Minä en koskaan ehtinyt mukaan niinpä ajattelin että alettaisiin uusi leikki vaikka keväästä.
....Teemana kevät...keksitään keväästä kaikkee mitä siihen kuuluu, ihan mitä ikinä vain mieleen tulee. Keksintö voi olla runo tai kertomus tai vain muutama sana.
....Teemana kevät...keksitään keväästä kaikkee mitä siihen kuuluu, ihan mitä ikinä vain mieleen tulee. Keksintö voi olla runo tai kertomus tai vain muutama sana.
Vastaukset 89
Vanhimmat
Keväällä aurinko on korkeammalla ja lämmittää..
Menikö niinkuin piti?
Vai olisiko parempi: Päivä on kaunis, koska on kaunis päivä?
Nää on jotenkin tököjä. En taida saada juonesta kiinni. Jään katselemaan mitä avauksestasi koituu.
rinnassa ja vettä kengässä. Harmittaa olla aikuinen, kun ei voi mennä tekemään puroja lätäköstä toiseen. Jos kehtaisin, hankkisin uudet punaiset kumpparit ja tekisin sen kaiken uhallakin. Mutta suutari pysyköön lestissään.
yrittäisin hypätä niin kovaa että rapa lentäisi ennätys kauakksi... En vain kehtaa enään harmi..
miksei voisi ostaa punaisia kumisaappaita ja hyppiä lätäkössä tai rakennella antaumuksella kevätpuroja. Tai tiedänhän, miksi tänä keväänä ei voi rakennella kevätpuroja - siksi kun lumi sulaa niin nopeasti ja maa kuivuu itsekseen. ;))
Kukaan ei voisi estää minua tilaisuuden tullen rakentamasta kevätpuroja, kahlaamassa syksyn kuivissa lehdissä, tekemästä lumienkeleitä yms. niin kauan kun voimani riittävät. Se on ihan kivaa. Ehdotan, ettette tekään antaisi omien korvien välissä istuvan tosikon estää kokemasta kivoja asioita. Siitä voisi olla iloa muillekin, kun saisivat nauraa mummojen hupsutuksille. ;)))
Mars matkaan tytöt, lähtekää liikkeelle ja hymy kohoaa taatusti huulillenne, ehkä joku muukin ilahtuu! Iloisia, hupsuttelevia kevätpäiviä meille kaikille! ;))
Minun täytyy kutsua naapurin tenavat leikkimään että voin näyttää heille kuinka minua ilostaa kevät. Kehtaan heidän kanssaan touhuta. Vaan näyttää mokomat kasvaneen nuokin niin isoiksi että nyrpistelevät nenäänsä kun naapurin mummo on tullut hulluksi. hahhahhaaa sanovat sitten että nääpurin mummo on kuin pitkään navetassa olleet lehmät.
jostakin se aina alkaa. Ei täällä ole kukaan seppä syntyessään. Keväällä voi hiukan höpöttää.
taidankin yllättää tämän pienen takapajulan ihmiset heti huomenissa. Saa siis vanhat tummansiniset kumpparit kelvata, voinhan ne aina kuvitella punaisiksi.
Antakaa nyt sitten jossain turvapaikka, jos sattuisivat alkaa kylähulluna pitämään. Olet oikeassa, naurattaa jo nyt tuo hassu ajatus, ja rapa roiskuu!!
pariksi viikoksi pakoon, jos alkavat siellä pakkopaitaa sovitella. ;))
Kun olen asunut pitkään samoilla nurkilla, naapurit eivät enää pelästy eivätkä ainakaan minulle ääneen kerro, jos ihmettelevät tai paheksuvat.
Laitetaan hymy kiertämään ja iloitaan kaikesta kivasta!
naapurisi lapsilla on ainakin yksi aikuinen, joka näyttää ettei elämän tarvitse aikuisenakaan olla vakavaa ja ilotonta!
Joten päätin perustaa meille pääsiäis juhlat johon kaikkien täytyy pukeutua noidaksi tai noitaukoksi. Juhliin saa tulla kaiken ikäsiä joilla vain on hyvä huumori. sittenpä nähdään kuinka aikuiset uskaltaa riehaantua selvinpäin.
Sun pitäis kutsua täältä kaikki mukaan? Perusta nyyttikemut? Oon varma että kemuista tulis ikimuistettavat.
katselen jään tummumista ja sulamista.Ensimmäiset keltaiset perhoset kokeilevat siipiään.
Minulla on varmaan huonotuuri koko kesän.
Intoilen aivan älyttömästi siemenien ja kasvien kanssa.Laitan juuri nyt kesäkukkia ja yrttejä siemenistä.
