Niin, tätä palstaa seurattuani mieleeni heräsi muutamia filosofisia kysymyksiä?. Milloin tuulipuku on onnellinen,silloinko kun on uunituore jättilaina perstaskussa ja ollaan matkalla ostamaan sitä tuhnun kaupittelemaa kuplahintaista asuntoa juuri rommausta edeltävänä päivänä...Silloinko tuulipuku on seitsemännessä taivaassa ja lähes ekstaasissa...
Jatkuuko tuulipuvun onni sitten kun rahat on ladottu tiskiin ja tämä neukkukuutio on melkein ikioma, tai no siis eihän tuulipuvun ja ikioman neukkukuution välissä ole kuin muutama hassu kuukausilyhennys muutaman hassun vuosikymmenen läpi...
Miten on asiantuntijat mitä luulette minkälaista on perustuulipuvun sosiaalinen elämä??.
Onko se jatkuvaa kaupungin kerman pippaloissa pyörimistä, vai onko se lähikuppiloiden nurkissa kapisten ämmien kainaloissa roikkumista??
Voisikohan tuulipukua verrata muurahaiseen?? Siis muurahaisyhteiskunnassahan ovat myös nämä työläiset jotka raatavat hamaan loppuun asti, pesän syvyyksissä on sitten todelliset voittajat tuhnuttaja muurahaiset jotka vain makoilevat ja nauttivat toisten töiden hedelmistä....
Tuulipuku ja duunari muurahainen ovat siis sielun kumppaneita...Kumpaakin ajaa eteenpäin vietti tehdä tiettyä asiaa...Muurahainen rakentaa pesää ja Tuulipuku ostaa kuplahintaisia asuntoja rommauksen tullessa.
Kumpi näistä planeettamme raskaantyön raatajista on sitten se fiksumpi..tiedä näitä..
PS: myin asuntoni 45000 euron voitolla ja siirryin vuokralle.
Jatkuuko tuulipuvun onni sitten kun rahat on ladottu tiskiin ja tämä neukkukuutio on melkein ikioma, tai no siis eihän tuulipuvun ja ikioman neukkukuution välissä ole kuin muutama hassu kuukausilyhennys muutaman hassun vuosikymmenen läpi...
Miten on asiantuntijat mitä luulette minkälaista on perustuulipuvun sosiaalinen elämä??.
Onko se jatkuvaa kaupungin kerman pippaloissa pyörimistä, vai onko se lähikuppiloiden nurkissa kapisten ämmien kainaloissa roikkumista??
Voisikohan tuulipukua verrata muurahaiseen?? Siis muurahaisyhteiskunnassahan ovat myös nämä työläiset jotka raatavat hamaan loppuun asti, pesän syvyyksissä on sitten todelliset voittajat tuhnuttaja muurahaiset jotka vain makoilevat ja nauttivat toisten töiden hedelmistä....
Tuulipuku ja duunari muurahainen ovat siis sielun kumppaneita...Kumpaakin ajaa eteenpäin vietti tehdä tiettyä asiaa...Muurahainen rakentaa pesää ja Tuulipuku ostaa kuplahintaisia asuntoja rommauksen tullessa.
Kumpi näistä planeettamme raskaantyön raatajista on sitten se fiksumpi..tiedä näitä..
PS: myin asuntoni 45000 euron voitolla ja siirryin vuokralle.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Orava....Meinaan sitähän sanotaan että vituttaa kuin pientä oravaa jonka käpy on jäässä!
Voisiko tämän kääntää nykyaikaiseksi esim. näin:
Vituttaa kuin pientä tuulipukua jonka neukkukuutiossa on putkiremontti.
Tuulipuku on onnellinen, kun on omistusasujana seurannut asuntojen hintojen jatkuvaa nousua vähintään 5-10 vuotta. Aikoinaan hän teki laskelmat siitä kannattaako asua vuokralla vai ostaa oma ja tuhnujen varoituksista huolimatta osti oman. Nyt hän tietää että päätös todellakin oli oikea. Odotettua romahdusta ei tullut ja asunnosta on maksettu jo aimo siivu.
Se on sitä, että kotiin tullessa napsauttaa saunaan tulet, aito puukiuas, laittaa poreammeen täyttymään, leikkii hieman lasten kanssa, käy saunassa ja kylvyssä, vilkasee talousuutiset netistä ja naureskelee kun varallisuus on taas kasvanut, ottaa hieman konjakkia lasiin ja nuuhkii sitä siinä samalla kun pelaa lasten kanssa lautapeliä, kepeän naurun lomassa, takkatulen ääressä. Hieman myöhemmin otetaan iltapalaa, ihan tavallista kylmäsavulohta leivälle, hyväntuoksuista teetä, sitten vaimon kanssa makuuhuoneen puolelle. Entäpä teillä?
edellisen asunnon maksoin 18 kk nettotuloilla, seuraavaan ei mene sitäkään. Helsingissä asutaan.
