tarina

Terve kaikille.
Kerron oman tarinan tässä, en tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta kirjoitan kuitenkin.

Eli, Kun aloitin peruskoulunkoulun kaikki oli vielä hyvin. Rakastin läheisiäni jne...
Kolmannella luokalla kuitenkin kaikki muuttui, minua alettiin kiusaamaan koulussa, Syytä en tiedä.

Minua potkittiin jne... Aloin vihata kiusaajiani ja viha kasvoi ja kasvoi.
Minusta tuli "Omituinen", vihasin kaikkea, itseänikin.
Elämällä ei ollut mitään arvoa, kuolema oli vain mielessäni.
Mietin itsemurhaa monesti, mietin miten kostaisin kiusaajilleni.
Kiusaaminen jatkui, olin kuudennella luokalla.
Halusin kostaa kiusaajilleni.
Eräänä iltana laitoin puukon reppuuni ajattelin "Nyt se loppuu". Menin sitten nukkumaan.
Keskellä yötä näin ihan omituisen unen. Olin jossain pellolla, ympärillä kukoisti kevät.
Käänsin päätäni ja näin kiven, minkä päällä istui Jeesus. Hän katsoi minua ja sanoi "He kärsivät enemmän eläessään"
Heräsin keskellä yötä ja mietin, mitä tuo tarkoitti. Valvoin aamuun asti pohdiskellen mitä olin unessa kuullut.
Vihdoin ymmärsin, mitä Jeesus tarkoitti. Otin puukon pois repusta.
Jeesus pelasti minut, hän aukaisi silmäni näkemään
mitä rakkaus tarkoittaa.
"Rakasta vihollistasi, vaikka hän vihaa sinua"

Voin sanoa, että rakkaus auttoi. He ymmärsivät, että vaikka he kiusaavat minua, rakastan heitä siitä huolimatta.

Rakkaus on ase, jota on mahdoton voittaa. Edes saatana ei pysty siihen.
Rakastakaa vihollistanne, joskus he ymmärtävät miksi helvetin polku on vaikea kuljettava.