ja muutenkin monet lesbot ovat miesmäisiä. Ovatko nämä naiset kadottaneet naiseuden? Eikö lesboa kiehdokaan naismainen nainen?
Itse en voisi kuvitella olevani miesmäisen naisen kanssa. Naisen täytyy näyttää naiselta, siinä on se jokin, joka viehättää.
Itse en voisi kuvitella olevani miesmäisen naisen kanssa. Naisen täytyy näyttää naiselta, siinä on se jokin, joka viehättää.
Vastaukset 83
Vanhimmat
taas näitä...miksei ihmisen anneta olla sellainen kuin on? ja mitä kysymykseesi/ihmettelyysi tulee, niin itse olen androgyyni koska viihdyn tällaisena. ei siihen sen kummempaa syytä ole. itsekin pidän naisellisista, mutta en silti arvostele ihmisiä ulkonäön perusteella. antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
mikä viehättää. Etkö osaa erottaa sanoja arvostelu ja ihmettely keskenään?
näyttää mieheltä? Miksi sitten jotkut miehet meikkaa, ovat pitkätukkaisia tai muuten "erilaisia"..
Ei kaikki "kynityt" naiset ole lesboja, tai kaikki lesbot kaljuja. Maailmassa on erilaisia ihmisiä. Miksi se sun mielenrauhaa häiritsee millaisia toiset on? Jos ei omaa silmääsi miellytä, älä tuijota!
häiriinny vaikka on "kynitty" lesbo. Ei totta tosiaan kaikki omaa silmää miellytä mutta se ei sulje pois sitä, ettenkö hyväksyisi asiaa. Asian ydin on siinä, miksi nainen muokkautuu ja minkä vuoksi "kynityksi"?
Aloita vaikka googlettamalla tuo.
Voidaan sitten kysyä miksi monet näistä on lesboja.
Jumankukkelis sentään! Tommosta stereotypiaa ei voi soveltaa meikäläisiin. Mulla ainakin on pitkät hiukset. Munssa ei ole mitään miesmäistä ja tykkään myös naisellisista naisista, jotka huolehtivat itsestään kaikin tavoin.
???
Ehkäpä selviää.
ja mitä pitäisi selvitä? Miesmäinen nainen? Kyselen , mistä johtuu. jatka sinä...?
Jotkut ovat sellaisia syntyjään ja näyttävät mekkoon puettuina lähinnä transvestiiteilta. On siksi luontevampaa heidän pukeutua mielummin vaikka farkkuihin tai sporttisesti kuin olla ultrafeminiinisiä.
Väitän ettei androgynia monellekaan lesbolle ole valinta.
Mutta sitä en ymmärrä miksi monet näistä ovat lesboja.
jostainhan lesbous täytyy johtua. Biologisesti ajateltuna lesbonaisella on tykötarpeet tehdä lapsi mutta vietti suuntautuukin samaan sukupuoleen.
Androgyyni, en tiedä tarkalleen tarkoittaako se sitä, että on nainen mutta jo syntymästään lähtien miehekäs biologisesti ja käsittääksemi myös psyykkisesti tai siltä väliltä.
Yksi ajatus on, että lesbo/androgyyni sittenkin ns. "kolmas sukupuoli"? Monilla lesboilla ei ole herää ollenkaan lapsenteko vietti ja taasen toisilla lesboilla herää lapsenteko vietti. Sitäkin ihmettelen. Jollain tapaa voisi kuvitella, kun vehkeet on lapsen tekoa varten annettu, niin niitä haluaisi käyttää siihen annettuun tehtävään.
Mutta joku pistää vastaan eikä ole tietoa mikä?
heteronaisia jotka eivät koskaan halua omia lapsia. Kysymys ei ole seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan muista asioista.
kehittävämmin.
heti tuli kenkää persuksiin. Mikä susta on kehittävää ajanvietettä?
että moni ajattelee sinusta että miksi sinua ei mies kiehdo? Oletko menettänyt naisellisuutesi kun haet naista kumppaniksesi?
Koska sinä itse et voi kuvitella haluavasi jotain, ei se tee niistä jotka ovat erilaisia kuin sinä yhtään sen epänormaalisimpia.
miksi miehet eivät kiehdo seksuaalisesti. Mielestäni en ole menettänyt naisellisuuttani, kun on nainen kumppanina. Ei ole kysymys epänormaaliudesta, jos en itse hae sitä mitä ihmettelen toisista siis "mikä kiehtoo miesmäisissä" naisissa.
Olisin vain halunnut kuulla kommentteja siitä miksi lesbot ovat usein niin kovin miesmäisiä ja sanoin vain oman mielipiteeni, että minua kiehtoo naisellinen nainen. Ja olisin halunnut kuulla myös kommentteja siitä mikä miesmäisissä naisissa kiehtoo naisia.
miksi ajattelet naisesta että se on miesmäinen jos hän ei täytä perinaisellisia ulkonäkökritterejä? Tekeekö se vähemmän naiseksi jos ei ole sellainen ulkonäöltään kuin nainen on määritelty? Onko se miesmäinen oikea ilmaisu asiasta jossa kuitenkin on kyseessä nainen?
naisen kanssa.tai poikamaisii ne o.nam =)
Juuh, kyllä se niin on kuin vanhakansa sanoo, että, se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa. Yksi kysyy jotain mikä häntä askaruttaa, niin se kysymys sattuukin arkaanpaikkaan niin jo on nartturakkikoirat kontissa kiinni ja kauhia räksytys. Miksi ei vaan voi todeta tosiasiaa ja sanoa, että justniin. Tälläisiä me lepakot suureltaosin ollaan ja onhan meitä toki moneen junaan. Ota taikka jätä.
Mä näytän yleensä androgyyniltä, usein mua myös luullaan mieheksi. Halutessani osaan kyllä näyttää hyvinkin naiselliselta ja korkkareissa kävely onnistuu erinomaisesti. (Suomessa muuten näkee hirvittävän paljon naisia, jotka klonksuttelevat korkkareissa miten sattuu polvet notkollaan... Ei millään pahalla.)
Mutta asia vain nyt sattuu olemaan niin, ettei minua erityisemmin kiinnosta olla hirveän naisellinen. Haluan näyttää sellaiselta millainen olen ja mitä sisälläni tunnen. Ulkomuotoni siis heijastelee sisintäni, niin kuin varmaan kaikilla muillakin naisilla jotka eivät näytä yleisen käsityksen mukaisesti naisellisilta - ja toivon mukaan myös niillä, jotka näyttävät.
Oletko koskaan miettinyt sitä, että käsitys siitä millaiselta naisen "kuuluu" näyttää, on varsin stereotyyppinen? Kaikki meistä eivät pidä esimerkiksi meikkaamisesta tai tyypillisistä naisten vaatteista. Monien mielestä meikkaaminen on turhaa ja perinteiset naisten vaatteet epämukavia. Jotkut niistä rajoittavat liikkumistakin, esimerkiksi monet hameet.
