Kuinka usein teidän mielestä pitää tavata, jotta voisi olla kavereita? Tietysti olettaen, että asutaan sopivan etäisyyden päässä eikä ole mitään ylitsepääsemättömiä esteitä tapaamiselle. Mulla on yksi kaveri, jonka mielestä täytyy tavata vähintään kerran joka viikon aikana. Heti jos meillä menee yksikin viikko ilman tapaamista, se alkaa heti epäillä etten tahdo olla enää sen kaveri ja valittaa etten pidä meidän kaveruutta missään arvossa. Mun mielestä taas kaveruus ei ole sidottu mihinkään aikarajoihin, joten en näe esim. säännöllisiä parin viikon taukoja mitenkään pahana puhumattakaan siitä, että välillä menee viikko ilman tapaamista. Sellainen ajatus tuntuu ahdistavalta, että kaveruus velvoittaisi tapaamaan niin usein.
Mitä mieltä olette, onko kaverini liian vaativa vai onko omassa asenteessani korjaamisen varaa?
Kuinka usein pitää tavata?
24
1742
Vastaukset
- vaikuttaa
läheisriippuvaiselta. Tietysti silläkin on merkitystä, minkä ikäisiä olette. Mutta aikuiset ihmiset eivät pelkän ystävyyden merkeissä yleensä kyllä tapaile jatkuvasti viikottain. Tosiystävään luottaa sen verran hyvin, että tietää pitkänkin tauon jälkeen, että hän on yhä siellä jossakin, eikä ystävyys ole katkennut. Itse olen tuntenut parhaan ystäväni yli viisitoista vuotta, ja meni vuosia, että tapasimme ehkä kerran vuodessa. Mutta koskaan ei ole tullut sellaista tunnetta, ettemmekö olisi ystäviä. On vain sopeuduttava tilanteisiin (perhe, lapset, opiskelut, työ jne.).
Silloin, jos ystävyys/kaveruus alkaa ahdistaa, siinä on jotakin pielessä. Ota asia vakavasti kaverisi kanssa puheeksi, ja sano hänelle, että hän voi luottaa siihen, että sinä et häivy hänen elämästään mihinkään, vaikka ette pariin viikkoon näkisikään. - Little Lover
Melkein 9 vuotta... Olisihan se tietysti kiva nähdä kaveria vähän tiheämminkin mutta ystävä on ystävä vaikka olisikin hänen kanssaan vähän välimatkaa niin ajallisesti kuin paikallisestikin.
- taukoja
Mä en koskaan katso kalenterista, koska olen viimeksi ollut kavereihin yhteydessä ja koska pitäisi soittaa/tekstata/muistaa jotenkin muuten. Olen yhteyksissä vähän sen mukaan, milloin miltäkin tuntuu: joskus päivittäin, joskus taas saattaa mennä yli kuukausi ilman minkäänlaista yhteydenottoa. Yhteydenottojen aikaväli riippuu tietysti siitäkin, kuinka läheinen kaveri kyseessä on. Luulisin, että tapaamisten välillä voi joskus olla muutaman kuukauden mittaisia taukoja, vaikka asuttaisiin hyvän kävelymatkan päässä toisistamme eikä kummallakaan olisi mitään ihmeempiä kiireitä. Onneksi kaverini on samoilla linjoilla kanssani - jos ystävyys hiipuu ellei sitä pidä keinotekoisesti yllä tapaamalla "väkisin", mitä ystävyyttä se sellainen on?
- lilli__
harvoin, vain muutaman kerran vuodessa.
Mutta aina kun näen heitä meillä hauskaa ja on mukava vaihtaa kuulumisia.- yksi tytteli
Mä tapaan parhainta ystävääni viikottain ja muita parin viikon välein. Mutta ei se mielestäni ole keltään pois jos viikko tai ylikin menee ettei ehdi nähdä. Muutoin yhteyttä pidän ystäviini säännöllisesti, viikottain parhaimpien kanssa. Kysyä ja soittaa pitää vaikka ei asiaa oisikaan. Tärkeää on, että toinen on läsnä.
- pinne
tapaan yhtä kaveriani viikottain. Minusta elämästä menee maku kun joutuu viikkoja viettämään aikaansa yksin. Olenko sitten läheisriippuvainen. En tiedä. Jos sinä olisit kuin minun kaverini kengissä haluaisin että kerrot ettei sinulla ole tarvetta/halua tavata joka viikko. Miten sen nyt sitten voi sanoa toiselle loukkaamatta. Oletko mahdollisesti hänen ainoa kaverinsa? Ehkä hän tarvitsee enemmän kavereita ympärilleen.
