Mitä juurigurun saaminen merkitsee?
Sama kysymys toisin ilmaistuna: miksi joillekin osoitetaan juuriguru ja toiset jatkavat ilman kontaktia juuriguruun?
Sama kysymys toisin ilmaistuna: miksi joillekin osoitetaan juuriguru ja toiset jatkavat ilman kontaktia juuriguruun?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Entä voiko guru olla juureton?
Kas siinäpä pulma ;) . Miksei?
Juuriguru tarkoittaa monia asioita. Se, jolta saat tietyn harjoituksen, on juuriguru tuon harjoituksen osalta. Mutta sitten on "The Juuriguru", joka saa sinut vakuuttuneeksi oman mielesi todellisesta luonnosta. Sellaisen voi löytää, jos on hyvä karma. Sinun on vakuututtava oman kokemuksesi ja perusteellisen tarkistuksen pohjalta, että haluat hänet guruksesi ja haluat omaksua hänen valaistuneet ominaisuutensa, ja hänen on myös haluttava ottaa sinut oppilaakseen varmistettuaan, että olet pätevä oppilas. Käytännössä tällainen opettaja-oppilassuhde on äärimmäisen harvinainen.
Eli oppilaalla on hyvää karmaa, niin hyvää, että The Juuriguru ottaa oppilaakseen? Näin oppilas voi jatkaa eteenäin omalta saavutetulta tasoltaan?
Kenties edellisessä elämässä on jo otetettu turvautumisvalat ja tietyt initiaatiot ja juuriguru sitten on tsekannut ja tutkinut, että näin on ja ottanut oppilaakseen? Kunhan ensin on varmistunut että oppilas on edelleen tiukasti polullaan ja irti siitä mistä pitää olla irti.
Kuinka harvinainen tällainen opettaja-oppilassuhde sitten on, onhan Dalai Lamalla ja muillakin Rinpoche lamoilla omat juurigurunsa (näin olen ymmärtänyt)? Kenties luostareissakin oleville munkeille on sellaiset annettu?
Käytät sanaa "annettu", mutta onkohan siitä kysymys? En tiedä, mutta luulisin, että juurigurulla tarkoitetaan pohjimmaltaan sitä opettajaa, joka aikanaan näyttää oppilaalle tämän mielen todellisen luonnon, ja sen sitten kuulemma kyllä huomaa:-). Usein sillä saatetaan tarkoittaa myös ihan yleisesti sitä opettajaa, jonka oppilas kokee läheisimmäksi ja jota kohtaa tuntee eniten hartautta ja luottamusta, jonka siis mieltää omaksi gurukseen ja jolta saatuja opetuksia harjoittaa. Tässä oleellista on siis se mitä oppilas itse tuntee ja kokee, ei se että opettaja skannailisi hänen karmaansa kaikessa viisaudessaan ja arvioisi opettaako juuri tätä tyyppiä vai ei. Opettaja kyllä opettaa koko porukalle ja jos hankkiudut paikalle, sinulla on kaikki mahdollisuudet, mutta riippuu itsestämme, miten resonoimme, vastaanotamme ja oivallamme kulloinkin. Että voimmeko oppia juuri häneltä ja minkälaisia asioita.
Ja juuriguru on myös perimyslinjan pää, joten periaatteessa kaikilla tietyn linjan seuraajilla on siis yhteinen juuriguru siinä mielessä.
Luulisin olevan jotenkin tähän tapaan ehkä. Edistyneiden harjoittajien osalta en muuta tiedä kuin mitä voi lukea vaikka vanhojen mestarien elämäntarinoista.
Niin. Tiedän kyllä mitä juurigurulla tarkoitetaan, eikä sitä ollut tarkoitus kysyä. Olkoot :)
Annettu-sanalla ei ollut mitään erikoisempaa merkitystä liioin.
