Kysymys: Onko täällä ketään, joka on aluksi ollut yksinäinen ja sitten "noussut" suosituksi, siis löytänyt kavereita/kaveripiirin?
Haluaisin todellista muutosta elämääni, mutta vaikka kuinka yritän se ei onnistu. Minusta tuntuu, että suositut vain ovat suosittuja ja saavat vain lisää ja lisää kavereita mitään tekemättä, mutta tälläisen epäsuositumman on mahdotonta saada ainuttakaan.
Haluaisin todellista muutosta elämääni, mutta vaikka kuinka yritän se ei onnistu. Minusta tuntuu, että suositut vain ovat suosittuja ja saavat vain lisää ja lisää kavereita mitään tekemättä, mutta tälläisen epäsuositumman on mahdotonta saada ainuttakaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ite oon aina ollu vähä yksinäinen ja sulkeutunut, mut viime syksynä mä aattelin et hei enhän mä näin voi jatkaa. no mä aloin katella ympärille ja tajusin et hei, enhän mä oo yksin. mä aloin käydä paikoissa minne mä en ollu kuvitellukkaan koskaan meneväni ja voilà: mulla on monta ihanaa ystävää sekä poikaystävä helsingissä! kyylä se siitä, pitää vain olla aktiivinen ite eikä oottaa et joku tulee sun luo. ei, kyllä sun pitää ottaa itseäs niskasta kii ja mennä vaan täysillä mukaan! tsemppiä!
Ajoittain sama ongelma minullakin. Nyt viime aikoina en ole tosin jaksanut tehdä asialle mitään kovin aktiivisesti. Tosin omassa tapauksessani ongelmalle löytyy selvä syykin, mutta sitä en tunnistamisen pelossa viitsi kertoa, koska haluan säilyttää anonymiteettini.
Toi on mullekki aika tuttua... Mäki haluisin paljonm uusia kavereita ja ehkä niistä sit tulis hyviä ystäviä :) Mutta musta tuntuu ku oon aina kuulunu sinne *ei suosittuun* porukkaan en tiiä mistä se johtuu ehkä en oo niin kaunis mitä pitäisi olla tai jotain... Tuntuu kun kerran sain sen maineen se on ja pysyy. Mä oon tosi ilonen ja ystävällinen ihminen kyllä, mutta jotenki musta tuntuu vaan että ihmiset ei tuu juttelemaan mulle. Niillä kaikilla on jo oma porukka ja ne tuntuu kaikki toisensa eikä ne tarvi sinne uutta ihmistä siltä musta todellaki tuntuu :/ Mutta silti oon pysyny omana itsenäni vaikka joskus se onki rankkaa ollu, mutta jos ihmiset ei pidä musta sellasena ku mä oon niin mä en voi sille asialle mitään :( Mutta mä haluisin että ihmiset kattois syvemmälle ku siihen pelkkään ulkonäköön. Onneks mulla on muutama tosi tärkee ystävä :)
Yläasteella olin ujo ja jossain välissä minulla ei ollut yhtään kaveria en osannut edes pikkuasioitakaan jutella muiden luokkalaisteni kanssa. Silloin jaoin mielessäni ihmiset tarkkaan suosittuihin ja epäsuositumpiin. Ja näin ihmiset hyvin eriarvoisina.
Nyt minulla ei ole kuvaa enää suosituista tai epäsuosituista. Ainoastaan sillä tavalla, että ketkä on mukavia ja kenen kanssa on helpompi jutella ja kenen kanssa hankalampaa. Enkä voi yleistää, ketkä olisivat suositumpia. Jotkut viihtyvät pienemmissä ja toiset suuremmissa porukoissa. En enää ajattele, että ne pienessä porukassa viihtyvät olisivat yhtään epäsuosituja. Ehkä ne pitävät keskenään olemisesta.
Nyt tulen toimeen ainakin puolien luokkalaisten kanssa mukavasti ja kaikkien kanssa sen verran, kun jos pitää vaikka ryhmätöitä ym. tehdä. Varmaan vaikuttaa paljon, kun en enää näe ihmisiä eriarvoisina. On ihan erilaista ja helpompaa ja olla muiden kanssa, kun en mielessäni luokittele ihmistä jonka kanssa juttelen ylemmäksi (paremmaksi) tai alemmaksi (huonommaksi).
Ja olisihan se hirveän epäoikeuden mukaistakin, jos jotkut ihmiset olisivat huonompia/parempia. Nyt tuntuu paljon oikeammalta ja paremmalta tavalta katsoa ihmisiä. Enkä enää aijo uskoa nuortenkirjoja, joissa tuputetaan käsitystä, että on paremmat ja huonommat ihmiset. Näin on parempi ja ihmisten kanssa menee todellakin paljon paremmin:)
Pääsin 2 vuotta sitten yläasteelta.
Kyllä niitä kavereita ''ne epäsuositummatkin'' saa.
Mulla on ollu kavereita, ne on vaan vähä vaihtuneet tässä matkan varrella. Mutta ne kaveri täällä ei oo sellasia ''kunnon'' tai, ne ''oikeat'' kaverit asuu jossain kauempana. Mutta helpoin tapa on kyllä ollut netissä/mesessä tutustua uusiin ihmisiin, ja sen kautta oon saanu ne kaikista parhaimmat kaverit. : > sitte kaverien määrä kasvaa, ko esim. se johon eka on tutustunut, tutustuttaa mut sen muihinn kavereihin. : >
Selitän hassusti, enkä etes tiedä miksi tämän tänne kirjotin. :D
ala-asteelta yläasteelle siirtymisen ainakana. etenkin 9 luokalla olin jo suosittu. nykyään lukiossa normi tyyppi.
Itse en ole 'suosituksi noussut', mutta kavereita sain yltä kyllin mennessäni lukioon tavallaan toiselle paikkakunnalle (tätä ennen olin aika yksinäinen, ala-asteellakin syrjittiin ja kiusattiin).
Muutenkin se ihan riippuu omasta asenteesta ja siitä, millaisia ihmisiä on ympärillä. Ala- ja yläasteella minun ympärilläni oli vain 'pissiksiä', joiden kanssa ei huvittanut alkaa kaveeraamaan (muutenkin olivat jo tarpeeksi ilkeitä kakaroita).
Jos koulussa on täysin kusipäitä ihmisiä niin kannattaa etsiä kavereita koulun ulkopuolelta: aloita uusi harrastus, perusta itse joku kerho esim. elokuvakerho yms. Ihmisiin tutustuu parhaiten kun menee itse mukaan ja on sosiaalinen. Itse olen yhä aika ujo, mutta askel kerrallaan.
On hankalaa jos sulla on maine mennyt, mut sitten kun vaihat koulua tai jotain niin yhtäkkiä sulla on taas kavereita... et vaan ala ujosteleen...
Mut sitten on sellanen vinkki että alat elään nuoren tavoin... Ryyppäät bileissä, jumitat kaupungilla jne... Niissä saa paljon kavereita... Sitten mainostan teille taas Suomi24 chatissa on monilla sama ongelma ja sieltä saa kavereita loppujen lopuksi...
Mut joo... Onnea yritykseen... Mää meen vetään kännit!