En tiedä mihin uskoa, koska yhdestä lähteestä
olen saanut tietoa, että Julian Kuu olisi Ravussa
ja toisesta, että se olisi Leijonassa.
Kumpaankohan uskoa? Hänen nouseva merkkinsä olisi
aivan Kaksosten ja Ravun rajamailla, mutta
kumpikohan se olisi? Tietääkö kukaan?
Terveisin "yhtäkkiä julkkisten tähtikartoista
innostunut"
olen saanut tietoa, että Julian Kuu olisi Ravussa
ja toisesta, että se olisi Leijonassa.
Kumpaankohan uskoa? Hänen nouseva merkkinsä olisi
aivan Kaksosten ja Ravun rajamailla, mutta
kumpikohan se olisi? Tietääkö kukaan?
Terveisin "yhtäkkiä julkkisten tähtikartoista
innostunut"
Vastaukset 32
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että Juliasta on paljon
erilaista tietoa liikenteessä :)
Mä oon joskus jostakin (en muista miestä, mutta
oon ottanu nää ylös) saanu tällaset tiedot Julia
Robertsin kartasta:
Aurinko - Skorpioni
Kuu - Leijona
AC - Neitsyt
Ohoh, no sillähän on monta eri merkkiä
vaihtoehtoina. Mitkähän on "oikeaa" tietoa?
Kuuleijona tuntuu paremmalta vaihtoehdolta sille
kuin kuurapu, mutta mikä minä sitä olen tässä
sanomaan. Muistaakseni oon useemmastakin paikasta
lukenu et se olis kuuleijona. Tosta nousevasta en
osaa sanoo mitään.
Netti on siis täynnä virheellistä tietoa, mitä
tulee syntymäaikoihin. Voi olla, että joku on
oikeassa, mutta tänne laitetaan niin paljon
tietoa, jota ei tarkisteta. Esim. Maikkarin Helmi-
sivuille ollaan rakentamassa astrologia-osuutta
ja siellä iski heti kriitikon silmään heti JFK
muka Neitsyenä hähää Tosi surkea moka. Tässä
sentään tieto, jonka voi tarkistaa ihan
virallisiltakin netistä löytyviltä sivuilta,
saati sitten, että JFK:n kartta on joka toisessa
alan kirjassa käsittelyssä... Ei olis pitänyt
olla vaikea tehtävä suorittaa. Synt. siis
29.5.1917.
Julia Neitsyt-nousuisena ei muuten iskisi ihan
ensimmäisenä. En toisaalta ole asiaa pohtinut.
Kuuta en osaa arvioida. Menee kummiskin pieleen.
Pitäisi tehdä tutkimusta elämäkertatietojen
perusteella. Gahanin suhteen olen varma, että
mies on nousu-Skorppari ;). Silloin
surullisenkuuluisa viimeisin yliannostus
26.5.1996 osuisi juuri Marsin
konjunktiotransiittiin Daven Aurinkoon Härässä
kuudennessa huoneessa (=terveys). Tämä siis vain
arvio, kun kellonaika ei ole tiedossa.
Kävin uteliaisuuttani tutkimassa ne Maikkarin
sivut, joista puhuit...teksti alkoi kuulostaa
älyttömän tutulta, ja syykin selvisi, kun pääsin
sen loppuun ja huomasin lähdeluettelossa
ensimmäisenä Lars Johanssonin Astrologian
maailma -kirjan. Niinpä tietysti - olen
parhaillaan lukemassa ko. opusta sen juuri
hankittuani. Loistava ostos muuten, jos haluaa
astrologiaan vähän syvempää kuvaa kuin mitä nuo
kaupallis-viihteelliset jenkkikirjat antavat. :-)
Kirjasta löytyy myös se mielenkiintoinen juttu,
että kytkökset jälleensyntymisoppiin (&
astrologiaan) poistettiin kristinuskosta
Konstantinopolin kirkolliskokouksessa, kun oli
tultu pähkäilyissä siihen tulokseen, että
jälleensyntyminen "ei ole mahdollista". ;-)
Kiinnostavaa ajatella, miten kristinusko olisi
kehittynyt, jos tuota päätöstä ei olisi tehty...
Nousumerkeistä: Vapaa ajattelija jo onneksi ehti
tuon Julian nousumerkin paljastamaan, kiitokset.
Siitä Monsieur Gahanin nousumerkistä olen aivan
samaa mieltä kanssasi. :-) Jokos muuten on
konserttiliput taskussa?
Konserttiliput on taskussa :) I'm in love!
Ihmettelin, miksi olen kokenut näin uskomattoman
vahvasti Depparit juuri viime aikoina (se Pluto,
se Pluto), mutta tutkiessani karttojamme, löysin
tiettyjä karmisia yhteyksiä. Pluto ja Neptunus!
Vahva tunne! Se niistä menneistä elämistä...
Puhun siis Davesta ;).
Valitettavasti se Helmen teksti oli melkein LIIAN
tuttua. Tuntuu, että on suoraan kopsailtu
kirjasta ja muutettu sanajärjestystä... Olisi
parempi ehdottaa jengiä lainaamaan Johanssonin
todella mainio kirja kirjastosta tai ostamaan se
(uudempi painos kai ilmestynyt joskus viime
aikoina)
JFK on muuten Aurinko-Kaksonen, Nouseva-Vaaka ja
Kuu-Neitsyt, jos jotain kiinnostaa ;).