Ah sitä onnea kun vähän myöhemmin tässä pääsee puutarhamyymälöihin taimia hamstraamaan.Minua ei tahdo sitten kirveelläkään saada ulos puutarhamyymälästä!
Minun mies meni viikkositten tuonne meidän tontin reunaan, kirveellä siivoamaan pieniä levinneitä puuntaimia ja isommista puista oksia rapsimaan. Tuli masentuneen näköisenä takaisin kirveenterä toisessa kädessä ja varsi toisessa kädessä. onneksi ei sentään lyönyt jalkaansa.
Tämän päivän "päälleekkäisistä" kevätjutuista:
Tallasin metsäpolulla koirankakkaläjään, ollessani ulkoiluttamassa Silvio koiraamme. Näin samalla kuitenkin sitruunaperhosen, keltaisen ja kevääni ensimmäisen.
Yht'aikaa harmia ja hyvää mieltä. Viimeksi mainittu mieliala jäi päälle, sillä uskon taikauskoisena, että ensimmäisen keväällä näkemänsä perhosen väri ratkaisee koko tulevan kesän, onko se ilo, vai suruvoittoinen.
Viime kesänä ensimmäinen näkemäni perhonen oli Suruvaippa, ja äidin vakava sairaus diagnosoitiin kesällä, hän menehtyi syyskuussa.
Keväästä vielä:
Koiran sontaa kannattaa varoa!
Koirien omistajat painakoot pattiinsa, että lenkkipoluille ei anneta koirien paskoa talvisaikaan.
Meidän Silvio on herrasmies, eikä tekisi tarpeitaan tielle. Olen osannut kasvattaa:)
pieni kevätpilke silmässä.Joten ei hätää, eikä tarvitse anteeksi nauruja pyydellä.
Tässä vielä meidän tämän kevätpäivän terveyssoppa:
Paljon pilkottuja porkkanoita,pari sipulia,ja iso peruna.Veteen kiehumaan, lisätään kasvisliemikuutio.Kun ovat pehmeitä muusataan sauvasekoittimella.Lisätään nestettä esim 7 % Flora kevyt ruokaa tms.Lopuksi tuoreita silputtuja yrttejä mausteeksi.On keväisen kevyttä!
Hyvää kevättä kaikille, toivotaan edelleen ihania aurinkoisia ilmoja, niinkuin täällä Etelä-Suomessa tänään!
että minun terveyskevätsoppani ei saavuttanut täälläkään minkaanlaista suosiota.
Ei muuten kotonanikaan. Mies etsiskeli töistä tullessaan vaan jääkaapista makkaraa ja lihaa.
Mikä ihme juttu siinäkin on että miehet tykkäävät vain lihasta ja makkarasta.
Kokemusta on,poikani, mieheni ja vävypoikani suorastaan vaativat ravinnokseen lihaa ja makkaraa.Kaikkia terveellisiä vihanneksia suorastaan kammoksuvat.
Eivät ne miehet ja vävyt halua VAIN lihaa ja makkaraa, eivätkä inhoa VAIN vihannesmuusiasi.
Kultainen keskitie ja sapuskojen sinfonia miellyttää useinpia miehiä ja vävyjäkin.
Muistanko oikein, Zirkonia, että joskus aikaisemminkin otin nokkiini mustavalkoisista yleistyksistäsi?
että tykkäsit terveyssopastani!Kiitos,niin sitä pitää!
Minä olen nim sitä mieltä, että nimenomaan myös miesten on opittava syömään terveellisesti.
Ei muuta kun lautasmalli opiksi:
puolet lautaselliseta vihanneksia, yksi neljäsosa perunaa, täysjyväriisiä tms, ja korkeintaan yksi neljäsosa lihaa, kalaa jne.Jaaha, no meniköhän nyt ihan oikein,mikähän se viimesin suositus nyt olikaan.Kun kaikki muuttuu koko ajan, eihän sitä vade nyt ihan kaikea voi muistaa.
Hienojahan ne ovat nuo terveyslautasohjeesi. Kuitenkin, taidat kulkea ajastasi jäljessä, niinkuin Väyrysen Pate, kun niitä täällä saarnaat.
Kyllä me, hienot miehet nuo mallilautaset tunnemme, jopa niin hyvin, että uskalamme niitä tieteellisin perustein vastustaakin.
Aivan varmasti miehesi ja vävysi osaavat, ainakin tietävät terveellisen ruokavalion merkityksen, niinkuin me muutkin. Turha Sinun on niistä noin kovin vaahdota.
