Sovittelu - yhtä tyhjän kanssa?

Väkijoukko syyllistyi vahingontekoon. Poliiti tutki asiaa, tekijät tunnustivat syyllisyytensä. Minulle ehdotettiin sovittelua.

Suostuin, koska halusin tekijät vastaamaan teoistaan, mutta en kuitenkaan halunnut että tulisi hölmöilyistä merkintöjä rikosrekisteriin. Minä se hölmö olin.

Sovittelussa sovittiin, että tekijät maksavat vahingonkorvausta. Oikein maksuohjelmat sovittiin. Osa ei kuitenkaan maksanut korvauksia. Mitä nyt? Minun pitäisi lähteä ajamaan siviilikannetta maksamattomista korvauksista. Periaatteessa homma on selvä, joutuvat maksamaan rankimman kautta sisältäen minun asianajajan kulut. Entäpä jos ne eivät maksa niitäkään?

Pitäisikö minun ottaa riski? Maksan asianajajan ja maksan kaiken itse.... Jos tästä tuli "normaali" maksukiista, sovittelu on epäonnistunut kokeilu. Käräjien kautta juttu olisi jo selvä - vai olisiko?
132160
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Eivät hölmöt näköjään vielä Suomesta lopu. Täysi pässinpää se, joka sovitteluun suostuu.
Tietysti konnat lupaavat sovittelussa ummet ja lammet. Sen jälkeen syyttäjä jättää syyttämättä ja arvaa mitä, --konna jättää maksamatta.
No, eihän se konna olisi maksanut muutoinkaan, mutta nyt sinun pitääkin itse viedä juttu siviilikanteella oikeuteen omilla rahoillasi, jos haluat jutusta lainvoimaisen päätöksen, joka kelpaisi ulosottomiehelle.
Jos et olisi suostunut sovitteluun olisivat viranomaiset virkansa puolesta huolehtineet jutun oikeuteen, eikä se olisi maksanut sinulle senttiäkään.
Tyhmyys on kyllä ääretöntä.

Äänestä
  • asianomistajat tekevät itselleen täysin epäedullisia sopimuksia. Valtiokonttorikin maksaisi pahoinpitelujutussa enemmän kuin mihin sovittelussa usein päädytään. Sovittelijoiden tarkoitus näyttää usein olevan se, että rikollisille ei tulisi suuria korvausvastuita.

    Äänestä

  • Aläs nyt auo päätäsi asiasta mistä et mitään tiedä... Kaikista sovitteluista luodaan osapuolten pyynnöstä sovintosopimus, jonka tuomioistuin vahvistaa.

    Jos sopimuksessa mainitut korvaukset jäävät maksamatta eräpäivään mennessä voi ottaa yhteyttä perintätoimistoon, sillä tuomioistuimen vahvistama sopimus on ulosottokelpoinen automaattisesti ja se voidaan periä ulosotonkautta.

    Jollei sopimusta ole vahvistettu, silloin se on tavallinen osapuolia sitova sopimus. Jolloin ulosotto on vahvistettava käräjäoikeuden kautta. Toisaalta, koska sopimuksen rikkojan on maksettava viulut siitä tulee enemmän maksettavaa korkojen kanssa ja viivästyskorko juoksee kokoajan ja summa nopeasti tuplaantuu tai nelikertaistuu jos muutaman vuoden odottelee.

    Äänestä

  • ota selvää kirjoitti:

    Aläs nyt auo päätäsi asiasta mistä et mitään tiedä... Kaikista sovitteluista luodaan osapuolten pyynnöstä sovintosopimus, jonka tuomioistuin vahvistaa.

    Jos sopimuksessa mainitut korvaukset jäävät maksamatta eräpäivään mennessä voi ottaa yhteyttä perintätoimistoon, sillä tuomioistuimen vahvistama sopimus on ulosottokelpoinen automaattisesti ja se voidaan periä ulosotonkautta.

    Jollei sopimusta ole vahvistettu, silloin se on tavallinen osapuolia sitova sopimus. Jolloin ulosotto on vahvistettava käräjäoikeuden kautta. Toisaalta, koska sopimuksen rikkojan on maksettava viulut siitä tulee enemmän maksettavaa korkojen kanssa ja viivästyskorko juoksee kokoajan ja summa nopeasti tuplaantuu tai nelikertaistuu jos muutaman vuoden odottelee.

