elikkäs olen lukion ekalla ja tajusin vasta nyt että en tule selviämään niistä miljoonista puheista, esitelmistä yms... joten pitäisikö lopettaa suosiolla koko lukio vai..? kun jos en tee puoliakaan noista esitelmistä niin enhän saa paljo mitään kursseja läpi? :/ onko täällä ihmisiä jotka ovat selvinneet lukion läpi vaikka on hirveä esiintymispelko?
pitäisikö lopettaa suosiolla?
eiomallaeie
141301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itsekkään en liikaa pidä esiintymisestä, mutta ajattelin että en kyllä anna sen pelon ottaa valtaa.
Loppujen lopuksi se esiintyminen ei ole niin paha kokemus ja kuitenkin jokainen oppilas käy vuorollaan esiintymässä.
Itse en ole kertaakaan nähnyt kolmen vuoden aikana, että kenellekkään olisi naurettu kun tämä pitää esitelmää, kaikkihan me olemme samassa veneessä.
Ei kannata lukiota tuon takia lopettaa, jälkeen päin varmasti harmittaa.
Lisäksi joudut kuitenkin tulevaisuudessa enemmän tai vähemmän tekemisiin esiintymisen ja ilmaisun kanssa työelämässä, helpompi siellä on sitten esiintyä kun lukiosta jotain kokemuksia takataskussa.
Jos ongelma on todellinen niin käyt hakemassa psykologiltasi todistuksen ja vilautat sitä opettajalle.
Voi kuule, ei tuo missään tapauksessa ole este lukion suorittamiselle! Jos vain muuten pärjäät edes joten kuten opinnoissa, niin en usko, että kukaan opettaja ei päästäisi sinua kurssista läpi vain siksi, että et osaa/pysty esiintymään. Asia kannattaa ottaa puheeksi jo heti kun selviää, että joku tällainen työ olisi tulossa; menet ja kerrot asian laidan, kysyt, voisitko korvata esitelmän jollain muulla työllä esim. tutkielmalla. Opolle kannattaa puhua, jos opettaja sattuu todella ilkeä, ja ei esitelmien sitä paitsi todellakaan tarvitse olla juuri muuta, kuin printtaat wikipediasta yhden sivun ja luet sen luokan edessä.
Kuitenkin, pääpointti: lukiossa ei todellakaan ole niin paljoa esitelmiä tai puheita! Itsellä on kohta 60 kurssia täynnä, ja yhden puheen pidin (pienryhmässä, neljän ihmisen edessä), varsinainen isompi esitelmä on ollut yksi, syventävällä psykologian kurssilla, ja loput (4-6 korkeintaan) ovat olleet ryhmässä tehtäviä, eli 1) on voinut olla pois, 2) on voinut sanoa vain pari sanaa tai esim 3) kirjoittaa paperin, joka heijastetaan taululle, josta sitten lukee suoraan joitain juttuja. Ei vaikeaa! Tai vaikka se joillekin tuntuisikin vaikealta (en tunne ketään pahasti esiintymiskammoista), siitä _aivan varmasti_ selviää jotenkin! Puhu jollekin, opettajalle tai opolle, varmasti tuo ei ole este, jos vain muuten pärjäät lukiossa.
joo no täytyy vielä miettiä kun nytkin olisi äikän esitys ja lykkäsin sitä jo vähän ja taitaa olla että en pysty esittää sitä ollenkaan... saan varmaan hylätyn että kiva. :/
enkä edes tiedä mitä niissä esityksissä pelkään... pahinta on vaan se että kun ne menee AINA niin perseelleen kun vaan voi ja oon sen jälkeen seuraavat kaks viikkoo niin vittuuntunut kaikille, vaikka eihän se muitten vika tietenkään ole :/ vituttaa vaan kun ei osaa ottaa rennosti!
