Eikös tasavertainen avioliitto ole sellainen, jossa myös rahan käyttö on tasapuolista? Varsinkin avioehtoa tehdessä kannattaa huomioida tarkkaan mihin omat rahansa käyttää, jos ehdolla rajataan totaalisesti sekä ennen avioliittoa että sen aikana hankittu omaisuus.
Eli: Usein menee niin, että nainen käyttää tienaamansa rahat juokseviin menoihin (= kodin ylläpito, ruoka, vaatteet, laskut, lasten menot jne...) ja mies makselee esim. asunto- ja autolainoja tms. Tämä tarkoittaa sitä, että mies kasvattaa omaa pääomaansa ja naisen rahat haihtuvat kuin tuhka tuuleen.... Eron sattuessa sitten nainen jää tyhjän päälle!!!
Olkaa naiset tarkkana ja pitäkää huolta tienaamienne rahojen oikeasta sijoittamisesta, jos olette avioehdon allekirjoittaneet!
Eli: Usein menee niin, että nainen käyttää tienaamansa rahat juokseviin menoihin (= kodin ylläpito, ruoka, vaatteet, laskut, lasten menot jne...) ja mies makselee esim. asunto- ja autolainoja tms. Tämä tarkoittaa sitä, että mies kasvattaa omaa pääomaansa ja naisen rahat haihtuvat kuin tuhka tuuleen.... Eron sattuessa sitten nainen jää tyhjän päälle!!!
Olkaa naiset tarkkana ja pitäkää huolta tienaamienne rahojen oikeasta sijoittamisesta, jos olette avioehdon allekirjoittaneet!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Juuri noinhan voi käydä, tai vielä huonommin ... otetaan yhteistä velkaa esim. auton ostoon, mutta auto rekisteröidän vain miehen nimiin. Avioehdottomassa erossa tasinko tasaisi, avioehdollisessa ei.
Kuten sanoit, on tärkeätä että ymmärretään mitä avioehto merkitsee ... ja sitten menetellään ja eletään sen mukaisesti.
Yksi keino välttyä kuvaamastasi tilanteesta voisi olla yhteinen "taloustili", siihen molemmilla pankkikortti ja josta hoidetaan ne juoksevat menot (ruoka, lämmitys, lasten vaatteet, vakuutukset, sähkö, päivähoitomaksut, jne.). Kerran kuussa molemmat puolisot laittavat tilille osuutensa, joka voisi olla vaikka nettotulojen suhteessa (50/50 ei välttämättä ole oikeudenmukaista).
Sitten omalla rahallaan kumpikin tekee mitä parhaaksi katsoo, sijoittaako vai "hummaako".
Sitten omalla rahallaan kumpikin tekee mitä parhaaksi katsoo, sijoittaako vai "hummaako".
Tiedän tapauksia joissa toisella aviopuolisolla ei ollut rahoittaa omaa lomamatkaansa niin toinen matkusti yksin ja rahaa oli.
Ovatko nämä mielestäsi jotenkin vielä terveellä pohjalla olevia suhteita.
Ja meillä ei ainakaan noin toimittaisi. Minä sijoittaisin rahani parisuhteeseen ja yhteiseen lomaan, jos vastaava sattuisi kohdalle.
Tuo on asia joka riippuu puolisoista .. ja esimerkissäsi ilmeisesti puolison valinta ei ole aivan onnistunut.
Mutta ei tuo ainakaan avioehdon syy ole ... samoin voi käydä vaikkei olisikaan avioehtoa.
sekä lisääntymään päin.
Usein menee juuri kuten kirjoitit.
Ikäväkseni todettava miehen yleensä olevan se itsekäs näissä liitoissa.
Nainen yleensä on oikeudenmukainen.
Juuri siitä syystä kaikenkattava avioehto on ääliömäinen. Koko ajan pitäisi olla kyttäämässä, että menot hoidetaan tasapuolisesti ja että kumpikin pääsee kartuttamaan OMAA omaisuutta. Mitä avioliittoa se sellainen on?
On meilläkin avioehto, mutta se koskee vain ennen avioliiton solmimista hankittua omaisuutta.
Onko avioehtonne voimassa vain avioeron varalta, vai myös kuoleman erottaessa teidät. Tiedäthän että avioehdon "totaalisuuden" lisäksi tuo on huomioitava kun avioehtoa tehdään.