Aivan totta. Etpäs kysynytkään. Kysyit, että miksi joillakulla on juuriguru ja joillakin ei? Ainakin vaatii hyvin suurta uskoa ja luottamusta, että näkee opettajan Guruna, peräti Buddhana. Ehkä sellainen luottamus ja hartaus kehittyy vain pitkän ajan ja harjoituksen kuluessa? Rukouksissa esitetään toivomuksia, ettei jouduttaisi koskaan eroon Gurusta. Ehkä kuitenkin voidaan joutua, voihan sitä syntyä karmansa voimasta minne tahansa ja sanotaan, että ihmiselämä on vaikea saavuttaa.
Voisitko tarkentaa vähän, minua rupesi kiinnostamaan.
Kunpa osaisin kertoa selkeämmin. Koitetaan kyhätä esimerkki, kun niissä saa paeta liian käsitteellistävää tekstuuria. … (tämä oli vaikea koota enkä nyt voi kuin pyytää, että älkää lukeko liian kirjaimellisesti)
Lähinnä kyse olisi tilanteesta, jossa on tunnistettu samankaltaisella tavalla (huom: saman_kaltaisella_, ei samanlaisella) kuin Dalai Lama (kundun leffa tuli juuri telkasta). Kyseessä ei tietenkään ole mikään uuden laman tunnistaminen.
Oppilaalla on saattanut olla tavallinen buddhalainen opettaja, joka on saanut koulutuksensa luostarissa ja on siten luostarilaitoksen tunnustettu opettaja.
Opettajalle oli käynyt ilmi, että hänen oppilaassaan olisi jotain erikoisempaa x. Hän konsultoi asiasta omaa opettajaansa ja erinäisten vaiheiden jälkeen The Juuriguru olisi tullut samaan johtopäätökseen. (Tässä vaiheessa oppilas saattaa olla tästä tietämätön. Oppilas esitellään The Juurigurulle ja The Juuriguru jatkaa tästä eteenpäin. (loppua kaiketi on turha keksiä kun kysymykseni liittyi edellä mainittuun)
Eli onko tavallista (ja jos ei niin kuinka harvinaista tällainen tunnistaminen on), että ylipäänsä oppilas saa The Juurigurun, että hänelle annetaan sellainen, sen sijaan että oppilas pyytäisi sitä.
Tässä esimerkkini tapauksessa siis oppilas olisi vaikka elänyt edellisessä inkarnaatiossaan arvostettuna munkkina x, ja sitten hänet taas tunnistettiin. Oppilas on syntynyt tänne muisti auki ja voi nyt hyödyntää ja ikään kuin jatkaa vain siitä eteenpäin mihin jäätiin. Mutta oppilas ei ehkä ajattele opettajansa olevan The Juuriguru (hän olisi saavuttnut sellaisen oivallusken asteen, jossa ylenmääräinen palvonta on muuttunut vain normaaliksi elollisen kunnioittamiseksi)
Näin lyhykäisyydessään :)
"Rukouksissa esitetään toivomuksia, ettei jouduttaisi koskaan eroon Gurusta. Ehkä kuitenkin voidaan joutua, voihan sitä syntyä karmansa voimasta minne tahansa ja sanotaan, että ihmiselämä on vaikea saavuttaa."
Otin tämän vielä kirjoituksestasi erilleen. Totta. Kiitos tästä tuikitärkeäst muistutuksesta keskustelun suhteen. Tämä on pointti joka on myös otettava huomioon.
Uskon myös laillasi, että voidaan joutua Gurusta erilleen ja varmaan ollaankin erillään aina unohduksen hetkillä (?).
Voisiko kuitenkin olla niin, että ne sielut, joilla on takanaan ehkä useampiakin inkarnaatioita munkkina tai useiden inkarnaatioiden kokemus tietoisena elämisestä (siis siten, että on todellakin onnistunut elämään 24/7 tässä ja nyt hetkessä), niin se jo itsessään jättää niin syvät jäljet persoonaan (siihen osaan joka inkarnoituu mukaamme), että jo itsesään nuo jäljet opastavat aina uudelleen Gurun luo. Että kun sen on kerran saavuttanut, sen saavuttaminen uudelleen on jollain tapaa helpompaa. Elipä sitten luostarielämää tai länsimaisessa materialistisessa ähkyssä.