Oli itselläkin tänään pieni esitelmä, ja tietysti sanat juuttuivat kurkkuun ja sössötin ihan ihmeellisesti, mutta yritin ottaa asian huumorilla :) Vaikka sitä tärinää ja jännitystä ei osaisi lopettaa, niin kannattaa ajatella, että ihmisiä ne ovat nuo kuuntelijatkin. Kun hyväksyy sen, että nyt teen itsestäni vähän narrin, mutta mitä sitten? niin ehkä ne epäonnistumiset sitten menevät nopeammin ohi. Teen itse juuri sitä, että jos nolaan itseni, niin saatan pitkään ja hartaasti (=vuosia) hävetä ja ahdistua asiasta, mutta nykyisin olen yrittänyt hymyillä joka kerta, kun mieleeni palaa jokin tuollainen kohtaus, ja jotenkin ne ovat sitten alkaneet tuntumaankin lähinnä huvittavilta :) Oma kömmäilynaiheeni on siis yleensä se, että olen kömpelö ja huono kaikessa liikuntaan liittyvässä. Eikait se minun elämääni tulevaisuudessa tule haittaamaan, jos lukiokaverit näkivätkin, kuinka lensin naamalleni salissa tai sain pallon päähäni liikkatunnilla :-)
(vaikka esiintymiskammo on siis vähän eri asia, mutta hain tässä sitä ajatusta, että epäonnistumiset oppisi sulattamaan, jos niitä ei voi estää)
lopeta. Jos esiintyminen koko luokan edessä jännittää, niin opettajan kanssa voi sopia niin, että pidät puheen ainoastaan opettajalle. Opettajat ovat hyvin inhimillisiä ja ymmärtäväisiä tällaisia tilanteita kohtaan etkä varmasti ole ensimmäinen etkä viimeinenkään jännittäjä, jonka he tapaavat. He voivat neuvoa ja avustaa sinua ja antaa vinkkejä esiintymispelosta selviytymiseen. Asiat ovat vain neuvottelukysymyksiä. Mene vain rohkeasti opettajan puheille, niin hän kertoo miten toimitaan. Ei sen takia kannata hanskoja tiskiin lyödä. Tsemppiä sinulle, kyllä siitä selviää vaikka tuntuisikin, että kuolema tulee ja korjaa. Terveisin eräs, joka lukion alussa pelkäsi esiintymistä niin paljon, että pyörtyi kesken esitelmän ja joka kolmen vuoden aikana oppi selviytymään tilanteista vain pienellä tärinällä. Siitä selviää. :)
no pitää vielä yrittää jaksaa. en oikeastaan voi opettajallekkaan sanoa tästä jännittämisestä koska kaverini eivät tiedä edes että olen tälläinen jännittäjä niin ne varmaan pitäis mua ihan pellennä jos menisin opettajalle sössöttämään.. :/ niin mieluummin sitten vaan sanon että en oo vielä tehnyt sitä tai että hups se jäi kotiin tms. ja kun tässä äikän ryhmässä kaikki näyttää olevan niin luontevia esiintyjiä! olisi ees joku muukin jännittäjä kuin minä niin en tuntisi että olen se huonoin :/
ja tuli mieleen että olen mokaillut tällä viikolla semmosia pikkujuttuja tosi paljon ;D mutta nyt nauroin vaan niille ja ajattelin että no ei oo niin kauheaa, eikä se sitten ollutkaan. ennen olisin varmaan punastunut ja masentunut pitkäksi aikaa tälläisistä ihan pikkujutuista... että kai tässä jotain edistystä edes on? :)
Paljon fiksumpaa ja rohkeampaa olisi sanoa opettajalle ihan suoraan jännittämisestä kuin "unohdella" esitelmiä. Opettaja ja varmasti muutkin opiskelijat arvostaisivat rehellisyyttä enemmän, enkä usko, että lukiossa enää on niin lapsellisiä ihmisiä, että tuon takia pitäisivät sinua jotenkin huonompana. Tai jos pitävätkin, niin se on heidän oma ongelmansa.
Ja vaikka muut tuntuisivatkin luontevilta esiintyjiltä, niin varmasti on muitakin joita jännittää. Usein se jännitys ei vain näy juurikaan ulospäin, vaikka itsestä tuntuisikin siltä.
Enkä muutenkaan suosittele lukion kesken jättämistä vain esiintymispelon takia. Ei niitä esitelmiä loppujen lopuksi niin kauheasti ole, ja kyllä niistä jotenkin selviää tai sitten jos saat opettajan kanssa sovittua, niin voit ehkä hoitaa ne jotenkin muuten.
Itsekin yleensä jännitän aika paljon kaikkia esiintymisiä, mutta selvisin kuitenkin ihan hyvin lukiosta. Ja jokainen esiintyminen tuo lisää kokemusta, ja jos ei ihan kauheaa kammoa saa, niin yleensä esiintyminen helpottuu kerta kerralta, varsinkin jos saa muilta positiivista palautetta.
vaitiolovelvollisia kaikesta, mistä heidän kanssaan keskustelet eli, jos et itse halua kavereillesi kertoa, niin ei opettajallasikaan ole oikeutta sitä tehdä. Kavereillehan voit aina sanoa, että se jäi kotiin ym., mutta kyllä kannattaisi opettajalle puhua. Paljon kypsempi tapa toimia eikä opettaja ala pitää sinua lusmuna, joka ei tee annettuja tehtäviä. :) Kypsyyttä on pystyä kertomaan ongelmasta ja ottaa vastuuta tilanteesta eikä vain yrittää piiloutua pulpetin alle opettajan katseelta. Kurssiarvosanojenkin puolesta olisi edullisempaa keskustella asiasta. Mutta kyllä sinä tiedät, mikä on paras vaihtoehto itsellesi, eikös vain?