    Täytyy vielä selvittää tuota korvausasiaa ja tutkia sovittelupäätös. Jos päätös on ulosottokelpoinen, niin sitten ongelmaa ei ole. Asiasta vähän ymmärtävänä kuitenkin arveluttaa lähteä ajamaan asiaa siviilikanteena, jos tässä itse joutuu lopulta maksumieheksi. Toivottavasti sitä ei tarvita.

    Etsin netistä tietoa sovittelusta. Paljon oli asiaa ja systeemiä oli kehuttu kovasti. Mutta eipä sitten löytynytkään tietoa siitä, mitä tapahtuu kun sovittelun tuloksena syntyviä korvausvastuita ei makseta. Voisihan tuostakin olla tietoa sovittelusta kertovilla nettisivuilla. (tai sitten olen täysin mielikuvitukseton googlen hakusanojen suhteen).

    Äänestä

  • ota selvää kirjoitti:

    Aläs nyt auo päätäsi asiasta mistä et mitään tiedä... Kaikista sovitteluista luodaan osapuolten pyynnöstä sovintosopimus, jonka tuomioistuin vahvistaa.

    Jos sopimuksessa mainitut korvaukset jäävät maksamatta eräpäivään mennessä voi ottaa yhteyttä perintätoimistoon, sillä tuomioistuimen vahvistama sopimus on ulosottokelpoinen automaattisesti ja se voidaan periä ulosotonkautta.

    Jollei sopimusta ole vahvistettu, silloin se on tavallinen osapuolia sitova sopimus. Jolloin ulosotto on vahvistettava käräjäoikeuden kautta. Toisaalta, koska sopimuksen rikkojan on maksettava viulut siitä tulee enemmän maksettavaa korkojen kanssa ja viivästyskorko juoksee kokoajan ja summa nopeasti tuplaantuu tai nelikertaistuu jos muutaman vuoden odottelee.

    15 vuoden syyttäjäkokemuksella tiedän vähän enemmän kuin sinä. Ongelma on siinä, ettei näitä "sopimuksia" oikeudessa yleensä vahvisteta kun jutut jäävät juuri niiden vuoksi usein oikeuteen menemättä. Jos kysessä on asianomistajarikos (vahingonteko, lievä pahoinpitely ym.)ja sopimuksessa asianomistaja luopuu kaikista vaatimuksistaan ei syyttäjällä ole edes syyteoikeutta. Sopimuspaperilla voi sen jälkeen pyyhkiä persettä. Ei kukaan lähde sillä hakemaan oikeudessa erillistä siviilituomiota kun pakolliset kulut nousevat satoihin euroihin ja viime kädessä ne voivat jäädä kantajan vastattavaksi, jos vastaaja on varaton kuten usein on asianlaita. Ja jos kyse on sellaisesta rikoksesta jonka syyttäjä vie joka tapauksessa oikeuteen sopimuksesta huolimatta niin mitä järkeä on ylipäänäs sovitella. Paras antaa oikeuden ratkaista silloin korvauskysymys. Käräjäoikeudella on tiedossa mikä on normaali korvauskäytäntö. Olen nähnyt sopimuksen ryöstöjutussa jossa asianomistaja on sopinut 50 euron korvauksista. Ongelma on siinä että sovittelutoimiston työntekijöillä ei ole mitään tietoa vallitsevasta korvauskäytännöstä.Siellä työskentelee ihan tavallisia mattimeikäläisiä. Kannattaisia aina kysyä asiantuntijalta neuvoa ennen kuin laittaa nimeään mihinkään paperiin.

