portugalin podengo

Hiphei,

pienet podengot tosissaan ovat alkaneet levitä jo aika tahtia, olisikohan syynä niiden pienikokoisuus mutta silti ah-niin-iso luonne. Meiltä pötkiksiä löytyy tällä hetkellä kaksi (aikuinen ja pentu), ja tarkoituksena olisi joskus lähteä ihan kasvattajalinjallekin. Mutta se on vasta sitten myöhemmän ajan murhe, nyt kysymyksiin ;)

"Rodun kohdalla mainitaan herkkähaukkuisuus. Eli onko räksyttäjä vai pystyykö kouluttamaan pois?"
--> meiltä löytyy molempia, sekä hiljaisia hissukoita että räksyttäjiä. Podengon meluisuus lähtee aikalailla omistajastaan, ja siitä miten annetaan lupaa 'ilmaista' itseään. Podengo on suhteellisen herkkä ilmoittamaan kaikesta, ehkäpä siksikin että on vielä niin jalostamaton ja viettiensä varassa. Toisaalta, jos osaa koiria käsitellä, saa podengonkin varmasti koulutettua kerrostalohiljaiseksi! Eipä tuo nyt kettuterrieriä tai bichoniakaan ihmeellisempi siinä mielessä taida olla.. ;) Mutta ah, varokaa eroahdistusta - pienestä koirasta lähtee PALJON ääntä ja ulvontaa, jos pienestä pitäen ei kunnolla totuteta yksinoloon. Podengokin kaipaa omaa laumaansa!


"Metsästysviettiä koiralle lienee jonkin verran, mutta pystyykö senkin kouluttamaan niin, että lähimetsissä pystyy pitämään irti vai pitääkö mennä kilometrien päähän tiestä?"
--> Meillä ei poikia pidetä juuri tuon metsästysvietin takia kaupungissa irti, piste. Riippuu tietenkin podengosta, ainakin meidän nuorimmaisella on niin vahva geeninen perimä viettien kohdalla, että kiipeää vaikka puuhunkin oravan perässä. Autot ovat siis suuri riski; podengo on vikkelä, ja silmänräpäyksessä poissa. Toisaalta sitten itse kyllä päästämme herrat kesämökillä vapaana painamaan metsään, heti kun tietä ei enää näy - kuten muillakin koirilla, oikein koulutettu podengo yleensä pysähtyy käskystä, ja antaa ottaa uudestaan kiinni metsästä poistullessa. En kuitenkaan luottaisi podengoon yhtä paljon kuin kultsuihin tai paimenkoiriin, jotka palvovat omistajiaan yli kaiken ja tottelevat heidän jokaista käskyään; podengo ei todellakaan ole läheskään yhtä miellyttämisenhaluinen! Toisaalta, nakinpala omistajan taskunpohjalla saa podengonkin kyllä joskus vaihtamaan vapaanaolon hihnakuljeskeluun.. ;)


"Koiralla ei ole alusvillaa. Kuinka helposti paleleva se on eli missä asteessa tarvii alkaa pukemaan?"
--> Riippuu täysin koirasta. Meillä yksi lyhytkarvainen ja yksi karkea, karkea ei vaatteita pahemmin viime talvenakaan tarvinnut. Lk:lle sitten pistettiin takkia kun alkoi mennä miinusten puolelle, riippuen aurinkotilanteesta ym. Periaatteessa podengo kestää kyllä tuulta ja viimaa, jos vain saa liikkua, toisaalta eihän lumessakaan auringonpaisteessa ole niin kylmä temmeltää kuin luulisi. Suosittelen kuitenkin podengonomistajalle että hommaisi ainakin yhden vaatekerran talven paukkupakkasille, ja tossut hieman aremmille podengoille. Kuten sanoin, riippuu täysin yksilöstä, tuo meidän rämäpääpentukaan ei ole moksiskaan -20 asteen pakkasten lumileikeistä... :D