Mitä on naiseus? Olla nainen on mielestäni jotain aivan muuta kuin olla naisellinen. Minä olen omasta mielestäni 100 % nainen enkä haluaisi missään nimessä olla mitään muuta. Lyhyet hiukset ja useimmiten rennompi pukeutumistyyli eivät siis kerro siitä, että haluaisin näyttää mieheltä tai olla mies. Näytän vain omalta luonnolliselta itseltäni ja haluan pukeutua itseäni miellyttävällä tavalla välittämättä siitä, onko se ympäristön mielestä naisellista vaiko ei. Kaikkia naisia ei vain yksinkertaisesti kiehdo ajatus näyttää naiselliselta. En keksi yhtään hyvää syytä, miksi minun pitäisi? Me ihmiset olemme erilaisia.
Kyllä mä kuitenkin mietin sitä, miltä näytän. Käyn säännöllisesti kampaajalla, valitsen vaatteeni tarkasti sopivuutta, ulkonäköä ja laatua ajatellen ja osaan pukeutua eri tilanteiden vaatimilla tavoilla, myös juhliin.
Kiitos tästä vastauksesta. Oli kivaa lukea täältä välillä rauhanomainen näkemys, etkä alkanut heti syyttää toisia vaan vastasit asiallisesti kysymykseen.
Näinhän se on, meitä ihmisiä on niin monenlaisia, ja jotain miellyttää yksi ja toista toinen.
En tajua, miksi tämä aihe on aina niin arka. Jos joku onneton erehtyy tätä kysymään, niin hänet hakataan heti maanrakoon.
Mitä minä nyt lesbopaikoissa olen käynyt ja muitakin lesboja tunnen, niin kyllä niissä väki nyt vain tuppaa olemaan enemmän maskuliinista, vaikka en olekaan maapallon jokaista lesboa tavannut.
Mielestäni tämä on ihan hyvä kysymys ja en tiedä, mitä lupaisin tehdä, jos tästä aiheesta voitaisiin joskus keskustella asiallisesti alkamatta heti haukkua toista tai olettaa, että jokaisessa kysymyksessä on joku vihamielinen tunne taustalla.
Olen minäkin miettinyt, VAIKKA LESBO OLENKIN, että miten monet lesbot vaikuttavat olevan ulkoisesti aika miesmäisiä. Toki naisellisiakin on, mutta en tiedä, että miksi sellaisia ei sitten tapaa missään lesbojen "kokoontumispaikoissa".
Toivoisin vähän rauhaa tänne palstalle, koska täällä ei pitemmän päälle viihdy, jos jokaisesta kysymyksestä riehaannutaan ja toivotetaan ihminen alimpaan helvettiin asti idoootteine kysymyksineen tai epäillään, että on mies tai hetero.
Minä kynin nuorena hiukset lyhyiksi, ostin flanellipaidat ja lappuhaalarit, koska luin jostain että lesbojen kuuluu pukeutua noin.
Halusin olla "kaapista ulkona" ja pukeuduin tahallani mahdollisimman lesbomaisesti. Ruumiinkielenkin yritin muuttaa mahdollisimman poikamaiseksi. Se tosin oli helppoa, koska urheilin paljon ja treenasin paljon sulkista ja uintia eli olin hoikka ja lihaksikas luontaisesti. Käytin ulkonäköäni keinona viestiä
varsinkin heteroille, että lesboja ollaan ja sellaisina pysytään.
Valmistuin opettajaksi ja jatkoin samaa pukeutumistyyliä ensimmäiset 5 vuotta, koska pienellä paikkakunnalla on kiva vähän ruokkia juoruja.
Nyt olen palannut naiselliseen lookkiini, koska elän vakiintuneessa parisuhteessa ja muutenkin olen tässä iän myötä rauhoittunut. Taistelkoon nuoremmat meidän oikeuksien puolesta, minä olen jo taisteluni taistellut ja rakastan naistani naisellisesti:-)
Epäilenpä, että aika monella tuo poikamaisuus on ihan samalla tavalla tahallista, "STATEMENT"-tyylinen juttu. Pientä asennekasvatusta heteroilla, vallitsevia kauneuskäsityksiä vastaan taistelemista ja ihan suoraa uhmaa. Kun kuuluu jo yhteen vähemmistöön, on helppo laajentaa ja kuulua toiseenkin ulkonäöllisesti. Vähemmistöön kuulumisessa on se ikävä puoli, että kun ollaan vähemmistöä, niin ne kanssaeläjät ovat harvassa. Siksi saattaa olla kivempi pukeutua "yhteenkuuluvuutta" korostaen poikamaisesti, jotta tulee tunnistetuksi.
Olen kotoisin Pohjanmaalta. Siellä tämä maskuliininen nainen on lesbo teoria ei sitten pidä paikkaansa. Maaseutu vilisee maskuliinisia emäntiä, hurjan butchin oloisia miesmäisiä "köriläitä", jotka ovat suurperheiden äitejä....
Itse oon äärimmäisen naisellinen ja oon miettinyt kuin jotkut kehtaavat esiintyä miesmäisen tai miesmäisesti käytäytyvän NAISEN käsipuolessa.En vaan kehtais mut naisellisen kanssa sitten mennäänkin, omani on paras, ihanin ja sulosin!!!
Mun tarttis mennä johonkin pärstäleikkaukseen, että mun naamasta sais naisellisennäköisen. Oon syntynyt sellaisista geeneistä, että jätkältä näytän. Enää en sitä häpeä, mutta lapsena ja murrosiässä varsinkin meni systeemit sekaisin, kun aina pojaksi luultiin. Ja kyllä mua on satoja kertoja miehenä pidetty nyt aikuisenakin. Ei auttais meikki, eikä korkkarit. JOs on omasta mielestään äärimmäisen naisellinen, niin jonkun muun mielestä semmoinen saattaa näyttää vaikkapa kanalta ja kuulostaa ääliöltä, koskapa esittää sellaisia neronleimauksia.
Eikö se nyt oo jokaisen oma asia, kenen seurassa kehtaa näyttäytyä?
>>>Olen minäkin miettinyt, VAIKKA LESBO OLENKIN, että miten monet lesbot vaikuttavat olevan ulkoisesti aika miesmäisiä. Toki naisellisiakin on, mutta en tiedä, että miksi sellaisia ei sitten tapaa missään lesbojen "kokoontumispaikoissa".
näkönen nainen, mutta seurustelin neljä vuotta miesmäisesti käyttäytyvän sänkitukkaisen naisen kanssa. Rakastuin häneen ulkomaan komennuksella ja niin ed.Koko ajan mullakin oli taustalla jokin häpeän sekainen tunne, en kehdannut kulkea hänen kanssaan niinkuin nyt nykyisen naiseni /naisennäköinen ja oloinen kanssa.Haukkukaa vaan, mutta näin vaan tunsin aina!Eikä rakkaus tähän asjaan kuollut, tuli muita juttuja mutta miesmäisyys haittasi kuiten taustalla.