    Äänestä

  • prokuraattori kirjoitti:

    15 vuoden syyttäjäkokemuksella tiedän vähän enemmän kuin sinä. Ongelma on siinä, ettei näitä "sopimuksia" oikeudessa yleensä vahvisteta kun jutut jäävät juuri niiden vuoksi usein oikeuteen menemättä. Jos kysessä on asianomistajarikos (vahingonteko, lievä pahoinpitely ym.)ja sopimuksessa asianomistaja luopuu kaikista vaatimuksistaan ei syyttäjällä ole edes syyteoikeutta. Sopimuspaperilla voi sen jälkeen pyyhkiä persettä. Ei kukaan lähde sillä hakemaan oikeudessa erillistä siviilituomiota kun pakolliset kulut nousevat satoihin euroihin ja viime kädessä ne voivat jäädä kantajan vastattavaksi, jos vastaaja on varaton kuten usein on asianlaita. Ja jos kyse on sellaisesta rikoksesta jonka syyttäjä vie joka tapauksessa oikeuteen sopimuksesta huolimatta niin mitä järkeä on ylipäänäs sovitella. Paras antaa oikeuden ratkaista silloin korvauskysymys. Käräjäoikeudella on tiedossa mikä on normaali korvauskäytäntö. Olen nähnyt sopimuksen ryöstöjutussa jossa asianomistaja on sopinut 50 euron korvauksista. Ongelma on siinä että sovittelutoimiston työntekijöillä ei ole mitään tietoa vallitsevasta korvauskäytännöstä.Siellä työskentelee ihan tavallisia mattimeikäläisiä. Kannattaisia aina kysyä asiantuntijalta neuvoa ennen kuin laittaa nimeään mihinkään paperiin.

    Sopimus on laadittu usein niin että paperilla sovitun rahakorvauksen tultua maksetuksi asianomistaja sitoutuu luopuvansa rangaistusvaatimuksesta. Sopimusten maksuajat ovat usein vain niin pitkät (jopa puoli vuotta) ettei syyttäjä voi jäädä odottelemaan onko maksettu vai ei vaan tekee usein sjp:n jo siinä vaiheessa kun näkee sopimuksen. Tämän jälkeen maksuhalut usein katoavat ja vahingonkärsijä jää täysin tyhjän päälle. Koko sovitteluhomma on täyttä humpuukia.

    Äänestä

  • prokuraattori kirjoitti:

    15 vuoden syyttäjäkokemuksella tiedän vähän enemmän kuin sinä. Ongelma on siinä, ettei näitä "sopimuksia" oikeudessa yleensä vahvisteta kun jutut jäävät juuri niiden vuoksi usein oikeuteen menemättä. Jos kysessä on asianomistajarikos (vahingonteko, lievä pahoinpitely ym.)ja sopimuksessa asianomistaja luopuu kaikista vaatimuksistaan ei syyttäjällä ole edes syyteoikeutta. Sopimuspaperilla voi sen jälkeen pyyhkiä persettä. Ei kukaan lähde sillä hakemaan oikeudessa erillistä siviilituomiota kun pakolliset kulut nousevat satoihin euroihin ja viime kädessä ne voivat jäädä kantajan vastattavaksi, jos vastaaja on varaton kuten usein on asianlaita. Ja jos kyse on sellaisesta rikoksesta jonka syyttäjä vie joka tapauksessa oikeuteen sopimuksesta huolimatta niin mitä järkeä on ylipäänäs sovitella. Paras antaa oikeuden ratkaista silloin korvauskysymys. Käräjäoikeudella on tiedossa mikä on normaali korvauskäytäntö. Olen nähnyt sopimuksen ryöstöjutussa jossa asianomistaja on sopinut 50 euron korvauksista. Ongelma on siinä että sovittelutoimiston työntekijöillä ei ole mitään tietoa vallitsevasta korvauskäytännöstä.Siellä työskentelee ihan tavallisia mattimeikäläisiä. Kannattaisia aina kysyä asiantuntijalta neuvoa ennen kuin laittaa nimeään mihinkään paperiin.

    Taitaa vaan olla niin, että herra / neiti / rouva syyttäjää häiritsee kun sovittelulla helpot jutut vähenevät eikä voi enää esittää olevansa tehokas juttujen ratkaisija kun selvät läpihuuto keissit menevät sovitteluun ja jäljelle jää vaikeammat jutut joista ei kaikista tule edes tuomioita. Siinä juttujen ratkaisu prosentti mahtaa tipahtaa.