Vaimo lähti kun kyllästyi mustalaisiin naapurissa, mutta vuokraläävässä elämä vaan on sellaista. Lapsian tuhkikisilla ei voi olla, kun tulee kuiva pölöys silloin kun pitäisi lentää märkä limppi.
Kyllä tämän kestää, kun tietää romahduksen jälkeen olevansa rikas... Tosin olen jo ehtinyt unohtaa miten se tapahtuu...
Huom pukeudun goretexiin, eli en ole perustuulipuku.
Siitä varallisuuden kasvusta, sinullakin on todennäköisesti sen verran sitä lainaa kun olet tuon kuplahintaisen poreammeesi ostanut että varallisuutesi tuskin kasvaa mihinkään kun koko kuukausilyhennyksesi menee korkojen kattamiseen.
Ps: ei kannata nyt juoda kaikkea sitä konjakkia...EKp:n seuraavan ohjauskoron noston jälkeen sinulla ei välttämättä enää ole varaa siihen konjakkiin.
Vaara piilee myös siinä että vaimosi lähteekin vuokralla asuvan ja kuplahintaisilla asunnoilla rikastuneen tuhnuttajan mukaan...
Kylve siinä porealtaassa sitten kun sähköt on katkaistu...taitaa käydä avanto uinnista silloin?!
mutta ei liene vaaraa noista, asuntoon on sijoitettu alle 30% käteisvaroista, melkoisia ihmeitä saa tapahtua ennekuin tuo skenaariosi toteutuu.
aito tulaari olet....mielikuvitus laukkaa jälleen....oliko töissä kovat ripitykset pomolta?
vai jäikö viime yönä pelonsekaisten velkapainajaisten jäljiltä huono olo?
huvittava perusnuija.....BUSTED!
etta toisen menestys saa kommunistin alahuulen vapajamaan, ja epailemaan toisen menestysta kun edes mielikuvitus ei riita siihen, etta joku voi tehda rahaa, paljon ja helposti. Rauhoitu ihmeessa, se ei ole sinulta pois, ihan oikeasti, kommunismi on kuollut ja kuopattu. ammen.
Dewinsuit, olet todellinen tuulipuvun ruumillistuma kuvittelet että uskomaton velkataakka asunnosta, autosta, kesämökistä ja joskus jopa vaimosta on varallisuutta.
Se asuntosi on varallisuutta vasta sitten kun olet maksanut sen....
buhbubhhaaaaa
ei voi mitään mutta olet naurettava kuvittelija....älä vaan koita selitellä että sulla olis muuta kuin tuulenhuutoma P.E.R.S.E !
BUSTED!
meinas mennä iltaleikkeet väärään kurkkuun....
tallaisille tyypeille, yrittakaa jatkat edes.
hymyn perseeseen...nimittäin me nauretaan sinulle niin lujaa että neukkukuution rappaukset lähtee....
Niimpa arvelinkin, onnea vaan sinne Kontulaan. Siella ei luulisi naurattavan sitten lainkaan. Mies tulee rakanokastakin, muttei tyhjan naurajasta.
mä tienaan nettona kuussa 45000€.
Oma asunto.
(Se on sellainen mitä tuhnulla ei ole ollut, ei ole nyt, eikä tule olemaankaan)
Terveisiä sinne vuokrakasarmin usvaan n:n kerroksen muurahaispesän uumeniin. (Sano myös Abdullahille ja Valdelle terkkuja)
Olisinkohan minä sitten vaikka tuo omalla pihallani aivan innoissaan uuden (mun tekemä) pöntön ympärillä pyörivä talitiainen.
rasisti paska.
vitun Abdul, syo sita sontaa niinkuin muutkin sukulaisesi ja nussi kameleita.
"PS: myin asuntoni 45000 euron voitolla ja siirryin vuokralle."
...ja Väyrysestä tulee pääministeri
Olin vuonna 2000 todella onnellinen, kun välittäjä soitti, että tarjoukseni oli mennyt läpi (130 000 euroa, pyynti 135 000). Pääsin vihdoin maksamasta vuokraläävää ja muuttaa asuntoon, jonka arvon tiesin nousevan, jonka saattoi rempata mieleisekseen ja josta kukaan ei tulisi potkimaan pois.