Puhu hänelle asiasta. - tytteli_
Olen ollut tilanteissa, missä minä olen käyttäytynyt läheisriippuvaisen tavoin, sekä tilanteissa, joissa toinen on halunnut nähdä useammin mitä itse ehtisi.
Sanoisinpa, että molemmat tilanteet voivat olla aika tuskallisia. Kiinnyin yhteen ystävääni todella paljon. Voisi sanoa, että olin häneen ihastunut. Ehkä hänkin oli pikkuisen minuun. Mene ja tiedä. Olisin halunnut nähdä häntä niin usein kuin mahdollista, vaikka joka päivä. Ainakin soitettava oli jopa parikin kertaa päivässä. Sain aikaiseksi muutaman riidan sillä, että toisen jatkuvat esteet ja menot tuntuivat aina estävän näkemisen, josta suutuin. Tosin tuossa vaiheessa saattoi oikeasti mennä jopa niitä viikkoja, kun ei ollut aikaa. Käytökseni oli mustasukkaista, tiedän sen nyt. Tajusin, että käytökseni on oikeasti typerää ja lapsellista. Aloin hakemaan muuta sisältöä elämääni, ja päätin viilentää tietoisesti välejä, ettei tunteet kuumene liikaa. Se oli aika kivuliasta, mutta näen koko ihmisen nyt eri tavalla. Ja oman tilanteeni. Sain asioihin realiteetin. Huomasin, että pärjään ilman jatkuvia yhteydenottoja hänelle. Pystyn olemaan yksinkin. En ole riippuvainen enään. En tarvitse häntä täydentämään tai viihdyttämään itseäni.
Tällä hetkellä olenkin sitten siinä toisessa tilanteessa, missä toinen ystäväni haluaisi nähdä useita kertoja viikon aikana. Ja todellakaan ei olisi sitä aikaa. Nuo runsaat tapaamiset alkaa muodostaa jo stressin. Huono omatunto tulee, jos kieltäytyy, tai ei ole itse ottanut yhteyttä.
Tyyli on mennyt jo siihen, että hän vain soittaa että "pääsen neljältä töistä, tehdään jotain hauskaa illalla. Mennään vaik elokuviin?" Viikonloppusin laitetaan ruokaa yhdessä ja kattellaan leffoja. Ihan kuin olisin poikaystävän korvike, enkä tiedä mitä tehdä loukkaamatta häntä.- yksi ystävä
Jos tunnet olosi noin ahdistavaksi niin ota asia puheeksi tai sano että et yksinkertaisesti vain ehdi ja hän on mielessäsi vaikka näkisitte vähemmän. Täytyy hänen ymmärtää, että toinen voi tarvita enemmän tilaa.
- NME.
yksi ystävä kirjoitti:
Jos tunnet olosi noin ahdistavaksi niin ota asia puheeksi tai sano että et yksinkertaisesti vain ehdi ja hän on mielessäsi vaikka näkisitte vähemmän. Täytyy hänen ymmärtää, että toinen voi tarvita enemmän tilaa.
Mun kavereilla ei ole paljon aikaa tavata (ainakaan niin usein kuin haluaisin), kun heillä on omat yritykset. Toki ymmärrän kiireitä, mutta kun niitä peruutuksia tulee joskus montakin kertaa putkeen, pistää miettimään, että onkohan toikin vielä oikeasti kiinnostunut ystävyydestä vai ei.
Rankkaa tää ainaskin on. - tytteli_
yksi ystävä kirjoitti:
Jos tunnet olosi noin ahdistavaksi niin ota asia puheeksi tai sano että et yksinkertaisesti vain ehdi ja hän on mielessäsi vaikka näkisitte vähemmän. Täytyy hänen ymmärtää, että toinen voi tarvita enemmän tilaa.
Olen jo ottanut vähän etäisyyttä. Viime viikko meni ilman yhtäkään tapaamista. Kyllä mä monesti olen sanonutkin, etten ehtisi näkemään. Ei mua pelkästään tapaaminen sinänsä rassaa, mutta kun tämä henkilö on sitä laatua, ettei siedä kritiikkiä tai erilaisia mielipiteitä. Hermostuu, jos sanoo eriäviä juttuja, tai osoittaa pientäkään epäilystä/kritiikkiä häntä kohtaan. Se kai tässä oikeestaan eniten rassaa. Tuntuu, ettei hän anna tilaa toisen mielipiteille ja ajatuksille. On raskasta välillä myötäillä toista jatkuvasti, ja ottaa vastaan kiukunpurkauksia, kun asiat ei mene hänen suunnitelmiensa mukaan.