Itse olen suht naisellinen lesbo ja seurustelin ennen ns. stereotypisen lesbon näköisen naisen kanssa. Siis todellakin 200 metrin päästä näki, että sieltä se lesbo nyt tulee;D.
Hän oli aivan ihana tyyppi ja ihan oikeasti rakastin häntä. Mutta jostain syystä itselläni oli myös vaivaantunut olo liikkuessani hänen kanssaan julkisesti esim. sukulaisten luona tai oikeastaan ihan missä vaan missä meidät tiedettiin pariksi. Vältin kaikenlaisia julksisia hellyydenosoituksia hänen kanssaan. Samanlaista "ongelmaa" ei koskaan ole ollut muiden seurustelukumppaneiden kanssa. He taas ovat olleet suht naisellisia.
Olen miettinyt mistä tuo tunne johtui. Koska en varsinaisesti hävennyt häntä. Eihän rakastamaansa ihmistä voi tietenkään hävetä. Ehkä se johtui jotenkin siitä, että olen aina inhonnut sitä oletusta, että lesboparissa toinen on femme ja toinen butch. Ja olen jokapaikassa toitottanut, että ei se aina niin ole. Ja sitten itse kuitenkin olin tuollaisessa suhteessa. En tiedä, mutta jotenkin hankalaa se vaan oli. Ehkä olen vaan kypsymätön ihminen kun se asia minua vaivasi...
oma asia kenen seurassa kehtaa näyttäytyä. Mutta on itse kullekin hyvä funtsia näitä asioita puolesta ja vastaan, miksi näin on. Onko se tosiaan meille opetettua stereotypia ajattelua , kulttuurillista sosiaaliperimää vai mitä ja miksi se toisia vaivaa ja toisia ei?
oma asia kenen seurassa kehtaa näyttäytyä. Mutta on itse kullekin hyvä funtsia näitä asioita puolesta ja vastaan, miksi näin on. Onko se tosiaan meille opetettua stereotypia ajattelua , kulttuurillista sosiaaliperimää vai mitä ja miksi se toisia vaivaa ja toisia ei?
Onko meillä kuitenkin niin syvässä tämä opittu? naisellinen naiseus, että emme itsekkään tiedosta sitä miksi tulee vaivautunut olo kuten sanoit >>>...vaivaantunut olo liikkuessani hänen kanssaan julkisesti...
Mielestäni kyse on ennen kaikkea kulttuurillisesta asioiden toistosta - stereotyyppiset oletukset elävät syvällä ihmisten mielissä ja niitä on usein vaikea tiedostaa, jollei asioita ajattele pintaa syvemmälle.
Otetaanpa esimerkiksi tarkastelun kohteeksi vaikka jotkin muut kulttuurit kuin omamme. Esimerkiksi joissain Afrikan maissa kaikilla nuorilla naisilla - jotka eivät ole naimisissa - on siilitukka. Kun me näemme siilitukkaisen naisen, on se meille yleisesti ottaen vierasta. Heille se on normaali tapa.
Samalla tavalla voimme miettiä esimerkiksi miesten pukeutumista hameentapaisiin vaatteisiin. Meillä miesten pukeutumista mihinkään hametta muistuttavaan katsotaan aina oudoksuen. Jossain muualla se on luonnollista.
Aivan vastaavalla tavalla jotkin tietyt asiat ovat meidän kulttuurissamme oletettuja. Myös minä itse sorrun usein stereotyyppiseen ajatteluun. Nähdessäni hiukankin maskuliinisemman naisen saatan ajatella, että hän on kenties lesbo. Kuitenkin tunnen useita maskuliinisia naisia, jotka elävät heterosuhteessa. Esimerkiksi monet urheilevat naiset ovat keskivertoa maskuliinisempia olemukseltaan, mutta eivät he kaikki tietenkään ole lesboja.
Maskuliinisia naisia ja feminiinisiä miehiä on myös heteroissa. Mielestäni erityisesti nuorten ulkoisessa olemuksessa näkyy sukupuolirajojen murtuminen aivan eri tavalla kuin vanhempien. Näkisin sen nimenomaan osoituksena äärimmäisten kulttuurillisten stereotypioiden vähittäisestä murtumisesta. Joskus muinoin Suomessakin kaikki naiset pukeutuivat hameeseen, koska niin oletettiin kaikkien naisten tekevän. Ajat kuitenkin muuttuvat.
Itse olen kokenut jonkinlaisen muodonmuutoksen melko naisellisen näköisestä huomattavasti maskuliinisempaan suuntaan. Kun ennen pitkät hiukset muuttuivat lyhyiksi, muutos oli huomattava. Kuitenkin läheiset ihmiset sanovat, että näin näytän enemmän todelliselta itseltäni, ja niin myös itse tunnen.
Aluksi ihmisten tuijotus oli häiritsevää. Edelleenkin koen helpoimmaksi, jos minut luetaan selkeästi naiseksi tai mieheksi, mutta näin harvoin tapahtuu. Kun ihmiset eivät erota selkeästi mitä olen, syntyy arvailua ja tuijotusta ja esimerkiksi naisten vessassa saatetaan huomauttaa, että minun pitäisi mennä muualle.
Minulla on kuitenkin vahva itsetunto, enkä niinkään välitä ihmisten ajatuksista, mutta huomaan kyllä reaktiot. Kun liikun naisellisten ystävieni kanssa, meidät varmaankin usein luetaan femme-butch-pariksi - pukeutumisestani riippuen. Onneksi minulla on ympärilläni valtavasti ihania ihmisiä, eivätkä he välitä muiden ihmisten reaktioista. Se että heteroystävänikin haluavat usein lähteä ulos kanssani, tanssivat baarissa kanssani ja jopa istuvat sylissäni julkisilla paikoilla tekee minut onnelliseksi, sillä se osoittaa, että ystävilleni olen ennen kaikkea ihminen. He hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.
Kysymys "Miksi kukaan haluaa näyttää mieheltä?" on mielestäni suoraan verrannollinen kysymykseen "Miksi kukaan haluaa olla lesbo?" Sitä kautta toivoisin tällaisten kysymysten kysyjien myös ymmärtävän, kuinka provosoivalta kysymys joidenkin ihmisten mielestä tuntuu. Kukaan ei ole lesbo omasta tahdostaan. Olemme sitä mitä sydämessämme tunnemme. Monet meistä, jotka näyttävät maskuliinisilta, voivat myöskin kärsiä omasta ulkonäöstään. Kohtaamme usein ihmisten tuijotuksen, kritisoinnin ja joudumme vastaamaan tällaisiin kysymyksiin. Varsinkin lapsuudessa sellainen voi olla hyvin vaikeaa. Tunnen maskuliinisilta näyttäviä naisia, jotka arastelevat jopa julkisilla paikoilla liikkumista ihmisten reaktioiden vuoksi. Se on todella surullista. Me näytämme tällaisilta, koska vain tällä tavoin olemme aidosti sitä, mitä olemme.