(syntymäkellonajan lähde: Nikulan Synastria-kirja)
Kannattaa tutustua Heli Sarren teokseen Kaloista
Vesimieheen (1992), jossa Sarre kuvaa oivallisesti
mm. myyttien muutoksia ja isoa vuotta (2160), joka
leimaa aikakausia ja sitä, miten esimerkiksi
jumaluutta arvotetaan yhteiskunnassa. (Nyt
kevätpäiväntasauspiste on siirtynyt suhteessa
tähdistöihin jo Kalojen alkuun, ja muutaman
vuosisadan päästä se on kokonaan Vesimiehessä.
Kalojen aikana mm. Jeesuksen armoajatukset ja ihan
kalastajavertaukset ovat mielenkiintoisia, samoin
kuin vastamerkin NEITSYEN korostus ihan
itsessään! Neitsyt Maria)
Jos on kiinnostunut enemmän näistä isoista
sykleistä Nicholas Campionin teos Great Year on
must. Liz Greene käsittelee teemaa myös
Relating-teoksen loppupuolella.
Kiitos vinkeistä, noihin teoksiin en olekaan
vielä törmännyt. Aihe kiinnostaisi kyllä.
Lasketaanko Vesimiehen aikaan siirtyminen siis
nimenomaan tuosta kevätpäiväntasauspisteestä
(vielä pari sataa vuotta...) vai onko olemassa
muitakin tulkintoja? Kun mielestäni jotkut
väittävät, että Vesimiehen aikaan on jo siirrytty.
Jeesuksen aurinkomerkinhän väitetään muuten
olleen Kalat, mikä sopisi Neitsyt-Kalat -teemaan
vallankin mainiosti. Mitenkäs tulkitsisit (tai
muut tulkitsisivat) sen Jeesuksen
syntymän "merkin" eli Jupiterin ja Saturnuksen
konjunktion? Siitähän nämä muinaiset astrologi-
tietäjät tiesivät lähteä Betlehemistä Messiasta
etsimään. Ja Herodes murhautti alle 2-vuotiaat,
huh. On se toisaalta hyvä, ettei nykyisillä
hallitsijoilla ole enää niin vahvaa uskoa
astrologiaan...
Way to go! :-) Pidähän hauskaa ja tiiraile Davea
minunkin puolestani. Itse jätin väliin, kun oli
lipun hinta vähän tyyris suhteessa oman faniuteni
asteeseen. Olen kuitenkin vähän nuorempaa
sukupolvea kuin vannoutuneimmat Depparifanit.
Neptunuksesta sen verran, että eikös se peräydy
juuri nyt? Muistelisin Susan Millerin toukokuun
horoskoopista lukeneeni. Vaikuttaneekohan Kalojen
elämään..? ;-)
Se Johanssonin kirja, minkä itse hiljattain
ostin, on täydennetty ja kuudes painos.
Lieneeköhän uusin, siis? Hyvä joka tapauksessa.
Näiden isojen aikakausien siirtymät ovat
prosesseja, jotka kestävät aikansa. Esim.
1900-luku teknistymisineen ja feminismeineen on jo
siirtymää Vesimiehen kauteen. Mutta mitään
yksioikoista hetkeä sille ei voida asettaa.
JOssain lehdessä hiljattain törmäsin Palefacen
väitteeseen, että viimeksi vesimiehen aika oli
1967. Hehe. Ei varmasti ollut. Mutta siirtymässä
selkeästi ollaan. Vesimieheen liitetään tieto,
uudet keksinnöt, tiede ja tekniikka, mutta myös
tasa-arvo, sisaruus ja veljeys. Ja siis tieto
(mitä science sana alkuperäisesti tarkoittaakin),
mutta tieto tuskin on myöhemmin enää
auktoriteettiriippuvaista, koska Vesimieheen
liittyy nimenomaan tasa-arvoisuus. Toki Leijonan
merkki polaarisuuden kautta heittää egon haasteen,
joten katsotaan, kuinka käy.... Mutta uskoisin,
että kun Uranus siirtyy 2003 Kaloihin, myös
uudenlaiset tavat ymmärtää tietoa tulevat enemmän
esiin. Esim. astrologia tai muut sellaiset
tietämisen tavat, jotka ovat olleet marginaalissa.
Se on kohta, joten observoidaan ja osallistutaan!
Jupiter/Saturnus liitetään kyllä uusiin
uskontoajatuksiin, ja tuolloin ajanlaskun aikana
tämä yhtymä muistaakseni oli juuri Kaloissa.
Jupiter/Saturnus yhtymä tapahtuu kerran 20:ssa
vuodessa, mutta se tekee yhtymää samassa
elementissä aina 200 vuotta kerrallaan. Nyt ollaan
siirtymässä maayhtymäketjusta (joka alkoi Marxin
julistettua dialektisen materialisminsa, "maa")
ilmaketjuun, jonka lopullinen siirtymä on
parinkymmenen vuoden kuluttua, jolloin tuo yhtymä
tapahtuu Vesimiehessä. Siirtymä on alkanut jo 1981
yhtymällä Vaa'assa, mutta viime vuonna oli vielä
viimeinen maayhtymä Härässä.
Muutamia ajatuksia herättääkseni...