Voisiko ehkä olla, että kuvailet tulkun eli jonkun edistyneen harjoittajan jälleensyntymän tunnistamista etkä oman juurigurun löytämistä? No, monien vanhojen mestarien tarinoissa kyllä kerrotaan, kuinka opettajakin tunnisti vaikka ennusmerkkien pohjalta oppilaansa.
Näistä on vähän hassua muutenkin sanoa mitään, kun ei ole kyse asioista joista itsellä voisi olla mitään tietoa. Ihan tavallinen gurusuhde on sitten eri asia. Se voi sitten aikanaan kehkeytyä juurigurun löytämiseksi, jos ja kun oivaltaa mielensä todellisen luonnon.
Varmaan jollain tasolla molempia. Juurigurun löytämistä sikäli, että tuossa esimerkissäni olisi ollut tämän inkarnaation ensimmäinen yhteys The Juuriguruun. Vaikka asia olisi tuttu, olisi varmasti tilanne jollain lailla ensikertainen (onhan kyse sen hetkisestä elämästä). Tulkun tunnistamista sikäli, että kyseessä voisi hyvin olla mainitsemasi edistyneen harjoittajan jälleensyntymisen tunnistaminen.
"Näistä on vähän hassua muutenkin sanoa mitään, kun ei ole kyse asioista joista itsellä voisi olla mitään tietoa."
Niin. Ja vaikka olisi tietoa, ei välttämätt löydy sanoja.
Wikipediasta löytyi muuten mielenkiintoista tietoa tulkujen löytämisestä. Että eivät inkarnoidu aina välttämättä Aasiaan, länsimaihinkin ovat eräät ymmärtäneet syntyä. Fiksu veto tuollaiselta tulkulta.
Mutta onkohan sitten tarpeetonta pohtia, miten tulla tunnistetuksi jälleensyntymäksi? ;) Jos on niin edistynyt harjoittaja, varmasti kaikki on hyvin ja etenee omalla painollaan, tunnistettiin tai ei, ja sitä vain jatkaa toisten auttamista. Jos ei vielä ole, voi silti harjoittaa ja rukoilla gurua, jotta oppisi.
Mutta en olekaan pohtinut sitä miten tulla tunnistetuksi jälleensyntymäksi ;)
Saatika tarvinnut tietoa siitä onko tarpeetonta tai ei. Kaikki se on trpeellista mitä kunakin hetkenä tekee :) Tiedän toki myös sen, että kaikki etenee omalla painollaan ;)
Aloituksessani olevat kysymykset ovat edelleen pohdinnan alla.
Onhan hyvin harvinaista olla Dalai-lama tai vastaava. Korkeilla lamoilla on tiiviit opettajasuhteensa "inkarnaatiosta" toiseen, joskaan emme voi tietää miten he ne hahmottavat. Mutta kuvitteleisin, että maallikkoharjoittajalla on aika harvinaista, että olisi tiiviissä kahdenkeskisessä guru-oppilassuhteessa, jossa saisi opetusta kahden kesken vuosikausia oman edistymisen pohjalta sen vuoksi, että opettaja on tunnistanut sinut oppilaakseen ;-). Minusta se kuulostaa jotenkin vinsahtaneelta, mutta en osaa selittää miten. Opettaja opettaa, ja jos otat sen vastaan, olet oppilas. Toki osa menee pitkille retriiteille, joissa saa perinpohjaista opetusta gurulta.
Mutta silti muutenkin puhutaan "juuriguruista", sillä se on myös sisäinen asia, kiinni siitä mitä oppilas tuntee, kokee ja kaipaa. Buddhalaisuudessakin usko siirtää vuoria. Mutta minusta tähän ei tarvitse mitään ylimääräistä mystiikkaa.
