Alempana oli kirjoitus jossa kaunisteltiin vartijan työtä ja sen vaativuutta.
Ajattelin kirjoittaa oman vastineeni asiaan:
Olen ollut vartijana vankilassa viitisen vuotta pohjoissuomalaisissa vankiloissa. Useissa vankiloissa juuri sen takia, että en löytänyt siitä työstä mitään sisältöä ja jouduin siksi vaihtelemaan vankiloita jotta löytäisin siitä työstä edes jotain mikä auttaa jaksamaan. Tiedän siis mistä puhun ja olen 40v kaveri, eli olen tehnyt muutakin työtä mm. turva-alalla elämäni aikana ja on siis mihin verrata!
Kyllä ainakin minut vankilatyöhön mukaan sai se varma leipä, kun lama-aikana sai olla todella hyvä työntekijä jotta sai siinä epävarmassakin työpaikassa pysyttyä kiinni. Myöskin hyvät vapaat olivat eräs syy miksi hakeuduin vankilaan töihin ja sitä kautta kurssille.
Olin suunnilleen vuoden aina töissä per vankila ja viimeisimmässä paikassa kaksi vuotta. Virkaan minut nimitettiin kahdesti eri vankiloihin, mutta se vain lisäsi ahdistusta ja tylsistyin totaalisemmin vankilatyöhön virassa ollessani. Ma-virassa oli aina se hyvä puoli, että tiesi sen työn loppuvan joskus todennäköisesti ja se auttoi jaksamaan, ja sitten kun oli se mahdollisuus että ei itse jatka enää sopimusta. Ahdistavaa ajatella että se on nyt tässä, että täällä sitä nyt istutaan palkkansa eteen 30 vuotta tekemättä yhtään mitään motivoivaa ja vain näiden pienten ympyröiden ihmisten kanssa.
Vanhemmat työkaverit olivat laitostuneita ja robotimaisia mörököllejä jotka vain mumisivat jotain epämääräistä laiskasti kun jotain kysyi. Nuoremmat olivat maalaistolloja jostakin koillismaalta joilla oli koulukiusaamis ja lestadiolaistaustansa takia tapana vedellä mattoa kollegoidensa jalkojen alta ja kytätä toisten virheitä omien runsaiden virheidensä välttämisen sijaan. Vartiopäällikön huoneessa käytiin eräiden maajussejen toimesta kollegaa manipuloimassa ja puhumassa paskaa seljän takana.
Aivan käsittämätöntä miten ne toisten asiat ja elämä voi kiinnostaa ja aiheuttaa kateutta eräässä ammattikunnassa. Muutamat ottivat työnsä liian suureksi osaksi elämäänsä ja siksi stressasivat sillä ja nuoleskelivat perseet puhtaiksi esimiehiltä. Silti nämä nuoleskelijat olivat vain työntekijöitä muiden joukossa, mutta heistä vain otettiin tietämättään enemmän irti juuri imago-ongelmaa apuna käyttäen.
Tästä aiheesta voisi vaikka kirjoittaa tutkimustyön tai paksun kirjan, on se niin outo sukusiittola olla töissä Pohjois-Suomalainen vankila. Pettymään jouduin ja pääni ei kestänyt sitä joutenoloa. Ei vankilatyö henkisesti muuten raskasta ole muuta kuin juuri sen flegmaattisuudensa takia. Ja kun siellä työkaveria kytätään ja manipuloidaan. Juorut kulkevat.
Nyt olen mieluisemmassa työssä ja näen päivittäin erilaisia ihmisiä ja kukaan ei juorua.
Jokaiselle riittää järkevää tekemistä ja siksi ei kerkeä kadehtimaan ja juoruamaan työkaveria.
Olen puhunut!
Ajattelin kirjoittaa oman vastineeni asiaan:
Olen ollut vartijana vankilassa viitisen vuotta pohjoissuomalaisissa vankiloissa. Useissa vankiloissa juuri sen takia, että en löytänyt siitä työstä mitään sisältöä ja jouduin siksi vaihtelemaan vankiloita jotta löytäisin siitä työstä edes jotain mikä auttaa jaksamaan. Tiedän siis mistä puhun ja olen 40v kaveri, eli olen tehnyt muutakin työtä mm. turva-alalla elämäni aikana ja on siis mihin verrata!
Kyllä ainakin minut vankilatyöhön mukaan sai se varma leipä, kun lama-aikana sai olla todella hyvä työntekijä jotta sai siinä epävarmassakin työpaikassa pysyttyä kiinni. Myöskin hyvät vapaat olivat eräs syy miksi hakeuduin vankilaan töihin ja sitä kautta kurssille.
Olin suunnilleen vuoden aina töissä per vankila ja viimeisimmässä paikassa kaksi vuotta. Virkaan minut nimitettiin kahdesti eri vankiloihin, mutta se vain lisäsi ahdistusta ja tylsistyin totaalisemmin vankilatyöhön virassa ollessani. Ma-virassa oli aina se hyvä puoli, että tiesi sen työn loppuvan joskus todennäköisesti ja se auttoi jaksamaan, ja sitten kun oli se mahdollisuus että ei itse jatka enää sopimusta. Ahdistavaa ajatella että se on nyt tässä, että täällä sitä nyt istutaan palkkansa eteen 30 vuotta tekemättä yhtään mitään motivoivaa ja vain näiden pienten ympyröiden ihmisten kanssa.
