Sama täällä.Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.Naimisiin mennessä 16 vuotta sitten, ostettiin kämppä.Osana miehen saama perintö ja miehen nimiin otettu lainaa.Nyt ositusta odotellessa mies väittää ettei hän maksa penniäkään mulle.Ja väittää myös että kaikki kamat ja koneet on hänen perintörahoilla ostettu!!!Eli kun en nuorena tyttönä ajatellut tarpeeksi viisaasti,jään puille paljaille???-ko-kö??Perinnössä on ehto joka sulkee aviopuolison pois.Sen sanon vaan että kukahan fiksu on keksinyt tällaisen lain ettei toisella ole enää turvaa!!!Yöunet on menny.
tää on tätä
tyhmä myös
9848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Otat tietysti itsellesi juristin, joka hoitaa asiat sinulle parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä tarvitset.
Sitäpaitisi, jos perintörahoja on käytetty vain OSAKSI yhteisen kotinne ostoon, niin kyllä siinä on sitten sinullekin jaettavaa. Tuosta irtaimistosta yms. taistelevat sitten jurisit... ja ottavat omat palkkionsa!
Lycka till!
Ei peli ole menetetty, sillä jäähän sinulle nyt sentään jotain.
Oletetaan, että miehen ottama laina on jo maksettu, niin silloin kämpän arvosta vähennetään vain miehen perintöosuus, koska sitä on käytetty sen kämpän rahoitukseen.
Erotus jaetaan. Jakoon vaikuttaa kuitenkin kummankin senhetkinen omaisuus. Eli molemmille yhtä paljon, mutta miehesi tietysti vähentää sinun osuudestasi tuon perintöosuutensa.
Tarkennetaanpa... mutta ei sekoiteta markka-aikaa tähän, eli kuvitellaan että meillä ollut eurot "aina".
20 vuotta sitten mies osti 100.000 EUR talon, johon käytti 50.000 EUR peintöään ja otti 50.000 EUR lainaa.
Jos puolisot avioeroavat "tänään", tuon asunnon arvo voisikin olla 400.000 EUR.
Osituslaskelmassa otetaan 200.000 EUR osuus (perinnöllä rahoitettiin puolet talosta) miehen omaisuudeksi vaikuttamaan tasinkoon, ei 350.000 EUR (400.000 - 50.000).
Ellei miehellä ole mitään muuta omaisuutta (esim. autoa), eikä lainoja ... ja vaimolla ei sen enempää omaa omaisuutta kuin lainojakaan... niin:
Vaimo saisi osituksessa avio-oikeuden perusteella 100.000 EUR tasinkoa ... sen jälkeen kummankin avio-oikeuden alaiset varallisuudet ovat yhtä suuret.
Mies voi itse päättää millä omaisuudellaan (tai uudella pankkilainalla) maksaa tasingon, talo on ja pysyy hänen omaisuutenaan jos niin tahtoo.
..marssin lakimiehen puoleen.Muuta vaihtoehtoa en enää keksi,enkä osaa itse tällaisia asioita käsitellä.Hieman on mietityttänyt tuo etten muka olisi mihinkäänn oikeutettu.Ja onhan talon arvo noussut huimasti vuosien varrella!Eli asia ei menekään niin että mies saisi kaikki itselleen ,jopa "voiton" joka tulee talonarvosta?Ihanaa kun voi täällä hieman kysellä, ette arvaakaan kuinka tärkeää tämä on:)
... kun kirjoitit: "marssin lakimiehen puoleen"
Keskustelupalstan tarkoitus näissä jurdisissa kuvioissa on mielestäni antaa ihmisille taustatietoa, jotta helpompi lähetyä juristia tilanteessaan. Sinulta ei mene niin paljoa asian selittämiseen, eikä lakimieheltä myöskään... mikä maksaa. Pääsette "heti asiaan", ja olet asiaa pohtinut kun keskustelun avasit...
seuraavaa.
Aina ei oikeus toteudu.
Ehkä jotain vähäsen saa.
Sanoisin ,että vaikealta näyttää ja pitkä paskanen prosessi tulee.
Yleensä näillä mulpereilla on niin hyvät ja umpikierot lakimiehet
Niin paljon olen päätöksiä vastaavista nähnyt.
Paska jää käteen.
Voi antaa asian olla, ja tyytyä tyhjään vaatimatta mitään ... sen saa varamsti helposti.
Tai voi lähteä ajamaan asiaa oikeuteen, missä saattaa voittaa paljon, tai vähän, tai ei mitään tai hävitä (juristin palkkiot).
Oikeus toteutuu tai ei, ja yleensä tällaisissa asioissa toisen mielestä "joo" ja toisen "ei". Korkeimpiin oikeusasteisiin voivalittaa jos "perse kestää".
kannata kun kepillä kokeilla jäätä.
Lakimies puhuu usein myös paskaa jutun mahdollisuuksista.
Kannattaa selvittää ja puntaroida asioita pitkälle itsekseen.
Vastaavia ennakkopäätöksiä löytyy varmasti paljon.
On taitavia lakimiehiä ja vähemmän etäviä... kuin missä muussakin ammatinharjoittajakunnassa.
Kun juristeja "kilpailuttaa", ja keskustelee kannattaako ositusta viedä oikeuteen ... ja jos viidestä neljä ei usko juttuun... en palkkaisi sitä viidettä (välttämättä).
Ennakkotapauksista huolimatta, kukin tapaus yksilöllinen ... ja niin on se tuomarikin. Ja kun kohtuullistamisesta ruvetaan puhumaan, myös oikeuden määräämä pesänjakaja.
Yhtä kaikki, asian voi antaa olla tai viedä juttu oikeuteen ellei sopuositusta muuten saada aikaiseksi. Asia jokaisen oma päätös, mitä todellakin syytä miettiä huolella joka kantilta.