Meinaat siis tilannetta, joss Oppilas on hyvin edistynyt bodhisattva mutta ei tunnista The Juuriguruaan? Ja sitten Muu Guru ja TJ viisaudessaan johdattelevat häntä muodolliseen oppilassuhteeseen, jotta hän voisi oivaltaa?
En kyllä yhtään tiedä, mutta ihan aivojumppana tuntuisi siltä, että The Juuriguru olisi TJ juuri siksi, että hän herättää oppilaassa sen suurimman hartauden, jonka voimalla ego ylittyy ja oppilas saa korkeamman oivalluksen, ehkä korkeimman ennemmin tai myöhemmin.
Jos ei TJ herätä oppilaassa tällaista, voiko kyseessä olla TJ tälle oppilaalle? Vaikka kyseessä olisi The Ultimate Most Greatest Juuri Guru.
Tosin - jos oikeat olosuhteet ovat koossa vaikkapa sitten edistyneiden olentojen yleisten rukousten ansiosta, saattaa aivan alkupolullakin oleva oppilas kohdata gurun, josta voi tulla Juuriguru joskus. Miksei siis jotain hyvin edistynyttäkin oppilasta suotuisat karmalliset olosuhteet kuljeta kohti oivallusta gurun olemuksesta, vaikkei sitä olisi aluksi oivaltanut? Onhan näin tarinoissakin kerrottu. Ei ilmeisesti viisaskaan aina kaikkea näe, ennen kuin on puhdistanut huonoa karmaa tarpeeksi.
Ööh! Pystytkö tiedustelemaan vastausta joltakin opettajalta, jos tämä oikeasti kiinnostaa sinua?
"Korkeilla lamoilla on tiiviit opettajasuhteensa "inkarnaatiosta" toiseen, joskaan emme voi tietää miten he ne hahmottavat. Mutta kuvitteleisin, että maallikkoharjoittajalla on aika harvinaista, että olisi tiiviissä kahdenkeskisessä guru-oppilassuhteessa, jossa saisi opetusta kahden kesken vuosikausia oman edistymisen pohjalta sen vuoksi,että opettaja on tunnistanut sinut oppilaakseen. Minusta se kuulostaa jotenkin vinsahtaneelta, mutta en osaa selittää miten."
Minusta tuo ei kuulosta ollenkaan oudolta. Miksi ylipäänsä pitäisi erottaa maallikkoharjoittajat vaikka dalailamatyyppisistä harjoittajista? Ihan yhtä lailla maallikkoharjoittaaja on voinut olla edellisessä inkarnaatiossaan vaikka kuinka korkea-arvoinen harjoittaja ja inkarnoitunut maallikoksi tähän elämään syystä x samalla pitäen hallussaan kaiken sen mitä oli edellisessä elämässään oppinut/oivaltanut/saavuttanut. Ja ehkä hän ei olekaan maallikko, vaan vain näyttää siltä. Eihän meidän tulisi arvostella ihmistä sen mukaan miltä näyttää vaan sen mukaan mitä hän on.
"[...]että opettaja on tunnistanut sinut oppilaakseen ;-)"
Älä tee sitä johtopäätöstä, että puhun itsestäni (viittaat tekstissäsi minuun käyttmällä merkitystä "sinä"), kun en ole sellaista ilmaissut ;)
"Jos ei TJ herätä oppilaassa tällaista, voiko kyseessä olla TJ tälle oppilaalle? Vaikka kyseessä olisi The Ultimate Most Greatest Juuri Guru."