Uskomattoman pinnallista touhua. Ja erittäin homofobista.
Sinun kohdallasi viittaisin seuraavaan:
"Kyse voi olla siitä, että lapsuutensa ja nuoruutensa homofobisessa ympäristössä viettänyt ei kykene hyväksymään omaa homoseksuaalisuuttaan. Tuloksena voi olla itseinhoa, ahdistusta, masennusta ja pahimmillaan itsemurha."
(Lähde: http://www.1705.fi/?sivu=homofobia)
Sinua selvästikin ahdistaa muiden erilaisuus.
Ja mitä tulee rooleihin ulkoisesti butch ja femme suhteissa: itse olen ulkoisesti meidän perheen femme(vaikka inhoankin lokerointia), mutta silti hoidan kaikki "miesten työt" perheessämme, korjaan, nikkaroin, tankkaan, laitan madon koukkuun yms. Ja sen jälkeen lakkaan varpaankynteni. :) Me ollaan just mitä halutaan, pukeudutaan miten halutaan, kävellään kuinka huvittaa, ei siten miten muut olettaa ja miten on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää.
Tulkaa nyt hyvät ihmiset ulos yhteiskuntamme asettamista lokeroista! Ahdistavaa on elämänne muutoin.
En kykene hyväksymään omaa homoseksuaalisuuttani tai täsmällisemmin sanoen epäheterouttani ja olen tiukkapipoympäristön tuote.
Kaiken kukkuraksi kaikki ympärilläni ovat samanlaisia tiukkapipoja. Birds of a feather flock together.
Normaalin samansukupuolisen perhe-elämän saavuttaminen tuntuu minusta mahdottomalta. Se on taas yksi unelma, joka on johtanut pettymykseen. Niitä on monta. Pettynyt, katkeroitunut, kiukkuinen olen kaikkeen.
Tunnen häpeää, pettymystä ja suuttumusta siitä etten ole saanut elämässäni mitään aikaiseksi ja olen väsynyt tähän ainaiseen yrittämiseen.
Häpeä saa minut välttämään muiden epäheteroiden seuraa.
Helppoahan se ei ole... Yhteiskunnan paine on valtaisa. Huomaahan sen jo vaikka tämän ketjun kommenteista; palsta täynnä homofobisia lesboja.
Itse olen ollut onnekas löytäessäni naisen ja ystäväpiirin, joiden kanssa saan olla oma itseni ja toteuttaa itseäni yhteiskunnan luomia näennäisrajoja rikkoen. Elämäni on rikasta ja rajoittamatonta.
Ymmärrän tunteesi, itse olen joskus käynyt läpi saman. Älä kuitenkaan luovuta. Yhteiskuntamme muuttuu alati suvaitsevampaan suuntaan, ja muutos vaikuttaa ihmisten asenteisiin, myös omiisi.
*halaus sinulle, sellaisena kuin olet*
sellaisena, kun olen. Mutta olen myöskin joutunut miettimään koko elämäni sitä seikkaa, miksi en sitten ole kunnon lesbo so. naiset TODELLA kiinnostaa seksuaalisesti. Mutta en ole myöskään bi koska miehiin ei ole senkään vertaa vetovoimaa.
Tästä seikasta tulee mieleen, että onko joille kuille ihmisille luotu alhainen seksuaalivietti. Ja sehän käsittääkseni johtuisi hormooni toiminnasta tms. kotikasvatuksesta en löydä mitään sellaista, mikä olisi johtanut lesbouteen.
Koska mitään järkevää syytä en ole saanut vuosien varrella selville, olen hyväksynyt itseni tälläisenä kuin olen.
Kiitos! Hyvin puhuttu! :)
sanot, että epäheteroitumisesi olisi tiukkapipoympäristön tuote. Saattaa hyvinkin pitää paikkansa, jos on kasvanut ympäristössä jossa nämä asiat on tuomittu ja synniksi luettu.Ne heijastelee läpi ihmisen elämän, kellä voimakkaammin kellä lievästi mutta koskaan niistä ei pääse irti.
Mitä sun pitää yrittää? Olla jotain muuta kuin olet?
vai?
ja hyvin tyyppillinen. Leimataan heti homofoobiseksi persoonaksi, jos sattuu tarkastelemaan asioita puolelta ja toiselta. Jos joku ei kykene itsessään hyväkymään lesboutta tai se askarrutta mieltä, niin onkin foobinen henkilö.
Aivan samalla tavalla voi ajatella, jos on siniset silmät tai jokin muu seikka vartalossa jo syntyessään ja niitä ei vain jostain syystä pysty hyväksymään. Niin sanovatko ihmiset heti läskifoobikko, silmäfoobikko. Miksi tarvii heti olla
foobinen persoona, jos jotain asiaa miettii.
"Mutta olen myöskin joutunut miettimään koko elämäni sitä seikkaa, miksi en sitten ole kunnon lesbo so. naiset TODELLA kiinnostaa seksuaalisesti. Mutta en ole myöskään bi koska miehiin ei ole senkään vertaa vetovoimaa.Tästä seikasta tulee mieleen, että onko joille kuille ihmisille luotu alhainen seksuaalivietti."
Huomaatko, että arvioit itseäsi koko ajan sen mukaan "kuinka kuuluisi olla". Ei ole mitään sellaista olemassa. :) Hyvä, että olet hyväksynyt itsesi. Olethan sitten suvaitsevainen muitakin kohtaan (aloitusviestisi...).
Ja vielä, minusta kaikki johtuu yhteiskunnan asettamista näennäisrajoista (Ihan kaikki patoumat ja miten pitäisi olla ja pohdinnat miksi nainen on "miesmäisen" (?) naisen kanssa jne).
"Lisäys
Kirjoittanut: vastaa ketjun aloittaja 31.3.2007 klo 11.58
Mitä sun pitää yrittää? Olla jotain muuta kuin olet?
vai?"
Mies, lapsi molemmille käsivarsille, akateeminen työpaikka, keskiluokkainen elämäntapa.
Tätähän kaikkien suomalaisten naisten ajatellaan tavoittelevan.
Mutta ei ole tietenkään sitä miestä, ei ole lapsia, ei ole akateemista työpaikkaa, eikä ole keskiluokkaista elämäntapaakaan.
En tietenkään kaipaa näistä muuta kuin sitä työpaikkaa, mitä tulee keskiluokkaisuuteen, olen oppinut olemaan vähään tyytyväinen.
Mutta ulkopuolisten silmissä minä olen menettänyt pelin. Olen jonkinlainen eksoottinen seikkailija, sekoilija. En ole edes onnistunut luomaan keskiluokkaista lesbovastinetta mainituille heterosuoritteille.
