Ongelmapelaajan opas
Peliriippuvuus on voitettavissa
Kukista peliriippuvuus psykologialla
Elämän valttikortit, Opas pelaamisen vähentäjille ja lopettajille,
toim. Sari Saarinen, Sininauhaliitto ja A-klinikkasäätiö
Ongelmapelaajan on syytä ensin testata pelaamisensa luonne, eli
viekö peli miestä vai mies peliä. Tähän löytyy kirjasta sopivia
testejä. Niitä kyllä käydään läpi myös lehtiartikkeleissa, jotka
koskevat ongelmapelaamista.
Päiväkirjan pitäminen pelipäivistä ja siitä millaisessa tilanteessa
retkahtaa pelaamisen on hyvä asia. Myös mielentiloista ennen pelaamista voi panna sanasen muistiin. Tärkeitä kysymyksiä ovat:
missä? kenen kanssa? mitä peliä? kuinka paljon? miltä tuntui
pelin jälkeen? miten kokosit itsesi tappiosta? oliko kotona ongelmia? jne…
Tämän hyödyllisen kirjan artikkeleihin kuuluvat mm. : Miten ongelmapelaajaksi tullaan? Ongelmapelaajaksi voi oppia.
Pelaamisen seuraukset. Kannattaako muutos. jne…
Kirja innostaa pelaajaa tarkkailemaan pelitilanteita,
mielentiloja, rahan käyttöä, pelaamiseen johtavia henkisiä mekanismeja, jne…
Pelaamisen sijalle voi peliä lopetteleva keksiä jotain muuta,
elvyttää vanhoja harrastuksia, mennä ensin vaikka ruokakaupan
ohi pelimatkalla ( huomaten että pelirahalla sai molempiin käsiin kassit herkkuruokia), antaa itselleen palkintoja, kuten uusia vaatteita ja mukavia tavaroita. Kun huomaa, että pelirahalla voi
tehdä olonsa ja perheen olon mukavaksi, on lopettaminen helpompaa. Jos lähihuoltamo on retkahduksen paikka, kannattaa ”lyödä suhteet poikki” , tai käydä bensat jostakin muualta.
Yleensä peliärsyke tulee äkkiä. Kun tilannetta pitkittää, saattaa
pelaaminen vaikka unohtua. Peliyhtiöitä on ”lyötävä niiden omilla aseilla”, eli jos lähikauppa johdattelee sinut kiusaukseen, käy ostoksilla jossakin muualla. Pelit on asetettu ovelasti siten, että mahdollisimman moni joutuu kulkemaan päivittäin niiden ohi.
Kannattaa nähdä vaivaa sopivien ostospaikkojen etsimisessä, sillä
vielä on niitäkin kauppoja, jotka eivät ota RAY:n ”diilereitä” oven
pieleen.
Jos RAY todella haluaisi auttaa peliriippuvaisia, nippu tällaisia oppaita kuuluisi telineeseen jokaisen pelipaikan lähelle ja telineen
täyttämisestä huolehtisi pelipaikan omistaja.
Peliriippuvuus on voitettavissa
Kukista peliriippuvuus psykologialla
Elämän valttikortit, Opas pelaamisen vähentäjille ja lopettajille,
toim. Sari Saarinen, Sininauhaliitto ja A-klinikkasäätiö
Ongelmapelaajan on syytä ensin testata pelaamisensa luonne, eli
viekö peli miestä vai mies peliä. Tähän löytyy kirjasta sopivia
testejä. Niitä kyllä käydään läpi myös lehtiartikkeleissa, jotka
koskevat ongelmapelaamista.
Päiväkirjan pitäminen pelipäivistä ja siitä millaisessa tilanteessa
retkahtaa pelaamisen on hyvä asia. Myös mielentiloista ennen pelaamista voi panna sanasen muistiin. Tärkeitä kysymyksiä ovat:
missä? kenen kanssa? mitä peliä? kuinka paljon? miltä tuntui
pelin jälkeen? miten kokosit itsesi tappiosta? oliko kotona ongelmia? jne…
Tämän hyödyllisen kirjan artikkeleihin kuuluvat mm. : Miten ongelmapelaajaksi tullaan? Ongelmapelaajaksi voi oppia.
Pelaamisen seuraukset. Kannattaako muutos. jne…
Kirja innostaa pelaajaa tarkkailemaan pelitilanteita,
mielentiloja, rahan käyttöä, pelaamiseen johtavia henkisiä mekanismeja, jne…
Pelaamisen sijalle voi peliä lopetteleva keksiä jotain muuta,
elvyttää vanhoja harrastuksia, mennä ensin vaikka ruokakaupan
ohi pelimatkalla ( huomaten että pelirahalla sai molempiin käsiin kassit herkkuruokia), antaa itselleen palkintoja, kuten uusia vaatteita ja mukavia tavaroita. Kun huomaa, että pelirahalla voi
tehdä olonsa ja perheen olon mukavaksi, on lopettaminen helpompaa. Jos lähihuoltamo on retkahduksen paikka, kannattaa ”lyödä suhteet poikki” , tai käydä bensat jostakin muualta.
Yleensä peliärsyke tulee äkkiä. Kun tilannetta pitkittää, saattaa
pelaaminen vaikka unohtua. Peliyhtiöitä on ”lyötävä niiden omilla aseilla”, eli jos lähikauppa johdattelee sinut kiusaukseen, käy ostoksilla jossakin muualla. Pelit on asetettu ovelasti siten, että mahdollisimman moni joutuu kulkemaan päivittäin niiden ohi.
Kannattaa nähdä vaivaa sopivien ostospaikkojen etsimisessä, sillä
vielä on niitäkin kauppoja, jotka eivät ota RAY:n ”diilereitä” oven
pieleen.
Jos RAY todella haluaisi auttaa peliriippuvaisia, nippu tällaisia oppaita kuuluisi telineeseen jokaisen pelipaikan lähelle ja telineen
täyttämisestä huolehtisi pelipaikan omistaja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
josta keskustellaan aivan liian vähän. Pelaajan vaimona olen kokenut että syyt pelaamiseen löytyy vaikka mistä. Pienikin riita antaa pelaajalle syyn lähteä "ulos".
Suurin ongelma mielestäni on se ettei aina tiedä onko taas pelattu vai ei. Pelaaja ei "haise".
Pelaajan vaimona olen aina peloissani, varmaan epäilen liikaakin välillä. Mutta kun kerran on tajunnut missä mennään on vaikeata saada se luottamus toiseen ihmiseen takaisin. Ja välillä syyttää itsensäkin siitä, mitä olen tehnyt väärin ja olenko vaikuttanut siihen että mieheni pelaa.
Syntyy oravanpyörä josta on vaikeaa päästä ulos. Rakkaus ei aina voita kaikkia ongelmia..