Missä on Sinun satumaasi ?
1. Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa, missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan - siellä huole...
1. Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa, missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan - siellä huole...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihmis elämä on aivan kuni aavaulappa,
milloin tyyni on,se milloin raivoisa.
Mutta ihmisen ei koskaan pidä olla onneton,
vaikka pilvessä on taivas,raivoo meri rannaton.
Sillä ankarankin myrskyn jälkeen meri tyyni on,
myrskyn jälkeenhän aina tyyntä on.
arotuuli on satumaassaan. Vai oliko vanhan laulun sanat viite kaukokaipuusta?
Oma satumaani on siellä, missä on palmuja, valkoista hiekkaa ja lämmintä vähintään 28 astetta ja sekin on veden lämpötila ;-D
on omassa metsässä, missä juuri nyt näsiä kukkii ja kohta myös sini-, kelta- ja valkovuokot. Siellä olen aina vaellellut, välillä surullisella , välillä iloisella ,nykyisin usein haikealla mielellä.
näsiä kukkii - onpa sekin aikaisessa, vaikka on kai jossain jo ollut sinivuokkojakin.
Se satumaa, enpä osaa ihmeemmin unelmoida mistään, tosin Islanti olisi unelmien täyttymys, mutta tiedän sinne pääsyn sulaksi mahdottomuudeksi, kun ei lotostakaan saa edes neljää oikein!
tarkistin asian eilen. 86-vuotias sukulainen sanoi, ettei ole koskaan nähnyt näsiää ja päätin viedä hänet katsomaan. Yksi löytyi ihan tien vierestä, hän kun ei pääse keskelle metsää. Varhaisessa on. Olin taas eilen satumaassani, nautin ja muistelin.
on näköjään siellä, missä Tamarixinkin.
Mutta, 1943, kerrotko tietämättömälle, mikä on näsiä. En ole koskaan edes kuullut.
Löytäisin sen varmaan Googlen kautta ja voisin säilyttää teidän fiksun käsityksenne minusta, mutta en halua.
Kerrotko?
pensas, noin puoli metriä korkea yleensä. Se kasvaa yleensä lehdoissa ja kukki vaaleanpunaisin kukin varhain keväällä ennen lehtien puhkeamista. Syksyllä siinä on punaisia, myrkyllisiä marjoja. Näin ensimmäiset näsiät 1970-luvulla, vaikka lapsuuskotini on vain 50 km:n päässä nykyisestä kodistani. Omassa metsässä niitä on siellä täällä.
Oma koti on satumaani ja vielä totta eikä vain satua ja unelmaa.
Mietin missä satumaani on,onko se meren rannalla,mökillä,aurinko paistaa,joutsenet ui ja lämmitän saunaa..saunon,uin ja päälle kuppi kahvia..Uskon että satumaani on täällä.
Satumaahan pääsee, eikä tarvitse lähteä
merta edemmäksi kalaan, satumetsä kasvaa
mökkini ikkunan takana, missä valkovuokot pian
kukkivat ja rannalla saa ihailla auringonlaskua,
mitä enää vois toivoa mitään muuta satumaata,
paitsi kesällä norjassa jäämeren rannalla.
lapsuudenkodissa, saressa, jossa aava meri milloin pauhasi, milloin oli suloisen tyyni. Siellä missä meren ja luonnon tuoksut sekoittuivat. Kesäaamut, varpaat kipristellen kasteenraikkaassa ruohossa.
Toinen satumaani on täällä kotona keskellä luontoa. Merelle on matkaa, mutta luontoa on, metsää, niittyjä, peltoja. Ja kaikki tänne luontoon kuuluvat villieläimet.
Minun sieluni lepää valoisassa pohjoisen metsässä, jossa pohja on kuivaa kangasta ja männyt korkeita. Siellä risteilee polkuja, joita on helppo kulkea ja kuunnella lintuja ja tuulta.
lapsuudessa. Asuimme isäni kotitilalla ja sieltä on nuo todelliset satumaan aiheet jääneet muistiin, joita erittäin usein muistelen.
Syksyisin isäni aurasi peltoja ja kiipesin jykevän kiviaidan päälle, katsellen sieltä kuinka hevonen veti auraa ja ajattelin miten voimakas sen täytyykään olla ja kuinka uljaan näköinen se oli työtä tehdessään. Ohjakset olivat isällä, hän ohjasi kuitenkin hevosta.
Keväällä toistui sama asia; jälleen kapusin sinne kiviaidalle, isä otti vakkansa ja alkoi kylvää siemeniä peltoon varmoin ottein. Pellot olivat mielestäni kuin samettia. Tuota työtä saatoin seurata pitkiä aikoja. Taustalla välkkyi järvi ja sen takana kulki kylätie.