Minut kasvatettiin kiltiksi eli alistuvaksi. Jossain vaiheessa lähdin suuttumuksesta kapinan polulle enkä edes halunnut tavoitella heterosuoritteita. Aitokapinallinen olisi ylpeä minun saavutuksestani. Mutta protestista on mennyt terä ja harmaa arki tullut vastaan.
Kun metsään tulee yö ja pöllöt huhuilevat tulee mieleeni se, etten sittenkään tainnut olla oman polkuni kulkija.
Tämä on juuri sitä ympäristön/yhteiskunnan puristavaa voimaa, joka yrittää tukahduttaa oman persoonallisen minän. Olen niin väsynyt vuosien varrella "taistelemaan" ympäristöä vastaan hakemalla hyväksyntää siltä, että olen nyt sinut itseni kanssa. (kyllä lesbokin hyväksyntää hakee vaikka kuinka olkaimia paukuttelisi ja kulkisi airueena pitkin maailmaa, jos ei muualta niin ainakin omasta viiteryhmästä)
Mutta se ei pois sulje edeellenkään pohdiskelua ihmisen monikerrokselliseta seksuaalisuudesta.
Aivan samalla tavalla kiinnostaa mitä uskovien ihmisten sielun elämässä tapahtuu. Ja onko se aivojen kemiaa, kun tulee uskoon. Ja miksi toiset tulevat ja toiset eivät. No, toi asia ei kuulu tälle palstalle mutta antaa osviittaa siitä miten eriskummallisia ja pelokkaita ihmiset ovat.
Pyrin olemaan jo oman itsenikin tähden suvaitsevainen. Jos tämän asian joku ymmärtää suvaitsemattomaksi niin se ei ole sitä. Ihmettelen vain elämänkulun ja ihmisluonteen erilaisuuksia.
Ystäväpiirikin on ns. valtaväestöstä poikkevia joten en jaksa oll asuvaitsematon.
Kirjoitit aloitusviestissäsi: "Itse en voisi kuvitella olevani miesmäisen naisen kanssa. Naisen täytyy näyttää naiselta, siinä on se jokin, joka viehättää."
Mielestäni se on hivenen homofobinen ja jopa rasistinen kommentti. Sama kuin joku sanoisi:"Itse en voisi kuvitella olevani mustaihoisen naisen kanssa. Naisen täytyy näyttää valkoihoiselta, siinä on se jokin, joka viehättää."
Joo, ei millään pahalla, mut mietipä uudestaan mitä suustasi päästät ja mitkä asiat on parempi pitää omana tietona.
*halaus myös sinulle*
Minusta kyllä suunta on kohti suvaitsemattomampaa yhteiskuntaa. Tallinnasta Krakovaan ja Tukholmasta Moskovaan tulee viestiä väkivaltaisten ryhmien häiriköinnistä. Suomi on ollut tämän pyörremyrskyn tyyni keskipiste. Mutta kuinka kauan?
Olen herkkä muiden sanomisille ja minut on kasvatettu perinteisen suomalaisesti joten minusta muutkin ovat herkkiä ihmisten sanomisille. Jos sitten sanomiset muuttuvat homofobisiksi, dominonappuloina kaatuu koko suvaitsevaisuusrakennelma Suomessa.
Ihmiset ovat parhaimmillaan poliittisen korrekteja teeskentelijöitä. Neuvostoaikana kannettiin punalippua ja teeskenneltiin ystävyyttä käsi sydämellä itänaapurin kanssa. Nyt samat ihmiset laittavat kokoomusta kannattavan äänen uurnaan.
Ja nyt taivaanrannassa on tummia pilviä. Kannattaisikohan ottaa sateenvarjo esille.
minä kuitenkin lähden nyt ulos auringonpaisteeseen, pilvistä viis. :)
...>>>Mies, lapsi molemmille käsivarsille, akateeminen työpaikka, keskiluokkainen elämäntapa.
Tätähän kaikkien suomalaisten naisten ajatellaan tavoittelevan.
Ja anteeksi, jos loukkasin. En tarkoittanut kuulostaa noin kärkevältä... Olemme kohdannet parina vain niin paljon kyseenalaistamista ja hyväksymättömyyttä, että vedin herneet nenään.
Olen siis pahoillani.
itsestäni ja ja minua miellyttää naiselliset naiset.
Tämä lause ei pois sulje sitä etteikö muut voisi olla miesmäisten naisien kanssa.
Miten ymmärrät sen homofobiseksi ja rasistiseksi asiaksi, jos sanon että "miellyttää naiselliset naiset?"
Ei ole ollenkaan sama asia puhua ihonväristä ja naisellisuudesta. Et voi vetää ihonväriä tähän keskusteluun mukaan. Se on rasismia.
Jokaisella meistä lesboista on makunsa kullakin. Joku sanoo pitävänsä ruskeista silmistä, hoikista, pitkistä jne.
Mitä pahaa siinä on, jos sanoo että naiselliset naiset viehättävät. Tämähän on mun henkilökohtainen mielipide ja käsittääkseni tämä on lesbojen keskustelu palsta, jolla jokaisella lesbolla on omat mieltymyksensä. Miksi minun pitää omana tietona se seikka, että pidän naisellisista naisista, perustele.
Joo, oikeassa olet. Mä kärjistin, mutta en silti itse koe olevani rasisti niin kuin sanoit. Me ollaan vaan eri mieltä asioista, joten antaa olla, kun ei päästä puusta pitkälle.
Vastaukseksi aloitukseesi, haluan olla naiseni kanssa, koska rakastan häntä koko sydämestäni niin kuin hänkin minua. Hän on maailman kaunein ja seksikkäin NAINEN. Ja vielä viisaskin. Ja paljon kärsivällisempi kuin minä... :)
Mukavaa päivää, I rest my case. :)
niin, olemme seksuaalivähemmistöön kuuluvia joten emme ole juurikaan hyväksyttyjä ihmisinä. Surullista mutta totta. Paljon riippuu myös ihmisestä itsestään kuinka suhtautuu muihin ihmisiin.
Etsin itseäni vastaavia henkilöitä mediasta ja löydän kakkosnelosen presidentti Charles Loganin ja Tuntemattoman Sotilaan Kariluodon.
Kummatkin ovat kyvyttömiä tekemään päätöksiä, ottamaan johtoa ja rohkaisemaan alaisiaan. Logan on neuvonantajiensa mielipiteiden varassa ja panikoi. Kariluoto jää suohon makaamaan tulikasteessa kun pitäisi johtaa hyökkäystä.