Kuten aijemmin sanoin, mustavalkoisuus pois.
Miksei kaikki ole yhtä fiksuja?
Ohjettasi kokeilen heti tänään..
näyttämään perheelle kuka ei tykkää vihanneksista. Nyt kun olen oppinut niitä käyttämään niin en saa ketään muita oppimaan samalla kertaa.
eivät sano että kokeilivat ja miltä tuntui. Minä ihastuin heti ja päätin jo tänään kokeilla miltä maistuu.
Muista kuitenkin että kaikissa lihaliemi tai vihannesliemikuutioissa on vaarallisa lisäaineita. Ettei ne ruuat muutu yhtään terveellisimmiksi jos niitä käyttää jokaisessa vihannes ruuassa. ( ANTEEKSI ) En meinannut etteikö joskus voi käyttää. Minäkin käytän näitä liemikuutioita välillä että saan oikein milyttävän maun. Oletko huomannut että Timjani loihtii suorastaa ihanaksi vihannesruuat?
Ehkä ei taas pitäisi....
Kuitenkin kerron omasta terveelliseksi ja hyvää vointia lisäväksi koetusta ruokavaliostani.
Tämähän on sitä hyväkarppaamiseksi kutsuttua, jota lähdin kokeilemaan, ja kokeilun tuloksena sain huomata, että verenpaine, jota oli aikaisemmin vaikea pitää normaalina, on ollut jo puolitoista kuukautta ihannelukemissa.
Paino on pudonnut, närästys kokonaan loppunut ja
lihan syönnistä huolimatta olo on kevyt.
Paljon vihanneksia, sekä kalaa, lihaa munia, juustoja jne...
Tai paljon ja paljon.... Ei se nyt aivan niinkään mene, vaan kohtuus kaikessa kuitenkin, mutta nälkää en ole nähnyt.
Kohta paistinpannulle kyljykset tirisemään voissa ja höyrykeittimeen parsakaalia, miehelle perunoita. Viime perjantaina paistoin kakun, yök!
Sen yökötyksen vein tuliaisiksi sukulaisvierailulle. Sokeri ja vehnäjauhot kun ovat siellä kiellettyjen listalla.
Olkoon tuo yllä oleva kevääseen liittyvää, siis laihtumiseen, siihen joka keväiseen uimarantakuntoon pääsy-yritykseen.
Pieni väärinkäsitys syntynyt.
Itseasiassa minä olen sitä mieltä, että ehdottomia totuuksia ei ole olemassakaan.Jos ei nyt oteta huomioon matematiikan lainalaisuuksia, ja muita tieteellisesti todistettuja teorioita.
Joko-tai/ mustavalkoisuuden kyseenalaistan aina.
Omaa näkökulmaanikaan en puolusta henkeen ja vereen asti, tottakai ymmärrän, että joku muu katsoo asioita omasta totuudestaan, jotka ovat hänelle tosia, ja ehkä ainoita.
Liemikuutiot ovat oikeita lisäainepommeja.
Sitten vielä sekin herättää ihmettelyä, että kuinkahan paljon nuo kaupasta ostetut vihannekset sisältävätkään kasvinsuojelumyrkkyjä ym jäämiä.
Eli sanoit niin juonisti ettei tuohon voi enään mitään lisätä. Kevätkö se sinunkin järkeäsi juoksuttaa?
tiedolla mitään tee. Me syömme kaikkia ruokia aivan jokaa laatua. Ihminen tarvitsee niin paljon hivenaineita ja vitamiinejä ettei kannata alkaa pelkälle vihannes ruualle.Minun mielestäni kaikkia ruokia kohtuudella on hyvä.
En malta kuitenkaan olla vielä mainitsematta, että keskustelun taso voisi olla mielestäni sellaista, että emme käy toistemme persoonaa arvioimaan.
Mielestäsi kuljen siis ajastani jäljessä, Väyrysen tapaan.No samaa ikäluokkaa olen, mutta muuta yhteistä ei sitten olekaan, saanen huomauttaa.
Kritiikin ja erilaiset mielipiteet toki hyväksyn.
Oletko huomannut että koskaan olisin täällä keskustelussa kenenkään persoonaa arvioinut, tai kenenkään vaahtoamisista möykännyt?
kohtuus kaikessa.
Ongelmana on vain itselläni se, että kun tekee oikein hyvää ruokaa,vaikkapa nk."terveellistäkin" tulee sitä syötyä ylenmäärin, eikä millään pysty vastustamaan kiusausta.Ja siitähän niitä kiloja kertyy.
luopumaan niin sitten onlenkin voiton puolella. Sanoppas miten niistä luovutaan kun tykkää kaikesta hyvästä ja varsinkin pullasta?