- steps to heaven
NME. kirjoitti:
Mun kavereilla ei ole paljon aikaa tavata (ainakaan niin usein kuin haluaisin), kun heillä on omat yritykset. Toki ymmärrän kiireitä, mutta kun niitä peruutuksia tulee joskus montakin kertaa putkeen, pistää miettimään, että onkohan toikin vielä oikeasti kiinnostunut ystävyydestä vai ei.
Rankkaa tää ainaskin on.Minulla oli joskus yksi yrittäjäystävä. Nähtiin harvoin ja oli oikein mukavaa. Mielestäni oltaisiin voitu nähdä vähän useamminkin. Hän soitti ehkä kerran pari vuodessa, joten harvaa oli.
Sitten hän tapasi elämänsä miehen. Ja kertoi, että olivat lomalla ajelleet minun asuntoni ohitse (meillä on monta sataa kilometriä asuinpaikkakunnan väliä).
Mies oli kyllä sanonut, että mennään ehdottomasti käymään, mutta ystävä oli vain todennut, että ei nyt. Ja kertoi tämän minulle avoimesti. No, alkoikohan se ystävyys sitten vähitellen siitä mennä kuin lehmän häntä... nyt sitä ei enää ole. Asiaan vaikuttivat monet muutkin seikat, mutta tuo jäi päällimmäisenä mieleen.
No, nyt naurattaakin oma lapsellisuuteni. Enää en välittäisi sen kummemmin ja keinot hoitaa tilannetta olisi toiset.
Yrittäjyys päättyy, tulee ehkä avioeroja, tulee vaikeita aikoja, tulee yksinäisyyttä, kaikenlaista tapahtuu ihmisten elämässä.
Jos yhden neuvon antaisin sinulle, ystäväinen, se olisi, että ala elää omaa elämääsi (johon nuo ystävät ja kaverit eivät kuulu) ja sitten kun he ottavat yhteyttä, jatkat siitä mihin viimeksi jäitte. Tulevaisuudessa teille voi olla toisistanne vielä todella suuri ilo ja onni. Ja sitä paitsi, ystävyydet, joiden oli tarkoitus kuihtua kokonaan, tekevät sen sitten aivan itsestään. - NME.
steps to heaven kirjoitti:
Minulla oli joskus yksi yrittäjäystävä. Nähtiin harvoin ja oli oikein mukavaa. Mielestäni oltaisiin voitu nähdä vähän useamminkin. Hän soitti ehkä kerran pari vuodessa, joten harvaa oli.
Sitten hän tapasi elämänsä miehen. Ja kertoi, että olivat lomalla ajelleet minun asuntoni ohitse (meillä on monta sataa kilometriä asuinpaikkakunnan väliä).
Mies oli kyllä sanonut, että mennään ehdottomasti käymään, mutta ystävä oli vain todennut, että ei nyt. Ja kertoi tämän minulle avoimesti. No, alkoikohan se ystävyys sitten vähitellen siitä mennä kuin lehmän häntä... nyt sitä ei enää ole. Asiaan vaikuttivat monet muutkin seikat, mutta tuo jäi päällimmäisenä mieleen.
No, nyt naurattaakin oma lapsellisuuteni. Enää en välittäisi sen kummemmin ja keinot hoitaa tilannetta olisi toiset.
Yrittäjyys päättyy, tulee ehkä avioeroja, tulee vaikeita aikoja, tulee yksinäisyyttä, kaikenlaista tapahtuu ihmisten elämässä.
Jos yhden neuvon antaisin sinulle, ystäväinen, se olisi, että ala elää omaa elämääsi (johon nuo ystävät ja kaverit eivät kuulu) ja sitten kun he ottavat yhteyttä, jatkat siitä mihin viimeksi jäitte. Tulevaisuudessa teille voi olla toisistanne vielä todella suuri ilo ja onni. Ja sitä paitsi, ystävyydet, joiden oli tarkoitus kuihtua kokonaan, tekevät sen sitten aivan itsestään.Kiitos sulle ajattelemisen aihetta antavasta kirjoituksestasi ja näinhän se varmasti menee.
Ongelmani on vain se, että ystävät ovat kuuluneet niin tiiviisti elämääni, että nyt kun heille on tulleet nuo yritykseen kuvaan, niin aika yhdessä jää todella suppeaksi.
Sitten yksinäisyydessäni rupean kuvittelemaan myös, että olen jotenkin loukannut heitä tai muuta sellaista ikävää, vaikka järki sanoo ettei mitään sellaista ole ja etäisyys johtuu oikeasti vain heidän kiireistään).
Ja omaa elämää mulla ei oikeasti ole niin paljoa, että tyhjältä tämä tuntuu. :(
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
- mielestä
Mun mielestä se on suoraan sanottuna sairasta, jos ei voi pitää edes viikon taukoa tapaamisten välillä.
