Raskaaksi "omin luvin"

On moraalitonta. Sinä haluat lapsen mutta haluaako miehesi? On itsekästä tehdä lapsi vain itselleen ja itseään ajatellen. Menetät miehesi luottamuksen. Ja parisuhde ja perhe-elämä on aika heikoilla, jos se lähtee liikkeelle epäluottamuksesta, taustalla jäytää koko ajan että se teki näin mulle.. vaikka arki sujuisikin hyvin ja onnellisesti.
Yksinhuoltajuutta en suosittele kellekään. Kyllä siitä selviää, vaikka se rakasta onkin. Ja lapsikin selviää. Mutta kuten tyttäreni, joka kuitenkin tapasi isäänsä säännöllisesti, sanoi: "minulla ei ole koskaan ollut isää eikä tule koskaan olemaankaan"
Hän on aina ollut ja on oleva isätön lapsi, sillä isän vastuu arjesta on puuttunut.

Entä jos kuitenkin puhuisit asiasta miehesi kanssa..? Lapsi on iso asia, joka muuttaa elämän perusteellisesti. Mielestäni myös miehelläsi on oikeus olla mukana niin suuren päätöksen teossa.

...yhdyntä on kyllä varsin epäluotettava "ehkäisymenetelmä, jos sitä nyt sellaiseksi edes kannattaa sanoakaan. Ihmettelenkin, että et ole jo tullut raskaaksi, jos kerran olette useita vuosia sitä menetelmää käyttäneet. Ihmettelyni syynä on se, että meiltä miehiltä tulee siittimestä niin sanottu esipisara eli touhutippa, kun olemme kiihottuneita ja sitä ei tunne mitenkään, kun se tulee. Siinä tipassa voi silti olla 50000 siittiösolua mukana. Se on ihan sellainen kirkas liimamainen pisara siittimen päässä, mutta se ei ole pissaa, vaan se venyy, kun siihen koskettaa sormenpäällä ja sitten nostaa hitaasti sormenpäätä irti terskasta. Ehkä sinulla on sitten niin säännöllinen kuukautiskierto, että olette aina onnistuneet välttämään yhdyntöjä kuukautiskierron puolivälissä, jolloin munasolu irtoaa tai sitten et vaan tulekaan kovin herkästi raskaaksi. Syitä voi olla moniakin, mutta en niitä tässä ala sen enempää spekuloimaan...

No, oli miten oli... joka tapauksessa lapsen hankinta on aina syytä päättää yhdessä oman avo/aviokumppaninsa kanssa, koska lapsi muuttaa elämänne totaalisesti ja jos miehesi ei ole valmis lapsen hankintaan, niin elämänne voikin mennä pilalle, vaikka itse kuvittelisit päinvastaista. Älä siis ota ehdoin tahdoin riskiä yksinhuoltajaksi joutumisesta, sillä se ei ole mitään herkkua. Tiedän mistä puhun, sillä olen itse kahden lapsen yh-isä...

mikset avin yksinkertaisesti keskutele miehesi kanssa asiasta??
samapa se vaikka voisitkin tulla raskaaksi, mutta omin luvin tuollainen ja tahallaan tehtynä on väärin ja aivan älytöntä!!!

on siis tod.moraalitonta!
mieti nyt hei hiukan!!!

Siispä puhukaa vauvasta ja miettikää oletteko valmiita ottamaan vastuun pienestä ihmisestä.Oma kantani asiaan on se,että naisella ei ole oikeutta hankkiutua raskaaksi miehen tietämättä.Sitä paitsi yhdessä odotus ja jännitys on paljon hauskempaa varsinkin kun raskaus on kummankin toive...Meillä eletään jännittynyttä aikaa sinänsä,kun odotellaan alkavatko kuukautiset vai ei,olis kyllä pitänyt alkaa jo toissapäivänä...vielä ei olla kuitenkaa uskallettu tehdä testiä,muutaman kerran olemme jo joutuneet kokemaan pettymyksen...Siksipä odottelemme vielä jonkin aikaa,jos menkat vaikka alkaakin...Vauva olisi meidän ensimmäinen lapsi ja todella haluttu,tuleva isä on jo pohtinut nimiä ilmoittanut toivovansa tyttöä,vaikka ei sen niin väliä kunhan olisi terve...Siispä jutelkaa keskenänne lapsi on kuitenkin yksi niistä yhteisistä tärkeistä asioista.