Olen aina digannut Deppareista, mutta faniudeksi
muuttui vasta viime syksystä, Pluton
transiittineliö Aurinkoon johti angstisiin
tunnelmiin... Lupaan tiirailla, eihän sitä muuten
voi ;). Depparien musiikki ja Goren lyriikka
silti varsinaisesti iskevät sillä pitkällä
aikajänteellä, tämä menee kyllä ohi ;).
Neptunus perääntyy tällä hetkellä ja on
vaikuttanut trinissä karttani Merkuriukseen. Eli
olen lennellyt ihan muissa sfääreissä ;). Joku,
olikohan se Juhani Nummela kirjassaan, oli sitä
mieltä, että Neptunuksen transiitit ainakin
hänelle olivat niitä järisyttävimpiä. Muutos
normaaliminään on tosiaan huomattava. Eräällä
astroforumilla perääntymisistä puhuttaessa arvon
astrologi oli (käsittääkseni) sitä mieltä, että
ne vaikuttavat senhetkisessä merkissä, sekä
kulmissa kartan tekijöihin. Oli puhe
Merkuriuksesta eli aina sen perääntyminen ei
hänen mielestään ollut Neitsyen ja Kaksosten
heiniä. Mene tiedä. Sinullahan oli Vesimies-
vaikutteita? Oliko sinulla Venus siellä? Vai Kuu?
Joku oli kahdeksannessa asteessa ?!?!?!?!?
Silloin voisi olla jotain ilmassa.
Neptunuksen transiitti tarjoaa myös näitä. Voi
hullaantua ikihyvikseen, elämänsä mies/nainen
löytyä. Tai kuten itse kerroit, olet lennellyt
muissa sfääreissä. :-) Tai elämä voi olla yhtä
kaaosta, ei muista mennä tapaamisiin, eikä paljon
muutakaan, leijailee vaan kaikenlaisissa unelmissa
ja visioissa. Mutta yhtenä hienona ratkaisuna on
kiitollisuus. Eli mistä voit olla kiitollinen?
Huom. Neptunuksen kanssa ei sitten kannata olla
kyyninen..... hehe
Kiitollisuus? Tämän transiitin aikana on lähinnä
testattu päiväunia ja sitä asioiden tosiolemusta,
joista on löytynyt aivan uusia vivahteita ;). LSD-
trippi ilman myrkkyjä, siis ;). Tosi Neptunus-
asiaa... No, ehkä kaukaa haettu esimerkki, mutta
kuitenkin. Obsessiot on ehkä yksi pinnalla oleva
teema. Tunteet ovat vahvoja ja vievät mukanaan.
Kiitollisuutta en oikein keksi, jollen ole sitten
kiitollinen tästä hurjasta ajanjaksosta heh-heh
Kyyninen, minäkö? Kiitollinen, kiitollinen.. en
nyt keksi. Neitsyen vuosi on muuten sen verran
p:stä, että tällaiset fiilikset sillä
positiivisemmalla puolella on tervetulleita.
Tendenssi toki on se, että ne negatiivisemmatkin
vievät mukanaan...
Kiitollisuus elämälle, tai jos sinulla on
uskonnollinen tausta, kiitollinen jumalalle. Miten
vaan. Kokeile. Näe elämästä jotain enemmän kuin
tämä harmaa arki, astu arjen yläpuolelle vaikka
töissä pitää käydäkin. Ajattele elämästä jotain
kauniimpaa kuin mitä tylsä normaali elämä usein
tarjoaa. Kokeile, tuskin menetät mitään. Ja
kokeile aarrekarttaakin. Mikset?
Tsekkasin astro.comista ja Neptunus tekee minulla
triniä Plutoon. Mitäs siitä sanot? Jos ei muuta,
niin onpahan ainakin Eräs Skorppari ollut
vahvasti kuvioissa viime aikoina. :-)
Jep, mulla on sekä kuu että Merkurius
Vesimiehessä. Niistä kumpikaan ei kuitenkaan
ollut kahdeksannessa asteessa, vaan se oli tuo
Pluto joka oli 8 astetta Vaakaa.
Toinen parhaillaan päällä oleva transiitti on
muuten Merkuriuksen neliö Jupiteriin, astro.com
kuvaili sitä sanoilla "Big plans" ja sellaisia
olen kyllä viime aikoina mielessäni pyöritellyt.
Kiitollisuus-teema on ollut itsellänikin
tapetilla taas vaihteeksi...liekö syynä tuo
Neptunus sitten, vai joku muu. :-) Tässä on
takana sellainen aika uskomattomien "sattumien"
sarja, josta ei voi kuin kiittää jotain
Korkeampaa Voimaa. Aarrekartankin olen ajatellut
tehdä, täytyisi kanavoida se ajatus vaan teoksi.
Mielikuvaharjoittelullakin on uskomaton voima,
oletteko kokeilleet esim. visualisoida itsenne
uuteen asuntoon, matkalle tms.? Muuten toimii.
Ja kiitos Vapaa ajattelija noista teemajutuista,
herättivät tosiaan ajatuksia - ehtiessäni
vastailen lisää.