Meillä on avioehto joka koskee kaikkea omaisuutta, mutta voimassa VAIN avioerossa ... ositus tehdään normaalisti kun aikanaan kuolema erottaa.
Ellei avioerota (joka luonnollisesti tavoitetila ja jonka eteen "tehdään töitä"), jää avioehto "tyhjäksi paperiksi", jota voi ajatella vaikka vakuutuksena.
Meillä avioehto on vain eron varalta.
Siitä kaikenkattavasta avioehdosta en todellakaan pidä. Mielestäni se voi pahimmassa tapauksessa olla myös avioeroa aiheuttava. Avioehto jäytää puolisoiden välejä päivittäin esim aiheuttamalla sitä kyttäystä menojen tasapuolisesta jaosta. En olisi mennyt naimisiin mikäli mieheni olisi vaatinut moista.
Mielestäni avioliitossa kuuluu olla jotain yhteistäkin, eihän siinä muuten ole mitään mieltä, jos kumpikin joutuu jatkuvasti miettimään vain omaa etuaan.
Koko kuvionhan voi kääntää toisin päinkin...
Kysymys sopimuksesta mikä tehdään tai ollaan tekemättä. Ellei pidä siitä, ei sellaiseen tietenkään pidä suostua. Vastaavati toinen voi olla suostumatta avioliittoon ilman avioehtoa. Soviteltava juttu, ei luulisi olevan vaikeata.
Avioeron aiheuttavat puolisot, ei avioehto. Siitä syystä, ettei avioehdolla tosiaan ole mitään merkitystä avioliiton aikana (eikä kuolemankaan erottaessa, jos niin laadittu). Yhtä tyhmää olisi väittää, että avioehdottomuus aiheuttaa avioeroa ... kun mammonaa riittävästi kertynyt (jota toinen ehkä kartuttanut enemmän), ja toinen "rahastaisi" avioerossa tasingolla.
Järjesteltävä asia tämäkin, mistä yhden ehdotuksen tein yllä. Miksi avioehdottomassa avioliitossa niitä ei kytättäisi, jos sellainen on "tyyli"? En ymmärrä logiikkaasi.
Edelleen, avioehto vaikuttaa vain avioerossa. Vosihan välejä jäytää sekin ettei ole aviohtoa, ja pelko että toinen ottaa avioeron "rahastaakseen". Pointtini on se, ettei avioehdottomuus tai avioehto erota ihmisiä, ei näitä kahta asiaa voi linkittää.
Niin pitääkin menetellä.
Väärin. Avioehdottomuuskaan ei merkitse että kaikki omistetaan puoliksi. Avio-oikeus astuu kuvioon vasta kun erotaan, ja lasketaan tasinkoja.
Avioehdollisessakin liitossa voidaan vallan mainiosti omistaa yhdessä esim autot ja talo, ja vastataan yhdessä niihin kohdistuvista veloista. Ei avioehto mitenkään tuota estä !
Sanot ettet ymmärrä ajatuksenkulkuani. Valaisen sitä esimerkillä omasta elämästäni.
Olen siis aviossa. Mieheni tekee pitkää päivää ja tienaa hyvin. Minäkin tein ennen avioliittoa pitkää päivää, mutta olen nyt vähentänyt työtekoani. Käytän nykyään enemmän aikaa kotitöihin, mikä taas vapauttaa meille enemmän yhteistä vapaa-aikaa.
Uskalsin suostua järjestelyyn, koska ilman avioehtoa osa mieheni tulosta lankeaa myös minun omaisuudekseni. Jos mieheni olisi vaatinut kaikenkattavan avioehdon, olisin jatkanut töissä kokopäiväisesti ja vapaa-aikakin olisi kulunut rattoisasti väsyneenä kotitöistä kiistellen.
... koska se sopii teille, niin mikäpä siinä. Kuvaamasi on yksi tapa.
Rouva O, sinun tilanteesi ei olekaan aloittajan esimerkin mukainen vaan aivan erilainen.
Vaikka teidän avioehtonne on voimassa avioeron sattuessa, koskee se vain ENNEN avioliittoa ollutta omaisuutta.
Tässä tilanteessa on luonnollista, että panostat kotitöihin teet vähemmän palkkatyötä. Eron sattuessa avioliiton aikana kertynyt omaisuus pannaan puoliksi. Toisin on totaalisessa avioehdossa.
