Kolkkoja
vanhoja kasarmeja edessäni,
keskellä homeensininen
äänetön patsas.
Pakenen,
juoksen mihinkään pääsemättä.
Varjot seuraavat,
eikä käsieni huiske
karkota niistä ainoatakaan.
Haluan luoksesi,
irti peloista
hämäristä unistani.
Valheista,
jotka minua lannistavat.
vanhoja kasarmeja edessäni,
keskellä homeensininen
äänetön patsas.
Pakenen,
juoksen mihinkään pääsemättä.
Varjot seuraavat,
eikä käsieni huiske
karkota niistä ainoatakaan.
Haluan luoksesi,
irti peloista
hämäristä unistani.
Valheista,
jotka minua lannistavat.
Vastaukset 12
Vanhimmat
loit sen kolkon kuvan, jota hait onnistuneesti.
Näen kolme kivistä kasarmia sateisessa yössä, ei lampun lamppu pala.
Viimeisen säkeen toive polkeutuu kuraiseen lätäkköön, polkeutuakseen nahkaisten saappaiden rajuun juoksuun.
...ettet väärin tulkitsisi ...
Tunnelmista vain kerrot kyllä kolkosti...jo peräjälkeen.
elämän kolkosta todellisuudestakin on joskus kir-
joitettava, kaikki säkeet ei tarvitse olla
rakkaudenpunaisia, elämä antaa muuhunkin
aiheita.
Niin, sitä pimeyttäkin tässä kuvaan.
Viimeisessä säkeessä on kuitenkin toivoa, kuten
useinmiten pyrin runoni päättämään, jonkinlaiseen
rauhaan.
Paljon kiitoksia vierailustasi.
enkä tulkinnut lainkaan väärin.
Mutta, kuten tuossa edellä sanoin -
kolkkoudestakin voi kirjoittaa, vaikka se onkin
ehkä raskasta luettavaa. Vastapainoksi voi sen
jälkeen lukea jotain pehmoisempaa. Toivottavasti
runostani nyt ei kuitenkaan saanut vaikutelmaa,
että olen hukkaamassa elämääni, en ole.
Säkeeni kertoo vain määrätyistä tunnetiloista,
joita olen joutunut läpikäymään.
Kyllä täältä tulee varmasti vielä elämänmyöntei-
sempiäkin tekstejä, varastossa on melkoinen
määrä niitä kuitenkin, enemmistö.
Kiitos täsmennyksestäsi joka tapauksessa.
Unessa joskus jotaii vastaavaa,
sanoisinko ,painajaista.
Hiki märkänä ,kun herää ,
ahdistava tunne ,unessaki kokee.
Eihän aina aurinko paista ,
eikä tie oo pelkkää suoraa.
Koskaan ei tyidä ,mitä elämä
tuo tullessaan, niitä kolkkojaki.
Sydän vain semmonen , se tuntee ,
ei sitä voi paeta.
Sen pieneki ilon ,senki se tuntee.
Seki ,miten se pieni voi kasvaa ,
täyttää sydämen.
Sanotaa." Ei pisaraakaa liikaa".
Voimia sinulle , aurinkoista iltaa.Liisa
Runosi livemuistoja mieleen tuo
kasarmirakennus jo purettu on.
Ei inttiaikoihin liity tää mutta
jotenkin se vieläkin säväyttää kun
siellä käyntiä muistelen.
Vanhassa pönttöuunissa puuta paloi
lämpöä riitti oli mukavaa.
Sitä en halua unohtaa.
tulee pikkasen viiveellä vastaukseni, kun on
ollut viikonlopun yli mummutusta, mutta parempi
myöhään kuin ei sittenkään.
Tämä ei ollut painajaista, mistä kirjoitin. Kyllä
tähän on aiheet elävästä elämästä, vaikkakin ru-
noon tulee aina määrätynlaista dramatiikkaa aina
lisättyä - eihän se olisi runo lainkaan muuten
mielestäni ilman sitä, jos aihe sitä vaatii.
Sydän rukka joutuu elämänpoluilla joskus
koville, mutta meidät kun on rakennettu
sellaisista aineksista, että on jaksettava.
Kaikki eivät jaksa, mutta toistaiseksi tässä on
jaksettu.
Lämmin kiitos sinulle sanoistasi, osaat aina va-
lita ne niin koskettavaksi.
Nyt se aurinko paistelee, nautitaan siitä ja ke-
sän odotuksesta. Eiköhän niitä valoisempiakin
runoja tuo herännyt kevätkin vielä tuo.
en tiedä, mistä lukemastani runosta tuo kasarmi
edes tuli mieleeni, mutta siitä lähdin kuitenkin
sitten pikkuhiljaa rakentamaan aiheen ympärille
runoa, ja tietenkin synkistä hetkistä, jotka
koin, eipä siinä muuta.
Ehkä osittain myös joku muisto Mikkelistä, jossa
lapsuuteni kesät vietin ja marsalkka
Mannerheimkin jotenkin, joka talutellut kuulemma
äitiäni lapsena kadun ylitse - ei mitään suoraa
yhteyttä asiaan, mutta kuitenkin.
Tulee ahmittua oikeiden runoilijoiden runoja ja
niistä jää aina jotakin mieleen.
Sehän mukava kuulla, että runoni herätteli si-
nulle muistoja, ettei aivan synkäksi vetänyt.
Kiitoksia jälleen vierailusta ja lupsakkaa py-
häpäivän jatkoa.
Hyvää yötä äitee.
Aamulla hymyillään auringon kanssa kilpaa.
mutta ei toivotella vielä yötä - iltahan alkaa
olla nuori.
Hymyillään, hymyillään - aihetta on monta vaikka
joskus vaelletaankin syvissä vesissä, elämä on.
Kiitos pentu, kuulumisiin ja näkymisiin.
Toivottavasti pipisi on edes hiukan rauhoittunut.
käy taidenäyttelyssä ja odottaa jo etukäteen yllättyvänsä niin eteensä aukeaa aina jokin uusi upea näky niinkuin tämä runo jonka loit sanoillasi, kiitos ja huomenta Rellu!
joka kiertelet taidenäyttelyitä, minä tiedä sel-
laisista yhtikäs mitään - tunnustan etten ole
koskaan käynyt. Melkeinpä yhtä kuivaa viihdettä
olisi allekirjoittaneelle, kuin politiikka ja
historia, joita inhoan. Ehkä ymmärtämättömyyteni
vuoksi, mutta joka tapauksessa.
Kiitos ystävä kallis sanoistasi, ihanaa että olet
siellä ja että olen kuullut viimeiset
kuulumisesi. Varmaan tiedät ja tunnet sen, kuinka
elän jokaisessa hetkessäsi, siihen uskon ja
luotan.
Kirjoita tyttö, kirjoita. Niistä tuntemuksistasi
joita olet tänä vaikeana aikana joutunut
kokemaan.
Saat varmaan niistä synnytettyä runoa, luulen
niin.