Siis tätä tarkoitit. En ole lainkaan
uskonnollinen tai siitä suunnasta elämyksiä
hakeva ihminen, jotenkin itse asiat haluan nähdä,
keksiä ja ajatella. Ehkä siksi ehdottamasi
kiitollisuusteema on vieras, en ole kovin nöyrä
persoonaltani ;). Arjen yläpuolella totisesti
olen liitänyt, mutta samanlainen tematiikka on
pohjalla ollut pitempään, jo vuodesta 1996. Olen
halunnutkin irrota arjesta enemmän, mutta elämän
pikkuvelvollisuudet ja pakkotilanteet eivät ihan
aina sitä salli. Sama vika varmaan ihan kaikilla.
Viime aikojen kosmiset energiat ovat totisesti
minua irti riuhtoneet, mikä on ollut aika
tervetullutta :).
Koen muuten nämä aarrekarttajutskat vähän
vieraiksi. Vähän kuin menisi Marco Bjurströmin
pitämään motivational seminariin maiskuttamaan
naminamia ja laittamaan lanteet pyörimään :P
Sopii muille, muttei mulle, umpikiero
huumorintajuni alkaa pyöriä ylikierroksilla
tuollaisissa tilanteissa!
Nautin näistä Neptunuksen lumoenergioista
mieluummin kirjallisuuden, musiikin ja ihanien
päiväunieni parissa!
Mutta transiiteista opin koko ajan lisää =)
Kiitos kommenteistasi!
Tässä esimerkki taas siitä, miten ajan teemat on
tulkittava aina yksilön persoonan mukaan!
Itselleni skeptikkona tuo kiitollisuusteema ei
ole läheinen, enemmän nautiskelen päiväunista :).
Neptunus - Pluto - hmmm, intensiivisiä tunteita
ainakin pelissä, yhdistettynä Neptunusmaisiin
illuusioihin = täydellistä Liebesträume -
mentaliteettia...?!?!? *hymyilee leveästi*
Hauska tuo aarrekarttakommenttisi. :-D En
itsekään kokisi oloani kotoisaksi missään
lantionpyöritystilaisuuksissa, mutta eipä noista
jutuista tarvitse showta tehdä - toimivat ne ihan
vain omassa hiljaisessa yksinäisyydessäkin. Niin
aarrekartat kuin lanteenpyörityskin, kai. ;-)
Siis tarkoitin, että nauraisin myös
itsekseni "omassa hiljaisessa yksinäisyydessä"
koko ajatukselle! Visualisointi toki on tärkeä
metodi haettaessa uusia suuntia elämälle.
Tärkeintä on kait olla sinut itsensä kanssa ja
todellakin pitää ne ajatusprosessit hereillä.
Arki monella varmaan syväjäädyttää niin
tietoisuuden kuin muutkin (varsinkin tunteet).
Ilman ajatuksia ja tunteita ei ole vision
visiota, elämä vain pelkkää suorittamista. Mutta
visualisoinnin lisäksi pitää kehittää myös
toimintaa eikä vain unelmoida!
Neptunus-teemoihin kuuluu muuten myös epärealismi
sekä ylimitoitetun optimistiset lupaukset! Ne
illuusiot, ne illuusiot...
Eräs transiitti, jota olen viime aikoina
testannut eri tulkinnoissa, on Saturnuksen pehmeä
transiitti tähtikartan Venukseen. Se joko
yhdistää tai erottaa. Varsinkin konjunktiosta
sanotaan, että kyseessä on "goodbye"
toimimattomille ihmissuhteille. Eli konjunktio,
sekstiili ja trini merkitsisivät elämässä
ajankohtia, jolloin jotain tapahtuisi. Saturnus
on nyt Kaksosissa... Viimeksi tutkimani julkimon
eli DG:n kartalla muuten Saturnus kilkkaa
Merkuriusta kesä-heinäkuun vaihteessa (ongelmia
mahdollisesti äänen kanssa Yhdysvaltain
konserteissa parin viikon ajan) ja sitten on myös
Saturnuksen konjunktio Venukseen samoihin
aikoihin. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään
tapahdu ;). Katsotaan, miten käy!
Neptunuksen Pluto-transiitit ja toisin päin ovat
enemmän ikäpolvitransiitteja eli Handin opus
antoi niille sellaisia yleisempiä näkemyksiä.
Itse kyllä yhdistäisin tunnemaailman kummankin
planeetan luonteen mukaisesti, varsinkin
yhteydessä kartan muuhun sisältöön :). Varsinkin
kun on kyseessä neptuniaaninen henkilö ;).
Tapahtumiin liitetään pikemminkin kovat kuin
pehmeät kulmat eli yhtymä, puolineliö, neliö,
puolitoistaneliö ja oppositio.
Tarkoitit siis yleisesti ottaen? Eräs lähteeni
Olavi J. Asikaisen kirja. Olen pohtimnut asiaa ja
ollut havaitsevinani, että trini ja sekstiili
(konjunktiota voi pitää sekä kovana että pehmeänä
tässä tapahtumamielessä) tuovat myös
muutosajanjakson mukanaan, mutta luonnollisesti
on kiinni transitoivasta planeetasta ja sen
luonteesta. On yksilöstä ja aktiivisuudesta
kiinni, miten sujuu. Varottava
puhumasta "tapahtumista" tai
eksakteista "vaikutuksista", kyse lähinnä
energioista. Mielenkiintoinen määrittelykysymys,
muuten. Miksi muuten jotkut astrologit nykyään
varovat puhumasta "vaikutuksista" ja seuravassa
lauseessa he tilittävät, että nyt olisi sellaista
ja sellaista ilmassa ;). Haluavat ehkä tehdä
pesäeroa "ennustajiin"?
