Miten menee omaisuuden jako kun avioliitto on lyhyt alle vuoden mittainen.Kysessä on vain kodin irtaimisto, ei rahaa, osakkeita yms.Avioehtoa ei ole.Toinen puoliso omistaa melkein kaiken irtaimen ja toinen vain muutamia tavaroita.Vähempi osainen puoliso sanonut että aikoo vaikka käräjien kautta saada puolet irtaimistosta koska avioehtoa ei ole.Myöskin suoraan sanonut, että mennyt naimisiin VAAN siksi että ei jäisi itse osattomaksi ja puille paljaille ja että aikoo viedä kaiken minkä ns.irti saa.Puoliso jolla enemmän irtainta omaisuutta maksanut toisen laskuja vaikka muuten pienempi tuloinen kuin toinen.Kaikki muut kulut ovat menneet puoliksi paitsi ruokakuluista paremmin hankkinut maksanut enemmän.Meneekö omaisuus puoliksi vai katsooko käräjäoikeus tässä kohtuullistamista eli että molemmat puolisot säilyttävät sen omaisuuden mikä heillä oli avioliittoon mennessä?Vituttaa oma sinisilmäisyys sinä jos omaisuus menee puoliksi ja saa itsekin aloittaa nollasta uudelleen...
Miten menee?
Tyhmä....
6904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teillä niin lyhyt avioliitto, että oikeuden määräämä pesänjakaja todennäköisesti kohtuullistaisi ... eli teillä ei olisikaan avio-oikeutta toistenne omaisuuksiin, eikä tasinkoa lasketa tai makseta. Vaan että kumpikin pitää oman omaisuutensa. Meneteltäisiin siis käytännössä kuin teillä olisi ollut avioehto.
Huono puoli tässä on se, että pesänjakaja ottaa palkkionsa pesän varoista ennen kuin jakaa (ja kohtuullistaa), eli tämä harjoitus maksaa teille molemmille sievoisen summan.
Olisiko laiha sopu sittenkin parempi?
Lopuksi, virheiden tekeminen on inhimillistä, niiden toistaminen on typeryyttä .. seuraavalla kerralla avioehto.
Varattomana itse saisin ilmaista oikeusapua.Voinko pyytää sieltä henkilöä tekemään osituksen jos puoliso siihen suostuu?ja maksaa sitten oman osuutensa.kannattaisiko ositus tehdä kirjallisesti vaikka toinen suostuisikin jakamaan tavarat ns.nätisti ettei myöhemmin tulisi ongelmia?Mitenkäs sitten asuminen?Asumme vuokralla, vuokrasopimus vain toisen nimellä, jos se lähtee asunnosta jonka nimellä vuokrasopimus on ja asunnossa rikkoutuu tai esintyy häiriöitä niin kuuluuko korvaaminen kummalle?Vuokranantaja ei suostu tekemään vuokrasopimusta toisen puolison kanssa.
Voimmeko tehdä yhdessä sopimuksen jaosta kirjallisesti ja onko se pätevä oikeudessa jos myöhemmin ilmenee ongelmia?esim.toinen vaatii lisää?käsitin että niin voisi tehdä kunhan olisi 2 todistajaa.Myös noista todistajista kysymys että jos ne ovat jommankumman sukulaisia niin vaikuttaako se paperin pätevyyteen?pitääkö todistajien olla ulkopuolisia?
Kyllä voitte teettää ositussopimksenne kuntanne oikeusavustajalla. Miten hänen taksansa muotoutuu, on asia minkä varmasti kertoo etukäteen.
Kannattaako tehdä työsopimus kirjallisesti, tai vuokrasopimus ... TIETENKIN kannattaa! Samoin kannattaa tehdä ositussopimus kirjallisesti ja ajallaan, vaikkei laki siihen pakotakaan.
Te sovitte asumisenne. Jos vuoraamassanne asunnosa tehdään vahinkoa, hän tai he korvaavat keiden nimi on vuokrasopimuksessa. Melko loogista vai kuinka?
Erossa vuokranantajanne käytännössä tekee uuden vuokrasopimuksen sen kanssa kuka jää asumaan, ellei tahdo tehdä sitä jomman kumman kanssa .... on se hänen oikeutensa.
Tietenkin TE TEETTE sen sopimuksen yhdessä... miten sitten kuvittelit ositussopimuksen syntyvän? Jos ei sopua synny, silloin haetaan oikeuden määräämää pesänjakajaa, kuka tekee osituksen ja ottaa palkkionsa pesänne varoista.
Ositussopimus on pätevä kun se tehdään oikein, se kannattaa edes luetuttaa lakimiehellä ennen allkeirjoittamista. Tosin, mikään ei estä tekemästä sitä itsekään, kunhan tietää mitä on tekemässä.
Sukulaiset eivät ole "esteettömiä todistajia", eli heidän allekirjoitukset eivät kelpaa. Tekeekö se ositussopimuksen täysun pätemättömäksi... selviäisi mahdollisessa oiikeuden käynnissä. Joka tapuksessa, viisainta ottaa varmasti esteettömät otdistajat ositussopimukselle.
Tietenkin TE TEETTE sen sopimuksen yhdessä... miten sitten kuvittelit ositussopimuksen syntyvän?
Selvennys: ajattelin että jos me tekisimme osituksen ilman ulkopuolisia eli ihan itse kokonaan eli ilman asianajajia yms.vain ne kaksi todistajaa sille..eli laatisimme asiakirjan keskenään..mut tosiaan parempi käyttää asianajajaa sillä toinen on niin prkl kiero että eihän siitä tiedä...en halua että tulee jälkeenpäin mitään jossittelua,koska ei tätä p..kaa kukaan jaksa montaa kertaa läpi käydä..tämä kertakin on jo liikaa..
...juuri noin.
Asianajan tekemä sopuositus ei maksa paljoa, voi kampaajalla mennä joskus yhdellä kertaa enemmän rahaa.
Poikkeatte juristin luona, kerrotte tilanteen, hän antaa hinnan ja kertoo mitä tietoja ja/tai asiapapereita tarvitsee, toimitatte ne hänelle, allekirjoitatte ositussopimuksen, ja jaatte sen mukaisesti.
Voi olla että saisitte jopa kunnan oikeusaputoimistosta ko. sopimuksen huomattavasti edukkaammin.
Pakkoa ei ole käyttää asianajajaa tms. osituksessa... onko se sitten viisasta... noh, se sinun mietittävä asia...