"Tulee vissiin toimeen muiden koirien ja eläinten kanssa? Tulisi nimittäin kaveriksi 4 vuotiaalle sekarotuisella pystykorvalle..."
--> Taitaa mennä ihan tuohon perus "pärjääkö koira x koiran y kanssa". Toisaalta jos tuo vanhempi koirasi on muuten terve, ja te ihmiset kunnioitatte hänen vanhemmuuttaan ja 'ylemmyyttään' koirien hierarkiassa (eli pentu nuorimmaisena on aina alinna), ei ongelmia pitäisi tulla - olisi aivan kuin saisi uuden veljen tai siskon taloon, ei muuta. Meillä omat podengot ovat suhteellisen rotutietoisia, eli näyttelyissäkin aina spottaavat ne "tutut" lajikkeet, mutta muuten aika avoimia muillekin roduille ja eläinlajikkeille. Tiedämpä muuten jopa podengon joka on parhaita kavereita aasin kanssa... :D Jyrsijöistä ym karkuun juoksevista ötököistä en sitten sen enempää tiedä, jotkut ovat sanoneet että metsästysvietin takia ei kannattaisi olla molempia samoissa tiloissa vapaana tms.

Pitää vielä todeta, että esimerkeiksi leikeissään podengot voivat olla aikamoisia hirmuja - nopeita, vikkeliä ja sisukkaita, siinä on jo kiva pieni yhdistelmä. Meillä retuutetaan toisia niskasta, yskitään hieman karvaa pois suusta (mitähän meni puremaan :D), jahdataan hieman, purraan taas takajaloista, painitaan hieman, retuutetaan taas niskasta ja jääkaapin auetessa jätetään kaikki ja ollaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, siinä toivossa että ihminen heltyisi antamaan pienille enkeleilleen jotain kivaa. ;) Että sen puolesta kannattaa varautua, jos vanhempi koira ei pahemmin pentujen rajuimmista leikeistä piittaa :D

Mutta noin pääasiallisesti, jos haluaa hieman harvinaisempaa (..jos sitä voi enää edes sanoa :D), erittäin aktiivista ja liikunnallista, älykästä ja omatoimista koiraa, on podengo täydellinen valinta. Sohvaperunaksi sitä ei kuitenkaan kannata ottaa, nimittäin vaikka pieni podengo onkin _pieni_, on sillä aivan törkeästi energiaa. Olen moneen otteeseen huomannut, että podengo todellakin on onnellisimmillaan juoksiessaan, jahdatessaan ja saadessaan toteuttaa itseään mahdollisimman luonnollisesti.

Toisaalta, pieni kk podengokaan ei ole vielä niin puhkijalostettu, että tietäisi täsmälleen mitä pentuyhdistelmästä voisi lopulta saada - väri vaihtelee, luonne on yhdellä aivan eri kuin toisella, joku on rohkeampi ja toinen taas aikamoinen pelkuri. Podengojen kanssa täytyy todellakin panostaa siihen, että se ei opi pelkäämään kaikkea pientä ja liikkuvaa - esimerkiksi meillä isompi pelkäsi pitkän aikaa jätskiautoa, kun ekaa kertaa sen pimputusta kuullessaan satuin naulaamaan sormeeni ja raukka yhdisti reaktion ulkoa tulleeseen ääneen.. Rodun alkukantaisuuden takia podengo on aina aika varuillaan, eikä ala kyselemään kahdesti jos jotain pelottavaa tulee vastaan, erityisesti jos on jotain samantyyppistä pentuna pelästynyt. Toisaalta, taas pitää todeta, tässäkin on eroavaisuuksia... :D

Jos kiinnostaa lisää, kannattaa liittyä suomalaiselle portugalinpodengot-foorumille, jossa asioita puidaan aikamoisella innolla, podengo-omistajien kesken. Linkki löytyy podengoyhdistyksen sivuilta, jonka osoitetta en nyt millään mene muistamaan :D Google varmasti auttaa ;)

Toivottavasti et pelästynyt "varoituksistani" liikaa, yritin vain olla mahdollisimman laajakatseinen vastauksissani. Podengot todellakin ovat mitä ihanimpia perheenjäseniä - se ensimmäinen kerta kun podengo tulee kotiin, silloin on sydän jo mennyttä, lupaan sen :)