Kyllä, yleisesti ajatellen kovista kulmista.
Esimerkiksi uraaninen astrologia (Hamburgin
koulukunta) ei muita aspekteja käytäkään kuin
kovia ihan 22,5:n asteeseen saakka (puolineliön
puolikas). Mutta asiaahan kannattaa tutkia, ja
päätyä omiin lopputuloksiinsa.
Vaikutuksista. Miksi pitäisi puhua vaikutuksista,
jotka viittaavat fyysisiin tai aineellisiin
vaikutuksiin? Minun on erittäin vaikea uskoa, että
jokin aurinkokunnan laitamilla oleva planeetta
jollain vetovoimallaan tms vaikuttaisi minuun.
Toinen vaikea asia on tietysti oikean
sanan valitseminen kuvaamaan sitä, mitä haluaa
sanoa. Millä sitten kuvaa tätä tapahtumaa,
tilannetta tai tunnelmaa? Semantiikkaa, mutta
sanoistahan merkitykset muodostuvat.
Erinomainen ja hauska kirja aspekteista
Sue Tompkins: Aspects
Totta, tällaista semanttista keskustelua
astrologian laitamilla käydään paljon. Että ei
puhuta "vaikutuksista", mutta seuraavassa
hetkessä ollaan kyselemässä, että mitä tai
millaista sinulle tapahtui tai millaiset oli
fiilikset, kun Uranus transitoi karttasi
Saturnusta tai Mars oli Jousimiehessä tai Kuu
transitoi omaa Kuu-merkkiäsi. Ja kun kuulee, että
sitä-ja-sitä, hypitään riemusta, että jess-jess,
tiesinhän, ne kuuluvat tähän tematiikkaan,
useille on käynyt näin. Beating 'round the
bushes, if you ask me. Ymmärrän kyllä ihmisten
innon lähteä asiaa määrittelemään, mutta jokainen
päättää, mitkä ja millä tavoin ovat kullekin
merkityksellisiä asioita. Ihan henk.koht. minua
ärsyttää sanomattomasti esimerkiksi tämä kovasti
tapetilla oleva keskustelu siitä, onko astro
huuhaata vai ei. Ihan kuin olisi itsetarkoitus
kilpailla vaikka matematiikan tai jonkun muun
yleisesti hyväksytyn tieteenhaaran kanssa, jotta
saataisi sitä yleistä hyväksyntää mielestäni ihan
aidolle ja toimivalle asialle. Ja samanaikaisesti
ollaan esillä rajatiedon messuilla kristallien,
kivien ja varpujen vieressä, vastapäätä standia,
jolla kuvataan auroja - kaikki asioita, jotka
menevät "suuren massan" mieleen vielä
hankalammin. Minulle ei anna mitään se,
vakuutanko jonkun muun jonkin asian sisimmästä
olemuksesta. Kun tarkemmin mietitään, vain
subjektiivinen kokemus tästä maailmasta ja sen
ilmiöistä on tärkeätä, eikö? Itse koettu oivallus
on tärkeämpi kuin kirjoista luettu. Kokemusta,
sitä kaikki keräämme. Kokemuksia on mukava jakaa,
mutta viime kädessä ratkaisee, miten *itse* asiat
kokee, ei se miten joku *ryhmä* asian kokee. Tämä
on siis vain minun näkemykseni, muunlaisia en
esitäkään. *poof*
Niinpä, miksi astrologian pitäisi kilpailla
luonnontieteen - tai minkään muunkaan
tieteenalueen - kanssa, kun niillä on niin vähän
yhteistä? Toisaalta en kannata puhtaan
subjektiivista näkökulmaa, vaan ymmärrän
astrologian kyllä sellaisena, että samasta
kartasta on täysin mahdollista saada
samansuuntainen kuvaus toki sillä erotuksella,
että jokainen tulkitsee sitä viime kädessä oman
elämänsä läpi. Todennäköisesti sinä korostaisit
minun kartassani rationaalisuutta, analyyttisyyttä
ja vaikkapa tekstuaalisuutta. Joku toinen näkee
saman asian vaikkapa sisäisen puhtauden
vaatimuksen teemana (kuu Neitsyessä). Ei myöskään
ihmistieteissä, josta haen nyt analogiaa en
synonyymiä, voi sanoa eksaktisti joistain
asioista. Ajattele vaikkapa nyt
persoonallisuustestejä, joista Ben Furmanissa oli
hyviä ajatuksia. Ei ole yksiselitteistä
psykologista testiä, joka voisi sinut
tyhjentävästi ja virheettömästi kuvata.
Mutta tässä yhteiskunnassa asioita selitetään
toisten asioiden kautta. Esim. astrologiaa
verrataan tieteen tapoihin tutkia asioita. Ja
kuten R. Nikula osuvasti ensimmäisessä kirjassaan
toteaa: "astrologian raivostuttava asema ei johdu
siitä, että se on niin tolkuttoman kaukana
tieteestä vaan siitä, että se on niinkin lähellä
systemaattista tiedettä".