Onneksi muut eivät joudu kärsimään omasta epävarmuudestani. Pystyn näyttelemään varmempaa kuin olenkaan. Kello tikittää ja minusta tuntuu että minulta halutaan koko ajan vastauksia. Enkä tiedä mitä minä itse haluan, enkä miten se, mitä minä itse oikeasti haluan niveltyy sellaiseksi ratkaisuksi, etten joutuisi homofobisen noitavainon kohteeksi eikä kumppanini myöskään. Pitää keksiä sopiva tarina ja hieroa se heteroiden nahkaan.
http://www.hs.fi/juttusarja/tuntemattomat/artikkeli/Kariluoto jää vaille vastausta/1135223572565
"The actor, Itzin, portrays Logan as an "abject coward" of a President, incapable of making a quick decision and agonizing and second-guessing the results thereafter. He relies on the recommendations of his advisors and panics when the advisors do not offer enough advice. In real life, Itzin is often commended for his portrayal of a weak President. "
ns. stereotypisten lesbojen suustakin aika hurjia kommentteja naisellisesti pukeutuvista lesboista. Itse olen suhteellisen naisellinen ja 100% lesbo, mutta oma seksuaalinen suuntautumiseni on monta kertaa kyseenlaistettu näiden "tosilesbojen" toimesta.
Ravintoloissa sain aikoinaan aikamoista ylenkatsetta(enää en käy, joten en tiedä onko tilanne muuttunut). Minun on väitetty mm. olevan miehisen yhteiskunnan uhri ja haluan olemuksellani miellyttää miehiä. Olen kuulemma naisellinen, koska niin on minulle helpompaa ja pystyn esiintymään paremmin heterona. Olen kuulemma pelkuri. En kuulemma ole oma itseni kun meikkaan. Olen myös kuullut, ettei minun kanssani haluta seurustella kun olen niin naisellinen, kyllä lesbon pitää lesbolta näyttää. Niinpä niin. Eli kyllä ne "rasismit" ja "fobiat" toimii myös toisinpäin.
Jos minä naisellisena lesbona kiinnostun lähinnä toisista naisellisista naisista ja se on se mikä minussa herättää mm. seurusteluun vaadittavia tunteita, niin mitä sitten? En minä ole sanomassa, että joku muu ei saa haluta jotain muuta tai olla jonkun muun näköinen.
Mielestäni on mielenkiintoista pohtia naiseuden ulkoisia ilmenemistapoja, mutta lesboille se on niin kuuma peruna, ettei yksinkertaisesti kannata. Siitä syntyy vaan riitaa. Hyvänä osoituksena se, miten ketjun aloittajakin on teilattu.
Mutta entäs jos aloittaja olisi kysynyt asiaa täysin päinvastoin? En usko, että naiselliset lesbot olisivat ryhtyneet vastaavaan hyökkäykseen. Me olemme näet tottuneet siihen ,että "omien" joukossa meitä vastaan hyökätään jatkuvasti. Se, että joku sanoo, ettei voi ymmärtää naisellisia naisia on lesbojen keskuudessa hyväksytympää kuin se, että joku sanoo ettei voi ymmärtää "miesmäisiä" naisia.
Eiköhän meille kaikille ole kuitenkin täällä tilaa? Ja kaikille eri mieltymyksille?
kirjoituksesta. Osasit muodostaa paremmin ajatuksiani sanoiksi kuin minä. Lieneekö sittenkin takana "tosilesbojen" pelko, että naisellinen nainen ei voi olla lesbo. Vaan naisen täytyy myös täyttää "tosilesbon" habitus?
Tämä on niin tyypillinen kommentti >>>Minun on väitetty mm. olevan miehisen yhteiskunnan uhri ja haluan olemuksellani miellyttää miehiä.
EI KIITOS! Miksi niin vaikea uskoa ettei miestä näyttelevät KIINNOSTA. Saan kai olla sitä miltä ilman että joku rupeaa ruotimaan syntyjä syviä. Että näin. Piste.
mutta vähän säälittäviä ne on minunkin mielestä. Ovat ihan niinko hukassa. Haluuko naisellsempi osa puoli korostaa kauneuttaan tai naisellisuuttaan tän toisen kanssa tai onko niillä joku hyysäämisen halu näitä kohtaan?
hyysääviä? tarkenna, kiitos.
siilitukat, tarkotin mä.
Joo, haluaa korostaa ja hyysätä, ja sit tolla periaatteella kaks femmeä onkin oikeesti piiloheteroita ja haluaa yhdessäolollaan vain miesten huomiota. :D
menneenä talvena?
naista naista näyttelemään miestä?
Tämä sama kysymys toistuu tuontuostakin, monta kertaa vuodessa, joka vuosi. Aina ilmestyy uusia ihmettelijöitä palstalle. Rautalangasta:
1. Ihmisiä on kaikennäköisiä, pikiä, lyhyitä, lihavia, laihoja, tummia, vaaleita, iso-/pieninenäisiä, lyhyt-/pitkähiukisia/kaljuja ym ym ym.
2. Ulkonaisten seikkojen ohella ihmisillä on erilaisia kykyjä, ominaisuuksia, luonteita, mieltymyksiä/"makuja" jne. Yksi osaa yhtä, toinen toista.
3. Ihminen on ihminen seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta, siis lesbo on ihminen, joka täyttää kohtien 1-2 ehdot. Lesbo ei siinä suhteessa eroa valtaväestöstä.
Johtopäätökset:
- Jokainen pyrkii valitsemaan vaatteensa, kampauksensa, muotinsa jne, myös partnerinsa, oman makunsa mukaisesti, samalla kun hän itse on omanlaisensa olento. Parinvalinta voi osua ulkoisesti samanoloiseen tai sitten erilaiseen ihmiseen. MAKUASIA. Useimmat ihmiset valitsevat sellaisia kumppanikseen, joita sinä aloittaja et ikinä ottaisi, miksi siis ihmettelet muitten valintoja? Onneksi olemme hieman erilaisia ja (lähes) kaikilla on ottajansa.
- Makuasiat samallakin ihmisellä voivat vaihdella, se on aika tyypillistä, siilitukasta pitkätukkaiseksi, gootista nahkatakiksi, naisellisesta poikamaiseksi jne. On joitain yksilötyypillisiä perusmakuja, jotka tuntuvat säilyvän yksilökohtaisina kestovalintoina, mutta muutoin variointi kuuluu ihmisluontoon.
- Kaikki edellä sanottu sopii heteroille, homo- ja biseksuaaleille, ei mitään eroa. Heteronaisissa on miehekkäitä ja naisellisia ja kaikkea siltä väliltä, heteromiehissä samaten, lesboissa myös. Ulkoisiin seikkoihin vaikuttaa valtakulttuuri ja mahdollinen tahto erottautua valtakulttuurista, osakulttuuri. Suurimmissa kaupungeissa on pääsyt kehittymään omia lesbokulttuureita, jotka ovat vaikuttaneet myös muotiasioihin, seura tekee helposti kaltaisekseen varsinkin nuoria, vanhemmiten oma aito maku pääsee paremmin esille.
