Elokuun lämmin yö,
meri kohisee mustana.
Vesipisara putoaa poskelleni
sekoittuen kyyneliini.
Tämä yö vei minulta eilisen,
tämä yö toi minulle kyyneleet.
Sataa jo kaatamalla.
Vesipisara musta
valuu pitkin poskeani.
Istun yksin kivelle,
avaan sateenvarjon.
Alla sen,
tilaa olisi sinullekin,
sylillesi lämpöiselle.
Sumun seasta sinut nään
silmäkulmassasi kimmeltää,
pisara surun suolainen.
Me kaksi kyynelehtivää
kohtasimme tässä yössä.
Kohtaloko meidät toi
samaan aikaan,
tälle samalle surun rannalle,
jossa taivaskin itkee
yhdessä meidän kanssamme.
Kuivasin kyyneleesi,
tein tilaa varjoni alle.
Siinä me istuimme,
kiinni toisissamme,
aamuun asti
vain toisiamme katsellen.
Sade piiskasi varjoa koko yön,
mutta me huomasimme
vain toisemme.
Ei enää kyyneleitä,
ei sateenvarjoa
aurinko nousi juuri
jättäen kaiken sen eiliseen.
Siitä alkoi uusi päivä,
kokonaan uusi elämä
meille kahdelle.
Nyt sen ymmärrän
olit siellä silloin,
koska sinun pitikin olla
sateenvarjon alla
kaksin minun kanssani.
meri kohisee mustana.
Vesipisara putoaa poskelleni
sekoittuen kyyneliini.
Tämä yö vei minulta eilisen,
tämä yö toi minulle kyyneleet.
Sataa jo kaatamalla.
Vesipisara musta
valuu pitkin poskeani.
Istun yksin kivelle,
avaan sateenvarjon.
Alla sen,
tilaa olisi sinullekin,
sylillesi lämpöiselle.
Sumun seasta sinut nään
silmäkulmassasi kimmeltää,
pisara surun suolainen.
Me kaksi kyynelehtivää
kohtasimme tässä yössä.
Kohtaloko meidät toi
samaan aikaan,
tälle samalle surun rannalle,
jossa taivaskin itkee
yhdessä meidän kanssamme.
Kuivasin kyyneleesi,
tein tilaa varjoni alle.
Siinä me istuimme,
kiinni toisissamme,
aamuun asti
vain toisiamme katsellen.
Sade piiskasi varjoa koko yön,
mutta me huomasimme
vain toisemme.
Ei enää kyyneleitä,
ei sateenvarjoa
aurinko nousi juuri
jättäen kaiken sen eiliseen.
Siitä alkoi uusi päivä,
kokonaan uusi elämä
meille kahdelle.
Nyt sen ymmärrän
olit siellä silloin,
koska sinun pitikin olla
sateenvarjon alla
kaksin minun kanssani.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä runossasi on kaunis ajatusten kulku, mutta
jos sallit, niin mielestäni pituus syö sen kau-
neudesta kyllä osan.
Hieman tiivistämällä sen sanoma olisi iskevämpi,
mutta pidin kyllä kovastikkin muuten tästä.
Olen itse nimittäin viime aikoina yrittänyt oppia
lyhyempiin runoihin, kuin mitä aiemmin olen kir-
joitellut, ja totuushan on - että vähälläkin voi
sanoa paljon.
Itsekkin tässä joka päivä yrittää oppia jotain,
myös runojen kirjoittelussa.
Kiitti tekstistäsi, kaunista se on.
ja kiitoksia palautteesta...
Itsekkin tosiaan huomasin että siitä tuli ehkä liian pitkä mutta koska loppu oli "onnellinen" niin se kuulosti jotenkin töksähtävältä lyhyemmässä versiossa...
Mulla taas ennen oli lyhyempiä mutta nykyään tuntuu väkisinkin venyvän pitkiksi :)
Mutta katsotaan josko sitä saisi seuraavan runon sitten vähän tiiviimpään muotoon... :)
Inspis on kyllä ollut kadoksissa jo pidempään...mutta eilen taas innostuin runoilemaan piiiitkästä aikaa :D
runoja ja varsinkin niiden pituuksia!
kohta kaikki runoilijat poistuu täältä, koska tää on mennyt liian vakavaksi,iloa ja vapautta toivois tänne palstalle, mitä on josksus ollut täällä.:))))
Kiitos neitonen kauniista runostas ja mulla ainkin kiinnostusta riitti lukea loppuun asti ja niin äärettömän kaunis loppukin, kiitos :)
rellulle kiitos runoista ja mun milestä uudistusta kaipaan runoihisi, ei se riitä et ne on lyhentyneet ku pyy maailmanlopun eellä...:))
Kiva että runo miellytti :)
neitonen ja kiitti runostasi johon pystyi samaistumaan, kaunista ja haikeaa.... pidin tästä!
kaunis runo.
Elämä on usein sattumaa, onneksi niin :)
jossa peruustotuutena vanha viisaus "samankaltaiset löytää yleensä toistensa luo"
Kiitos Neitonen ja hyvää jatkoa sulle :)
Niinhän se taitaa olla :) Kiitos ja hyvää jatkoa myös sinulle Kaukomieli...