Hei!
Meillä on kaksi Etiopiasta adoptoitua tyttöä.
Olisin kysynyt miten teillä lapsen/lasten synnyinmaan kulttuuri näkyy perheen elämässä/arjessa?
Meillä tehdään etiopialaista ruokaa ja vietetään joitakin juhlia.
Meillä on kaksi Etiopiasta adoptoitua tyttöä.
Olisin kysynyt miten teillä lapsen/lasten synnyinmaan kulttuuri näkyy perheen elämässä/arjessa?
Meillä tehdään etiopialaista ruokaa ja vietetään joitakin juhlia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi niille Etiopiasta adoptoiduille lapsille tarvitsee sitä omaa entistä kulttuuria työntää? Ei se kulttuuri ole kuitenkaan aitoa kun te sitä työnnätte vai ajattelitteko että palautatte sitten isona luontoon, kuten Elsa leijona muinoin. Vai onko tarkoitus että lapset sitten osaavat ystävilleen selittää heidän kotimaansa kulttuuria, jonka ovat teiltä oppineet. Millätavalla lapsi hyötyy siitä teidän kulttuuriopetuksesta.
opettaa Etiopialaista kulttuuria lapselle, jos se käytännössä on ja asuu SUOMESSA!!! Vahinko on jo tapahtunut kultaseni! Lapsi joutuu ns "kahden kulttuurin ristiaallokkoon" ja mm kasvavan rasismin uhriksi, joka ajanmyötä tulee aiheuttamaan hänelle kasvavia psykologisia ongelmia! Niitä eivät teidän ns "kulttuurifestivaalit" juuri muuta, vaikka toisten adoptiovanhempien kanssa järjestäisitte niitä joka kuukausi!!!
mutta Interpedia jonka kautta molemmat tytöt adoptoitiin,painotti etiopilaisen kulttuurin mukaan ottamista elämään,sillä se rakentaa lapsen identiteettiä. Meillä tytöt ovat tykänneet ja ovat kiinnostuneita synnyinmaastaan. Sopivassa määrin tietty. :)
Meillä tämä kahden kulttuurin "ristiaallokko" ei ole tuottanut ongelmia.
Ei VIELÄ! Kuinkas vanhoja tytöt ovat;=)?
Kysy perustelut sille "kulttuuri kylvylle". Miksi luoda teennäinen identiteetti. Samalla voisi sanoa että on adoptoitu ruotsista ja muokata ruotsalaista identiteettiä.
olen kuullut että esimerkiksi venäjällä on vahva mielipide adoptiopiireissä ettei heidän mielestä ole välttämätöntä ollenkaan tuoda koko aikaa julki lapsen taustaa puhutaan sitten adoptiosta tai ( ja samalla)synnyinmaan kulttuurista. lapsi kiintyy ja sopeutuu paremmin kun ei koko aikaa jauheta jostain sellaisesta mihin ei enää ole sidettä.
..(tai "rodunvälisesti") adoptoitujen elämäntarinat, joita olen paljon lukenut, monet painottivat samaa asiaa (huolimatta siitä pitivätkö adoptiotaan positiivisena vai negatiivisena asiana); he olisivat aikoinaan halunneet, että jokin kosketus synnyinmaan kulttuuriin olisi kasvaessa ollut. Aiemminhan lapsen taustaan ei juuri huomiota enää adoption jälkeen kiinnitetty.
Toinen viesti, joka on usein tullut näistä tarinoista selväksi, on se, että moni olisi halunnut kasvaessaan tuntea muita adoptoituja, ennen kaikkea omasta synnyinmaastaan adoptoituja.
Suosittelen esimerkiksi kirjaa "In search of belonging" aiheeseen liittyen. Siinä on hyvin todenmakuisia kertomuksia aikuisilta adoptoiduilta liittyen adoptioonsa ja identiteettinsä rakentumiseen. Ehkä oletkin sen jo lukenut (taidat olla kansainvälisesti adoptoitu aikuinen itsekin), mutta suosittelenpa kuitenkin.
Ajattele itse jotakin teennäistä kulttuurin vaalimista. Sehän on pelkästään aikuisen puuhastelua. Senkin energian voisi käyttää hyödyllisesti suomalaisen kulttuurin ongelmien ratkomiseen, sillä uskon että ulkomailta suomeen adoptoidulle on tärkeämpää siihen suomalaiseen yhteisöön kuuluminen kuin haikailla mennyttä.
Pitäisi tähdätä tulevaisuuteen eikä haikailla mennyttä. Menneen opettamisesta ei ole mitään hyötyä. Kaikki energia vaan tulevaisuuteen tähtäämiseen. Edessä on niin hitosti ongelmia ja kukaan lapsivälittäjä aasi ei osaa ratkoa kuin lastenvälittämisellä ansaitsemisen, mutta eivät kaikki voi ruveta lastenvälittäjiksi. Lukekaa menestystarinoita, eikä mitään surkutteluja. Surkutteluista ei opi yhtään mitään, mutta menestystarinasta voi ottaa mallia ja saada hyviä ideoita.