    Pahimmassa tapauksessa jos sovitteleminen yleistyy voi tulla sinne virkamieskuntaan henkilöstön vähennyspaineita kun tarvittavan virkamiesbyrokratian määrä vähenee kun ihmiset käräjöivät vähemmän.

    "Siellä työskentelee ihan tavallisia mattimeikäläisiä."

    Sovittelijoina on lähinnä eläkkeellä olevia poliiseja, eläkkeellä olevia juristeja ja sosiaalitoimen ammattilaisia, jotka sivutyönään hoitavat sovittelua. Ei sitä kyllä voi työksi kutsua korvaus on hyvin nimellinen kulukorvaus. Palkkaa sovittelusta ei saa vaan se on vapaaehtoistyötä. Sovittelijat yleensä ovat niitä henkilöitä, jotka eniten ovat työssään joutuneet jo vuosien ajan kohtaamaan henkilöitä joiden juttuja eniten sovitellaan ja viedään oikeuteen.

    Omassa kunnassani se menee vieläpä siten, että sovittelutoimisto ottaa vielä yhteyttä jälkikäteen rikoksen uhriin ja kysyy onko sopimuksen velvoitteet hoidettu ja hoitaa mahdolliset perinnät jos näin ei ole. Rikoksen uhrilta ei vaadita mitään toimia muuta kuin olla tavoitettavissa yhteidenottoa varten. Voi tietysti olla, että joissakin kunnissa sovittelua hoidetaan huonommin. Täällä siihen on panostettu tavallista enemmän.

    Sille, että joltakin ei saada vahingonkorvauksia edes laillisten ulosottotoimempiteiden kautta ei oikeudessakaan voida mitään. Velka jää kuitenkin juoksemaan viivästyskorkoa, jolloin toivoa sen saamisesta joskus voi olla. Usein kuitenkin rikoksiin syyllistyneenä voi olla kyseessä hyvin suurissa vaikeuksissa oleva ja jo syrjäytynyt ihminen, joten takuuta ei ole, mutta ulosottokelpoinen velkoja voi kyllä viedä rahansa vielä kuolinpesästäkin jos siellä jotain on.

    Äänestä

  • prokuraattori kirjoitti:

    Sopimus on laadittu usein niin että paperilla sovitun rahakorvauksen tultua maksetuksi asianomistaja sitoutuu luopuvansa rangaistusvaatimuksesta. Sopimusten maksuajat ovat usein vain niin pitkät (jopa puoli vuotta) ettei syyttäjä voi jäädä odottelemaan onko maksettu vai ei vaan tekee usein sjp:n jo siinä vaiheessa kun näkee sopimuksen. Tämän jälkeen maksuhalut usein katoavat ja vahingonkärsijä jää täysin tyhjän päälle. Koko sovitteluhomma on täyttä humpuukia.

    Ei se oikeuskaan kauheen hyvin toimi kun voi kestää parikin vuotta ennenkuin pääsee jutussaan edes ensimmäiseen oikeuskäsittelyyn vaikka esitutkinta saataisiin päätökseen parissa viikossa. Jos tuomion saanut tekee vielä valituksen, niin odottelet sitten kymmenen vuotta sitä päivää, että saat ruveta hakemaan korvauksia.

    Suomi on saanut tästä kyllä aika monta tuomiota euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta vaan ei vaikuta mihinkään.

    Kuulostaa aika kohtuuttomalta odottaa oikeuden päätöstä vuosia jopa kymmenia vuosia jos kyseessä on esim. muutamien satojen eurojen vahingon aiheuttanut ilkivalta.

    Kun taas sovittelun tuloksena voit saada molempia osapuolia sitovan sopimuksen, joka vahvistaa velan ja sitä voi lähteä perimään kohtuullisen maksuajan jälkeen joka on yleensä 14-30pv tai sopimuksen mukaan. Yleensä kuitenkin paljon nopeammassa aikataulussa mennään kuin oikeudessa.

    Äänestä

  • Sovittelua kirjoitti:

    Taitaa vaan olla niin, että herra / neiti / rouva syyttäjää häiritsee kun sovittelulla helpot jutut vähenevät eikä voi enää esittää olevansa tehokas juttujen ratkaisija kun selvät läpihuuto keissit menevät sovitteluun ja jäljelle jää vaikeammat jutut joista ei kaikista tule edes tuomioita. Siinä juttujen ratkaisu prosentti mahtaa tipahtaa.

