Minua suututtaa niin ihmisten kateus ja pahan puhuminen toisesta.Luullaan asioita,ei vaivauduta ottamaan selkoa mikä totta jne..Minut on kasvatettu aikoinaan siihen että totuuden saa sanoa ja vaadin toiselta myös sitä,mutta kun haluaisi selvittää jonkun epäselvyyden mistä "syytetään",sanotaan en jaksa nyt,anna olla,se on vanhanaikaista kasvatusta,ei nykyaikaa.En tarkoita totuudella mitään minun totuutta,vaan sitä miten joku asia on mennyt,selvitystä,luullaan ja tehdään omia johtopäätöksiä ja uskotaan itsekkin että näin on,vaikka asialla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.Helpotti vähän kun sai purkaa tänne,onko muilla ollut vastaavia asioita ja miten olet ratkaissut ne?Onneksi alkaa vapaa jakso työstä,olen jo osittain pois työelämästä ja sekin on yksi aihe mistä heittelyä ollut,samoin "vapauteni"(erosin vuosia sitten)saat tehä mitä haluat,kelpaa sun..Miten oppia ettei välitä moisesta,nyt tuntuu vain pahalta,asioilla kun on kääntöpuoli myös,mutta osaani en silti muuksi vaihtaisi,hyvä näin.
Miksi joku
-Ulriika-
3297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ihmisten puheista kannata välittää mitään. Jos joku suoraan kysyy jotain asiaa niin voin vastata tai olla vastaamatta. Muut saavat tehdä ja sanoa mitä haluavat. Itse tiedän mitä teen eikä tekemiseni kuulu muille enkä ole tilivelvollinen kenellekään. Tämä on vapautta parhaimmillaan.
Ystävä hyvä, älä välitä sellaista elämä on. On ihmisiä jotka aina katkerana kadehtivat toisia omien kuvitelmien perusteella. Minulla on ystävätär jolla on kolme asuntoa, kaksi autoa, hyvät eläkkeet molemmilla, terveyttä riittää ja lapsellakin on kaikki hyvin. Eläkkeellä hän on ollut jo viisi vuotta, matkustelee jatkuvasti ja käy risteilyllä kaksi kertaa kuukaudessa. Kuitenkin kaikki on pielessä, mihinkään ei ole aikaa, kaikki on hänen mielestään aina sekaisin jne.
Juuri eilen hän pitkän valitusvirren päätteeksi tokaisi, voi kun minäkin pääsisin tuohon tilanteeseen kuin sinä. En voinut vastustaa kiusausta vaan kysyin, leskeksikö vuokrayksiöön sinä tahdot.
Hän oli kerrankin hetken hiljaa.
Minä en taida osata pitää puoliani,en saa sanottua vastaan.Muistan kun erosin ja sitä ihmeteltiin kun jätin "hyvän"miehen,ei kukaan tiennyt mitä elämäni oli,enkä puhunut kelleen.Naurattaa ja suututtaa vieläkin kun jopa oma veljeni oli vieras mies,joka oli luonani,syitä etittiin ja menojani kontrolloitiin.Mietin vain mitä karehtimista minussa on?asunto velkana,terveys reistailee,en matkustele jne.. Samantyyppisessä elämäntilanteessa olevat kun ystäväsi heiltä tätä heittelyä kuuluu ja puuttumista asioihini,mikään ei hyvä,aina sanomista.Vapaus minulla on,mutta tähänkin elämäntilanteehin pääsee,mutta on luovuttava mökeistä,autoista,matkoista..eli taloudellinen asema voi muuttua,ja sen vuoksi monikin sietää hankalaakin liittoa,ja heistä taitaa näitä karehtijoita tulla.Kiitos teille ja aurinkoa päiviinne..