Seurustelen tyttöystäväni kanssa jo yhdeksättä kuukautta. Tyttöystäväni asuu toisella puolella suomea, joten näemme harvoin. Suunnilleen joka toinen viikonloppu.
Olen onnellinen hänen kanssaan. Meillä menee hyvin, mitä nyt välillä on pientä kränää mutta ei sen suurempaa. Hän luottaa minuun, ja minä häneen. Kaukosuhde on toiminut tähän asti hyvin.
Suhteen alkuvaiheessa, bileissä tuli sekoiltua erään tytön kanssa vähän. En ollut vielä silloin varma, että seurustelenko vaiko en. En varsinaisesti pettänyt, pussailua ja vähän koskettelua. Panemiseen asti ei päästy, koska tytöllä oli menkat, onneksi. En edes pitänyt tästä tytöstä, välttelin koko illan tätä tyttöä mutta hän oli minussa kiinni ja viesti selvästi, että haluaa panemaan. Minulla ei siis ollut/ole vieläkään minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan. Jossakin vaiheessa menimme vain huoneeseeni, pistimme oven lukkoon ja aloimme pussata. Ja siihen se jäikin, kun tyttö ilmoitti menkoistaan.. Vittu mikä ämmä! No en häntä ole sen jälkeen nähnyt, ja hyvä niin. Tyttöystäväni ei tiedä tästä mitään.
Nyt olen sitten ihastunut erääseen luokkalaiseen. Hän on fiksu, huumorintajuinen, kaunis, rento, ja erittäin mukava. Hän on kavereidensa kanssa hieman erilainen, mutta kun olen hänen kanssaan kaksistaan, niin hän on todella ihana. Olen alkanut kulkemaan hänen kanssaan yhtämatkaa kotiin, ja päässyt juttelemaan kahdestaan. En tiedä, onko hän kiinnostunut minusta. Hän ei tiedä, että olen varattu...
Tunnen syyllisyyttä, ja tunnen itseni kusipääksi. Mutta ei tunteille voi mitään. Minuun sattuu, kun en tiedä tykkääkö tämä tyttö minusta. Rakastan edelleen tyttöystävääni, mutta kaukosuhde on rankkaa. En haluaisi erota, mutta en tiedä mitä nyt tekisin itseni kanssa.
Tekisi mieli soittaa tälle ihastukselle, mutta en viitsi. Pelkään, että huomenna soitan kännipäissäni ja pilaan vielä hyvän kaverisuhteen..
Olen onnellinen hänen kanssaan. Meillä menee hyvin, mitä nyt välillä on pientä kränää mutta ei sen suurempaa. Hän luottaa minuun, ja minä häneen. Kaukosuhde on toiminut tähän asti hyvin.
Suhteen alkuvaiheessa, bileissä tuli sekoiltua erään tytön kanssa vähän. En ollut vielä silloin varma, että seurustelenko vaiko en. En varsinaisesti pettänyt, pussailua ja vähän koskettelua. Panemiseen asti ei päästy, koska tytöllä oli menkat, onneksi. En edes pitänyt tästä tytöstä, välttelin koko illan tätä tyttöä mutta hän oli minussa kiinni ja viesti selvästi, että haluaa panemaan. Minulla ei siis ollut/ole vieläkään minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan. Jossakin vaiheessa menimme vain huoneeseeni, pistimme oven lukkoon ja aloimme pussata. Ja siihen se jäikin, kun tyttö ilmoitti menkoistaan.. Vittu mikä ämmä! No en häntä ole sen jälkeen nähnyt, ja hyvä niin. Tyttöystäväni ei tiedä tästä mitään.
Nyt olen sitten ihastunut erääseen luokkalaiseen. Hän on fiksu, huumorintajuinen, kaunis, rento, ja erittäin mukava. Hän on kavereidensa kanssa hieman erilainen, mutta kun olen hänen kanssaan kaksistaan, niin hän on todella ihana. Olen alkanut kulkemaan hänen kanssaan yhtämatkaa kotiin, ja päässyt juttelemaan kahdestaan. En tiedä, onko hän kiinnostunut minusta. Hän ei tiedä, että olen varattu...
Tunnen syyllisyyttä, ja tunnen itseni kusipääksi. Mutta ei tunteille voi mitään. Minuun sattuu, kun en tiedä tykkääkö tämä tyttö minusta. Rakastan edelleen tyttöystävääni, mutta kaukosuhde on rankkaa. En haluaisi erota, mutta en tiedä mitä nyt tekisin itseni kanssa.
Tekisi mieli soittaa tälle ihastukselle, mutta en viitsi. Pelkään, että huomenna soitan kännipäissäni ja pilaan vielä hyvän kaverisuhteen..