    Pahimmassa tapauksessa jos sovitteleminen yleistyy voi tulla sinne virkamieskuntaan henkilöstön vähennyspaineita kun tarvittavan virkamiesbyrokratian määrä vähenee kun ihmiset käräjöivät vähemmän.

    "Siellä työskentelee ihan tavallisia mattimeikäläisiä."

    Sovittelijoina on lähinnä eläkkeellä olevia poliiseja, eläkkeellä olevia juristeja ja sosiaalitoimen ammattilaisia, jotka sivutyönään hoitavat sovittelua. Ei sitä kyllä voi työksi kutsua korvaus on hyvin nimellinen kulukorvaus. Palkkaa sovittelusta ei saa vaan se on vapaaehtoistyötä. Sovittelijat yleensä ovat niitä henkilöitä, jotka eniten ovat työssään joutuneet jo vuosien ajan kohtaamaan henkilöitä joiden juttuja eniten sovitellaan ja viedään oikeuteen.

    Omassa kunnassani se menee vieläpä siten, että sovittelutoimisto ottaa vielä yhteyttä jälkikäteen rikoksen uhriin ja kysyy onko sopimuksen velvoitteet hoidettu ja hoitaa mahdolliset perinnät jos näin ei ole. Rikoksen uhrilta ei vaadita mitään toimia muuta kuin olla tavoitettavissa yhteidenottoa varten. Voi tietysti olla, että joissakin kunnissa sovittelua hoidetaan huonommin. Täällä siihen on panostettu tavallista enemmän.

    Sille, että joltakin ei saada vahingonkorvauksia edes laillisten ulosottotoimempiteiden kautta ei oikeudessakaan voida mitään. Velka jää kuitenkin juoksemaan viivästyskorkoa, jolloin toivoa sen saamisesta joskus voi olla. Usein kuitenkin rikoksiin syyllistyneenä voi olla kyseessä hyvin suurissa vaikeuksissa oleva ja jo syrjäytynyt ihminen, joten takuuta ei ole, mutta ulosottokelpoinen velkoja voi kyllä viedä rahansa vielä kuolinpesästäkin jos siellä jotain on.

    osoittaa ettei kirjoitaja tiedä asioista hevon paskaa. Ai että syyttäjiä harmittaa kun ei pääse näpräilemään vahingontekojen ym. pikkujuttujen kanssa. Terve menoa vaan, ei niitä juttuja kaivata. Asianomistajaa vain käy sääliksi kun jää tyhjän päälle.Juttuhan on niin, että toisen omaisuutta tahallaan tuhoava tai toista pahoinpitelevä ihminen ei yleensä ole aivan täysjärkinen eikä sellainen yleensä mitään korvaa, koska työteko ei näitä veijareita kiinnosta. Sovittelijoilla kyllä riittää heille ymmärrystä. Monet ihmiset ovat soitelleet ja ihmetelleet että mitä tehdään kun korvauksia ei makseta vaikka sopimus on tehty. Syyte on sopimuksen vuoksi jätetty nostamatta. Mitäs siinä sanot, nosta siviilikanne ja maksa itse viulut.

    Äänestä

  • prokuraattori kirjoitti:

    osoittaa ettei kirjoitaja tiedä asioista hevon paskaa. Ai että syyttäjiä harmittaa kun ei pääse näpräilemään vahingontekojen ym. pikkujuttujen kanssa. Terve menoa vaan, ei niitä juttuja kaivata. Asianomistajaa vain käy sääliksi kun jää tyhjän päälle.Juttuhan on niin, että toisen omaisuutta tahallaan tuhoava tai toista pahoinpitelevä ihminen ei yleensä ole aivan täysjärkinen eikä sellainen yleensä mitään korvaa, koska työteko ei näitä veijareita kiinnosta. Sovittelijoilla kyllä riittää heille ymmärrystä. Monet ihmiset ovat soitelleet ja ihmetelleet että mitä tehdään kun korvauksia ei makseta vaikka sopimus on tehty. Syyte on sopimuksen vuoksi jätetty nostamatta. Mitäs siinä sanot, nosta siviilikanne ja maksa itse viulut.