... siis älä tee sitä jos vähänkin välität miehestäsi ja hänen tunteistaan. Jos miehesi ei halua lasta ja ette löydä yhteisymmärrystä löydät ehkä sellaisen miehen joka haluaa. Oma tarinani: Aloitin seurustelun 20-vuotiaana ja tyttöystäväni, silloin 19 v.Noin 2 vuoteen emme puhuneet lapsista mitään kunnes avovaimoni otti asian puheeksi. Ilmoitin kielteisen kantani josta sitten puhuttiin ja neuvoteltiin aina tilaisuuden tullen seuraavat pari vuotta. Olen aina ollut rehellinen ja tulen aina olemaan, joten kerroin, että en halua lapsia. Olen sitä mieltä, että jos toinen osapuoli ei halua lapsia ja toinen haluaa, on siinä syytä miettiä suhteen toimivuutta. Suhteemme päätyi eroon viime vuoden lopulla mutta olemme edelleen hyviä ystäviä. Molemmat elelemme vielä onnellisesti sinkkuina mutta ehkäpä se oikea vielä kohdallemme osuu, tai sitten ei. Mietin vain sitä, mikä olisi tilanne jos avovaimoni olisi minulta salaa hankkiutunut raskaaksi.Mielestäni se olisi ollut todella törkeä ja moraaliton teko. Mutta toi teidän ehkäisymenetelmänne?!? Tosiaan raskaus voi tulla tolla menetelmällä!! Siis todellakin toivon että ei tule! Ja vain Sinun, Miehesi ja mahdollisesti tulevan lapsesi kannalta. Oletoko ajatellut sitä, että mahdollisesti jäät tempusi jälkeen yksinhuoltajaksi? Mieti nyt hyvä Megan mitä teet! Please!

tuollai yrittää. se ei oo reilua miestä kohtaan ja harmittaisi varmaan kuitenkin sua jälkeen päin enkä edes usko että se niin onnistuisi.
Lapsi tehdään yhdessä rakkaudella =)
ja sitten on hyvä mieli molemmilla

..mutta jos mies ja nainen käyttävät "ehkäisynä" keskeytettyä yhdyntää, niin ei todellakaan ole naisen "syy" jos hän tulee raskaaksi, vaikka kuinka sormillaan tökkisi spermaa sisäänsä. Kyllä jokainen mies on ihan todellakin vastuussa tuossa tilanteessa mahdollisesta raskaudesta. Ja kuka sen tietää jos tuollaisen "vilpin" jälkeen tulisikin raskaaksi että jotuiko se siitä vai keskeytetyn yhdynnän epävarmuudesta???? NIIN.Eli jos mies ei tahdo lapsia hänen ON PAKKO vähän katsoa mihin munaansa työntää ja miten. OIkein suututtaa tuollainen.. ihan kun nainen olisi rikollinen jos mies ensin tahtoo ollu yhdynnässä ja nainen ei huolehdi siitä ettei tule raskaaksi. Esim. naisen ei ole pakko syödä e-pillereitä.. siihen ei voi kukaan pakottaa. JOs mies ei tahdo lapsia käyttäköön kumia. Ihan oma valinta ja siitä on turha natista jos on tyhmä ja sohii ilman! totta kai lapsen hankkiminen KUTEN myös ehkäisyn huolehtiminen on yhteinen päätös. siis jos yhteisesti päätetään olla käyttämättä luotettavaa ehkäisyä niin yhteisesti on päätetty myös että mahdollisesti voidaan tulla raskaaksi. MIETTIKÄÄ SITÄ!