Joo, uskon kyllä, että TheJuuriguru aiheuttaa oppilaalleen tunnistamisen. Moni muukin asia tapahtuu, kun oppilas näkee mielensä todellisen luonteen.
mitä tulee kirjoituksesi ensimmäiseen osioon (jota en tähän lainannut), niin en ihan tarkoittanut sellaista tilannetta, että oppilas ei tunnista The juuriguruaan (että oppilas olisi kykenemätön siihen), vaan siten, että oppilaalla ei ehkä ollut keinoja päästä TheJuurigurulle suoraan itse. Siksi oppilas meni opettajan luo (kun opettaja oli lähempänä) kenties tietämättä että meni opettajan luo siksi että opettaja veisi juurigurun luo, vaan siksi että tunsi että piti mennä. Ja siitä lähti pyörä pyörimään. Tällainenhan ei tarkoita että oppilas olisi kovinkin kokematon tai vasta alussa oleva harjoittaja kun ei suoraan osannut mennä juurigurun luokse. Tällaistahan et toki väittänytkään, mutta tulipa mieleen täss tuoksinnassa.
"Miksei siis jotain hyvin edistynyttäkin oppilasta suotuisat karmalliset olosuhteet kuljeta kohti oivallusta gurun olemuksesta, vaikkei sitä olisi aluksi oivaltanut? Onhan näin tarinoissakin kerrottu. Ei ilmeisesti viisaskaan aina kaikkea näe, ennen kuin on puhdistanut huonoa karmaa tarpeeksi."
Aivan, aivan. Juuri tällaista olen ajanut takaa. Tai yhtenä asiana.
Suokaa anteeksi, minulle suomen kielellä ajatteleminen on joskus tuskaa, teen ajattelua helpommin toisella kielellä. Koittakaa kestää (jos ei muuten niin tämä onhyvää kärsivälliyysharjoitusta) ;)
"Ööh! Pystytkö tiedustelemaan vastausta joltakin opettajalta, jos tämä oikeasti kiinnostaa sinua?"
Pystyn ja siitä on puhuttukin. Luontoni on vain sellainen että kaivetaan pohjamudatkin. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan, kun asioiden perimmäiset luonnot on mielenkiintoni kohteina. :)
Juu, anteeksi tökerö sä-passiivin käyttö. En viitannut sinuun.
Minun osaltani tämmöisistä on täysin vinksahtanutta keskustella, koska en tiedä ja höpisen vain. Enkä tiedä mistä sinä edes puhut. Mutta tarkennan vähän kummallista ajatuksenjuoksuani.
Kuvittelen lukemani perusteella vähän siihen suuntaan, että harjoituksen edistyminen on joillekin bodhisattva-bhumeille asti pitkälti egon harhasta luopumista. Kaikki kieppuvat jälleensyntymien kierrossa egon harhoissa ja "syntyvät uudelleen ja uudelleen" tämän karmansa vaikutuksesta. Mutta voivat harvinaisen hyvissä olosuhteissa esimerkiksi kohdata gurun, mistä seuraa taas uusia hyviä olosuhteita harjoituksen edistymiselle.
Mutta egon harhasta ja karmasta vapautumisessa edistyneen tulkun tai ehkä muunkaan harjoittajan osalta ei tarkalleen ottaen ole oikeaan osuvaa tai ainakaan oleellista sanoa, että "opettaja tunnisti hänet oppilaansa reinkarnaatioksi" tms. kuin tavallaan ehkä metaforana; se voi olla kyllä ihan konkreettista mutta merkitys on toinen kuin ainakaan minä toistaiseksi ehkä oikein pystyn ymmärtämään kun en egon harhasta ole vielä luopunut, joten minulle se on tietyssä mielessä metaforista puhetta. Jotenkin asiat ovat toisella tasolla silloin. Puhutaan kyllä jälleensyntymistä, mutta siinä ei ehkä ole ollenkaan merkityksellistä se, "oletko ollut se sama oppilas edellisessä elämässä ja guru sitten sinut tunnistaa ja tarkistaa, että olet edelleen oikealla polulla". Ääh, taas se sä-passiivi, mutta en siis tarkoita sinua taaskaan.
Ja vaikka olisikin ihan osuvaa puhetta se, mitä merkitystä sillä olisi meille? Muuttaako se harjoitustamme parempaan?