Mutta miksi se pitäisi haluta tieteen kaanonin
piiriin? Vaikkei se tiedettä olekaan, miksi sitä
ei voisi silti tutkia? Miksi jokin asia, joka ei
ole tiedettä, olisi sitten huuhaata? Höpsis
Heipä hei,
Pistänpä minäkin muutaman ajatuksen tähän
ketjuun! :-) Itse näkisin astrologian
"tiedehakuisuuden", eli sen että sitä verrataan
(usein arvostellenkin) tieteeseen, sikäli ihan
ymmärrettävänä asiana että tiede -sellaisena kuin
sen länsimaissa yleisesti käsitämme, erotuksena
taiteesta, uskonnosta jne- tekee VÄITTÄMIÄ
todellisuuden luonteesta ja olemuksesta, PYRKIEN
kohti eksaktia "totuutta" ja nojaten empiiriseen
todistusaineistoon - eli havainnoitaviin ja
luotettavasti toistettavien kokeiden avulla
verifioitaviin tutkimustuloksiin ja teorioihin. Ja
pohjimmiltaanhan -vaikka kuinka subjektiivisesti
tulkintoja tekisikin- astrologiset
kartta-analyysien yms kuitenkin uskotaan kertovan
JOTAKIN todellisuudesta, siis liittyvän
todellisuuteen; vaikkapa sitten yleistetyllä
tasolla niin, että "millainen luonteeni on",
"millainen kausi elämässäni on seuraavaksi
tulossa" (sitä ennustamistahan se on :-) tai
"miten hyvin tietyt kaksi ihmistä/karttaa sopivat
yhteen". Tuskinpa syntymäkarttojen, aspektien ja
muiden asioiden tutkiminen VAIN abstraktina
harrastuksena aiheuttaisi kenenkään mielessä tuota
mainitsemaasi huuhaa-reaktiota. Shakkiakaan ei
pidetä huuhaana, vaikka siinäkin on omat
sääntönsä, pelitilanteiden tulkintansa ja kaunis
matemaattinen logiikka ;-) Sen sijaan väittämän
siitä, että shakkilaudan, pelisääntöjen ja
erilaisten nappula-aspektien :-D tulkitseminen ja
analysointi kertoisi jotakin olennaista
maailmasta, voisi moni lyödä punaisella "huuhaa
special" -leimalla otsikkoon :-)
Itse henkilökohtaisesti, noin yksinkertaistetusti
sanottuna, "usko" astrologiaan. Mm. en
allekirjoita siihen piilevänä sisältyvää
predestinaatio-oppia, edes siinä mielessä että
syntymäkartan ynnä muiden tekijöiden pohjalta
tulkittavissa olevat asiat antaisivat ihmisen
persoonallisuudelle jonkinlaiset "eväät" ts. että
ihmisten luonteenpiirteet (tai pikemminkin
tiettyjen luonteenpiirteiden painottuneisuus ja
elämänpolkun toteutumismahdollisuus) olisivat
meihin "syntymässä sisäisesti kirjoitettuna"
olemassa planeettaenergioiden tms. vaikutuksesta.
Osittain perintötekijät ja osittain ympäristön
vaikutus riittävät minusta kuvaamaan ihmisen
persoonallisuuden synnyn, sisällön ja
kehittymisprosessit. Vaikkapa sitten omalta
kohdaltani - olen syntynyt 6.11.1968
Hämeenlinnassa kello 21.01, ja sen perusteella
voidaan toki laatia syntymäkartta ja tutkia
aspekteja jne, ja sitten tehdä oletuksia ja
väittämiä siitä millainen olen. Astrologian
kannaltahan ne väittämät tietenkin pitävät
paikkansa, koska astrologia jo ajatuksena perustuu
siihen, ETTÄ ne pitävät paikkansa :-) Hieman
kärjistetty muttei niin kaukaa haettu analogia
kristinuskoon: Jeesus nousi kuolleista, koska
Raamatussa niin sanotaan. Näihin asioihin ja
niiden toimivuuteen ja "paikkansapitävyyteen"
uskominen ei toki ole keneltäkään pois, ja
tavallaan mielenkiintoistahan niitä onkin
tutkiskella ja harrastaa.
Parhaimmillaan astrologia -vaikka en sitä itse
siis harrastakaan- voi varmasti toimia välineenä
(konkreettisena tai symbolisena) ihmis- ja
itsetuntemuksen kehittämiseen, mutta oma
henkilökohtainen mielipiteeni on, että mikäli oman
itsensä tai toisen ihmisen luonnetta,
persoonallisuutta jne analysoidessa luotetaan
enemmän (pahimmillaan jopa AINOASTAAN) siihen mitä
"astrologiset tosiasiat" ko. henkilöstä kertovat
kuin siihen, millainen tämä henkilö oman sisäisen
(kun on kyse itsestä) tai ulkoisen havainnoinnin
ja kokemuksen perusteella on, niin silloin
viimeistään olisi syytä kysyä, minkälaatuiseen
ihmistuntemukseen niillä keinoin todella päästään.