..kirjassa julkaistut noin kuusikymmentä tekstiä ovat täysin muokkaamattomina julkaistu. Eli kymmeniä eri-ikäisiä aikuisia adoptoituja. Tämä kirja on nimenomaan julkaistu järjestön toimesta, jotta adoptoitujen ääni saataisiin kuuluviin. Sen on koonnut eräs kansainvälisetsi adoptoitu ja järjestölle nämä rahat kyllä menivät.
Useimmiten kaikilla muilla adoption osapuolillahan on oikein kuuluvia mielipiteitä aiheesta kansianvälinen adoptio -paitsi itse adoptoiduilla. Siis niiden ääni usein peittyy, jotka kansainvälisen ja/tai rodunvälisen adoption ensisijaisesti kokevat ja sen kanssa koko elämänsä elävät (eli siis itse adoptoidut). Tähän kirjaan haettiin tekstejä ilmoituksilla useiden eri kanavien kautta ja periaatteena oli, että kaikki kirjoitukset julkaistaan. Niitä ei ole esimerkiksi valikoitu sen mukaan millaista kuvaa adoptiosta halutaan antaa. Mukana on rankkojakin tekstejä, mutta myös positiivisia. Ne eivät siis ole kauhutarinoita vaan ihan pohtimisen arvoisia kertomuksia ja kokemuksia aikuisen adoptoidun elämästä. Näistähän nimenomaan voi oppia ja niillä eväillä tähdätä sinne tulevaisuuteen.
Ei voi olla mitään yleisohjetta. Varmaan jonkinlainen tiedon jyvä mihin voi tarttua jos haluaa haalia lisää tietoa syntyperästään, mutta kyllä se tulevaisuuteen tähtääminen on kaikkein tärkeintä. Jotenkin tuntuu että adoptoidun ja suomenkansalaiseksi hyväksytyn ihmisen markkinoiminen suomalaiseen ympäristöön eksoottisena kummajaisena ei ole kyllä adoptoidun parhaaksi. hetkellisen kiinnostuksenaiheen siitä saa, mutta kyllä kummajaisen kanssa kontaktien solmiminen on jäykille suomalaisille aika vaikea paikka. Tottakai sitä haikaillaan menneesseen jos ei voida rakentaa kunnollista tulevaisuutta.
Joka paikkaan sitä tolla Rainiollakin näyttää olevan mielipiteitänsä tunkea! Kirjoittaisit kirjan vaikka.
Onhan se totta, että ihan turha sille kersalle kovin toukkana vielä on sitä kulttuuria tyrkyttää. Mutta joskus se kuitenkin kiinnostuu omista lähtökohdistaan.
Hei!
Itselläni ei ole Etiopiasta adoptoituja lapsia, mutta mielestäni olette toimineet varsin hyvin tuossa tyttöjen synnyinmaan kulttuurin esillä pitämisessä. On mukava kuulla, että Etiopian kulttuuri näkyy teillä tuollaisissa pienissä asioissa arjessa.
Kulttuuria ei toki kannata tyrkyttää väkisin vaan edetä lasten ehdoilla. Jos he ovat kiinnostuneita taustastaan, niin kertokaa siitä ihmeessä, lukekaa kirjoja ja katsokaa ohjelmia Etiopiasta. Jos lapset kuitenkin vanhempana ilmaisevat haluttomuutensa tietää koko kulttuurista niin antakaa asian olla. On hyvin yksilöllistä miten lapset vanhempana suhtautuvat taustaansa. Toiset haluavat tietää kaiken ja matkustaa vanhempana katsomaan synnyinseutujaan. Toiset taas kokevat olevansa täysin suomalaisia eivätkä tunne tarvetta olla mitenkään tekemisissä taustansa kanssa.
Kyllä tuossa "kulttuurihoidossa" pitäisi olla jotain perustelujakin. Minun mielestä siinä ei ole mitään järkeä. Suomessa on jo niinpaljon "kissanristiäisiä". Tietysti jos haluatte näyttää naapureille ettet ole ollut mustan miehen kanssa vaan lapset ovat adoptoituja niin sitten on hyvä että pidät lapsiin pientä välimatkaa etkä osoita naapureille olvasi heidän biologinen äitinsä. Muuta järkeä kulttuuri hoidolla ei tietenkään ole. Enpäs heti keksinyt että tarkoitus onkin suojella itseä ilkeiltä juoruilta. Kai lasten entiset sukunimetkin säilyy ettei teitä vaan vahingossakaan pidetä niiden mustien lapsien äitinä. Hyvä että ne osaa interdepiilissä neuvoa.
Asialliseen kysymykseen asiallinen vastaus, kiitos. Muuten voit jättää vastaamatta. Kiitän.
adoptoituja, ei se tarkoita ettei voisi olla ollut mustan miehen kanssa ;-)
Logiikasi yskähtelee...
Eikä yskähtele logiikka. Onhan henkilö voinut olla keltaisen ja punaisenkin miehen kanssa, mutta sitä mitä ei tiedetä ei tarvitsekkaan "selitellä". Jos ei ole lapsia, niin eihän silloin kukaan lähde veikkailemaan mitään.