Sinunkin tilanteessasi on potentiaalinen porsaanreikä miehen eduksi JOS tilanne on sellainen, että esimerkiksi talo/asunto tai kesämökki olivat miehellä jo avioliittoa solmittaessa ja avioliiton aikana on syydetty suuret määrät rahaa remontteihin tms ja talon arvo on noussut. Silloin avioeron sattuessa et saa siitä koitunutta rahallista hyötyä ositettua itsellesi...
jossa toinen puolisoista on täysin tuloton ?
Pitäisikö silloin tehdä avioehto naimisiin mentäessä ? Pitäisikö rahankäyttö myös katsoa suhteessa tuloihin ?
Jos toinen maksaa vuosikaudet, koko avioliiton ajan toisen KAIKKI menot, pitäisikö se ottaa erotilanteessa huomioon siten, että nuo maksut vähennettäisiin osituksessa ja huomioitaisiin tasinkoa laskettaissa ?
Niin, siinäpä pulma, johon ap juuri aloituksessa viittaa. Meistä moni kun ei osaa laskea minkäänlaista arvoa sille työlle, jonka toinen osapuoli tekee kodissa ja elämän ylläpitämisen ja sujumisen eteen.
Siitä voi sitten ruveta laskemaan palkaa esim. siivojalle, kodin- ja lasten- ja sairaanhoitajalle, kokille, putki- ja sähkömiehelle, asianhoitajalle, juoksupojalle/-tytölle jne. jne. jne...
Eli ei tuossa tilanteessa kannata tulottoman avioehtoa tehdä, ellei sitten ole IHAN TOTAALISESSA täysihoidossa panostamatta yhtään mitään mihinkään. Ja sellainenhan ei sitten enää olekaan mikään AVIOliitto vaan täysihoitosopimus :)
Onko tämä oikeasti ihmisten vaikeata ymmärtää... avioehto astuu voimaan VAIN silloin kun puolisot eroavat. 100% aviopuolisoista eravat, joko avioero tai kuolema. Avioehdon voi tehdä koskemaan PELKÄSTÄÄN avioeroa, tai myös kuoleman erottaessa.
Avioehto merkitsee sitä, ettei erossa ole avio-oikeutta puolison omaisuuteen. Eli, mahdollista tasinkoa ei tarvitse maksaa erossa toiselle. Ei muuta.
Avioliiton aikana (on sitten avioehto tai ei ole) avioliittolaki määrää että puolioilla on elatusvelvollisuus toisistaan, sikäli turha laskea menoja tai keräillä kuitteja. Niitä ei oteta huomioon avioehdollisessakaan erossa.
Jos toinen maksaa vuosikaudet ja toinen ei ... voi kysyä "miksi" ... ei siihen olisi pakko suostua.
Jotenkin sinulla nyt jäänyt päälle tuo jankkaaminen tuosta avioehdosta ja siitä ettei sitä muut muka ymmärtäisi. Tuohan on itsestäänselvää, että se astuu voimaan vain erotilanteessa ja muodosta riippuen poissulkee avio-oikeuden toisen omaisuuteen. Avioehtoja on monenlaisia, ihan millaiseksi itse kukin ne sopii puolisonsa kanssa.
Kysyinkin vain mielipiteitä miten toimisitte esimerkkitilantessa. Noita itsestäänselvyykisä ei kannata jankata.
Yleensä ihmiset eivät kuulosta huomaavan sitä, että avioehto ei ole kiusantekoa puolisolle vaan molempien puolisoiden tekemä sopuisa sopimus siitä, miten toimitaan erotilanteessa tai kuolemantapauksessa suhteessa toistensa omaisuuteen, ennen hankittuun ja avioliiton aikana hankittuun. Se ei myöskään ole vain toisen tahto vaan molempien ja näinollen se on myös molempien etu ja turva. Yleensä vain tuppaa olemaan sellainen käsitys, että miehet tahtovat suojella avioehdolla omaisuutensa ja jättää naisen erotilanteessa nuolemaan näppejään.
Tekisitkö avioehdon ja millaisen jos olisit tuossa esimerkkitilanteessa tuo ainut ansaitseva puoliso jonka omaisuus on kokoajan karttuva ja alunpitäenkin suurempi kuin toisen.
Entä tekisitkö sen vastapuolen asemassa ?
Jos ajatellaan avioehtoa joka poissulkee avio-oikeuden koko toisen omaisuuteen erotilanteessa.