Ostimme keväällä suokin,mutta huomasimme,että emme kovin hyvin pärjänneet sille joten päätimme vaihtaa sen risteytys poniruuna Snoopyyn.
Se oli maailman ihanin poni.
Kesällä rakastimme lähteä maastoon laukkailemaan Snoopyn parhaan kaverin chocon ja ystäväni Marjan kanssa.Laukkasimme Kerran kissantietä pitkin kun satuin katsomaan laukkaavaa varjoamme.Olimme yhtä Poni ja ihminen,yksi ainoa olento.
Maastoilu ei tietenkään ollut ainoa harrastuksemme vaan hyppäsimme esteitä ja menimme koulua,tosin ponin laiskuuden takia se ei aina ollut niin ihanaa...=)
Kun talvi tuli niin olimme taas kerran maastossa ystäväni Marjan ja Chokon kanssa.
Laukkasimme loivaa rinnettä rauhalliseen tahtiin,kun Choko yhtäkkiä lähti kuskaamaan.Siitä Snoopykin tietysti innostui ja rupesi pukittelemaan ja se tuli varmaan huonosti alas tai jotain mutta se rupesi ontumaan TOSI pahasti.Marja lähti äkkiä hakemaan apua tallilta.
Olin aivan shokissa ja itkin Snoopyn harjaan odottaessani apua.Ponini korvat olivat hörössä ja se yritti pysyä virkeänä.
Pian saapui apua tallilta ja eläinlääkärikin saapui paikalle.Snoopy sai oman riimun päähänsä ja loimen selkäänsä.Sain sen talutettua traileriin.Tallilla se sai kipua lievittävää mössöä,jonka se söi kaiken.Snoopy ei pystynyt laskemaan painoa ollenkaan vasemmalle etujalalle.
Illalla se näytti voivan jo paremmin ja se oli määrä viedä seuraavana päivänä kuvattavaksi.
Aamulla Isäni oli kuitenkin saanut puhelun jossa tallin pitäjä krtoi,että:"Snoopy on aivan hiestä märkänä ja se kärsii."
Niinpä ei auttanut muu kuin päästää se kärsimyksistään Hevosten taivaaseen,paikkaan jossa ei tunneta kipua eikä rasitusta.
**********************************************
Tämä tarina oli siis aivan tosi,vain nimet on vaihdettu ja tämä tapahtui minulle ja ponilleni.
Se oli maailman ihanin poni.
Kesällä rakastimme lähteä maastoon laukkailemaan Snoopyn parhaan kaverin chocon ja ystäväni Marjan kanssa.Laukkasimme Kerran kissantietä pitkin kun satuin katsomaan laukkaavaa varjoamme.Olimme yhtä Poni ja ihminen,yksi ainoa olento.
Maastoilu ei tietenkään ollut ainoa harrastuksemme vaan hyppäsimme esteitä ja menimme koulua,tosin ponin laiskuuden takia se ei aina ollut niin ihanaa...=)
Kun talvi tuli niin olimme taas kerran maastossa ystäväni Marjan ja Chokon kanssa.
Laukkasimme loivaa rinnettä rauhalliseen tahtiin,kun Choko yhtäkkiä lähti kuskaamaan.Siitä Snoopykin tietysti innostui ja rupesi pukittelemaan ja se tuli varmaan huonosti alas tai jotain mutta se rupesi ontumaan TOSI pahasti.Marja lähti äkkiä hakemaan apua tallilta.
Olin aivan shokissa ja itkin Snoopyn harjaan odottaessani apua.Ponini korvat olivat hörössä ja se yritti pysyä virkeänä.
Pian saapui apua tallilta ja eläinlääkärikin saapui paikalle.Snoopy sai oman riimun päähänsä ja loimen selkäänsä.Sain sen talutettua traileriin.Tallilla se sai kipua lievittävää mössöä,jonka se söi kaiken.Snoopy ei pystynyt laskemaan painoa ollenkaan vasemmalle etujalalle.
Illalla se näytti voivan jo paremmin ja se oli määrä viedä seuraavana päivänä kuvattavaksi.
Aamulla Isäni oli kuitenkin saanut puhelun jossa tallin pitäjä krtoi,että:"Snoopy on aivan hiestä märkänä ja se kärsii."
Niinpä ei auttanut muu kuin päästää se kärsimyksistään Hevosten taivaaseen,paikkaan jossa ei tunneta kipua eikä rasitusta.
**********************************************
Tämä tarina oli siis aivan tosi,vain nimet on vaihdettu ja tämä tapahtui minulle ja ponilleni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sun juttus ei kuulu tälle palstalle. Mee esim tonne Kirjailijanalut tai jotai. Jos satuit huomaamaan, tämä on "Jatkonovellit"!
Liikuttava se silti oli...