Olen 21-vuotias tyttö ja tuntuu, että mikään elämässäni ei onnistu. Kotirintamalla menee todella huonosti, äiti on juoppo ja isä sairas. Aina kun käyn kotona on vain kovat riidat. Lisäksi olemme todella köyhiä. Opiskelen alaa, josta en edes tykkää. Haluaisin kyllä valmistua tai ottaa edes kandidaatin paperit ulos, mutta en vain jaksa tätä opiskelua enää. Kaikki suhteeni ovat tuomittu epäonnistumaan. En ole ikinä seurustellut kunnolla ja minulla on todella huono itsetunto. En saa koskaan sitä kenet haluaisin. Ystäviä kyllä on ja he ovatkin tärkein asia minulle maailmassa mutta nykyään asumme kaikki opiskelujen takia kaikki eri paikkakunnilla emmekä näe usein. Usein mietin vain, että kaikki olisi niin paljon helpompaa jos en olisi koskaan syntynyt. Olen monta kertaa suunnitellut itsemurhani ja on ollut todella lähellä etten ole sitä vielä tehnyt. En vain jaksaisi elää elämää, jossa epäonnistun kaikessa ja jossa en viihdy.
Olen nyt alkanut harkitsemaan totaalista maisenmanvaihdosta. Keskeyttäisin kouluni ja muuttaisin amerikkaan ja menisin aluksi au pairiksi johonkin perheeseen vuodeksi. Sen jälkeen hankkisin muita töitä ja jäisin sille tielle. Tiedän, että amerikassa kaikki ei ole niin ruusuista mutta haluaisin vain pois. Haluaisin itselleni aivan uuden elämän. Elämän, johon tuntisin kuuluvani. Minulla ei kuitenkaan olisi kovinkaan kummoista koulutusta jos kouluni lopetan, joten työt joihin voisin päästä eivät välttämättä olisi kovin hohdokkaita. En vain jaksaisi odottaa valmistumista ja tällä koulutuksella ei usasta töitä taida saada.
Haluaisin kokonaan uuden elämän ja uskon, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Jos tänne jään, alenen varmasti joku päivä ajamaan tahalteen sitä rekkaa päin.
Olen nyt alkanut harkitsemaan totaalista maisenmanvaihdosta. Keskeyttäisin kouluni ja muuttaisin amerikkaan ja menisin aluksi au pairiksi johonkin perheeseen vuodeksi. Sen jälkeen hankkisin muita töitä ja jäisin sille tielle. Tiedän, että amerikassa kaikki ei ole niin ruusuista mutta haluaisin vain pois. Haluaisin itselleni aivan uuden elämän. Elämän, johon tuntisin kuuluvani. Minulla ei kuitenkaan olisi kovinkaan kummoista koulutusta jos kouluni lopetan, joten työt joihin voisin päästä eivät välttämättä olisi kovin hohdokkaita. En vain jaksaisi odottaa valmistumista ja tällä koulutuksella ei usasta töitä taida saada.
Haluaisin kokonaan uuden elämän ja uskon, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Jos tänne jään, alenen varmasti joku päivä ajamaan tahalteen sitä rekkaa päin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinuna minä kyllä harkitsisin lähtöä vakavasti. Maisemanvaihdos ja uudet ihmiset elämässä voisivat piristää ja auttaa löytämään uuden suunnan elämälle.
Äläkä edes mieti itsesi tappamista. Elämä on suuri lahja ja sen poisheittäminen noin nuorena olisi älytöntä.
Ittelläni ei mene yhtä huonosti kun sulla, mutta oon sun kans samal aalto pituudel sil kannal et haluan vaihtaa maisemaa. En jaksa omaa kotikaupunkia jota inhoan ja muutenki en pidä suomesta. Joskus haaveenani olisi vaan jättää kaikki vanha taakse ja lähtee johonkin kauas pois täältä ja aloittaa puuhtaalta pöydältä. Vaikka ei mulla mitenkään huonosti mene. Vanhempani rakastavat minua, mulla on kavereita ja koulu menee nyt juuri ja juuri, mutta en vain jaksa näitä samoja vanhoja maisemia ja naamoja. Tavoitteena ois vanhempana muuttaa nykii. Se on mun unelma.
Niin eli se itsemurha ei todellakaan ole mikään ratkaisu. Älä edes mieti sitä.
tuolla irakissa kuoloo miehiä joka päivä sodassa ja saatana vaan itket yhyy yhyy! ämmä ittees niskasta kiinni ja töihin vaikka maatilalle!
hieman aiheeton viesti.
Itselläni oli juurikin sama tilanne kuin sinulla. Suunnittelin lähtöä Suomesta. Maisemanvaihdos oli enää ainoa vaihtoehto paikallaan junnaavaan elämään. ..Tästä ei ole kuin puoli vuotta aikaa ja kun silloin viimein sain itseäni niskasta kiinni, alkoi myös elämäni näyttää paremmalta.
Vihaan tämän hetkistä työtäni enemmän kuin mitään muuta.., mutta olin kai jotenkin totuttautunut ajatukseen, että tämä on elämäni. ..mutta.., ei sittenkään...
..Tällä hetkellä opiskelen alaa, josta olen aina haaveillut ja uuteen kouluunkin laitoin jo paperit vetämään. ..Pari päivää sitten sain kutsun haastatteluun. :)
Jos en tällä hetkellä opiskelisi lapsuuteni haavetta, olisin luultavasti jo ulkomailla. En tosin tätäkään vaihtoehtoa ole kokonaan hukkaan heittänyt.., ..tämän alan töitä, kun riittää ulkomaillakin ja etenemismahdollisuudet ovat vielä paremmat kuin täällä suomessa. Joten.., toteuta ihmeessä unelmasi ja tee haaveistasi totta!! kerran me täällä vain eletään!!
suosittelisin ensin kumminkin asioittesi läpikäyntiä ennen muuttoa minnekään kauemmas sillä ei se välimatka suomeen niitä kadota. meinaan vaan että kaikkea paskaa elämässään sitä ei koskaan tule unohtamaan ja niin no.. miettisit.