- ystävyyden ja kaveruuden
välillä on aika suuri ero. Ainakin ne ovat kaksi eri sanaa ja haluaisin myös ajatella että ne tarkoittavatkin eri asioita. Kaverit eivät todellakaan ole sellaisia ihmisiä, joiden kanssa vietetään mahdollisimman paljon aikaa ja mahdollisimman tiiviisti. Heitä nähdään ja tavataan vain ohimennen tai esimerkiksi koulun tai harrastusten yhteydessä. Tämä on mielestäni kaveriuden määritelmä pähkinänkuoressa. Jos taas jonkun ihmisen kanssa tulee vietettyä suhteellisen paljon aikaa ja häntä tapaa usein vapaa-ajalla ja hänelle voi jopa uskoutua yksityisasioistaan, voi häntä mielestäni kutsua jo ystäväksi. Hänen olisi syytä myös olla pitempiaikaisempi tuttavuus, jotta hän täyttäisi ystävän määritelmän. Tällä tarkoitan sitä, että on viettänyt tarpeeksi paljon aikaa hänen seurassaan, jotta on itse oppinut tuntemaan hänet ja hän sinut. Näin. Toivottavasti ymmärrätte edes osaksi mitä yritän sanoa.
Ja oikea ystävyys kyllä kestää viikon tai parin tai jopa muutaman kuukauden tauot, mutta minusta on jo täysin kohtuutonta vaatia puolta vuotta pitempiä taukoja ystävyyssuhteesta, jos todella haluaa olla kyseisen henkilön ystävä. Jos ajattelee että tällainen voi olla ystävyyttä niin silloin kyllä pettää vain itseään ja sitä toista ihmistä...
- Anonyymi
Minusta tuntuu,että en nää kavereitani usein...Mitä pitäisi tehdä?
- Anonyymi
Pari vuotta ja luottamus kasvaa
- Anonyymi
Yksi minuutti kun nainen sanoo että ollaan vain ystäviä
- Anonyymi
ystävyyden tulee olla vuorovaikutteista, elikkä jos kutsun ystävän luokseni kylään, kahville, jutustusteleen, niin vastavuoroisesti myös ystävän tulee kutsua
myös vierailulle, eikä niin , että toinen vaan yksipuolisesti on "ovi avoinna, -tervetuloa" !- Anonyymi
>> ystävyyden tulee olla vuorovaikutteista, elikkä jos kutsun ystävän luokseni kylään, kahville, jutustusteleen, niin vastavuoroisesti myös ystävän tulee kutsua myös vierailulle, eikä niin , että toinen vaan yksipuolisesti on "ovi avoinna, -tervetuloa" ! <<
Näin minulla oli vuosia. Siis OLI. Yksi syistä lopettaa ystävyys oli siis se, ettei vastavuoroisuutta löytynyt. Vaikka tykkäsinkin päästää kotiini kylään, niin ei sellaista yksipuolisuutta voi miksikään ystävyydeksi pidemmän päälle kutsua, jos aina vaan vain minun luokseni "pääsee" ja minä pääsääntöisesti pidän yhteyttä.
Taisin olla vähän tyhmä. Oppia ikä kaikki.
- Anonyymi
Mä antaisin tollaselle kaverille kenkää meillä jokaisella kun on omakin elämä elettävänä jos kaverilla kaverillasi ei ole on se kai hänen oma ongelmansa johtuisiko kenties noista hänen vaatimuksistaan
- Anonyymi
Ihmissuhteita on erilaisia. Joidenkin kanssa nähdään usein ja säännöllisesti, joidenkin kanssa ei. Suhteen laatu ja molemmat osapuolethan siihen sitten vaikuttavat, mikä on tapaamistiheys. Yleensä sellainen suhde kuitenkin loppuu ennemmin tai myöhemmin, mikä ei omiin tarpeisiin vastaa.
- Anonyymi
>> onko kaverini liian vaativa vai onko omassa asenteessani korjaamisen varaa? <<
Jos ennen olette tavanneet vähintään kerran viikossa, mutta nyt yhtäkkiä sinä haluatkin muuttaa mielesi siitä, kuinka usein pitäisi nähdä, niin sinähän siinä silloin vähintäänkin selityksen olet velkaa ystävällesi.- Anonyymi
Kai silloin voi soittaa
Tuu tänne
On ikävä olla yksin - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai silloin voi soittaa
Tuu tänne
On ikävä olla yksinei ketään käsketä, kysyä voi, ei kuitenkaan käskeä; > "tuu tänne", ystävän omaakin aikaa tulee kunnioittaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta812067Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181773- 161644
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211460Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu641394hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo191331- 761318
Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61292En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121274Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää111245