Tuntemaan ihminen sellaisena, kuin hän ON, vai
sellaisena kuin hän ASTROLOGIAN MUKAAN on - tai
tulisi olla? (Tai vastaavasti muuten niinkin,
millainen ihminen vaikkapa Freudilaisuuden mukaan
"on"?) Mielestäni noissa kahdessa näkökannassa on
ero, ja jälkimmäisen liiallinen painottaminen
saattaa olla pidemmän päälle arveluttavaa ja jopa
hieman haitallista. Miten kukin sitten oman
suhtautumisensa asiaan valitseekin, niin tuon eron
tiedostaminen lienee melkoisen tärkeää, ettei
mennä pahemman kerran metsähallituksen puolelle
:-)
Toisaalta astrologiasta sinänsä ja sen suhteesta
tieteeseen ja "totuuteen": hyvin moni asiahan
tässä maailmassa on potentiaalisesti mahdollista,
vaikkei sitä tieteen piirissä olisikaan toteen
näytetty tai "todistettu" (enkä itsekään ole ns.
tiedeuskovainen, vaikka ala melkoisen tutuksi
onkin tullut :-) On esimerkiksi mahdollista että
Kristus nousi kuolleista ja siihen uskomalla
voimme saavuttaa iänkaikkisen autuuden - eihän
tätäkään ole käsittääkseni voitu "todistaa" (ja
tavallaanhan uskon kohteiden olemassaolon
todistaminen onkin mielettömyyttä), mutta siihen
uskovien ihmisten elämään jo usko SINÄNSÄ,
riippumatta siitä onko Kristus "totta" tai ei,
vaikuttaa tavalla tai toisella. Samaa kenties
voisi sanoa astrologiasta, semminkin kun siinä
korostetaan ainakin osittain myös tuota
subjektiivisen tulkinnan ja oman sisäisen
kokemuksen näkökulmaa. Mutta niin kauan kun
astrologialla oletetaan ja väitetään olevan
hiukankaan "objektiivista" merkitystä
(=todenperäisyyttä), symbolistisesti tai suoraan,
ei käsittääkseni voida välttyä tieteen kriittisiin
hampaisiin joutumista. Näin ei siis välttämättä
tulisi olla, mutta minusta se on ihan selkeästi
ymmärrettävä ilmiö.
Täältä muuten löytyy ihan mielenkiintoista tekstiä
puoleen ja toiseen:
http://www.pcuf.fi/~hanvuori/alogia.html#sis
Perjantaiterkkuja,
O.
Kolme pointtia. Pitkään viestiin pitkä vastaus.;-)
Aloitetaan tiedeviittauksistasi. Viittaaminen
siihen, ettei astrologia ole tiedettä, voidaan
ymmärtää myös hiukan toisin. Astrologialla ei ole
ollut akateemista kaanonia noin 400:n vuoteen,
eikä sillä ei siis esimerkiksi omaa tiedekuntaa
(paitsi nyt siis siellä Intiassa, jos se
Iltalehden juttu oli muu kuin uutisankka ;-).
Tiede on paitsi mitä esitit, myös
yhteiskunnallinen instituutio, jossa astrologialle
ei ole ollut sijaa majatalossa. Kirjoitin, että
astrologia on raivostuttavan lähellä tiedettä, ja
itse kuvaisinkin sitä *tiedonalaksi* erotukseksi
tieteestä. Mutta kyllä sillä voidaan rakentaa
väittämiä todellisuudesta jne mitä ehdotit tieteen
tehtäväksi. Mutta ei tällaista tehtävää voi
tietenkään monopolisoida tieteelle kuuluvaksi
pelkästään - sanotaan nyt vaikka postmodernissa
yhteiskunnassa ;-).
Otetaan esimerkki tieteestä
Valitaan tutkimuskysymys: esim. Minkälaisia
kasvatusajatuksia ihmisillä on? Laaditaan kaksi
mittaria, esimerkiksi kyselykaavakkeina.
1. kyselykaavake, jossa on vain
behavioristista kasvatuskäsitystä mittaavia
kysymyksiä à tästä tulokseksi saadaan, että
ihmisillä on behavioristisia kasvatuskäsityksiä
2. kyselykaavake, joka mittaa ohjaavaa
kasvatuskäsitystä tai vaikkapa learning by doing
-käsityksiä à kappas, tulokseksi saadaan nyt
(vaikkapa samalta testijoukolta kuin kohdassa 1),
että ihmisillä on ohjaavan kasvatuksen käsityksiä.
Tämä on tiedettä. Tutkimuksia voidaan toteuttaa
vaikka näin (toki esimerkki on räikeä, mutta
kuvaava). Viittaat myös objektiivisuuteen. Ben
Furmanin ohjelmassa psykologisista testeistä
tuotiin hauskasti esiin mm. se, että esimerkiksi
persoonallisuustestit, joihin rekrytointi jne
kovasti luottaa eivät suinkaan ole mitenkään
objektiivisia. Tällaista tiedettä astrologia EI
ole. Mutta astrologia voi reformoida tiedettä. :-)
Astrologian "ongelma" tieteen näkökulmasta on mm.
se, että se on sekä *menetelmä* että *sisältö*
samoin kuin sen dynaamisuus, jonka "vangitseminen"
vaikuttaa olevan esimerkiksi tilastollisille
tutkimusmenetelmille hankala pala. Mutta
astrologiaa voi toki tutkia tieteen näkökulmasta
ja sen menetelmilläkin, kunhan otetaan huomioon
myös sen luonne (ettei käy kuten yllä olevassa
esimerkissä).
Astrologia voi puolestaan uudistaa tiedettä juuri
vaikkapa tuon metodin näkökulmasta. Ehkäpä joskus
vielä tapahtuukin (!), onhan tieteen sisälläkin
tällä hetkellä paljon tapahtumassa, paradigman
muutostunnelmia jne. Mutta sitä en usko, että
astrologia "sulautettaisiin" tähän vallitsevaan
tiedekuvaan/tai itse asiassa -kuviin, mitkä nyt
ovat olemassa. Siksikään se ei mielestäni ole
tiedettä.
