Suunniteltu sektio

Tahtoisin kovasti synnyttää toisenkin kerran sektiolla, sillä se on varmasti minulle helpoin tapa! Minut vielä nukutettiin kun puudutukset ei oikein toimineet.
Kolme päivää vissiin pitää olla sairaalassa. Kannattaa heti kun pääse tolpilleen niin kävellä vaan rohkeasti selkäsuorana vaikka tuntuiskin pahalta! Ne antavat sairaalassa kipulääkkeitä ja myös kotiin reseptit että kivuista ei tarvitse huolehtia. Viime heinäkuussa synnytin, ja nyt ei arpea enää edes huomaa, elikkä paraneekin lähes näkymättömiin:) Kuntoilut aloitin heti kun jälkitarkastus oli tehty, eli tikkien poiston jlk:) Ainoa asia mikä on ollut ns ihmeellistä niin siihen arpeen ei vielä kokonaisuudessaan ole palannut tunto, mikä vähän etoo kun sitä koskee, mutta lääkäri sanoi että siihen tulee tunto kunhan hermot, suonet ym, ovat täysin paikoillaan taas:)
Että tällänen kokemus mulla:) Joulukuussa mennään taas:D Ja yritän tehdä kyllä kaikkeni että saisin taas synnyttää sektiolla!!!

Hyvää kesän odotusta ja onnea synnytykseen!!!:)

Tyttö syntyi perätilan takia suunnitellulla sectiolla tammikuussa...
Puudutuksella tehtiin...Vrk piti maata sängyn pohjalla eikä tyttöä saanut muuta kuin syöttää...Virtsatiekatetri oli myös tuon vrk:n ettei tarvinnut edes wc:hen nousta´...
Sairaalassa olin 5 pvää ja tikit sain pois viikon päästä...
Kävelyn aloitin heti kun itestä tuntui hyvälle ja uinnin vasta jälkitarkastuksen jälkeen.Tehään samoihin aikoihin kun alatiesynnytyksenkin jälkeen...
Maito alkoi nousemaan jo sairaalassa ollessa...

Itselleni tehtiin raskausdiabeteksen ja vauvan makrosomiaepäilyn vuoksi suunniteltu sektio nyt hiukan yli kolme viikkoa sitten. Itse leikkaus sujui mainiosti, puudutus onnistui ensimmäisellä kerralla eikä sattnut mitä nyt pikkuisen kirpaisi. En tuntenut katetrin laittoa ja leikkauksen alustakin kertoi vain se että lääkäri totesi että aloitetaan. Noin kymmenen minuuttia leikkauksen alusta kuului ensimmäinen rääkäisy ja pian sen jälkeen tuotiin pääni viereen terhakka tyttö tutustumiskäynnille. Tuore isä lähti vauvan kanssa pesuille ja minua ommeltiin sen verran että yhteensä leikkaus kesti noin tunnin. Ja sitten heräämöön. Tunto alkoi palailla jalkoihin noin tunnin päästä ja parin tunnin päästä pääsin osastolle jonne myös vauva tuotiin hiukan myöhemmin.
Anestesialääkäri kysyi minulta miten halusin kivunhoidon toteutettavan ja sanoin että haluan kipupmpun että saan itse säädellä lääkemäärää. Pumpun takia tippa pidettiin kädessä myös leikkausta seuraavan päivän ja siksi pääsin suihkuunkin vasta toisena päivänä leikkauksesta. Sitä aiemmin kävin lappupesuilla hoitajien avustuksella. Käveleminen oli alkuun melko nihkeää, mutta helpotti kerta kerralta. Kannattaa rohkeasti lähteä liikkeelle heti seuraavana päivänä, mutta tietysti hoitajien avulla! Itselläni vasta kolmantena päivänä sujui kävely paremmin ja vielä viidentenäkin päivänä kyllä kinkkasin kuin vanha mummo. :) Kipu pysyi kuitenkin hyvin hallinnassa ensin pumpulla ja sitten tableteilla, yskiminen ja aivastaminen hiukan kirpaisi.
Nyt on siis kulunut kolme viikkoa leikkauksesta. Olen tehnyt kävelylenkkejä noin viikon ajan vauva vaunuissa, kovin pitkälti ei voi kävellä mutta rauhallisesti ja hissukseen mutta muuhun kuntoiluun ei annettu lupaa sairaalasta ennen kuin mahdollisesti jälkitarkastuksen jälkeen, ja sittenkin varovasti seuraavien kolmen kuukauden ajan. Eli kärsivällisyyttä tarvitaan...itsekin kun hinkuisin jo kunnolla liikkumaan. Imetys lähti hyvin käyntiin, vauva tuotiin minulle jo ensimmäisenä päivänä ja yönä rinnalle ja siitä se lähti. Ei ollut ongelmia sen suhteen, kannattaa rohkeasti kysyä sairaalassa mitkä olisi toipuessa hyviä asentoja imettää. Itselleni sopivat sekä makuulla kylkiasennossa että tyynyjen avulla kainaloimetys jo silloin kun haava oli vielä tuore.

Eli onhan se toipuminen erilaista kun alatiesynnyttäneillä mutta kyllä siitä selviää vaikka kysyykin kärsivällisyyttä ja välillä mielikuvitusta kun tosiaan mitään vauvaa painavampaa ei niihin n. 6 viikkoon saa nostella...:)

Mutta onnea matkaan, kaikki menee varmasti hyvin ja saat syliisi ihanan vauvelin varsin pian.

mulle tehtiin suunniteltu sektio vauvan perätilan takia kolme viikkoa sitten.
Leikkaus sujui hyvin,ei ollut ollenkaan paha kokemus.Mua ei nukutettu vaan laitettiin epiduraali-spinaalipuudutus,jonka laittaminen ei muuten sattunut yhtään,kun ne puuduttaa ihon pistokodasta ensin.
Toipuminen on kai aika yksitlöllistä.Minä nousin sängystä jo leikkauspäivänä ja oidin vauvan itse ensimmäisestä yöstä alkaen.Siis kätilö ei käynyt huoneessa ollenkaan silloin.Imetys lähti käyntiin normaalisti.
Olin kaksi yötä sairaalassa ja kotona arkirutiinit pystyin hoitamaan heti, sängyssä kääntyminen ja sängystä ylös nouseminen oli mielestäni alkupäivinä hankalin juttu, haavan kannalta.Haava ei sinänsä ollut kovin kipeä ollenkaan ,kun söin buranaa 4-5 ekaa päivää.
Nyt olen tällä viikolla käynyt jo 5km vaunulenkkejä ja haavaa ei oikeen enää muistakaan, toki sitä pitää muistaa vähän varoa.
Mulle ei laitettu tikkejä ollenkaan vaan semmonen yksi pitkä lanka,niinkuin kaksi kangasta ommeltaisiin yhteen:)
Tsemppiä sektioon ja toipumiseen myös!