Lapsuudessani, 1950-luvulla, meillä köyhässä Lapissa ei juurikaan ollut yksityisautoja. Polkupyörä oli yleisin kulkuneuvo niinpä liikkuvan poliisin toiminta keskittyi liipirekkojen ratsaamisien lisäksi polkupyörien kunnon tarkkailuun. Pyörän takalokasuojan alaosan piti olla maalattuna valkoiseksi, piti olla "kissasilmä" sekä toimiva soittokello ja pimeinä vuodenaikoina valot olivat poliisin erityisen mielenkiinnon kohteena. Kun siihen aikaan myös tanssimatkat tehtiin polkupyörillä, joutui moni pimeänä syksyisenä yönä kotimatkaansa valottomalla pyörällä matkannut kokemaan monia jännittäviä seikkailuja kotiin ilman sakkolappua selvitäkseen.
Eräskin nyt jo edesmennyt isäntämies oli nuorena miehenä ollut palaamassa pimeänä syksyisenä yönä tanssipaikalta kotiinsa valottomalla pyörällä. Ilmeisesti poliisi oli saanut vihiä tästä pimeästä kulkijasta ja alkanut jahtaamaan kaveria. Aina kun poliiauto oli ollut tulossa, oli kaveri lymynnyt pyörineen metsää ja kun poliisiauto oli mennyt ohi, oli jatkanut matkaansa ja poliisiauton palattua taas metsän siimekseen.
Sitten oli tullut peltoaukean kohta ja kun metsään ei enää päässyt, oli kaveri maannut maantienojassa ja pidätellyt hengitystään kun poliisiauto oli pysähtynyt just kohdalle: "Tässä se jossakin vilahti", oli kuulunut avoimesta poliisiauton ikkunasta. Olivat kuitenkin lopulta menneet menojaan ja kaveri päässyt kotiinsa, mutta oli heti ensiarkina tienyt, mistä saa valot pyörään hankittua.
Muistuu myös eräs tapaus, jossa joku ukkeli oli liikkunut valottomalla pyörällä syksypimeällä ja kun oli nähnyt, että kaukana mutkan takana on tulossa auto, oli vieyt pyöränsä metsään ja jatkanut kävellen matkaansa. Auto oli ollut poliisin "piiska", oli pysähtynyt ukkelin kohdalle ja: "Sanokaapa minne te kätkitte sen pyörän? Me kun nähtiin, että te ajoitte pyörällä". "Tuolla... tuolla.. se on pensaan takana", oli ukkeli sopertanut ja hakenut pyöränsä ja saanut sakot.
Ei ne poliisit olleet mitään nähneet, mutta saivat juksattua ukkelia.
Eräskin nyt jo edesmennyt isäntämies oli nuorena miehenä ollut palaamassa pimeänä syksyisenä yönä tanssipaikalta kotiinsa valottomalla pyörällä. Ilmeisesti poliisi oli saanut vihiä tästä pimeästä kulkijasta ja alkanut jahtaamaan kaveria. Aina kun poliiauto oli ollut tulossa, oli kaveri lymynnyt pyörineen metsää ja kun poliisiauto oli mennyt ohi, oli jatkanut matkaansa ja poliisiauton palattua taas metsän siimekseen.
Sitten oli tullut peltoaukean kohta ja kun metsään ei enää päässyt, oli kaveri maannut maantienojassa ja pidätellyt hengitystään kun poliisiauto oli pysähtynyt just kohdalle: "Tässä se jossakin vilahti", oli kuulunut avoimesta poliisiauton ikkunasta. Olivat kuitenkin lopulta menneet menojaan ja kaveri päässyt kotiinsa, mutta oli heti ensiarkina tienyt, mistä saa valot pyörään hankittua.
Muistuu myös eräs tapaus, jossa joku ukkeli oli liikkunut valottomalla pyörällä syksypimeällä ja kun oli nähnyt, että kaukana mutkan takana on tulossa auto, oli vieyt pyöränsä metsään ja jatkanut kävellen matkaansa. Auto oli ollut poliisin "piiska", oli pysähtynyt ukkelin kohdalle ja: "Sanokaapa minne te kätkitte sen pyörän? Me kun nähtiin, että te ajoitte pyörällä". "Tuolla... tuolla.. se on pensaan takana", oli ukkeli sopertanut ja hakenut pyöränsä ja saanut sakot.
Ei ne poliisit olleet mitään nähneet, mutta saivat juksattua ukkelia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jätä jo Leksa niitten jaarituksiesi kertominen Lapin asukkaille. Eihän ne muita suomalaisia kiinnosta pätkääkään.
tuijottavia ei kiinnosta muu kuin oma napa.
Sen sijaan yhteiskunnassamme ja myös poliisitominnassa tapahtunut historiallinen kehitys kiinnostaa monia.