Minustakin tiedevertaus on enemmän kuin
todennäköinen myös siksi, koska astrologia on
ollut osa länsimaista tiedettä pienen ikänsä
(viime 400 vuotta poikkeuksena). Se on suorastaan
itsestään selvää. Sitä paitsi, pieni astrologinen
loppukevennys sallittaneen tähän osaan. Nyt kun
Pluto on Jousimiehessä (1995-2008) tällaiset
kysymyksenasettelut ovat suorastaan tervetulleita!
;-)
Sitten toinen tärkeä pointti, jonka toit esille on
PREDESTRINAATIO ELI ENNALTAMÄÄRÄYTYMINEN. Hmm.
Tässä on jälleen ehkäpä ennen kaikkea median
läpäisemä ajatus, siis usein mediassa korostetaan
ennustamista ja astrologia mieluusti pidetään
sillä alueella. Tai esim. kirkko määrittelee
astrologian hyvin mieluusti "tähdistä
ennustamiseksi". Mutta jos kysyy eksegeetiltä,
vastaus voi olla täysin toinenkin. Esim. antiikin
aikana kyse oli enemmänkin kuvaustavasta, johon
asianomainen aktiivisesti osallistui (=konstruoi
elämäänsä), jollaisena tämä "ennustaminen"
voitaisiin ymmärtää. En usko lainkaan, että
astrologialla voisin ennustaa elämäsi, vaikka
syntymädatasi annoitkin. ;-) Kyse on jostain
muusta, skenaarioiden rakentamisesta ja
mahdollisten maailmojen hahmottamisesta (vrt.
tulevaisuuden tutkimus). Toki aina riittää niitä,
jotka haluavat säväyttää ennustuksillaan (tämäkin
on jotenkin ymmärrettävää, kun astrologia on ollut
marginaalissa, ja jos joku astrologi ei siellä
viihdy, hän voi pyrkiä hätkähdyttävien ennustusten
kautta "normaalien" joukkoon tai vaikkapa
arvostetuksi henkilöksi, mene ja tiedä!) ja joista
K-P Kyrö sanoisi, että se on "harrastelijoitten
puuhastelua" eli kaikkea (myös vaikkapa Raamattua,
psykologisia testejä, auktoriteettia jne) voi
käyttää, miten haluaa. Kukapa sitä valvoisi? Entä
pitäisikö? Tai miten pitäisi?
Mutta itse asiassa psykologia on ehtinyt edelle.
Siellä puhutaan tällä hetkellä suu vaahdossa
"synnynnäisestä temperamentista", jonka mukaan
esimerkiksi ujous perustuu geeneihin ja
biologiaan, ja ihmisen käyttäytyminen ihan
oikeasti voidaan ennustaa lapsuuden
käyttäytymisestä. Ja joku psykologi jopa väittää,
että sellainen voidaan parantaa pillerillä!
Huikeaa, vai kuinka? Eli tiede pistää sittenkin
paremmaksi. ;-) Sitä paitsi yksi tieteen tehtävä
puolestaan ON ennustaa!
Sitten kolmanneksi USKONTO, johon useasti
viestissäsi analogioina viittaat. Astrologia ei
ole uskontoa, vaikka sen rinnastaminen uskontoon
usein ihmisiä houkuttaakin. Hannu Vuori, jonka
sivuille viestisi lopussa viittaat on kääntänyt
teoksen, jossa astrologiaa arvioidaan monella
tavoin ihan mielenkiintoisesti mutta joka vesittyy
pahasti, kun teologisia perusteita ja argumentteja
käytetään astrologian "kumoamiseksi". Hmm, hassua
sinänsä, mutta näköjään mahdollista, sillä ko työ
on lopputyö jollain usalaisella yliopistolla!
Kiitos ajatuksistasi, O. ja hyvää viikonvaihdetta
Oikea tieto tässä
Aurinko Skorpioni
Nouseva Jousimies
Kuu Jupiterin kanssa Neitsyessä (ajattele hänen
meenstystään!)
:-)
Julia Robertsilla on sitten samat merkit kun
Jodie Fosterilla, joka on myös Skorpioni, Kuu
Neitsyessä ja Nouseva Jousimies.. No molemmat
ainakin näyttelijöitä, onkohan muuta yhteistä?
Jos miettii Jodien itsenäisiä valintoja ja sitten
Julian suhteita - kumpaakin pidetään hyvin
privaattina ja valikoivanakin persoonana...
Jotain yhteistä on. Benjamin taitaa olla
ylivoimaisesti pitkäaikaisin Julian miehistä.
Tosiaan, Skorppari-Jousimies-Neitsyt -energiat
toimivat.
Julian Kuu näin ollen suurin piirtein
keskitaivaalla - olen lukenut jostain, että Venus
tai Kuu akselilla löytyy useilla valovoimaisilla
näyttelijöillä?!?! Liekö lukenut väärin... Nyt en
tsekannut, näinköhän kartat sieluni silmillä
väärin...
on se että Juliaiska on skorppari, nouseva
neitsyt ja Kuu leijonassa! Eikös se nyt näy eukon
olemuksestakin jo!??