Yksinäisille miehille kysymys

Samaa valitellaan niin hetsku tyttöjen (ainakaan sitä "oikeaa") kuin homppelipoikien parissa ! Et siis ole yksin. Tietysti on vaikeampaa löytää Mies ;-) ja kun heteroihin verraten ehdokkaita on 20x vähemmän niin ei tuo helppoa ole.

Itse pariuduin sattumalta vasta 36 vuotiaana jota ennen kyllä oli erilaisia yritelmiä mutta mutta ... Odotin kai joka kerta että Se Oikea tulisi joten kaikenmaailman pienet viat toisessa olivat ylitsepääsemättömiä - muka ! :-)

Arkeni täytti erilaiset harrastukset ja liikunta sekä välillä vapaaehtoistyö - eli wanhanpiian harrasteet virkkaamista lukuunottamatta ;-)) Tosin minua on onnistanut ystävien muodossa ja heidän perheensä lähes jäsenenä aikaa on mennyt mukavasti matkailuun ja lapsenhoitoonkin. Sinkuillekin on tilauksensa huomasin :-))

Tosin olet vielä sen verran nuori etteivät muutkaan ikäisesi ole vielä pariutuneet sen kummemmin joten annapa vain ajan kulua ja nauti vapaudesta :-))

Kevättä !!

ekana voin sanoo sulle.Älähän hätäile olet nuori ja elämä edessäpäin
Kerron itestäni joka tunsi samaa tuskaa
30v olin Turussa ja 20v kamu iski minut .Mitään en osannut mutta hän osasi.10v myöhemmin linjoilta tapasin kaverin jonka ääneen ihastuin ja uskallauduin tapaamaan .Siitä on syksyllä 10v kun tapasimme ja olemme edelleen yhdessä.
se tulee kun on tullakseen ja se on sitte menoo
toivon onnee sinulle
Älä elä kuin minä että jollakulla oli asiaa minulle minä lähin pois koska pelkäsin

Sen siitä saa, kun katsoo liikaa jenkkipornoo ja haaveilee vaan metrin mittaisesta munasta!

Olkaapas nyt lapset realistisia.

Runkkaaminen helpottaa minuutiks. Terv. Mies 40 edell. ilman rakkautta

Niin rakkaus romanttisessa mielessä ja seksi ei tyydytä lopullisesti, joten ilman niitä voi löytää sisäistä rauhaa, mutta silti haluaisin vielä kokea edes lyhyttä romanssia. Edes kerran. Sen jälkeen voin keskittyä täysillä muihin asioihin joista saa jotain irti muutakin kuin hyviä ja huonoja muistoja.

Palaa kuule asiaan kymmenen vuoden kulutta ja pidä huolta ittestäs ja kropastas. Kolmevitosenakaan et oo liian vanha löytämään rakkautta, vaikka hiukan kiire siinä vähitellen alkaa tulla. Tossa iässä meikäläinen ei ollut koskaan edes miestä pussannu!

Tilannetta helpottaa kummasti se, kun on kokeillut parisuhteita ja elänyt useampaan kertaan läpi nk. parisuhdehelvetin. Yllättäen se ruoho ei olekaan enää vihreää aidan toisella puolen ja kuin pisteenä ii:n päälle sinulle on kehittynyt myös silmää nähdä toisten parisuhdevaikeudet... Ei se elämä ole ruusuilla tanssimista siellä parisuhteessakaan. Hyvin harvalla on ideaalin parisuhteen tunnusmerkit täyttävä suhde kumppaniinsa. Usko pois. Me kaikki pelataan omia roolejamme.

Lainaan toiselta palstalta:

"Mulle parhaat asiat sinkkuudessa:

Saa elää arkea ihan omassa rytmissä, saa nukkua päiväunet ja valvoa yöt silloin kun haluaa eikä kukaan valita, saa syödä mitä ja milloin haluaa, ei tarvi siivota jos ei huvita,

saa tulla ja mennä niinkuin haluaa, kenellekään ei ole tilivelvollinen, voi lähteä viikonlopun viettoon ja olla vaikka pari yötä liesussa, voi tavata uusia ihmisiä ja kaikki mahdollisuudet on avoinna,

ei tarvi olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka eivät varsinaisesti kiinnosta kuten toisen sukulaiset, kaverit jne. Ei ole appivanhempia!

Kyllä hyviä puolia on! Kyllä se siitä :)"

Sosiaaliset paineet pariutua voivat olla kovia, mutta älkäämme antautuko niille. Sosiaalista verkostoa voi kasvattaa muiden sinkkujen myötä.

Itseäni lähinnä kiinnostaakin kysymys miten selviytyä parisuhteesta kun yksin on tottunut aina elämään :)

Ei seksittömyydestäkään kannata tehdä ongelmaa, kyllä sitä saa aina säädettyä jos halua löytyy ;)