Kysyisin teiltä muilta äideiltä,että missä vaiheessa olette laittaneet lapsenne nukkumaan jatkettavaan sänkyyn (tai johonkin muuhun,mutta pois pinnarista)? Ja miten saitte lapsen pysymään siellä? Meidän poika on nyt 1v3kk ja haluaisimme jo opettaa hänet pois pinnasängystä. poika on selvästi itsekin turhautunut olemaan laitojen takana ja ryskyttää niitä niin,että ruuvit lentelee. Sängyn pitäisi olla kunnossa vielä syksyllä,kun poikamme saa sisaruksen.
Toinen kysymys olisi,että miten olette vieroittaneet lapsenne tutista. Poikamme käyttää tuttia päivä ja yöunilla. Ei siis ole mitään ns. huvituttia. Joskus yöllä herää ja itkee,rauhoittuu vaan jos saa tutin. Miten tästä tavasta selvitään?
Kiitos paljon kaikille jotka jaksaa vastata ja hyvää kevättä kaikille lukijoille!
Toinen kysymys olisi,että miten olette vieroittaneet lapsenne tutista. Poikamme käyttää tuttia päivä ja yöunilla. Ei siis ole mitään ns. huvituttia. Joskus yöllä herää ja itkee,rauhoittuu vaan jos saa tutin. Miten tästä tavasta selvitään?
Kiitos paljon kaikille jotka jaksaa vastata ja hyvää kevättä kaikille lukijoille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
kikatutti tämä kohta: "miten saitte lapsen pysymään siellä?" no ku ei pysy, harva se yö löytyy pieni mies nukkumasta äitin ja isin välistä :)
siirrettiin esikoinen nukkumaan tavalliseen sänkyyn 1v 6kk:den ikäsenä (eli n. 3kk sitte, pikkuveli ei enää mahtunu nukkumaan kopassa ja tartettiin pinnis pikkukakkoselle käyttöön) ja edelleen könyää meijän viekkuun nukkumaan jossain vaiheessa yötä. esikoista ei ees aikasemmin tartennu nukuttaa, sinne pinnikseen nukahti ihan iteksiään, nykysin pitää ite makailla vieressä se 5-30 min. että nukahtaa, muuten haahuillaan ympäri asuntoo tai huudetaan kurkku suorana sängyssä. eli vielä voi jokunen hetki mennä ennen ku tottuu siellä yksinään nukahtamaan, nukkumaan ja pysyy koko yön siellä. järkytys se siirto ainaki oli meijän pikkumiehelle, ei meinannu ensin keksiä että täällähän voi nukkuu ihan samalla lailla ku pinniksessäki, hirvee huuto ja riehuminen ja heräilyjä ku lopulta nukahti, rankkaahan tuollanen elämän muutos on pienelle.
meillä edelleen maiskutellaan tuttia. niinhän ne neuvolan tätit ja hammashoitajat sano että ennen ku pikkukakkonen syntyy ni pitäs vierottaa tutista, mutta ei sitte viititty riistää edes sitä huvia pois ku tuntuu olevan niin ihastunu tuohon kapistukseen. meilläki tutti on ainoostaan unituttina, on kuitenki joku tuki ja turva yksin omassa huoneessa nukkuessa sit mukana. ihan vauvana taidetaan pitää isoo miestä :) eikä vieläkään olla harkittu tutista luopumista, sitten ehkä kun poika haluaa sitä itse luopua niin sitte luovutaan, saattaa aika äkkiäkin luopua ku huomaa ettei pikkuvelikään syö tuttia eikä juo tuttipullosta (tuttipullosta vierotettiin joskus 8-9kk:den ikäsenä).
ihan miten kukakin tykkää tehdä. tiettyhän tutista voi vierottaa jo nyt, ei ne kovin montaa yötä huuda sen perään mutta itse en tahdo sitä luopumisen tuskaa vielä aiheuttaa lapselle, näki jo kuin kauheeta siitä pinniksestä oli luopuu...
mukavaa kevättä ja kesää siulle myös ja mukavaa odotusaikaa :)
siirryttiin isoon sänkyyn vasta lähempänä 2 v ikää.. ..mutta toi vaihto teillä täytyy tehdä hyvissä ajoin ennen kuin toinen vauva tulee, ettei vauva vaan vie ekalta sänkyä ja paikkaa.. ..en tie miks tuo sänky on iso asia, mutta joka paikassa painotetaan sitä et vaihto pitää tehä hyvissä ajoin..
tutin luopuminen sujui meillä niin että rupesin pojalle ajoissa puhumaan että pukille annetaan tutit kun pukki tulee, mutta poika muutaman kkn kuunneltuaan totesi että tutit pupuille. joten kun oltiin seuraavan kerran menossa sienimettään niin otettiin tutit mukaan ja laitettiin pupuille kannon nokkaan. sieltä löytyi sitten seuraavalla kerralla pupujen jättämä keksi paketti kiitoksena. yhtenä iltana poika hieman huuteli tutin perään..siinä se.. ..mitä nyt vieläkin maiskuttelaa suutaan kun nukkuu..