Jos kuvittelet, että useimmat lesbot ovat miehekkäitä, se on vain oma kuvitelmasi. Luuletko jokaista vastaantulevaa hieman maskuliinista naisihmistä homoseksuaaliksi? Silloin erehdyt pahemman kerran. Suurin osa meistä lesboista uppoaa tavalliseen massaan, emme erotu erityisesti. Kun jossain vaiheessa haluamme korostaa kulloistakin osakulttuurista l-muotia, niin saatamme pukeutua todellakin viiteryhmän senhetkisen muotikoodin mukaan. Joillekin se jää "päälle", he viihtyvät siinä. Ei siinä sen kummempaa.
Minustakaan naiseus ei ole naisellisuutta. Se minkä me ymmärrämme naisellisuudeksi on vain yksi pukeutumis/käyttäytymis -malli, tässä yhdessä kulttuurissa jossa elämme. Minä en ole mikään ylinaisellinen, mutta en "poikamainenkaan" on pitkät hiukset, meikkaan jne. Sovin tähän meidän kulttuurimme "naisellisen naisen" kaavaan.
Jokaisella on oikeus kokea naiseutensa kuinka omalle itselle on sopivinta. Minulle esim. tärkein osa naiseuttani on äitinä oleminen. Kun mietin sanaa "naiseus" minulle tulee automaattisesti mielikuva vahvasta naarasleijonasta joka puolustaa perhettään viimeiseen asti ja pärjää myös omillaan, ilman maskuliinista suojelua. :) Jollekin toiselle naiseus tarkoittaa aivan jotain muuta.
Mutta se, ettei käytä hameita ja meikkaa, ei tarkoita sitä että olisi jotenkin naisena muuntautunut joksikin muuksi. Jos ihan suoraan sanotaan, niin noin tiukka naisen malli vain vangitsee. Kuka on määrännyt että "oikea" nainen on juuri se korkokengissä kävelevä kaunistus. Onhan nainen alunperinkin ollut aivan jotain muuta. Jossain vaiheessa sivistystä vain keksittiin että nainen hoivaamisen ja kodistahuolehtimisen lisäksi on myös viimeisen päälle käherretty ja maalattu nätiksi miehen katsella.
Ehkä kaavasta poikkeava nainen vain uskaltaa enemmän kuunnella itseään ja olla juuri oma itsensä. Esim. pitkät hiuksethan eivät ole kauhean helppohoitoiset yleensäkään. Sitten jos niistä ei edes pohjimmiltaan pidä, niin miksi naisella ei voisi olla "kynityt" hiukset? Nainen joka avoimesti on päättänyt olla välittämättä näistä kulttuurin luomista normeista, on minusta ihan oikealla asialla ja rohkea.
Varmasti suurin osa naisista on ihan pohjimmiltaankin sitä mieltä että pitkät hiukset ovat nimenomaan omassa päässäkin ihanat ja nauttii aidosti siitä että saa kähertää ja maalata itseään ja kuvailee sen jopa olevan olennainen osa hänen naiseuttaan. Se heille suotakoon, niinkuin todettu- kaikki olemme erilaisia!
Ap, pyysit mielipidettä siihen mikä sellaisessa kynityssä naisessa kiinnostaa. Minua siinä kiinnostaa juuri se kahden ääripään suloinen tasapaino. Pidän söpöistä naisista jotka pukeutuvat/käyttäytyvät jne. maskuliinisesti. En osaa sitä selittää sen paremmin kuin sinäkään miksi pidät naisellisista naisista; jokin sellaisessa poikatytössä vaan saa pään pyörälle ja joka paikan surraamaan. Ei ole mitään niin seksikästä kuin ne vastakohdat; karu asenne ja pikkunen sulonen naamataulu, moottoripyörä ja nahkarotsi jonka alta kuoriutuu seksikäs naisen vartalo. jne. jne.
En minä sille mitään selityksiä lähde etsimään, niin se vain on, kukkamekko ja korkkarit ei minussa liikuta yhtään mitään. Nainen sinänsä, ilman vaatteita ja tilpehööriä on aina seksikäs. Se vaatetus ja ulkoinen olemus vaan joko pilaa tai lisämaustaa sitä pakettia. ;)
lyhyemmin!!! Jotkut innostuvat jaappaamaan jo aiemmin esiintulleita asioita novellin verran. Oppikaa tiivistämään, niin jaksaa lukea.
ongelmasi jos et jaksa lukea. Hienoa vaan lukea pitkiä jäsenneltyjä viestejä.
joku viitsii ja jaksaa kirjoitta pitkiä ja syvällisiä vastauksia,mielipiteitään.
Niin meidän on ne jaksettava lukea:)ihan kun kaikki pitäis typistää yhteen pieneen lauseeseen, tässä kiihtyvässä maailmassa missä kaikki muutenkin on niin kovin pinnallista.
täysin käsittämätöntä, kuinka jotkut kuvittelevat maskuliinisten naisten _näyttelevän_ miehiä. Minulle tulee tunne, etteivät nämä ihmiset yksinkertaisesti osaa ajatella asioita yhtään pidemmälle. Pukeutuminen ja ulkoinen olemus ovat kulttuuriin sidottuja asioita, joita me toistamme. Ne jotka eivät halua niitä toistaa sokeasti, toistavat niin sanotusti toisin, ja kohtaavat usein kritiikkiä.
Halu näyttää naiselliselta ei todellakaan ole kaikilla sisäsyntyistä. Minulla on paljon myös heteroystäviä, jotka eivät välitä näyttää naiselliselta. Itse esimerkiksi haluan silloin tällöin pukeutua mekkoon tai hameeseen, mutta tunnen heteronaisia, jotka suorastaan vihaavat hameita eivätkä ole koskaan pukeutuneet niihin.
Miksi lähdemme ajatuksesta, että on olemassa nainen ja on olemassa mies, ja kummallakin on omat sääntönsä joiden mukaan pukeutua ja toimia? Miksi emme voi lähteä ajatuksesta, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö ja ilmentää pukeutumisellaan ja toiminnallaan ainoastaan omaa itseään?
Minusta on surkeaa katsoa vierestä sitä, kuinka monet naiset kokevat yhteiskunnan asettavan heille paineita ulkonäön, pukeutumisen ja tekemisten suhteen. On naisia, jotka eivät kykene kävelemään edes lähiruokakauppaan ilman meikkiä. Erilaiset syömishäiriöt sekä kauneusleikkaukset lisääntyvät huolestuttavalla vauhdilla. Useat tuntemani miehet katselevat tätä touhua silmät selällään, sillä he eivät koskaan alistuisi moiseen. Miehet eivät alistuisi pakonomaiseen miellyttämisentarpeeseen, eivätkä useat tuntemani miehet myöskään pidä ylilaitetuista naisista.