Meni vuosi, meni toinen, mentiin naimisiin, alettiin haluta lasta ja kappas! Tehtiin taasen tarjous ja voisitä onnen tunnetta, kun se meni läpi! Tällä kertaa 320 000 euroa, pyynti 335 000. Nyt on onnellisesti saatu terve tyttövauva, jonka kanssa jokainen päivä tuntuu suoranaiselta lahjalta.
Samanlainen polku on hyvin tunnusomaista suurimmalle osalle hyvistä tuttavista, jotka tuntuvat olevan yhtä tyytyväisiä valintoihinsa.
Kaikista parasta tässä on se, että päivät voi käyttää todella niistä asioista nauttimiseen, joita jo omistaa. Ennen kaikkea rakastava vaimo ja esikoinen mutta myös uudehko, suuri ja tyylikäs asunto, josta velkaa on jäljellä enää alle puolet.
Enää ei tarvitse kytätä joka päivä korkoja, hintojen kehitystä ja hokea, että "sitku rommaa, sit mä ostan, rommais jo, kuinkahan paljon rommaa, milloin rommaa, no kohta tulee q5 ja rommaa..."
Ei, tätä laulua ei tarvitse laulaa. Tarvitsee ja saa olla onnellinen siitä mitä jo on eikä toivoa saavansa ja saavuttavansa jotain toisen epäonnistumisen kautta.
Kun katkeruus ja epätoivo vaihtuu positiivisiin ajatuksiin, elämässä on kaikki mahdollista.
alku ja mielikuvitus on kohdallaan.....
...mielikuvituksen tuotetta?? Sekö ettet itse ole tuossa, varsin tavallisessa keskiluokkaisessa tilanteessa, vai mitä oikein ihmettelet?? Siinä oli joitain perusonnellisuuden prinsiippejä mainittu, joihin yhden täysin.
Eipä voi kuin nauraa näille tuomiopäivän messiaille, jotka ovat joka ikinen päivä tällä vuosituhannella povailleet rommausta, ja "säästäneet" asuessaan vuokralla. VOin toki hämärästi kuvitella sen katkeruuden määrän, joka omasta tyhmyydestä on syntynyt.
Voit aivan hyvin kuvitella, että kirjoittamani olikin satua. Samoin voit kuvitella, että vuokralla asuessasi säästät tai asuntojen hinnat puolittuvat.
Kaikista surullisinta on, että kuvittelet tilanteeni olevan jostain satukirjasta. Ihan käsi sydämmellä, perheemme tilanne ei ole mitenkään erikoinen. Tässä maassa on kymmeniä, ehkä satoja tuhansia samanlaisia reilu kolmekymppisiä akateemisia pariskuntia, jotka toteuttavat omaa unelmaansa tekemällä mielekästä työtä ja asumalla väljästi rakkaimpiensa kanssa.
Elämämme on hyvin hyvin kaukana satukirjojen maailmasta, jossa maine, mammona ja onnellisuus saadaan lampunhengen avulla, kaivamalla omenanpala kauniin neidin suuonteloista tai karauttamalla kurpitsavaunuilla komean prinssin luo. Ei, onnellisuus saadaan minusta sillä, että suhtautuu elämään myönteisesti, on tyytyväinen jo saavutettuihin asioihin ja kiinnittää enemmän huomiota omiin kuin muiden tekemisiin. Odottamalla muiden epäonnea ei tässä maailmassa ole koskaan saatu mitään suurta aikaan.
"Odottamalla muiden epäonnea ei tässä maailmassa ole koskaan saatu mitään suurta aikaan. "
paljonkin on saatu...minä ainakin kun ostin 1993 sen perheen asunnon joka joutui työttömäksi ja menetti kaiken, tai ei ihan kaikkea velka nimittäin jäi.....tai suurin osa siitä.
ikävää toisen mielestä ihanaa minun mielestäni, nytkinolen erinomaisesti varautunut tulevaan laskusuhdanteeseen ja tulen luultavasti nelin jopa viisinkertaistamaan omaisuuteni.
joten tuo lausessi ei pidä paikkaansa mitenkään.
Jos määrittelet suureksi saavutukseksi omaisuuden kasvattamisen ostamalla ahdingossa olevien asuntoja halvalla ja myymällä niitä kalliilla, olin mielestäsi toki väärässä.
Itse koen onnellisuuden ja suurten saavutusten olevan jotain aivan muuta. Jotain sellaista, millä ei ole rahan kanssa paljonkaan tekemistä. Se, että jo lyhyellä työmatkalla tulee esikoista ja vaimoa ikävä, kertoo minulle, että jotain on saavuttanut.
