Onkohan normaalia että hyvän näkökyvyn omannut päälle kaksikymppinen henkilö ei kauas näe enää yhtä hyvin kuin aiemmin. Toisella vanhemmalla on voimakas hajataitteisuus joka on ilmennyt jo lapsena.
Eikö näkö yleensä ole huono jo lapsena ja vanhempana vasta sitten tulee ikänäköä. Voiko kyseessä siis olla jostain sairaudesta johtuva näkökyvyn heikkeneminen vai voiko tuon ikäisellä "yks kaks" näkö muuttua.
Eikö näkö yleensä ole huono jo lapsena ja vanhempana vasta sitten tulee ikänäköä. Voiko kyseessä siis olla jostain sairaudesta johtuva näkökyvyn heikkeneminen vai voiko tuon ikäisellä "yks kaks" näkö muuttua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi se vaihdella. Itselläni huononi juurikin joskus yli kaksikymppisenä, aika nopeasti vieläpä. Hankin jopa lasit (vaikka ilmankin pärjäsi), mutta autolla ajo pimeässä oli mielestäni hankalaa. Muutaman vuoden oli epätarkkaa varsinkin pimeässä. Sitten tarkkuus taasen parani ihan itsekseen, hitaasti ja lasit jäivät käyttämättä. Viime kesänä tulivat sitten lasiaisensamentumat. Kaukonäön tarkkuus huononi samalla ehkä aivan hieman, mutta ei haittaavasti.
Ainakin omassa opiskelupaikassasi ja muussa tuttavapiirissäni hyvin moni sai lasit päälle parikymmpisenä. Sitä ei ehkä vaan huomaa, koska päälle parikymppiset ovat innokkaita piilarien käyttäjiä.