Onko kellään tietoa/kokemusta voiko kummiuden ns irtisanoa ja valita tilalle tai lisäksi uuden?
Meillä on mietitty päät puhki mitä teemme nuorimman lapsemme sylikummin kanssa. Alussa hän oli todella otettu tehtävästään. Nyt kun hän erosi veljestäni myös kummiuden ihanuus tuntui kaikkoavan. Mitään yhteyttä ei ole ottanut, ja olenpa saanut hänet kiinni muutamista ikävistä valheistakin ja luottamuksellisten asioiden levittelemisestä. Siihen hän itse odottaa lasta, jonka kyllä ainakin väittää abortoivansa, ja onpa tässä viimeisen kuukauden ajan vetänyt viinaa viikonloput ja siihen viikollakin.
En voi mitään, mutta meillä on luottamus mennyt ihmiseen, ja emme tosiaankaan haluaisi noin vastuutonta ja kaksinaamaista ihmistä lapsemme esikuvaksi. Mutta emme myös halua tehdä hätiköityjä päätöksiä...joten olisin kiitollinen jossaisin vähän vinkkejä miten tässä asiassa voisi toimia. Otanko suoraan yhteyttä kastepappiin ja kerron hänelle ongelmastamme? Itse kuitenkin suhtaudumme kummiuteen kunnioittavasti ja toivomme että myös kummit hoitavat asiallisesti heille annetun tehtävän.
Meillä on mietitty päät puhki mitä teemme nuorimman lapsemme sylikummin kanssa. Alussa hän oli todella otettu tehtävästään. Nyt kun hän erosi veljestäni myös kummiuden ihanuus tuntui kaikkoavan. Mitään yhteyttä ei ole ottanut, ja olenpa saanut hänet kiinni muutamista ikävistä valheistakin ja luottamuksellisten asioiden levittelemisestä. Siihen hän itse odottaa lasta, jonka kyllä ainakin väittää abortoivansa, ja onpa tässä viimeisen kuukauden ajan vetänyt viinaa viikonloput ja siihen viikollakin.
En voi mitään, mutta meillä on luottamus mennyt ihmiseen, ja emme tosiaankaan haluaisi noin vastuutonta ja kaksinaamaista ihmistä lapsemme esikuvaksi. Mutta emme myös halua tehdä hätiköityjä päätöksiä...joten olisin kiitollinen jossaisin vähän vinkkejä miten tässä asiassa voisi toimia. Otanko suoraan yhteyttä kastepappiin ja kerron hänelle ongelmastamme? Itse kuitenkin suhtaudumme kummiuteen kunnioittavasti ja toivomme että myös kummit hoitavat asiallisesti heille annetun tehtävän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä virallinen tieto asiasta. Kummeja ei voi myöhemmin vaihtaa eikä kummiksi kutsutulta henkilöltä riistää tätä tehtävää kastetoimituksen jälkeen. Lähteenä; www.evl.fi ja www.kotimaa.fi
Tässäpä sivu josta löytyy tietoa asiasta http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/elo2002/kummialoi.htm
Kummeja on mahdollisuus lisätä myös kasteen jälkeen jos esim kummin ja vanhempien välit ovat menneet rikki tai lapsi on menettänyt kumminsa muuten. Myös uusimmassa kaksplus lehdessä oli kummin lisäämisestä pieni jutun tynkä. Uskoisin, että teidänkin tapauksessa uuden kummin lisääminen onnistuu.
Ymmärrän kyllä viestiketjun aloittaneen ihmisen pettymyksen. Sitähän ei koskaan voi tietää, minkälaiseksi joku ihminen muuttuu. Mutta, onko se kummius niin tärkeä asia? Mielestäni ei ole. Minulla on kuulemma kaksi kummia. Toista en ole koskaan nähnyt, paitsi varmaan siellä kastetilaisuudessa. Toinenkaan ei ole pitänyt yhteyksiä. No, mitä olen menettänyt? En yhtään mitään. Mielestäni asiaa ja sen tärkeyttä liioitellaan.
Käy jopa joskus sääliksi poikaystävääni, joka on kahden lapsen kummi. Aina on muistettava kaikki juhlat ja muut, "koska olet kummi".
...sitten taas on tämä ikuisuus kysymys, että kenellekin kummi ja kummeus tarkoittaa. Jos ottaa huomioon, mikä on kummin "Oikea" merkitys elämässä, niin ymmärrän aivan hyvin keskustelun aloittaneen pettymyksen..
Kummius ei välttämättä merkitse kaikille samaa asiaa, se on selvä se. On vaan outoa seurata sivusta, kuinka joskus ihmiset miltei painostavat jonkun ihmisen lapsensa kummiksi. Ja jollei tehtävästä kehtaa kieltäytyä, joutuu muistamaan kummivelvollisuutensa loppuelämänsä, halusi tai ei. Eli sitäkin kannattaa miettiä kummiehdokkaita miettiessä, että kuka haluaisi olla sellainen kummi kuin nyt tässäkin tarkoitetaan.