Sopii erittäin hyvin kevään keskusteluun. Tässä olis itte kullakin paljon pois heitettävää. Taitaa olla kesävaatteet vaikeat päälle laitettavat :-)))
Välillä ajattelen, mitä tuolla nyt on väljä jos lihoo.. Mutta olen jo huomena unohtanut mitä eilen ajattelin. Se on siis ruokahaluista kyse jos ei malta olla syömättä, elikä ollaan iloisia kun ruoka maistuu.
Minä tyydytän makeanhimoni vispaamalla kuohukermaa, jonka mausteeksi nestemäistä hermesetasta.
Sitä sitten sokeroimattomien marjojen päälle, ja onpä hyvä "kahvileipä."
Pakkasessa olevat mansikat, joihin laitoin viime kesänä sokeria, saa mies syödä, ja meidän nuoret, silloin kun käväisevät meillä. Laitan mansikkapussin mukaan.
Vähän höpsöltä kyllä kuulostaa, mutta ostan kaupan pakastearkusta mustikoita, mansikoita ja vadelmia ynm, vaikka kotona olisi vielä viime kesän satoa.
On tämä mukavaa, kun saa syödä epäterveellisinä pidettyjä ruokia ja todeta, että ne tekevät hyvän olon. Verenpaine on laskenut, rasva-arvot kunnossa, ei närästä ja paino putoaa hitaasti, terveellisesti.
mitään tiedä.Mutta haluaisnpa kuitenkin kuulla Pellen kommentin.
Olen aika usein huomannut täällä, että kun kommentoin jotain vähänkin syvällisempää, niin siihen ei sitten kukaan osaa enää vastatakaan.
kielensä niin pystyy kamppaamaan nopeasti vastapelurin.
jotenkin se luonnistuu silloin paremmin. Lopetan sokerin ja jauhot sekä perunanan syönnin.
Päätitkö mitään aikaa vai sanoitko itsellesi että ei ikinä enään, syödä väärin?
Anteeksi nyt, Hyvä Zirkonia, jos kieleni oli vähän karkea. Persoonaasi en kuitenkaan huomaa arvoineeni millään tavoin. Ainoastaan markkinoimaasi "mallilautasta" ja sitä, että miehet eivät muka osaisi syödä terveellisesti.
Se on juuri sitä mennyttä aikaa. Ehkä joskus 1960-luvulla tilanne oli noin. Nykyään miehet pääsääntöisesti omaavat aivan yhtä terveelliset ruokatottumukset, kuin naisetkin. Joskus parmmatkin, kun eivät yleensä pidä makeista kahvileivistä ja jälkiruoista.
Oikein muistelin, kun mainitsin joskus ennenkin "nostaneeni maitoni" Sinun, Zirkonia hyvä, miehiä koskevista negatiivisistä yleistyksistäsi. Oli otsikkona "Mies, ikuinen huollettava"
Onko Sinulla käynyt niin huono tuuri, että kaikki kelvottomat miehet ovat sattuneet juuri Sinun riesaksesi? Ikävää, jos niin on käynyt.
Johtuu ehkä historiastani, että olen jotenkin herkistynyt tuolle virrelle: "mies on aina paha ja kaikin puolin kelvoton".
Niinhän ei todellakaan ole!
Ehkä tuo teksteissäsi näkyvä miessukupuolen vähättely kirvoitti minussa tuon kritiikin, jota sanot "persoonaasi kohdistuvaksi arvioinniksi". Persoonaasi en arvioinut; ainoastaan tekstiäsi.
Vast'edes yritän olla puuttumatta miessukupuolta arvioiviin viesteihin, mutta joskus voi "loiskahtaa yli", jos oikein paksua puppua tulee.
Tässä kommenttini, jota pyysit.
Kaikella ystävyydellä! PellePeloton.
Kävin aamulla naapurissa viemässä lehden ja sain melkein shokin, siellä yllätyin niin etten ensin osannut mitään kunnollista sanoa, kun päässäni pyöri muistikuva, täällä olleesta keskustelun aiheesta, eli ettei miehet osaa syödä terveellisesti. Voisin sanoa tuohon vielä etteivät osaa edes syöntitapoja. Siinä perheessä mies meni jääkaapille otti makkaran kouraansa ja haukkasi päästä aikamoisen palan ja alkoi puhua syödessään. Arvaat varmaan miltä kuullosti hänen puheensa. Se oli yhtä mössötystä. Ajattelin sitä ettei hän yksin siinä perheessä asunut. Oli sikamaista tyyliä. Yäk!