Vastaukset 7
Vanhimmat
wau sää sentään näät joka toinen vkl sitä vaikka se asuu kaukana... Mä nään joka toinen vkl vaikka se asuu tossa parin sadanmetrin päässä -.-
Kaukosuhteet eivät toimi. Itse olen kyseisen kokenut ja ei siitä sitten mitään tullutkaan. Parempi on hankkia poika tai tyttöystävä lähempää.
Siis jos vain tyttöystäväni jaksaa.
Mutta tämä on erittäin kiusallista, ihastus on mielessä koko ajan enkä saa sitä pois. Ja todennäköistä on, että hän ei pidä minusta ainakaan siinä mielessä. Ehkä kaverina juu, mutta ei enempää.. Huoh, katsotaan miten tämä etenee :/ Jos ei tämä tunne poistu mun sisältä, niin en pysty pitämään sitä vain sisälläm vaan menen ja kerron ihastukselle miten paljon hänestä välitän. Reagoi hän siihen ihan miten vain, minä kerron. Kaikki, tai ei mitään. That's my motto.
Kirjoituksesi oli kuin suoraa omasta suustani.
Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet vuoden verran ja kaikki on sujunut hienosti välimatkasta ja pienistä erimielisyyksistä huolimatta.
Itselläni oli myös pientä säätöä pippaloissa kännipäissäni erään pojan kanssa, enkä ole uskaltanut kertoa tästä poikaystävälleni vaikka olisin halunnut. Välillä kuitenkin tuntuu, että poikaystäväni jossain syvällä sisimmässään tietäisi tämän, mutta ei halua ajatella tai ottaa asiaa esille. Kadun tekoani mielettömästi!
Varsinkin kun tunteita tätä kyseistä jätkää kohtaan ei ollut.
Ihastuksia on myös ollut ja välillä on ollut vaikeaa. Olen kuitenkin päässyt näistä ihastuksista yleensä suhtkoht nopeasti yli.
Mutta luulenpa, että pienet ihastukset ovat normaalia kun omaa kultaa näkee kuitenkin
niin harvoin.
Onneksi olen nyt tajunnut kuinka ihanan poikaystävän omistankaan ja haluan olla hänelle uskollinen ja rehellinen. Muut ihastukset täytyy vain yrittää sivuuttaa ja syventää omaa suhdetta niin, ettei muita enää sillä silmällä katselisi.
Tiedän, että kaukosuhde voi olla rankkaa, mutta jos oikeasti rakastat tyttöystävääsi, pidät ihastuksesi ystävätasolla kuten tähänkin asti.
Olette kuitenkin seurustelleet jo jonkin aikaa ja tälläiset yhtäkkiset ihastukset ovat yleensä ohimenevää.
Mutta mitä teetkin, toivottavasti saat asiasi kuntoon parhain päin! ;)
Kiva kuulla, että on toinenkin ollut/on samassa tilanteessa. Tai no, ei sinänsä niin kiva juttu olekaan.
Olen jo pidemmän aikaa ollut ihastunut tähän tyttöön, eikä tunteet häntä kohtaan ole hävinnyt. Sanotaanko, että noin pari kuukautta olen jo haaveillut hänestä.. Hän on mielessäni melkein koko ajan.
Eilen sattui pieni lipsahdus. Olin bileissä, ja tuli kerrottua kaverille että taidan olla kusessa toiseen tyttöön, ja sanoin vielä että kehen. Tuli sitten selitettyä hänestä melkein koko ilta, miten ihana hän on ja että tunnen että meidän välillä olisi jo jotain. Ja että hänessä on sitä "jotain". Mietiskelin ääneen, että soittaisinko hänelle. En onneksi kuitenkaan.
Siksi tämä on nyt inhottavaa ja pelottavaa, koska tuntuu siltä, että tämä tapaus ei ole mikään ohi menevä ihastus, vaan jotain paljon enemmän...
Kyllä ne kaukosuhteetkin voi kestää. Minulla ja ihanalla miehelläni tulee pian kolme vuotta täyteen, asutaan 200km toisistamme ja nähdään miltei joka viikonloppu. Vaikeatahan tämä on, varsinkin minulla on ollut vaikeaa sillä tarvitsisin enemmän läheisyyttä ja hellyyttä. Onneksi näin on tapahtumassakin pian, kun miesystäväni muuttaa kotipaikkakunnalleni.
En voi muuta kuin toivottaa teille mahdollisimman paljon onnea. Älä vain katsele muita tyttöjä...
Kyllä ne kaukosuhteet on rankkoja, ei siitä mihinkään pääse.. Varsinkin jos toinen kaipaa sitä hellyyttä ja läheisyyttä.
En sillai katsele muita tyttöjä, olen vain ollut tekemisissä tämän kyseisen tytön kanssa paljon koulussa, ja tutustunut häneen melko hyvin.