Vanhemmat työkaverit olivat laitostuneita ja robotimaisia mörököllejä jotka vain mumisivat jotain epämääräistä laiskasti kun jotain kysyi. Nuoremmat olivat maalaistolloja jostakin koillismaalta joilla oli koulukiusaamis ja lestadiolaistaustansa takia tapana vedellä mattoa kollegoidensa jalkojen alta ja kytätä toisten virheitä omien runsaiden virheidensä välttämisen sijaan. Vartiopäällikön huoneessa käytiin eräiden maajussejen toimesta kollegaa manipuloimassa ja puhumassa paskaa seljän takana.
Aivan käsittämätöntä miten ne toisten asiat ja elämä voi kiinnostaa ja aiheuttaa kateutta eräässä ammattikunnassa. Muutamat ottivat työnsä liian suureksi osaksi elämäänsä ja siksi stressasivat sillä ja nuoleskelivat perseet puhtaiksi esimiehiltä. Silti nämä nuoleskelijat olivat vain työntekijöitä muiden joukossa, mutta heistä vain otettiin tietämättään enemmän irti juuri imago-ongelmaa apuna käyttäen.
Tästä aiheesta voisi vaikka kirjoittaa tutkimustyön tai paksun kirjan, on se niin outo sukusiittola olla töissä Pohjois-Suomalainen vankila. Pettymään jouduin ja pääni ei kestänyt sitä joutenoloa. Ei vankilatyö henkisesti muuten raskasta ole muuta kuin juuri sen flegmaattisuudensa takia. Ja kun siellä työkaveria kytätään ja manipuloidaan. Juorut kulkevat.
Nyt olen mieluisemmassa työssä ja näen päivittäin erilaisia ihmisiä ja kukaan ei juorua.
Jokaiselle riittää järkevää tekemistä ja siksi ei kerkeä kadehtimaan ja juoruamaan työkaveria.
Olen puhunut!
Vastaukset 6
Vanhimmat
on juuri tuo mitä edellä kuvasit.en ymmärrä miten nykyaikana pidetään yllä sellaista laitosta kuin pelso.luulisi että muutenkin imago ongelmien kanssa painiva rise ymmärtäisi että jos pelso esim lopetettaisiin ja virat siirettäisiin muihin vankiloihin saisi vankeinhoitoala valoisaa mainosta.risellä tietysti on ongelmia muutenkin esim korkeat virkamiehet jotka ryyppäävät ympäri maailmaa ja saavat lopputilejä eu ja yk hommista.lisäksi imagoa painaa alas päin sukulaisten suosiminen, joka näyttää vain pahenevan.mutta pelsolaisten siirtäminen muihin vankiloihin antaisi näille pelson vartijoillekin uuden vaihteen elämään.jäisi pois se toisten kyttääminen,serkkujen suosiminen, lampaisiin sekaantuminen, uskovaisten suosiminen....tähänkin voisi lisätä vaikka mitä mutta aika ei riitä.mutta hyvää jatkoa sinulle entinen pelsolainen joka löysi elämän muualta!kaikille pelsolaisille ei käy niin hyvin valitettavasti.ei edes vaikka asuisi suurpitäjä vaalassa.
Antakee pelson olla omalla paikallaan.Ei ainakaan niitä sukurutsattuja ihmisiä muihin vankiloihin,ei ei,vaan suoraan lakkautus!Mutta ei se pelso ole ainoa sukusiittola,on muutkin etenkin pohjoisen vankilat sukusiittolita ja kepuli ja lesta valtaisia juorupesiä joissa hyysätään nuoleskelijoita ja paskatunkioon vessareissulla vahingossa synnytettyjä kusipäitä syrjäseudulta.
sisällön hakeminen voi tuottaa välillä vaikeuksia. jos hoitaa hommansa kunnolla monelta eri kantilta katsottuna, niin löytyy haastetta/sisältöä. sitä ei vaan monenkaan nuppi ketä. onko 40v paljon ??
Vaikka miten koitat olla vainoharhainen ja käyttää mielikuvitustasi, niin silti loppuu hohto siitä hommasta. Alkuunhan sitä jaksaa muutaman viikon kun se on uutta, mutta sitten huomaa mitä turhaa istumista se on. Koskaan en ole niin tylsässä työssä ollut ja vielä sellaisten murjottavien landepaakkujen kanssa.
Ihanaa, että olet löytänyt kivan työpaikan!
Kyllä sun nyt kelpaa...
en puhunut, että olen löytänyt hyvän työpaikan. itseasiassa moni asia on päin v..., mutta moni asia johtuu myös meistä työntekijöistä. johto on monta kertaa päättämätöntä. humanismi on päivän sana jo viimeiset 35v. realismi tms olis paljon parempi