Miksi lukioon

Jonkun ukin sanomiset eivät ainakaan omalla kohdallani olisi vaikuttaneet ollenkaan.

Ei lukioon nykyisen järjestelmän vuoksi kannata mennä edes perinteisen "miettimisajan" takia. Jos miettiä haluaa vielä, voi mennä vaikka kymppiluokalle miettimään - ja korottamaan samalla arvosanoja.
Toki lukiossa on tavallaan paremmin sitä aikaa miettiä kuin ammattikoulussa, mutta kyllä nykyään lukiossa aineet pitää valita niin, että ne on oikeasti mahdollista kirjoittaa kolmeen vuoteen mennessä, erityisesti reaali.

Ammattikouluun kyllä paha mennä, jos ei ole varma, mitä haluaa tehdä.

Itselleni oli IB-lukio ainoa oikea. Haluan eläinlääkäriksi/lääkäriksi/insinööriksi, ja täällä saan valita vain ne aineet, joita oikeasti tarvitsen (matematiikka, fysiikka, kemia ja biologia) plus englanti ja äidinkieli. Muita aineita ei tarvitsekaan IB:llä opiskella. Siis nuo kuusi saa itse tietenkin valita.

Olen kuullut ammattiopistostakin olevan mahdollista ponnistaa yliopistoon, mutta uskon lukiosta silti saavani paremmat perustiedot kuin ammattiopistosta.

Jos on yläasteen jälkeen varma, mitä haluaa tulevaisuudessaan tehdä, niin amis on juuri oikea vaihtoehto, mikäli sieltä löytyy sopiva ala. Mikäli sopivaa ei löydy, voi mennä lukioon, ja siellä on aikaa miettiä, minne voisi lähteä.

Itse tiesin ainakin, että minusta ei tule autonasentajaa, leipuria, kokkia, kampaajaa, talonrakentajaa tms. perinteisen ammatin harjoittajaa. Mielestäni on hauskempi tehdä töitä aivojen kuin kösien voimin. Lukio ja sen jälkeiset opinnot ovat siis enemmän minua varten kuin amis. Nykyään amista on alettu hehkuttaa, ja totta onkin, ettei lukioon kannata mennäs, jos ei ole oikeasti hyvä. Täytyy kuitenkin muistaa, että ei se amiskaan autuaaksi tee. On ahdistava huomata joskus 25-vuotiaana, että ei se paska-auton kuljetus olekaan juuri minun alani...

on lukiossa aivan toinen mitä amitsussa, varsinkin miesvaltaisilla aloilla. Kyllähän ihmiset kasvavat, varsinkin tuossa iässä ja miksei myöhemminkin. Ehkä lukiosta löytää sitä vähemmän vatipäistä porukkaa, mitä ylä-aste oli täynnä. Amitsumeininki ja duunarityö ei vain sovi kaikille :).

monista asioista ja myöhemmin elämässä sinulla on paremmat mahdollisuudet ymmärtää ja oppia eri ilmiöitä, myös uusia. Jos et tiedä mistään mitään, on paljon hankalampaa ymmärtää monia asioita.

LIsäksi sinusta tulee kielitaitoinen, jos satsaat muuhunkin kuin englantiin. Työelämässä tarvitaan matematiikan, fysiikan, kemian ja kielten taitajia, niin se vain valitettavasti on. Ammattikouluissakin näitä aineita toki opetetaan, mutta uskaltaisin väittää, että ei ihan samalla tasolla...

Lukion voi toki käydä vanhempanakin, mutta se on paljon raskaampaa töiden jälkeen, kuin nyt nuorena, jolloin voi keskittyä kokonaan opiskeluun.

Menin ammattikouluun, sitten vielä iltalinjalta erikoisammattitutkinto. Nyt 11 vuotta työelämässä ja vihdoin kirjoitin ylioppilaaksi, aikuislukiosta. Jatkan ammattikorkeaan jonne olisin kyllä päässyt amispohjaltakin mutta opiskelu olisi ollut yhtä tuskaa perustietojen puuttuessa.

Ikinä en antaisi lasteni pähkäillä tuollaisen kysymyksen kanssa jos vaan rahkeita lukioon olisi. Olen hassannut vuosia ja vuosia turhiin opiskeluihin, nyt olen sillä viivalla jossa olisi pitänyt olla 11 vuotta sitten...

Päälle 40 vuotta samassa työssä varmaan kaduttaa heitä. Rahasta ei varmaan kiinni ole, sähkis tienaa elämänsä aikana enemmän kuin inssi. Afaik.