Kokemuksia Meksikosta?

Täällä on kokemuksia, jos vain maltat lukea kaikki sivut läpi, ei kannata postata uutta kysymystä ennen koko threadin lukua:

http://tinyurl.com/26perq

Itse olin tässä jokunen kesä sitten kuukauden vaihdossa Meksikossa. Oli kyllä ikimuistoinen kokemus ja olisinkin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa.
Myönnettävä tosin on, että alkuun (kuten kuvitella saattaa) saapuminen maahan oli aikamoinen kulttuurishokki. Kaikki oli niin erilaista: ympäristö, luonto, ihmiset, ilmasto, tavat, kulttuuri, ruoka - kaikki!
Muistan hyvin autotietä reunustavat köyhän väestön slummimaiset asuinröttelöt, joiden näkeminen kouraisi sydäntäni. Tuli jotenkin syyllinen olo, kun me länsimaiset elämme tällaista yltäkylläistä ja tuhlailevaa elämää, ja toisilla ei ole edes varaa kunnolliseen asuntoon ja ruokaan.
Kadulla kaahailevien autojen, kovaäänisen espanjan sorinan sekä mustien päiden seassa muistan myös ajatelleeni: "Mitä ihmettä minä täällä teen?"
Kuukauden kuluessa ja Meksikopäivieni huvetessa aloin kyllä ymmärtää, mitä minä Meksikossa tein. Aloin päivä päivältä pitää maasta, sen kullttuurista ja ihanan avoimista sekä ystävällisistä ihmisistä yhä enemmän.
Meksiko on juuri avoimien ja elämänmyönteisen asenteen omaavien ihmistensä ansiosta helppo maa ulkomaalaiselle (vaihtarille). Voit olla varma, että kavereita kyllä löytyy. Paikalliset tulevat innokkaasti tekemään tuttavuutta vieraan kanssa ja ovat kiinnostuneita tämän kotimaasta (joskin on syytä varautua, että lähinnä heavymusiikin ystävät tietävät missä Suomi on) ;)
Itselläni kävi myös hyvä tuuri, sillä isäntäperheeni oli tosi mukava ja huolehtivainen. He veivät minua moniin ihaniin paikkoihin ja jaksoivat puhua ja kertoa minulle tavoistaan ja maastaan, vaikka kehnon espanjani vuoksi varmaan yli puolet meni ohi.
Ja mitä tuohon jalkapalloon tulee, mistä kysyit, niin kyllä tytöt sitä pelaavat siinä missä pojatkin. Eli, voit olla huoletta. Ainakin harrastuksia kysellessäni näyttivät "kaikki" meksikolaiset tuttavani jalkapalloa pelaavan.
Totta tosin on, että meille tasa-arvon mallimaana pidetyn Suomen kasvateille Meksiko voi tuntua jopa machokulttuurin tyyssijalta. Tällöin on kuitenkin muistettava (kuten monissa muissakin tapauksissa, kun meinaa kiehua yli): maassa maan tavalla. Ulkomaalaisen on sopeuduttava kohdemaan kulttuuriin ja tapoihin. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki piotäisi hyväksyä. Tuskinpa mikään on ainoa totuus tai oikea/väärä tapa. On vain olemassa erilaisia tapoja ja näkemyksiä, joita tulisi kunnioittaa, vaikei niitä itse kannattaisikaan. Toisen osapuolen kunnioitushan on tie tasavertaiseen dialogiin.
Sanottakoon vielä, että Meksiko on kuitenkin irtautumassa sitä leimaavasta machokulttuurista. Itse en siihen suoranaisesti edes törmännyt, vaikka tuttuni siitä ennen matkaani varoittelivatkin.
Tietenkin vaaleana pohjoismaalaisena herätin huomiota, enkä saanutkaan liikkua yksin ulkona, mikä oli minulle alkuun outoa, sillä olinhan kotona tottunut menemään minne vain ja milloin vain - ilman seuraakin. Tosin ymmärrän kyllä isäntäperheeni huolen, sillä ovathan rikollisuusluvut kuitenkin omaa luokkaansa Meksikossa ja kukapa sen otollisempi kohde, kuin eksyneen näköinen ulkomaalainen. Kiitos isäntäperheeni huolehtivaisuuden, ei perääni huudeltu muuta kuin tyylin "I love you". :D
Lyhyesti sanottuna on Meksikon arki värikästä, kuten sen lämpöä huokuvat ihmisetkin. Kullttuuri ja tavat toisin vaihtelevat suuresti alueelta toiselle siirryttäessä, sillä onhan Meksiko suuri valtio, joka jakautuu moniin osavaltioihin. Lisäksi jokaisella osavaltiolla on omat omaleimaiset tapansa ja erikoisuutensa.
Itse ainakin jäin kaipaamaan Meksikoa, sen kulttuuria, historiaa (etenkin kiehtovia intiaanikulttuureita) ja ennen kaikkea meksikolaisia ystäviäni. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja ne ovat myös osa vieraaseen kulttuuriin tutustumista, mutta ne voitettuaan on entistä valmiimpi kohtaamaan "uuden" maan arjen.