Jos ilmoitettiin, että ryhmätyötä --> lintsasin.
Jos esitelmä tulossa--> kysyin opettajalta voiko mitenkään tehdä jotenkin muulla tavoin (ymmärrystä jopa riittänyt).
Jostain kauheasta videojutusta sain kieltäydyttyä kokonaan.
Lukio takana, ja 2 esitelmää jouduin pitämään, eikä niistäkään ylipahoja traumoja jäänyt vaikka oli kamalaa.
Kaikki sanovat, että jossei mene ja rohkaistu niin ei ikinä opi. Tukehtuisivat sanoihinsa, kaikilla vaan ei ole se verissä, ja ei minusta tarvitsekaan. Maailmassa täytyy löytyä tila myös hiljaisille ja syrjäänvetäytyjille. He eivät ole huonompia ihmisiä tai itsekkäitä, vaan olla rauhassa. Minusta se pitää suvaita, ei pakottaa sosiaaliseen ja rohkeaan muottiin, ja antaa myös heille mahdollisuus pärjätä yhteiskunnassa.
Itse jännitin kanssa esiintymisiä paljon. Punastun tosi helposti, joten se pahensi vain aina jännitystäni, koska ajattelin, että olin ihan punainen ja kaikki näkee ja nauraa. Kädet myös tärisee paljon esiintyessä.
Mutta onneksi olen selvinnyt noista ilman suurempia mokia. Nyt on kirjoitukset ohi ja lukio loppu, onneksi :D.
Lukion aikana jouduin ehkä yksin 2 kertaa esiintymään, toinen niistä oli äidinkielen puhe ja toinen ruotsin kielinen esitelmä (kauheaa), mutta jotenkin vain sain vain tehtyä ne. Loput ovat olleet ryhmä esiintymisiä ( 4 henkilöä keskustelee luokan edessä jostain, tai esitelmä ryhmän/kaverin kanssa). Ryhmän kanssa oli helpompi esiintyä, koska ei ollut yksin huomion kohteena.
Esiintymiset alkoivat helpottua mitä enemmän niitä teki, enää ei jännittänyt viikkoja ennen esiintymistä. Eli jos vaan uskaltaa ja esiintyy kyllä se vähän helpottaa. Eikä pidä ajatella negatiivisesti itsestään! Vaan positiivisella ajattelulla tsempata itseään.
Ei kannata jättää lukiota kesken vain tuon takia, koska joudut joka tapauksessa joskus esiintymään, työssä esimerkiksi. Silloin ei voi sanoa, että hups jäi kotiin, koska on jo aikuinen. Eli opettele vaan kestämään jännitys ja painetta.
Älä ihmeessä lykkää esitelmiä/suullisia puheenuoroja aina vaan eteenpäin ja eteenpäin tai luista niistä pois :|
Itsekkään en ole mikään esiintymishaluinen ihminen, mutta selvisin lukiosta ihan hyvin.
Jos pakenet esiintymisiä niistä kasvaa aina vaan suurempi este ja loppujen lopuksi ongelmasta saattaa paisua jättisuuri. Rohkeutta vaan :) Suurin osa ihmisistä varmaan jännittää esiintymistä, kyllä sieki siitä selviät.
Ja mtä enemmän esiinnyt sitä enemmän saat kokemusta ja varmuutta ja sitä helpommin se jatkossa sujuu :)
Ja kannattaa hyödyntää lukiossa pidettävät esitelmät ym koska siellä yleisö on vielä suht pieni ja tuttu verrattuna yliopistoon ja työelämään...
En halua pelotella, sanoa vaan että älä pakene ja käperry kuoreesi :) Lykkyä!!!
Vähän munaa nyt peliin. Tuolla asenteella et selviä missään muuallakaa.
Joku puheen pitäminen on niin pikkujuttu, että kyllä sinä sellaisesta selviät. Kirjoitat itsellesi jotain muistiin paperille, menet luokan eteen ja jauhat sen paskan, mitä sinulla on sanottavaa ja menet takaisin paikallesi. Esitelmien kanssa sama. Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä, millaisia niistä tulee.
Ei niitä puheita ja esitelmiä tullut lukion aikana montaakaan edes pidettyä.
Rutistat ne puheet yms. kiukulla, jos ne tuntuvat vaikeilta ja unohdat sitten, kun homma on ohi. Lukiossa tulee olemaan paljon muutakin mietittävää, johon kannattaa panostaa eikä vain esitelmiä.
Eikä suulliset esitelmät ja puheet kuitenkaan kovin paljoa edes arvosanaan vaikuta, jos ne vain on tehty. Kunhan vaan pidät ne. Kirjoita suoraan paperille kaikki, mitä pitää sanoa ja lue suoraan siitä, niin ei tarvitse jännittää sitä, että unohdat mitä olit sanomassa tai muuta. Tsemppiä!!