    Edelleenkin minusta sovittelu on periaatteessa hyvä juttu. Mutta käytännön toteutus ontuu pahasti. Ennen sovittelua pitäisi tuoda esille myös se mahdollisuus, että sovittelun tulosta, eli tässä tapauksessa vahingonkorvauksia, ei tulla täyttämään. Ainakin minun tapauksessani minulle kerrottiin vain niistä hyvistä puolista.

    Tuo tuomioistuimen vahvistus sopimukselle pitäisi olla itsestäänselvyys. Jos vahingonkärsinyt osapuoli ei ole valmis lähtemään nostamaan siviilikannetta, vahingontekijät pääsevät kuin koira veräjästä. Se nyt ei vain kertakaikkiaan voi olla oikein.

    Edelleenkin olen sitä mieltä, että sovittelu on hyvä asia. Mutta kyllä kirjaviin käytäntöihin, kuten tuomioistuimen vahvistukseen, pitäisi olla selvät sävelet. Ei tämä voi olla asuinkunnasta kiinni, jotain kai on merkitystä kansalaisten tasavertaisella kohtelullakin.

    Äänestä

  • prokuraattori kirjoitti:

    osoittaa ettei kirjoitaja tiedä asioista hevon paskaa. Ai että syyttäjiä harmittaa kun ei pääse näpräilemään vahingontekojen ym. pikkujuttujen kanssa. Terve menoa vaan, ei niitä juttuja kaivata. Asianomistajaa vain käy sääliksi kun jää tyhjän päälle.Juttuhan on niin, että toisen omaisuutta tahallaan tuhoava tai toista pahoinpitelevä ihminen ei yleensä ole aivan täysjärkinen eikä sellainen yleensä mitään korvaa, koska työteko ei näitä veijareita kiinnosta. Sovittelijoilla kyllä riittää heille ymmärrystä. Monet ihmiset ovat soitelleet ja ihmetelleet että mitä tehdään kun korvauksia ei makseta vaikka sopimus on tehty. Syyte on sopimuksen vuoksi jätetty nostamatta. Mitäs siinä sanot, nosta siviilikanne ja maksa itse viulut.

    On tainnut ottaa kovimman kautta?

    Sellasta se on huumeet ja viina leviää kaduille. Tulee näitä oikeusjuttuja. Tämä sitten sekoittaa monen ihmisen psyykeen aika voimakkaasti ja sitten tulee näitä tragedioita kun kaduilla pyörii nuoria ihmisiä sekaisin kuin käkikellot. Psyykkisesti huonossakunnossa oleva ihminen ei välttämättä enää hahmota ympäristöään, syy ja seurausuhteita tai tunne minkäänlaista empatiaa muita kohtaan.

    Se, että on henkisesti huonossa kunnossa tai vakava huumeriippuvuus on jo eräänlainen rangaistus siihen päälle tulevat sitten ne Suomen Lain antamat rangaistukset ja muut pään huonosta kunnosta tulevat ongelmat kuten vaikkapa kyvyttömyys elää normaalia elämää.

    Sitten on näitä kun aikuiset vaan käy töissä ja tekee uraa eivätkä katso lapsiensa perään ja tulee huumeidenkäyttöä ja ilkivaltaa tms... Kaikki aikuiset ei tietty välitä pätkääkään vaan jättää lapsensa ja nuorensa elämään pellossa tai jopa väärinkohtelevat lapsiaan opettavan väkivallan siemenen jo pienestä pitäen. Siinä on vaikea kasvaa kunnolliseksi ihmiseksi jos on jo lapsesta saakka saanut turpaan.

    Äänestä

  • Ehkä ei sittenkään yhtä.... kirjoitti:

    Täytyy vielä selvittää tuota korvausasiaa ja tutkia sovittelupäätös. Jos päätös on ulosottokelpoinen, niin sitten ongelmaa ei ole. Asiasta vähän ymmärtävänä kuitenkin arveluttaa lähteä ajamaan asiaa siviilikanteena, jos tässä itse joutuu lopulta maksumieheksi. Toivottavasti sitä ei tarvita.

