Vuosia
olen kantanut tätä taakkaa,
horjuvin askelin
raahannut väsyneitä jalkojani
tahrattua sieluani kantaen.
Yöt
ovat pelkkä äänettömyyden kuori,
särkymistä odottava.
Jäljellä vain karvas viini
jonka minulle juotit,
sanojesi ruoska poltaa yhä.
Minussa elävät versot
vielä kätkettyinä
odottavat oveni aukeamista.
Hetkeä
jolloin käteni lakkaavat vapisemasta.
olen kantanut tätä taakkaa,
horjuvin askelin
raahannut väsyneitä jalkojani
tahrattua sieluani kantaen.
Yöt
ovat pelkkä äänettömyyden kuori,
särkymistä odottava.
Jäljellä vain karvas viini
jonka minulle juotit,
sanojesi ruoska poltaa yhä.
Minussa elävät versot
vielä kätkettyinä
odottavat oveni aukeamista.
Hetkeä
jolloin käteni lakkaavat vapisemasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi hyvät hyssykä, kun ei vain
koko elämä olisi mennyt..
Raskasta ja lohdutonta, tosin
versot kuitenkin jäljellä..
Onnetonta elämää kuvasit taiten!
Parempaa perjantaita ja alkavaa viik.lop. R ! :)
Voi hyvänen aika...Tuohan on väkevää tekstiä..."Koskaan ei koskaan hän kaikkea saa taivas ja maa sen vielä todistaa meille nää muistot jää"
Ei kai se nyt sentään ihan kokonaan, mutta ei
savua ilman tulta.
Ne versot kuitenkin, odottaa heräämistä.
Eilinen päivä meni maalimalla, ja rauha laskeutu
huusholliin klo 21 reikäleipä, kun sain 3 ween
nukkumaan. Ei ollut aikaa tänne, ja nytkin
varkain - 3 wee innostui maalaamaan vesiväreillä.
Wekendiä Muru ja kiitosta.
Väkevää, kuten on elämäkin.
Me tiedämme jo näihin vuosiin, mitä on ilo ja
suru. Mitä on, kun elämä koittelee.
Kiitti MK ja lupsakkaa viikonvaihdetta.
Mieleen tulee "Huojuva talo"-teoksen keskeinen
naishahmo ja hänen onneton avioliitonsa. Et ole läheskään ainoa hänen kaltaisensa sanoilla tai nyrkillä raiskattu nainen, valitettavasti. Silti jaksat nostaa uhmakkaasti pääsi, uskot toisenlaiseen rakkauteen. Voimakkaasti iskevä runo.
Hieno vertaus, kiitos.
En varmasti olekkaan, totta. Toivoa pitää pitää
aina yllä, niin kauan, kuin vain jaksaa.
Vaikka usko välillä horjuukin, on valoa kaiken
takana jos sen vain tavoittaa.
Kiitän mitä lämpimimmin vierailustasi.
Kevään aurinkoa ja rakkautta elämääsi.
"Minussa elävät versot
vielä kätkettyinä
odottavat oveni aukeamista.
Hetkeä
jolloin käteni lakkaavat vapisemasta."
Olisiko tamä kevät se, jolloin versot saavat valoa?
Kauniisti kirjoitit toivosta!
Täältä muutama kyynel kasteluun...
Sanotaan niin, että sydämestäni toivon myös itse,
että tämä kevät olisi se - jolloin ne versot ta-
voittaisivat valon ja heräisivät uudelleen
elämään.
Tähän ikään on ehtinyt kokea paljon, niin tyyntä
kuin myrskyäkin. Toivo siitä, että loppu aika
elää olisi seesteistä on päälimmäisenä.
Älä sinä kyynelehdi nuori nainen, elä ja koe.
Olkoon sinulle elo tasapainoista ja rakkauden
täyteistä.
En minäkään ole toivoani menettänyt, on vain
koettelemuksia jotka synnyttävät näitä tummia
tekstejä.
Lämmin kiitos, aurinkokin jo kurkkii.
Hienoa tekstiä jälleen.
Ihanaa viikonloppua äitee
tuo kuningatar kuulostaa niin korkea-arvoiselta
aina korvaani, etten tunne sitä omakseni.
Tietenkin se lämmittää - sanasi, mutta en koe
olevani sen arvoinen.
Me runoilemme niillä eväillä, jotka omaamme.
Se on ainakin itselleni se kaivo, josta ammennan
voimaa arkeen ja salvaa haavoille.
Kiitos pentu, toivottavasti vaivasi hieman jo
helpottaa.
Äitee toivoo että se rakkaus on läsnä kuitenkin,
vaikka me näitä tummia sävyjäkin kirjoitamme -
toivon kipinä on aina pohjalla.
Iso hali ja kiitos.