...sitten on niin! Oliko se nyt niin, että Ruåtsissa asustelet?
Mutta ei kai tuåtakaan yleistää voi. Että kaikki miehet... . Ei kai sentään?
eikä negatiivisesti yleistää.Ehkä se sitten vaikutti siltä, mutta ei ollut tarkoitus tosiaan.Kun sitä puhuu niinkuin omasta kokemuksestaan ja perspektiivistään.
Nämä lähipiirini miehet, oma poika, vävy ja mieheni nro 2, eivät ole riesojani, vaan oikein kivoja ja menestyviä tyyppejä kaikin puolin.
No, itse olen vähän sellainen "emotyyppi"ja pyrin huolehtimaan omavaltaisesti kaikesta, sellainen ikuinen taakankantaja.
Kiva kuulla, että nykyisin miehet ovat valistuneita ruokavalion suhteen,minulla nyt sattuu olemaan vain tallaisia kokemuksia näistä.Tarkoittaneeko se sitten, että itse olisin täysin kalkkis?Voi tietenkin ollakin näin.
yleistää. Esimerkiksi minun mies ei ikinä tekisi niin. Enkä usko että sinäkään tekisit. Joten sitä ei saa koskaan yleistää että, kaikki ovat samassa vormussa valettuja. Meitä on kuule joka junaan ja vielä jää asemallekkin.
Minulle kevään tulo,tuo kipeät muistot vuosien takaa.Lapseni kuoli kauniina kevätpäivänä,aurinko sammui sisältäni vuosiksi.Elämä jatkuu..kevät vain nostaa ikävän pintaan ja kostuttaa silmäkulman.
Voin vain aavistaa tuskasi ja
surusi.
Pahempaa kohtaloa ei äidillä liene, kuin oman lapsen menetys.Ei sitä voi unohtaa koskaan, tietenkään.
äiti.Äidin tuskat loputtomat.
Toinen lapseni on tuottanut minulle pelkästään surua, murhetta ja huolta.
Jo ala-asteella hän ei menestynyt koulussa.Poiketen täysin muusta perheestään.Akateeminen isä hylkäsi.Äitinä en tietenkään.
Kaikkeni olen yrittänyt.Kuljettanut neuropsykiatrisiin kuntoutuksiin, kaikkea mahdollista.Maksanut laskut, järjestänyt asunnon, jne, jne.vienyt ruokakasseja, ym.
Nykyisin on joutunut huonoon seuraan, ja oppinut alkoholin käytön.
Mikään ei ole auttanut. Elämäni tragedia.
lastaan, vaikka mikä olisi.
Kantaa ruuat, viinat, vaikka kaikki muut hylkää äiti ei.
Olen miettinyt monesti sitä,kumman äidin tuska on "kipeämpi",senkö jonka lapsi kuolee vai sen ,jonka lapsi kertakerran jälkeen epäonnistuu elämässään...ei asoita tietysti voi verrata,mutta uskon että ymmärrän jotenkin sen suuren surun ja huolen mikä tälläisellä äidillä on.Me äidit kannetaan huolta lapsista aina,eikä hylätä heitä.Mietin mistä ammennat voimaa jaksaa?äidin rakkaus on kai se sinun voimavarasi.Toivon sydämmestäni sinulle voimia ja iloa elämääsi.
Kiitos sinulle lämpimistä sanoistasi.Käyn nykyään perheissä joissa lapsi menetetty,olen "olkapää"johon voi nojata. Helpompi heidän puhua,kun toinen ymmärtää sanoitta,kun kaikille asioille ei ole sanoja,tunne vain.Aurinkoa elämääsi..
hälvenee... joka kevät aurinko luo lämpönsä sinun surusimuistolle, joka on aina oleva. Anna lisä aikaa itsellesi, surullesi ja keväälle. Lämmin lohdutus sinulle, elä itsellesi..
aina äiti.
Nyt on kevät, ota itsellesi lomaa kaikesta tästä ja jatka taas jos tuntuu siltä. Jokin on väärin jokin sellainen mihin sinä et pysty vaikuttamaan. Monet lapset oppivat nopeasti käyttämään hyväkseen toista ihmistä, ensimmäinen on tietysti Äiti. Sinun täytyy näyttää lapsellesi ettet veny kaikkialle ja kaikkeen. Täytyy ottaa härkää sarvista ja olla liikaa yrittämättä. Koska liika yrittäminen saattaa olla pahasta.