    Etsin netistä tietoa sovittelusta. Paljon oli asiaa ja systeemiä oli kehuttu kovasti. Mutta eipä sitten löytynytkään tietoa siitä, mitä tapahtuu kun sovittelun tuloksena syntyviä korvausvastuita ei makseta. Voisihan tuostakin olla tietoa sovittelusta kertovilla nettisivuilla. (tai sitten olen täysin mielikuvitukseton googlen hakusanojen suhteen).

    Sovittelutoimisto, jonka kanssa olet asioinut, antaa neuvoja, miten toimitaan, jos sopimusta ei noudateta.

    Äänestä

  • Keskustelun aloittaja kirjoitti:

    Edelleenkin minusta sovittelu on periaatteessa hyvä juttu. Mutta käytännön toteutus ontuu pahasti. Ennen sovittelua pitäisi tuoda esille myös se mahdollisuus, että sovittelun tulosta, eli tässä tapauksessa vahingonkorvauksia, ei tulla täyttämään. Ainakin minun tapauksessani minulle kerrottiin vain niistä hyvistä puolista.

    Tuo tuomioistuimen vahvistus sopimukselle pitäisi olla itsestäänselvyys. Jos vahingonkärsinyt osapuoli ei ole valmis lähtemään nostamaan siviilikannetta, vahingontekijät pääsevät kuin koira veräjästä. Se nyt ei vain kertakaikkiaan voi olla oikein.

    Edelleenkin olen sitä mieltä, että sovittelu on hyvä asia. Mutta kyllä kirjaviin käytäntöihin, kuten tuomioistuimen vahvistukseen, pitäisi olla selvät sävelet. Ei tämä voi olla asuinkunnasta kiinni, jotain kai on merkitystä kansalaisten tasavertaisella kohtelullakin.

    >>Jos kysessä on asianomistajarikos
    >>(vahingonteko, lievä pahoinpitely ym.)ja >>sopimuksessa asianomistaja luopuu kaikista >>vaatimuksistaan ei syyttäjällä ole edes >>syyteoikeutta

    Sovittelusopimuksia on erilaisia. Suosittelen tekemään sellaisen sopimuksen, jossa asianomistaja luopuu vaatimuksistaan vasta sitten kun toinen osapuoli on maksanut sovitun summan. Tällöin syyttäjäkään ei välttämättä tee syyttämättäjättämistä ennenkuin tietää että sopimus on täyttynyt.

    Harmillista että ketjun avaajalle on käynyt näin. Kannattaa olla yhteydessä kuntasi sovittelutoimistoon tai oikeusaputoimistoon. Sivilikanteen käynnistämisessä on kustannuksensa, ja kun en tiedä millaisesta vahingonkorvauksesta on kyse niin ei voi ottaa kantaa kannattaako...

    Niin ja sovittelun koko idea on että se on maallikkojen tekemää, ei kyse ole mistään lakimiesmeiningistä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ei se näin pitänyt mennä kirjoitti:

Väkijoukko syyllistyi vahingontekoon. Poliiti tutki asiaa, tekijät tunnustivat syyllisyytensä. Minulle ehdotettiin sovittelua.

Suostuin, koska halusin tekijät vastaamaan teoistaan, mutta en kuitenkaan halunnut että tulisi hölmöilyistä merkintöjä rikosrekisteriin. Minä se hölmö olin.

Sovittelussa sovittiin, että tekijät maksavat vahingonkorvausta. Oikein maksuohjelmat sovittiin. Osa ei kuitenkaan maksanut korvauksia. Mitä nyt? Minun pitäisi lähteä ajamaan siviilikannetta maksamattomista korvauksista. Periaatteessa homma on selvä, joutuvat maksamaan rankimman kautta sisältäen minun asianajajan kulut. Entäpä jos ne eivät maksa niitäkään?

Pitäisikö minun ottaa riski? Maksan asianajajan ja maksan kaiken itse.... Jos tästä tuli "normaali" maksukiista, sovittelu on epäonnistunut kokeilu. Käräjien kautta juttu olisi jo selvä - vai olisiko?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu