Olen kohta 60-vuotias eteläsuomalainen eronnut rouvashenkilö. Tutustuin äskettäin nuoreen maahanmuuttajamieheen, jonka kanssa tunteet syvenivät nopeasti rakkaudeksi. Ongelmani on, että en tiedä, miten kertoa asiasta lapsilleni. Vanhin tyttäreni ensimmäisestä avioliitostani tietää, mutta nuoremmat lapseni eivät vielä tiedä. Olen lueskellut maahanmuuttajasuhdepalstaa ja siellä on vähän samanlaisesta tapauksesta koskettava kertomus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000430&posting=22000000025018535
Itselläni ei ole tietenkään raskaudenpelkoa, vaan ihan tämä sosiaalinen tilanne pelottaa. Jos lapseni eivät hyväksy miestäni, on suhteemme heti taakoitettu. Mies on kyllä ymmärtäväinen eikä vaadi nopeita ratkaisuja. Toisaalta on selvää, että avioidumme, jos suhde jatkuu, koska hänen kulttuurissaan avosuhde ei ole hyväksyttävä. Itsekin olen saanut tarpeekseni lyhyistä suhteista.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000430&posting=22000000025018535
Itselläni ei ole tietenkään raskaudenpelkoa, vaan ihan tämä sosiaalinen tilanne pelottaa. Jos lapseni eivät hyväksy miestäni, on suhteemme heti taakoitettu. Mies on kyllä ymmärtäväinen eikä vaadi nopeita ratkaisuja. Toisaalta on selvää, että avioidumme, jos suhde jatkuu, koska hänen kulttuurissaan avosuhde ei ole hyväksyttävä. Itsekin olen saanut tarpeekseni lyhyistä suhteista.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Miten hänen kulttuurissaan seurustellaan? Tehkää kuten hän on tottunut, koska tuskin olet ensimmäinen seurustelusuhde hänelle.
Siinä toisessa kulttuurissa saattaa olla paljon romanttisempia juonia.
Hän on seurustellut vain suomalaisten kanssa, joten hänellä ei ole kokemusta omasta seurustelukulttuuristaan. Suomalaiset naiset ovat joskus aika vaateliaita ja mies on tullut jätetyksi useamman kerran, vaikka on rakastettava ja hyvä ihminen. Naiset leikkivät maahanmuuttajamiehillä ja sitten hylkäävät. Itse en koskaan voisi jättää miestä, joka avaa karamellipaperitkin puolestani.
Myös tyttäreni ensimmäisestä avioliitostani on kovasti innostunut mamman kullasta!
Molvaniassa naisen status on heikompi kuin kamelin. Vaikka Suomessa sulle hevosetkin nauraa, niin muuta vahinkoa naimakaupoistasi koidukaan. Lapsillesi asia ei mitenkään kuulu. Pidä lystiä.
Ellen pahasti erehdy, niin kyseessä on muslimies, kun seurustelua pitää lapsilta salata.
Jos savimajaan lähdet miehen mukana, niin kaikki on mennyttä, mutta pysymällä Suomessa voit vielä lopulta päättää omasta elämästäsi.
se kartalla löytyy? :)
noita entisiä neuvostotasavaltoja? Aikoinaan tuli kierrettyä Neuvostoliittoa ja siellähän noita kansoja riitti. Osasta ei olla Suomessa koskaan kuultukaan.
yhtä fiktionaalinen maa, kuin Bulvania, joista kummastakin Hullujussi-yhtye laulaa.
Mitä se tähän kuuluu, mistä maasta mies on? Hänellä on toinen tausta kuin sinulla. Ehkäpä toinen uskontokin.
Luuletko, että voit korvata hänelle kaiken sen, mistä hän on aikaisemmin saanut onnen ja ilon? Perheen, suvun, kulttuurin, uskonnon, elämänkatsomuksen, tapakasvatuksen, äidinkielen. Oletpa voimanainen vielä tuossa iässä!
Mieti tarkkaan avioliittosi kestävyys.
Jos hän on sinua paljon nuorempi, voi olla että hän jää leskeksi jälkeesi.
Siinä pitääkin olla tarkka testamentti, että mies suostuu ymmärtämään, että tyttäret edellisistä avioliitoista ovat perillisiä.
Vastauksia:
"Mitä se tähän kuuluu, mistä maasta mies on? Hänellä on toinen tausta kuin sinulla. Ehkäpä toinen uskontokin."
Hän on periaatteessa kristittyä sukua.
"Luuletko, että voit korvata hänelle kaiken sen, mistä hän on aikaisemmin saanut onnen ja ilon?"
Voin ainakin yrittää.
"Perheen, suvun, kulttuurin, uskonnon, elämänkatsomuksen, tapakasvatuksen, äidinkielen. Oletpa voimanainen vielä tuossa iässä!"
Kiitos. Monet ovat kehuneet ja sanoneet, etten näytä päivääkään yli 53-vuotiaalta.
"Mieti tarkkaan avioliittosi kestävyys."
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa - jopa tällä elämänkokemuksella.
"Jos hän on sinua paljon nuorempi, voi olla että hän jää leskeksi jälkeesi."
Sitä suren jo etukäteen. Miten hän sen kestäisi - en tiedä. Minulta ei suuria perintöjä jää. Olen jo testamentin tehnyt ja puolet menee eläinsuojeluun.
"Siinä pitääkin olla tarkka testamentti, että mies suostuu ymmärtämään, että tyttäret edellisistä avioliitoista ovat perillisiä."
Testamentin ovat tyttäret tarkistaneet. Mies saa lukea sen kunhan oppii tarpeeksi suomea. Aion kyllä tehdä avioehdon. Miehellä on sitä paitsi maaosuuksia kotimaassaan. Toistaiseksi siellä on vain epäselvää, saako yksityinen omistaa maata ja jos saa, saako hän sitä myydä.
Terv
Abu
Etkö alkulauseessa sanonut, että hän on ollut Suomesaa kauan ja on ollut aikaisemminkin liitossa suomalaisen kanssa.
Taita olla vaikea tämä suomen kieli, koska ei vieläkään osaa.
No, siinä sinulle onkin sisältöä hänenkin elämäänsä. Ilmeisesti hänen on vaikea löytää työtäkään kielitaidottomana, joten ainoa mahdollisuus hänen toimeentulolleen onkin nämä liitot.
Toivottavasti et harkitse muuttoa hänen maatilalleen, sillä se voi olla yllättävä paikka.
Kasvatetaanko miehen kotimaassa viljaa vai laidunnetaanko lampaita?
Onneksi sinulla on varaa satsattavaksi tulevaisuuteenne.
olemassa, on hyvin vaikea löytää. :))
Kiitos kaikille ihanille ihmisille kommenteista. Vastaan tässä nyt vain osaan:
"Etkö alkulauseessa sanonut, että hän on ollut Suomesaa kauan ja on ollut aikaisemminkin liitossa suomalaisen kanssa."
Hän ei ole ollut liitossa, vain seurustellut muutamia kertoja.
"Taita olla vaikea tämä suomen kieli, koska ei vieläkään osaa."
Oppimista ikä kaikki!
"No, siinä sinulle onkin sisältöä hänenkin elämäänsä. Ilmeisesti hänen on vaikea löytää työtäkään kielitaidottomana, joten ainoa mahdollisuus hänen toimeentulolleen onkin nämä liitot."
Tämä olisi hänen ensimmäinen varsinainen liittonsa. Kyllä hän suomea puhuu ja ymmärtää. Kirjoittamispuolesta en ole ihan varma.
"Toivottavasti et harkitse muuttoa hänen maatilalleen, sillä se voi olla yllättävä paikka."
Maaosuudet ovat viljelemätöntä maata. Kukaan suvusta ei enää viljele, kun ei kuulemma kannata. Liiketoimintaan ja vastaavaan ovat siirtyneet.
"Kasvatetaanko miehen kotimaassa viljaa vai laidunnetaanko lampaita?"
Kyllä.
"Onneksi sinulla on varaa satsattavaksi tulevaisuuteenne."
Mihin minä rahojani säästäisin? Tässä iässä jo tietää, että ei se raha pankkitilillä lämmitä.
Minua jäi askarruttamaan, mitä suku tekee sillä maatilalla, kun ei sen viljeleminen kannata. Maa on aivan ilmeisesti EU:ssa. Täällähän ei kannata mikään.
Onneksi ei sinun kuitenkaan tarvitse pelätä joutuvasi maatalon emännäksi kaukaiseen vuoristoiseen maahan, jossa kulkuvälineenä yleensä on aasi.
Mitä tulee muuten elämääsi, niin sehän on ihan kadehdittavaa. Ei ihme, että arkailet kertomista nuoremmille lapsillesi, joilla on opintovelkansa ja pätkätyönsä.
Pistä rahat sileäksi vireän miehesi kanssa, ja kerro vasta sitten, kun hän on jo iskenyt silmänsä seuraavaan lemmensairaaseen eläkeläiseen.
Lapset kuitenkin ovat suuri lohtu ihmiselle aina.
Mieheni suvun maatila on niin pieni, että siellä ei kannata viljellä. Aiemmin viljelivät kurpitsaa, mutta sekin loppui.
Mieheni ei juokse rahan perässä. Sen osoittaa jo sekin, että hänen aiemmat tyttöystävänsä ovat olleet köyhiä opiskelijoita ja työttömiä. Hän perii maaosuuksia, joten hän on siinä mielessä täysin riippumaton.
En ole mikään lemmensairas eläkeläinen. Olin vahvasti päättänyt, etten enää rakastu, mutta toisin kävi. Tämä herättää tietysti kateutta niissä, joilla ei enää ole toivoa rakastumisesta paremmassa keski-iässä.
Lapsista on tietysti paljon iloa, mutta olen aktiivinen ihminen ja arvostan omaa elämääni. Lapsenikin tietävät sen.
Kun miehen suvun maatilaa ei kannata viljellä, niin eipä siitä perinnöstä paljon kostu, jos se pitää vielä jakaa sisarusten kesken.
Kannattaisi ajatella kasvattaa kesäkurpitsaa, se voisi olla edullisempi kuin se tavallinen.
Menekki olisi parempi.
Aidosta kurpitsasta voisit kyllä kehittää hyvän pikkelsin ja rakentaa tuotantolaitoksen käyttämättömälle maapläntille, jos sinussa vain yhtään on liikenaisen lahjakkuutta.
Toisaalta, tuossa iässä jo kannattaa vain nauttia elämästä ja ottaa siitä ilo irti.
Siinä sinua uusi rakkaus auttaa varmasti.
Alun perin halusit neuvoja, miten kertoa lapsille. Pitääkö heille kertoa? Pieni salaperäisyys on aina eleganttia.
Myöhemmin lapsesi kertovat omille lapsilleen, kuinka yllättyneitä he olivatkaan, kun mummin salaperäinen ja salattu elämä paljastui hänen muistelmissaan.
Suosittelen päiväkirjan pitoa.
Palstalla. Keski-iässä naimisiin /Epäröivä Elli numimerkillä.
Silleen vaan, että tiedoksi, älkää ottako tosissanne tätäkään aloitusta.
Ellillä on suuri kelli.
ei ole kokemusta, mutta on kyllä ajatus kuinka toimia, jos tulee tilanteita.
"Vanhin tyttäreni ensimmäisestä avioliitostani tietää,"
meillä ei ole tuollaistakaan tietoa, koska kukaan koskaan ei ole eronnut suvussamme.
Suosittelisin että sinä annat hyvän äidin kasvatusmallin tuleville lapsillesi,
eli lopetat moisen suhteen.
Näin voisi toivoa että eroamiskierre katkaistaan nykyisen sukupolveen.
-----
niin yksikään vanhempi ei tuossa iässä oikeesti sitoudu, eikä se vaavi avioliittoa, se on hulluutta.
Ja yli 90 % ulkomaalaisista suhteista hajoaa,
erilaisien "riidansopimiskulttuurien vuoksi",
tuossa iässä niitä ei voi enää mitenkään muuttaa.
Huomioi myös, avioliitto ulkomaalaisen kanssa, johtaa usein iankaikkisen harmiin,
sitä on vaikea purkaa, jos toinen vastustaa, tai vaatii korvauksia,
se vie aina yli 3 vuotta.
Myös on varmaa että lähes kaikki tuttavasi lähtee aivan heti,
eikä kukaan tule takaisin.
Kukan ei auta kun sitä joskus tarvitset.
Mutta, toiset vaihtaa pareja, toiset autoja, toiset koteja,
me emme ole vaihtaneet mitään.
Kumpi on onnea, en tiedä,
kyllä se viikonloppuseikkailu joskus olisi ihanaa.
Mutta luulen että se ei kestäisi vuotakaan.
Maassa maan tavalla,
tai maasta pois.
Kyllä Suomessa on ihania
miehiä, sen olen huomannut,
mutta miksi mennä heti
naimisiin, jos ei paljon
tiedä hönkäyksenkään
pöläystä toisesta osapuolesta.
Olet kaiketi jo kolmatta kertaa
menossa naimisiin, kun kirjoitat
ensimmäisen avioliittosi
tyttärestä.
Siis miksi uskoisit tämän
liiton kestävän, jos ei ole kestäneet
aikaisemmatkaan liitot.
Ota järkikulta käteen, ja
sivuuta vähän intohimoa.
Äskeinen ei ollut sinulle tarkoitettu,
vaan ketjun aloittajalle.
Tuli vain väärään kohtaan.
Mutta yhdyn samaan sinun kanssasi,
oikein kirjoitit.
Ei ole ollut iankaikkista harmia vaan onnellista avioelämää jo vuosikymmenien ajan, vaikka vieraasta kulttuurista miehen sain/otin.
Moni tuhoaa ainoan elämänsä roikkuessaan onnettomassa avioliitossa ja samalla myös jälkikasvun elämän.
Ero olisi silloin paras ratkaisu.
olen onnellinen puolestasi.
kaikkeahan maailmassa on,
kukaan ei sitä olekaan väitttänyt.
"Moni tuhoaa ainoan elämänsä roikkuessaan onnettomassa avioliitossa ja samalla myös jälkikasvun elämän.
Ero olisi silloin paras ratkaisu."
näin sanotaan, mutta jos saadaan se vanha korjattua,
pois pahimmat asiat, niin kyllä usein se ensimmäinen on todella paras ja hyvin moni sitä kaipaa.
Tunnen useita,
jotka kahden eron jälkeen asuvat jo loppuiän yhdessä,
mutta silti on omat huoneet ja menot,
moni on sanonutkin että ovat todenneet että vaihtaminen ei auta ja ovat päättäneet asua saman katon alla loppuun saakka.
Kaikessa on avainasemassa se kotikasvatus.
ei kuulu lainkaan, elät omaa elämääsi. Itse en enää aio mennä naimisiin, en edes muuttaa saman katon alle, vaikka kuinka rakastuisin. Oma tupa, oma lupa.
ja nauti siitä ulkomaan urhosta niin kauan, kun rahaa riittää. Yleensä ainakin sen aikaa kestää rakkaus, varsinkin silloin, jos ulkomaan elävä on huomattavasti sinua nuorempi. Suomesta et juurikaan itseäsi nuorempaa miestä tule saamaan. Kerran sitä vain eletään. Aprillia, aprillia.