Itsekin suostuin joskus mukaan tähän kaikkeen, vaikkakin vain lievästi mutta joka tapauksessa. Kun lähdin naisystäväni kanssa ulos, hänen laittautumisensa toi minulle tunteen että minunkin täytyisi näyttää kauniilta yleisten kauneuskäsitysten mukaisesti. Se oli ahdistavaa, sillä en tunne sellaista omakseni. Eräänä päivänä pääsin yli siitä kaikesta: ymmärsin, että minulla on oikeus olla oma itseni ja näyttää sellaiselta kuin haluan.
Ihmisillä on kautta aikojen ollut jonkinlainen vietti ja halu koristautumiseen ja se on ilmennyt eri tavoin eri aikakausina ja eri kulttuureissa. Joillakin se on voimakkaampi, joillakin laimeampi. Kauneuden vuoksi on aina kärsitty. Ymmärrän halun näyttää naiselliselta ja hyväksyn sen, ja myös viehätyn siitä. Arvostan kuitenkin vain sellaisia naisia, joiden halu kaunistautumiseen lähtee itsestä, ei ympäristöstä ja ympäristön sanelemana. Itse tunnen ainoastaan halua näyttää hyvältä.
yhdestä lauseesta on mitää puhunut?!Ei nyt mennä toiseen ääripäähän! Kyllä asian voi kertoa napakamminkin jos osaa tai haluaa miten vain. Noi pitkät litiliirumit pakkaavat vain toistamaan kirjoittajalla yhtä ja samaa tai jo aiemmin ketjussa kerrottua.
Älä lue niitä! Kaikesta ne ihmiset jaksaa sitten valittaa....en ymmärrä.
kysyit just saman kysymyksen kuin[paitsi vaan eri muodossa) minä tossa 1 alempana tuossa juttu listassa, ja sulle vastataan paljon enemmän ku mulle, opin ainakin sen että kannattaa miettiä millä lailla tai missä muodossa kysyn et sais paljon vastauksia =D
päivää enkä tiennyt minne pääni pistin. Luin ensin puolihuolimattomasti viestejä. En ajatellut ollenkaan, että olisin voinut jatkaa pohdiskelua tuossa mainitsemassasi ketjussa.
Olen myös pyrkinyt vastaamaan takaisin ja perustelemaan asioita. Mielestäni on parempi pitkät ketjut, joissa todella syvennytään keskustelemaan eikä vain parilla sanalla kuitata asioita.
Minun mielestäni on paljon antoisempaa pitkissä ketjuissa saada kuva lesbojen ajattelusta, kun jokainen joutuu miettimään asioita ja oma lesbouttaan.
aivan joo, itse haluaisin myös tietää että miksi näitä lesboja ja homoja ym..on tullut lisää tosi paljon suhteellisen lyhyessa ajassa kuitenkin
mutta en kaappiin. Eli 1 lesbo vähemmän tällä palstalla. Rasitin palstaa 2 päivää, kiitos vastauksista ja kommenteista.
Siis mitä? Lesboja ja homoja tuskin on tullut lisää, nykyään vaan ihmiset uskaltavat olla sitä mitä ovat avoimemmin kuin ennen.
Vähän niin kuin Mr. Smith Matrixissa.
Minusta on ainakin neljä kopiota liikkeellä.
no miksi nykyaja ihmiset uskaltavat olla mitä ovat avoimemmin kuin ennen? tai miksi niitä hyväksytään paljon paremmin kuin ennen?
Raaka media haluaa huorata meidän yksityisen ja harmaan rakkauselämämme ja tehdä siitä raflaavaa draamaa koko maailman tylsiintyneelle popcornia jauhavalle heterokuluttajalle L-koodin tyyliin.
Mukasuvaitsevaisuus saa jotkut näyttävästi tulemaan kaapista ulos. Näitä heterot nykivät naruista kuin Waterworldin Smokersit ruumiita niin että näyttää että ne huiskuttelevat toivottavan ihmisiä terveeksi sateenkaarionnelaan.
Kun avaa Nallen oven, edessä iskee karvas pettymys kuin rautainen nyrkki vasten kasvoja. Nyrkistä tulee muutenkin sillä juovuksissa olevat heteroteiniangstia pätevät juipit tykkäävät vetää lättyyn jokaista vastaantulevaa ja jos on h l b tai t, niin kummallakin kädellä.
tehty jotain tosi pahaa Nallessa kun kuullostat niin katkeralta,melkein sellaiselta joka vois pistää paikan maan tasalle.
ihmisistä, ei kannata sanoa "niitä". Ihmisistä puhutaan muodossa "he". Tai kun tämä on lesbojen keskustelupalsta niin looginen muoto olisi "me".
Tätä on edesauttanut lainsäädäntö. 70-luvulla homoseksuaalisuus oli rikos sitten sairaus. Kummatkin lakipykälät ovat poistetut, joten lainkirjainta noudattaen virkavalta ei voi enää pistää vankilaan eikä lääkärit sairaalaa homoseksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Tämä on auttanut ihmisiä tulemaan ulos kaapista. Ja kun ensimmäinen tullut, on lopuilla jo helpompaa putkahtaa kaapista ulos.
Eiköhän yhteiskunnassa homoseksuaalisuuden määrä ole kuitenkin aina ollut vakio.
miksi sitten nämä lakipykälät on poistettu?
Kuljen Nallen ohi iltalenkillä aika usein, ja kurkkaan joskus sisään. Näyttää tyypilliseltä kulmakuppilalta. Muutaman kerran vuodessa vietän siellä iltaakin hlbt-ystävien kanssa, enkä koskaan ole kyllä saanut minkäänlaista negatiivista palautetta.
Nuorempana kävin radikaalilesbo (tosin babyfacena on ollut kovin katu-uskottava edes kynittyine hiuksineni ja lesbomerkkeinenikään:) lookissanikin siellä, eikä siltikään kukaan ole ikinä aukonut päätään minulle.
Olen elänyt monenlaisia vaiheita ulkonäköni kanssa. Pukeutunut tahallisesti poikamaisesti ja oikein androgyynisti tosi nuorena, sitten hiukan rauhallisemmin ja nyt olenkin jo tyypillinen keski-ikäinen täti-ihminen, joka sulautuu siihen harmaaseen tätimassaan. Mutta en ole koskaan joutunut sanasotaan kenenkään kanssa kapakassa, ja kyllä minäkin nuorena sinkkuna ja myöhemmin tyttikseni kanssa niissä juoksin.
Hyvää tuuria sitten kait? Mutta en tosiaan tunnista Nallea kuvauksestasi. Rauhassa siellä on saanut istua. Onhan siellä heteroita, mutta niin on joka ikisessä paikassa.
mutta mistäs tuosta.
Ihmisten tietoisuus seksuaalisuudesta lisääntyi ja lisääntyy.
Miksi ei olisi poistettu? Eihän homoseksuaalinen ihminen ole vaara yhteiskunnalle eikä homoseksuaalinen ihminen ole sairas, niin että tarvitsisi sairaala hoitoa seksuaalisen viettinsä vuoksi.