Haluaisin kuulla keinoja miten raiskauksesta voi selvitä. Itse jouduin uhriksi tiistai-keskiviikko yönä. Poliisi on saanut tekijän kiinni ja nyt on edessä asianajajan jne hankkimiset.. Miten tästä voi selvitä sillä olen päättänyt etten anna tuollaisen alhaisen kusipään pilata elämääni...
miten selvitä
raiskauksesta
71164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Varmasti hyvin yksilöllistä ja tapauskohtaista tuo selviäminen, mutta helpottaa ajanmyötä.
Jos tuntuu aivan kauhealta niin suosittelen terapiassa käyntiä.
Yritä löytää paljon muuta tekemistä äläkä ajattele menneitä!
Tsemiä sulle :)
http://www.tukinainen.fi/
Kannattaa hakea apua ja terapiaa...itse en koskaan hakenut ja ajauduin uhriutumisen kierteeseen. Ensimmäisen raiskauksen jälkeen aloin käyttää alkoholia ja lääkkeitä sekaisin, viillellä itseäni, masennuin, sekoilin, valvoin, sairastuin anoreksiaan jne. Viime keväänä huomasin tai oli palkko tunnustaa olevani huume addikti...seksuaalisuuteni on jotenkin hukassa...
Eli kannattaa hakea apua. Vasta nyt olen saamassa elämäni tasapainoon...niin kuin sen koskaan voi saada. Elinikäisiä traumojahan nämä ovat!
Ota yhteyttä tukinaiseen. Sieltä saat apua myös käytännön juttuihin siis asianajaja juttuihin jne. Olen itse käynyt tukinaisen ryhmän. Siitä oli apua. Jos ei halua terapiaa, niin tukinaisesta saa tukea. Terapiat on ehkä vasta sitten jos sairastuu masennukseen yms. Tai tietysti et miltä tuntuu. Itse olen käynyt sairaalan kautta terapiat jne. koska en ajoissa pyytänyt apua. Älä jää yksin ajatustesi kanssa! Voimia sinulle!
Hain apua. Otin yhteyttä ensi-ja turvakotiin. He ottivat yhteyttä Rikosuhripäivystykseen josta sain tukihenkilön. Kaikki poliisikuulustelut on nyt ohi ja nyt odotellaan päätöstä syyttäjältä. Sen jälkeen hankitaan asianajaja tukihenkilön avustuksella.
Kaupungin kautta olen käyny pari kertaa terapeutilla ja sitä jatketaan kunnes vähän helpottaa. Antoivat myös unilääkkeitä et pystyy nukkumaan.
Aikaa on menny jo yli kolme viikkoa ja tuntuu että olo vain pahenee. Terapia ja tukihelkilö ovat kumminki ainoa oikea ratkaisu. Luojalle kiitos rakastavasta ja huolehtivasta poikaystävästä joka tukee ja kulkee rinnalla muuten roikkus varmaan jo narun nokassa.
Mutta aikaa tämä tulee viemään. En ole koskaan tuntenu tällaista vihaa ja ahdistusta... Nyt keskityn että pystyn pitämään päivän rytmin kunnossa eli nukun ja syön kunnolla, kuulostaa typerältä mutta siitä lähetään.
Suosittelen kaikkia muita kohtalon tovereita ottamaan yhteyttä johonkin ja hankkimaan apua. Pelottihan se aluksi perkeleesti kaikki kumminkin ovat suhtautuneet hyvin ja ovat kumminki ammattilaisia eivätkä katso ku kummajaista. Tekee hyvää puhua ns. ulkopuolisen kanssa.
Kokemuksesta voin sanoa että pahempaakin maailmassa tapahtuu. Silloin kun on paljon tukijoita ja on tapahtunut ikävä asia, tuppaa usein käymään niin että kaikki lapsuuden traumat ja muutkin tuskat tulevat samalla kertaa ulos. Liiaksi ei kannata jäädä omaa oloaan surkuttelemaan eikä tekijää vihaamaan. Koska vihakin uuvuttaa. Suomen oikeuslaitos tuomitsee tekijän ja sinun on syytä jatkaa elämääsi.
Itse en pariin vuoteen puhunut kellekään raiskauksestani. Sitten kun löysin luotettavan ihmisen, jolle avauduin, niin asiat alkoivat lähteä eteenpäin. Hän "pakotti" tilaamaan ajan lääkäriin, tuki joka askeleella. Kävin testeissä, sain ajan psykiatrille ja terapiaan, pikkuhiljaa pelko alkoi väistyä. Ei tarvinnut enää kulkea puukko laukussa. Vaikka tekijä oli tuttu, niin kyllä minä ainakin vuosia pelkäsin jokaista askelta ja ääntä jonka takaani kuulin. Ja koska ihminen joka raiskasi oli tuttu vuosien takaa, ihminen, jonka luuli tuntevansa, en ole vielä osannut luottaa miehiin enkä aloittaa suhdetta kenenkään kanssa. Ehkä vielä joskus, toivottavasti. Voimia jokaiselle tämän kokeneelle, puhukaa jonkun kanssa, ystävän tai ammattiauttajan. Tukinainen oli aivan mahtava paikka vaikka vain puhelimessa puhuin heidän kanssaan. Sieltä saa apua, aivan varmasti.