Elämä joka täytyisi elää omilla ehdoillaan itselleen. Me emme omista meidän lapsia ja jos sattuu että näkökulmat eroavat äidillä ja lapsella on se hirvittävän väärin lasta kohtaan. Koska hän ei yksinkertaisesti opi ikinä huolehtimaan itsestään kun äiti tekee sen loppuikänsä. Kun äidistä aika jättää niin sitten se menee päin seiniä varmasti, tai lapsi voi silloin vasta ymmärtää että tässä on itse pärjättävä.
Silloin olisi tämän äidinkin ollut hyvä nähdä että pärjäähän se lapsi vaikken olekkaan häntä huostamassa.
piinaavin asia. Silloin et voi enään mitään muuta tehdä kuin kaivata vain. Kuolema on pahin.
Kun lapsi kuolee,se suru ei hälvene koskaan,
taka-alalle sen voi painaa, mutta sieltäkin,
se tulla putkahtaa esiin, missä ja milloin vain.
Ei tarvitse kuin pieni muisto, nähdä jossain vaikka kaupassa, sellainen asia josta lapsi piti,
niin silloin jo kyyneleet saattaa virrata vuolaana.Mutta niin sen pitää ollakkin jos lastaan rakastaa.Sillä niitä muistoja näkee ja kokee joka paikassa.
Pienen pieni lohdutus on se, että ainakin tietää missä lapsi on, ei ole maailmalla kenenkään riepoteltavissa, niinkuin tässä tämän toisen äidin lapsi on tuottamassa surua, mutta varmaan minä kestäisin senkin, ennenkuin olisin antanut lastani kuolemaan. Mutta minulla on lohtuna hänen lapsensa ja hänen työkaverinsa.
Nyt taas tulee vuosipäivä toukokuulla kun lapseni menetin, että sellainen kevät muisto.
No niin mutta jos vähän iloisempaan kevät asiaan,
kuitenkin menisin, tyttönityttö oli puolentoista vuotta vanha, ja oli satanut näin keväällä vettä, että oli kaduilla vesilätäköitä, niin minä menin ja opetin hänet hyppäämään siihen vesilätäkköön ja voi kun meillä oli hauskaa,
niinkauan kun yksi mummo tuli huomauttamaan että, aikuinen ihminen ja opettaa pienelle noin rumia temppuja,siihen loppui meidän ilo, jälkeen päin nauratti niin vietävästi mummon vihaisuus, joten en itse pidä nykyään pahana jos lapsi vesilätäkössä hyppii valvovan silmän alla, olen nyt suunnilleen yhtä vanha kuin edelläkertomani mummo.
kanssa sitä mitä ei ehditty omien kanssa puuhailemaan. Me opeteltiin käyttämään puukkoa joka sitten lipsahti omaan sormeeni. Siinä tuo vesseli oppi kuinka verentulo seisautetaan. Silloinkin oli kevät..
en antaisi tuota murheenkryyniäni pois mistään hinnasta.Vaikka vaikeaa onkin, onhan niitä onnen hetkiäkin välillä, ja aina toivoa paremmasta.
..Ja minä todella toivon että hänen elämänsä kääntyisi jonainopäivänä oikealle polulle.
Tee kuitenkin pieni palvelus itsellesi ja hänelle. Eli lopetat liikaa yrittämästä. Anna hänen kokea nälkää, vilua ja yksinäisyyttä. Ne kun hän kokee niin senjälkeen hän vata tietää mistä yrität äitinä hänet säästää..
on mielestäni vuoden ajoista toiseksi
paras, (kesän jälkeen).
Talvi saa väistyä, lumet sulaa, jäät lähtevät, muuttolinnut palaavat ja saa nähdä,
"melkein silmissä", kun luonto herää eloon.
Kyllä, ainakin minä, piristyn keväisin, ilman kevät väsymyksen häivääkään.
joka on aina yhtä ihmeellistä, joka kevät samat asiat ja mitä vanhemmiksi tullaan sitä voimakkaammin kevät koetaan.
Vaatteiden kanssa on aina samat robleemat mitä pukea päälleen? Lapsia saa varotella liian aikaisesta vaatteiden vähennyksestä.
että kevät on siitä petollinen, että auringon lämpö houkuttelee, vähentämään vaatteita,
liian aikaisin ja siitä ne kevätflunssat tulevat.
Malttia kannattaa pitää, pianhan se kesä koittaa.
verannan ikkunat käsivarret paljaina ja nautin ihanasta lämmöstä. Seuraavana iltana oli kuumetta, en tiedä tuliko edellis päivän nautinnoista..
ulkona?
heti, kun vain säät sallivat.