Olen kuunnellut sellaista puhelua sivusta, kun soitettiin ja pyydettiin kummiksi. Pyydetty henkilö ei olisi halunnut ryhtyä, ja ilmaisi asiaa äärettömän kohteliaalla tavalla. Ilmeisesti siellä toisessa luurissa oli kaksi ihmistä, sillä takaalta oli alettu kiukkuisesti karjua, että no ei sitten, ei väkisin jne. Suostuahan siihen sitten piti, tilanne oli nolo...
ettet sinä pidä kummiutta tärkeänä, tai olet itse kasvanut eroon omista kummeistasi.
Meidän perheessä kummius on ns pyhä asia. Itse vanhempina olemme pitäneet tähän päivään asti yhteyttä omiin kummeihimme, ja arvostan todella sitä, että he ovat jaksaneet tukea ja kulkea kanssamme koko elämämme ajan. Myös tyttäremme kummeihin meillä on erittäin hienot ja lämpimät välit. Yhteyttä pidetään tiiviisti, ja heistä huomaa miten ylpeitä he ovat tehtävästään. Ja unohtaa ei saata omia kummilapsiamme, ei tulisi mieleenkään jättää heitä taka-alalle, vaikka omat pienet lapset vievätkin suurimman osan ajastamme.
Tässä meidänkin tapauksessa pojan kummi oli alkuun erittäin otettu tehtävästään ja hän kertoikin kuinka suurena luottamuksena hän pitää kun pääsee kummiksi ja saa näin meidän vanhempien rinnalla kulkea lapsemme elämäntaipaleella. Mistään painostamisesta tehtävään ei koskaan ole ollut kysymys. Mutta niin ne vaan mielipiteet asioiden suhteen tuntuvat muuttuvan, harmi että tästä tulee paha mieli niin monelle.
Ei kummius ole mikään palkinto, päinvastoin...aina pitää olla lompsaa aukomassa ! muksut menettelee, mutta ahneet vanhemmat raivostuttaa !!!! esimerkkejä voisin omalta kohdaltani kertoa satoja. Minut on ainakin pyydetty kummiksi muinaisen varallisuuteni takia, olettivat ahnnepukit saavansa kersoille kasan kalliita lahjoja.
se on myös ihan ookoo, että jos erotaan ei tarvitse puolison puolelta tullutta tenavaa muistaa. Nykyäänhän tuntuu tapana olevan haalia kersoille kasapäin kummeja, joten so what jos yksi häipyy.
meilläkin.Itselläni on viisi lasta ja osalla on hyvät,mukavat kummit ja toisilla taas ei.Yhden poikani kummi on veljeni ex-vaimo ja olisin ollut tosi ihmeissäni jos hän olisi unohtanut kummilapsensa eron myötä(kuten eräs kirjoittaja sanoi,että entisten puolisoiden ym.entisten "ystävien" kummilapset voikin unohtaa).Sitten taas yhden poikani kummit eivät "voineet" tulla pojan rippijuhliin, kun olivat lähdössä Helsinkiin ostoksille!!Useimmat kummeista ovat "hyviä"(jolla en tarkoita lahjojen rahallista arvoa).Mielestäni kaikkein ihanin kummi on sellainen, joka on aidosti kiinnostunut lapsesta(koulu asioista, ilosta ja suruista...).Itselläni on neljä kummilasta.En todellakaan tapaa heitä joka päivä tai viikkoittain, mutta he ovat kyllä mielessäni usein ja olen erittäin ilonen ,että minut on heidän kummikseen pyydetty.Kaikkein surullisinta tälläisten kummien kohdalle sattuessa on lapsen paha mieli. Sisarukset puhuvat omista kummeistaan ja he käyvät synttäreillä jne.ja toisen lapsen kummeista ei kuuluu mitään.Onneksi kaikilla omillani on ainakin yksi ns. hyvä kummi!Aurinkoista kevättä kaikesta huolimatta!
hoitakaa homma epävirallista tietä..
jos nykyinen kummi ei halua enää pitää yhteyttä ja tunteesta on tullut molemmin puolinen, ei sen suhteen ollene ongelmaa.
teillä varmaan on mielssä joku, joka olisi sopiva paikkaamaan tuon aukon, siis kipin kapin sopimaan hänen kanssaan, että hän hoitaa kummin pestin tästä eteenpäin. ei siihen virallisia papereita tarvita!
aivan näin, meillä ristiäiset pian, halusimme kummiksi hyvän ystävämme joka ei ole kirkossa, virallisestihan se ei käy mutta nimeämme "viralliseksi" kummiksi siskoni(hänelle ok ja ei siis tule olemaan kummi) ja näin kaikki ovat tyytyväisiä!
ei me tiedetä mihin elämä meitä ja tuttavia kuljettaa, joten kannattaako sitä kummia vaihtaa.
Meillä kävi mummi sanomassa sukulaisuussuhteen irti kun emme jaksaneet enää 15 vuoden jälkeen tanssia hänen pillinsä mukaan.
Itse haluaisin irti kummmiudesta koska kummilapseni isä oli vähällä raiskata minut. Muttei se käy. Kummeja voidaan lisätä muttei poistaa kirkon kirjoista.
Ikävä kyllä