Aritta

Murrosikäiset lapset tuntevat aina että heitä määrätään eikä heidän mielestään vanhemmat tajua yhtään mitään vaikka he itse ovatkin jo niin "aikuisia" ja tietävät tekevänsä aivan oikein joka asiassa.

Jonkinlainen kuri on kuitenkin pidettävä. Itse en pidä sellaisista sanoista kuin "kuri" ja voin hyvin kuvitella mitä nuoret siitä sanasta ajattelevat. Mutta perheessa on oltava rajoituksia ja sääntöjä ja ne on pidettävä. Muuten ei mikään toimi.

Ehkä sinulta puuttuu itseluottamus etkä oikein uskalla sanoa lapsillesi mitä pitää sanoa. Et menetä heidän rakkauttaan vaikka välillä komennatkin heitä ja vaadit heitä pitämään säännöt. Päinvastoin, nuoret haluavat että heidän elämälleen tehdään jonkinlaiset normit, muuten he tuntevat olevansa hunningolla. He ovat psyykkisestikin niin eksyksissä välillä.

Luulen kyllä että sisältäsi löytyy se voima jonka tarvitset ohjataksesi lapsiasi oikein. Keskustele heidän kanssaan. He eivät ole kuuroja vaikka vaikuttavatkin siltä. Älä anna periksi. Ikinä. Se aika ei ole kovin pitkä vaikka se siltä tuntuukin juuri nyt. Pyydä voimia universumilta, Jumalalta tai mihinkä nyt uskotkin. Se auttaa.

Toivon sinulle onnea ja voimia lastesi kanssa. Itsekin olen äiti ja lapseni ovat olleet murrosiässä. Tiedän miten vaikeaa se voi olla.