En minä arkkuani
sielun tämän enää avaa
Sinun sielullesi se avautui
kevyellä kosketuksella
hetken nähdä, jokainen
värähdys, jokainen aavistus
sielu sielua katsoi,
hellästi hetken piteli
pyörteenä vierailit, kevätpuron
lailla eteenpäin virtasit
kiven takaa pyörteeseen mukaan
takaisin, ensin voimani kerään
vai annanko vain mennä
sielun tämän enää avaa
Sinun sielullesi se avautui
kevyellä kosketuksella
hetken nähdä, jokainen
värähdys, jokainen aavistus
sielu sielua katsoi,
hellästi hetken piteli
pyörteenä vierailit, kevätpuron
lailla eteenpäin virtasit
kiven takaa pyörteeseen mukaan
takaisin, ensin voimani kerään
vai annanko vain mennä
Vastaukset 5
Vanhimmat
no sama kuka, hienoa kumminkin.Kuin puro, niin kuin runoilit.
ja kevätvoimia,
jos niitä tarvitaan
Luin tämän
se jäi vaivaamaan mieltäni
Tässä siis ajatuksiani
Samassa virrassa
me uimme, rakkauden
Joskus sivu-uomassa
toisistamme loitontuen
Kunnes kohtaamme taasen
Voimani vahvoiksi luulin
jo minäkin
Uisin, kuten silloin ennen
Mut petyin
Ehtyivät voimani jo alkumetreillä
jäin virtaan, upposin
Pinnalle pärskin
Tartuin jäälohkareeseen
siinä roikkuen
Tahtoisin huutaa
tästä kivusta
-siis ei ollut kyse harjoittelun puutteesta-
Vaan kylmänhän sanotaan auttavan
Annan virran viedä
Virtaan rakkauden silti jään.
Kaunis on runosi.
Jään todella kaipaamaan runojanne!
Kiitos ja kaikkea hyvää, sinullekin!!
Jäät runoja kaipaamaan,
mitähän sillä tarkoitit..
jättäen runopalstan,
ilmeisesti
Kauniita ovat omat runosi
hyvää kevättä
Ajatuksineen vei mukaansa.
Sielunmaisemaan.
Olaan haavoittuvaisia.
Ollaan liian herkkiä.
Avaamaan ja sulkemaan.
Kertomaan kaiken.
Ja ei mitään.