Nyt ainakin on jo luvattu kuitenkin hieman viileämpiä säitä.Hieman kurinpalautusta meille, eihän näin aikaisin vielä oikeastaan kevät yleensä olekaan alkanut.Olisiko se kasvihuoneilmiö ollut nyt kysymyksessä, kun näin lämmin maaliskuun loppu oli?
kahdeksansataa luvulla olisi ollut näin ihana maaliskuun loppu. Ota ja tiedä mitä puhuvat. Joskus minua sapettaa median tiedotteet kun puhutaan kasvihuone ajasta ja taas keksitään joku himskatin kahdeksansataa.... puolustukseksi.
ulkona.
Minä kuivatan aina jo lopputalvesta, koska niihin tulee ihana raikas tuoksu.
Pimeimmän talven aikana kuivaan kuivausrummussa.
Hankimme 1,5 vuotta sitten sellaisen, sillä kyllästyin kylppärin ja pannuhuoneen liputtamiseen.
On mukava huomata kuinka valoisana kevätpäivänä kaikki työtkin sujuvat miellyttävämmin.
Ihana aikainen kevät!
Pelottaa vain mahdollinen takatalvi.
Ajatteles jos tulee vielä pakkaset ja lunta? Säälittää lintuset kun ovat alkaneet jo puuhastelemaan pesiä.
poljettu polkupyörällä? Eikös siitä lasketa että kevät on alkanut kun voi pyöräillä? Kuka sitä nyt lumihangessa polkee..
täällä länsisuomessa on pyörätiet olleet paljaana,
yli viikon ja on jo puhdistettukin.
Saa vain toivoa, ettei uutta lunta enää satele.
Hain juuri pyykit ulkoa, ihanan raikas tuoksu,
sekin se on yksi niitä kevään iloisia asioita.
...pyykkejä narulla liekuttaa.
Lakanat välkeat häikäisee
valkaistuneena ja raikkaina.
pyykit oli pestävä uudelleen.
Tuosta tuli mieleeni se että nykyiset narut ovat aika heikkoja. Ennenvanhaan minäkin annoin narun olla koko talven paikallaan. Sitten keväällä ripustelin pyykit ja niin kesti. Mutta nykyään kun vaan vähän kosket siihen niin katkeaa aivan kuin irrottais sen pään, se ei napasahda poikki vaan on haurastunut.
No mutta minkälaisia naruja sitten ripustelette,
minulla katkee ennemmin pinna kuin naru.
Pyykkinarut on nykyään niin kestävää materiaalia,
ettei niitä saa poikki kuin kirveellä.
Mutta näin keväällä on paljon ihasteltavaa,
on oikein lintujen sekakuoro, ja pesimis puuhat.
Voi ja paljon muuta, katso taivaalle; mitä näet,
kerro näetkö samoja asioita kuin minä.
..Viime kesänä laitoin narua jossa oli muovi päällä. Niin vaan pakkanen oli syönyt poikki muovin ja vesi pehmittänyt sisuksen.
Ai mitäkö näen? Näen auringon killittävän pilvettömällä taivaalla. Olen nähnyt kaksi mehiläistä surraamassa meidän verannalla. Toinen mehiläisistä oli tarttunut jalastaan hämähäkin verkkoon ja minä tietysti pelastin poloisen hengen. Olen sitten hengenpelastaja. Niin olen jo nähnyt perhosia mieheni on nähnyt keltaisen ja minä valkoisen ja ruskean. Muutto linnut jäivät talvehtimaan ettei tartte muuttaa, niistäkin on tullut yhtä laiskoja kuin minä.
Mies oli ohjannut sammakon lähemmäksi vettä. Minä näin murhaaja-etanan kiipeämässä kivenkylkeä.
Voi meinas vallan unohtua että tulppaaneilta on katkennut kaula jonain yönä kun valkohäntäpeurat olivat herkuttelemassa jokavuotista karkki-apajaansa. Rookukset saivat seistä muutaman päivän yli, kai ne huomas että minä voin suuttua niin että eivät sen koommin uskalla meidän tontille tulla. Ruohokin on hiukan kasvanut. Ja monet pensaat ovat nupullaan, vaikka onkin yöpakkasia.
Voisit kirjoittaa lisää.
Kyllä minäkin kaikkea taivaalla näen, vaan en vielä krookuksia enkä valkohäntäpeuroja ;-))
ai kun sait mut taas iloiselle päälle,
ei tahdo nauramisesta loppua tulla, kun taas sain mielikuvitukseni liikkeelle.
Jaa´a kyllä siellä pilvet muodostavat peurankin, ja kyllä vielä krookuksiakin,
mutta toivottavasti tuuli hajottaa pilvet ennenkuin peurat ehtivät syödä ne krookukset.