Mutta onnea vain haaskametsälle!
Elämän onnellisimmat asiat ovat kovin yksinkertaisia.
Täällä vain on säälittävän paljon niitä jotka saavat suurimmat kiksinsa siitä, että hekumoivat pääsevänsä ostamaan jonkun toisen epäonnen jälkeen asunnon pilkkahintaan. So? Kysymys voisi kuulua, että olisiko se tosiaan niin valtaisa onnen täyttymys,jos tuon joskus pääsisi tekemään? Eipä minulle tuntuisi siltä.
Ei asuntohintojen lasku välttämättä tarkoita haaskametsälle lähtemistä.
Oletetaan, että hinnanpudotus olisi 50%.
Vuonna 1996 ostanut myymässä 100000€:lla (600000mk) ostamaansa asuntoa. Tänään hän saattaisi pyytää asunnosta 400000€, mutta puolen vuoden päästä sama asunto lähtisi 200000€:lla, ellei olisi poistettu myynnistä. Kummassakaan tapauksessa myyjä ei myisi reaalisesti katsottuna tappiolla, vaan saisi omansa pois ja vielä vähän lisääkin ja tarvitsisi entistä vähemmän välirahaa vaihtaessaan 150 neliöisen talonsa 300 neliön suuruiseen.
Hinnanlaskun tullessa todellisia häviäjiä ovat vain ja ainoastaan muutaman vuoden sisällä ennen romahdusta ostaneet. Jos käy kuten viimeksi, heistä suurin osa tulee käyttämään 'ylihintaan' ostamaansa asuntoa kotina ja laittaa sen myyntiin vasta seuraavan nousun tullessa n. vuonna 2020.
Muutama epäonninen sattuisi joukkoon, joka olisi pakotettu myymään ja silloin voisi puhua 'haaskametsästä'.
Myos romahduksen aikana tavaroilla on markkinahinta, ja jos joku silla hinnalla myy niin se ei todellakaan ole minun vikani. Autan osaltani myyjaa, koska hintahan voi laskea edelleen. Olen siis hyvantekija, win-win case.
Alkuperäinen kysymys oli onnen salaisuus eli tuppaa unohtumaan pointti joiltain. Jos tunnet tulevasi onnelliseksi kämppiä ostamalla myymällä, lienet löytänyt onnen oksan omalta osaltasi. Tsemppiä kauppoihin (hohhoijakkaa).
Vaimon kanssa kerättiin ja kerätään materiaa edelleen lainanmaksun muodossa, rahaa on tullut ja tulee paljon enemmän kuin koskaan keretään käyttämään, mutta jotenkin meistä tuntuu, että jonkin muun kautta se tyytyväisyys tulee kuin haalimalla vaihdon välineitä tilille.
Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Kovinpa herkästi nämä tämän palstan kuplahinnoittelun uhrit imaisevat sen neukkukuution seinärappauksen palasen nenuunsa. Tai ainakin imaisisivat jos se onneton laastin palanen sinne sieraimeen mahtuisi, mutta kun ei mahdu kun sinisilmäisen avoiminmielin asuntokauppaan suhtautuvan tuularin klyyvari on turvoksissa neukkukuutiossa leijailevista homeitiöistä.
Toista se on meillä, täällä sitä asustellaan mukavasti vuokralla uudehkossa rivitalossa omarantaisella tontilla. Tilillä kasvaa mukavasti korkoa tuo tuulipuvulta nyhtämämme myyntivoitto...Jota tuli tosiaan se vaivainen 45000€.
Nohuh, taidanpa kiskaista verrarit niskaan ja lähteä porschella käymään sokoksella. Lähiö siwoihin ja citymarketteihin en ole asuntoni myynnin jälkeen viitsinyt vaivautua...nuo tuulipuvut sopulien tavoin vaellellessaan tuppaavat tukkimaan kassat kaivellessaan palautuspullorahoja taskunpohjalta. No mutta onhan se mukavaa asua omistusasunnossa joka on jo ehkä lapsenlapsien tullessa aikuisikään maksettu.
Että tälläistä tälläkertaa tuhnulandiasta....
Taidat olla rasvalettinen yhteiskunnan hylkiö joka katkerana yrittää todistella toisille olevansa oikeassa.
Todellisuudessa sinua ei edes päästettä pankkiin surkena taloudellisen tilanteesi vuoksi.
Ota kuule pikavippi ja vedä pää täyteen ja toivo että joku täräyttää tuon sun nuppisi ajatuksen juoksun kohdalleen.
että oikein sokoksella...