työsuhteeseen, sen jälkeen järjestetään hullun paperit, perusosaan maksimi leikkaus, häätö ja lopulta ihminen voidaan jättää kokonaan toimeentulotuen ulkopuolelle.
Työvoimavirkailija auttaa omaltaosaltaan järjestämällä kieltäytymisiä pelkästään kirjaamalla niitä ura-järjestelmään, jolloin välittömästi menettää työttömyyskorvaukset ja on täysin sosiaalitantan armoilla, joka taas johtaa nopeasti yhteiskunnan pohjalla olevaksi hylkiöksi.
Ja mieleltään kieroutuneet ihmiset kutsuvat tätä toimintaa "auttamiseksi".
Nimenomaan, ei päätä ei häntää koko mokelluksessa, jos tuosta nyt jotain johtopäätöksiä voi tehdä, niin ainaksin sen, että olet hyvin lapsekas mieleltäsi ja kykysi yhteistyöhön on myös varsin heikko.
Kaikilla meillä on elämässä aina joskus myös vastoinkäymisiä, mutta ei sen takia aleta kiukuttelemaan joka ainoalle viranomaiselle joka etees sattuu.
kun ei saa tehdä niin kuin itse haluaa ja valvova viranomainen pikkasen hivauttanut näpeille?