Linjojen haltijat, korkeat lamat, ovat ehkä tavallaan institutionaalinen poikkeus tähän, heidän määrätietoinen tehtävänsä on ylläpitää ja välittää dharmaopetusten ja oivallusten jatkumo ja sillä tavalla auttaa lukemattomia olentoja vapauteen. He syntyvät tietoisesti juuri siihen samaan tehtävään uudelleen ja uudelleen, jos niin on tarpeen.
Gurun ansiosta voi kuitenkin riippua koukussa vastedes ja edistyä nopeammin kuin siihen saakka, mutta onko olemassa "samaa oppilasta" tai "samaa gurua" vaikka yhteys jatkuukin aina? Sama viittaisi siihen, että voisi olla myös eri. Jaahas, nyt en kyllä enää tiedä mitä tämä tarkoittaa. ;-)
Tämä on varmaan aivan harhaoppista, kuvailen vain mitä luulen ehkä toisinaan. Enkä oleta että muut olisivat yhtä tietämättömiä kuin minä. Uskon että edistyneempiä ovat.
Ja mulle on tullut vaikutelma, että sinulla on ehkä mielessä jokin ihan tietty tilanne tai tapaus, joten tämä hahmottelu menee väistämättä siitä sivuun, kun asia on niin laaja.
"oppilaalla ei ehkä ollut keinoja päästä TheJuurigurulle suoraan itse. Siksi oppilas meni opettajan luo (kun opettaja oli lähempänä) kenties tietämättä että meni opettajan luo siksi että opettaja veisi juurigurun luo, vaan siksi että tunsi että piti mennä. Ja siitä lähti pyörä pyörimään."
Juu, tämä valaisee kysymystäsi. Varmasti näin voi käydä ja käykin. Nehän juuri ovat niitä suotuisia karmallisia olosuhteita, keskinäisriippuvuuden ansiosta. Kyllä se guru/gurut kiskoo/kiskovat luokseen, jos yhteys on syystä tai toisesta olemassa ja oppilaan mieli on avoin, luulen ma. Edistyneisyydestä (oppilaan) se ei tosiaan mitään kertone.
Mulle on opetettu että suomenkielessä ei käytetä sinä-passiivia. Tää on niin tätä. (hih)
Ymmärrän pointtisi ja olen samaa mieltä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että asiasta keskusteleminen tai siitä puhuminen ei tarkoita sitä, että ko. henkilölle tuo asia olisi jotenkin merkityksellinen. Vaikkapa statuksen suhteen egollisena ilmiönä: "olin sejase"
Mutta sillä voi olla merkitystä _eräänlaiena_ kulkuvälineenä *(en tarkoita tässä buddhalaista kulkuvälinesymboliikkaa, jolla on vähän hienompi merkitys), joka vie sinne minne pitikin viedä.
Vähän samaan tapaan kuin hammassärky vie hammaslääkäriin. Hammassärystä puhuminen tai siitä pohtiminen ei tuo helposta itse särkyyn, mutta tuo teko (puhuminen, pohtiminen) saattaa viedä sinne minne pitikin ja toimia äärimmäisen arvokkaana työntävänä voimana. (tässä tapauksessa hammaslääkäriin).
Ei mulla ollut tiettyä yhtä esimerkkiä mielessä, kenties juuri sen vuoksi keskustelun raknetaminen on ollut niin vaivalloista, mutta itse keskustelu ollut sitäkin antoisampaa!
Kiitos! Ja samaa mieltä.
mukavaa kun uskalsitte hypätä aiheeseen, jonka rakentaminen oli (ainakin minulle) niin vaikeaa
”Mutta tämä on mahdollista vain sellaiselle, jonka mielen luonnon tajuaminen on harjoituksen avulla muuttunut vakaaksi”
Minulla on joskus tapana pitää hauskaa Buddhan kanssa ja pyysinpä nyt häneltäkin vastausta asiaan. :)
Otin Rinpochen elämisen ja kuolemisen kirjan esiin. Avasin sen umpimähkäisestä kohdasta, laskin sormeni sivulle ja siinäpä tuo siis oli. Ehkäpä asiat ovatkin juuri noin yksinkertaisia.