Olet sinä ihana, vanhankin saat nuortumaan, sellaista tämä ajatusleikki sitten on ainakin
näin keväällä Kevät sää se mieltäni lämmittää.
Valkea pilvi,
hiljalleen
sinitaivaalla
liikkuu.
Kysyn itseltäin,
mitä pilvi
kertoa voisi.
Katselen pilviä,
kuin untuvaa se oisi,
niin kirkas, niin hohtava
sinitaivaalla.
Pilvi,
sinitaivaalla
kulkevi eteenpäin,
harvoin se pysähtyy,
ilmavirrat sitä
kuljettaa.
Niin kaunis pilvi on,
on kuin untuvaa se ois,
sen tietää voit,
kun katseesi taivaalle
kohotat ja
mielesi avautua annat.
Tiedätkö jokainen naurunhelähdys on kuin kimpale kultaa. Jokainen sydän joka onnelliseksi tulee on kuin häikäisevä timantti. Siis ole iloinen ja naura sydämmelläsi olet silloin maailman rikkain.
Minä tunnen olevani maailman rikkain, kun
on noin mahtava ystävä täällä.
Sinulta löytyvät mahtavat sanat
joka asiaan. Minun sydämeni on
vielä aivan hiomaton timantti.
Taivaalle katseltaessa syntyy
vaikka mitä.
Tee pilvistä vaikka kuvaelma.
Sinä olet ainutlaatuinen ihminen ei löydy toista, samanmoista. Jokainen ihminen on laulun arvoinen. jostain laulun sanoista lainasin tuon kun olen itse sitä mieltä myös.
Miten kauniita nuo pilvet ovat tänään
Näen siellä valkoisen enkelin siivet levällään
katsoo minua kysyvästi? Arvaappas mitä minä vastaan sille?
Vastaan hänelle. Rakas taivaallinen enkeli, mene ja suojele minun rakkaita lähimmäisiäni, sukulaisia ja ystäviä. Mene heidän luokseen jotka sinun suojelustasi kaipaavat. Anna lohtusi heille ja auta heitä heidän vaivoissaan, että he voisivat hyvin. Näin minä sanoin.
Vastapainoksi otsikolleni: syysmelankoliaa loppuvuodesta, vai kuinka?
Itse herään talviunestani keväällä. Olen tosin jollain tapaa levoton, mutta kuitenkin täynnä uusia ideoita ja suunnitelmia.
Syys ja talviaika passivoi, eli en pysty mihinkään muuhun kuin television katseluun ja netissä surffailuun, vaikka alkusyksyllä lähden mukaan uusiin harrastuksiin, mutta kun saapuu räntäsateinen marraskuu, niin silloin viimeistään kaikki jää kesken.
Emme nyt kuitenkaan puhu syksystä, vaan keväästä, jolloin auringon valo valaisee sielun syvyyksiin asti.
Tässä esitän osaaottavat terveiseni näin keväällä omaisensa menettäneille!
Surua kokiessaan aurinko ei paista sydämeen, on vain mustaa ja synkkää, ikävää ja kaipausta, mutta vaikka kuinka fraasilta kuulostaakin, niin "aika parantaa".
suurin osa ihmisistä on kuten sinä? Onko se niin että ihminen on luotu kuten karhukin. että nukkuu talvet? Joskus tuo talvi on kertakaikkiaan niin raskasta aikaa että tuntuu kuin olisi viimeiset ajat käsillä.
Yhtäkkia kun tulee kevät niin kaikki herää kuin unesta, varsinkin jos aurinko näyttäytyy niin eikös me talvinukkujat ruveta pesemään ikunoita ja huomataan kuinka pölyistä on kotona. Me jotka olemme nukkuneet koko talven rupeamme tekemään urakalla töitä. Nyt vaan täytyisi muistaa että olemme myös vuoden vanhempia kuin viimevuonna joten vauhti hidastuu. :-)
Ansaitsisi melkein ketjun aloituksen.
Löytyykö montakaan muuta, joka huomioi lähimmäisensä sillä intensivisyydellä, kuin Angi?
En ole löytänyt.
Kyseinen nimimerki ei jätä ketään huomoimatta, niinkuin moni muu, itseni mukaan lukien.
Angi vastaa vaikkapa parilla sanalla, ja ainakin minä annan sille arvoa.
Sait kyyneleet silmiini.. Ilosta ja huomaavaisuudestasi... Kauniit sanat lämmittävät sydämensyvyyteen saakka.
aloittamaani ketjuun.