http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=1500000000000090&posting=22000000021418848#22000000021418848
Vieläkö muistatte tuon yllä olevan suomenajokoiran, joka haukkui ikkunasta "ulos"? Aikaa on kulunut ja eikä enää hauku ihmisiä eikä toisiakaan koiria ikkunasta katsellessaan. Yöt nukkuu tosi rauhallisesti. Muutenkin on loistavasti kotiutunut.
Mutta ei kaikki "kujeet" ole lähteneet. Ongelmana on, että kun lenkkeillään, vetää paljon. Oikea käsi on kovalla koetuksella, kun joutuu toppuuttamaan menohaluja. Kun ollaan pyörällä lenkillä, pystyn laittamaan flexin oikean polven taakse, esim. kääntyessäni vasemmalle, niin silloin saan lepuuttaa oikeaa kättä. Olen yrittänyt myös pysähtyä, kun veto alkaa, mennessämme jalkaisin. Tietenkin silloin, kun siihen on aikaa. Minusta tuntuu, että entisessä kotipaikassa ei juurikaan ole totuteltu lenkkeilyyn. Nyt kun koira on vähän alle 3-vuotias, niin kovasti saa tehdä totuttelutöitä. Ei se tietenkään ihan jatkuvaa vetämistä ole. Alussahan näytti, että se ei malta ollenkaan haistella esim. lyhtypylväitä, mutta nykyään merkkailee jo niitäkin.
Toinen kumma piirre on että kun se näkee toisen koiran, alkaa vollaamaan, lähes ulvomaan, ja tietenkin vetää sinne päin. Sellainenkin piirre on, että kun näkee ihmisen pyörälenkillä, nostaa pään pystyyn, suorastaan ryhdistäytyy, ja lähtee laukkaamaan kohti. Aivan kuin se olisi susi, joka näkee saaliseläimen. Olen käyttänyt tällaisessa paikassa taktiikkaa, että jarrutan pyörää, ja joskus pysähdyn. Kun esim. jalankulkija on kohdalla, koiralla menee "saalishinku" ohi. Ei kiinnostakaan enää se ihminen. Täytyy sanoa, että haikeudella muistelen entisiä ajokoiria. Ei niiden kanssa lenkkeily ollut tuollaista. Kyllä edellinenkin koira alussa veti, varsinkin kun toisen koiran näki, mutta se kuitenkin rauhoittui myöhemmin. Sen kanssa pystyi lenkkeilemään kävelysauvojenkin kanssa. Ei puhettakaan, että tämän kanssa vielä pystyisi sauvottelemaan. Kaikesta huolimatta uskon että tämäkin ajokoira vielä rauhoittuu. Flexistä en aijo luopua, vaikka olen kuullut, että se on pahasta kun koira vetää. Kaikilla muillakin koirillani on ollut flexi, mutta niitten kanssa ei ole ollut näin kiire. Tykkään myös, että koiralla on jonkillainen vapaus liikkuessaan. Jos tällä koiralla olisi hihna, oikea käsi olisi jo pitänyt amputoida pois. Tosin käytän kävellessäni vyötärön ympärillä olevaa vyötä.
Hiljattainhan oli TV:ssä ohjelma, jossa väitettiin, että koira ei opi koskaan tietämään, milloin naru flexissä loppuu. Olen tässä asiassa ehdottomasti toista mieltä. Miten toiset koirani ovat oppineet lähes vedottomaan lenkkeilyyn, ja niilläkin on ollut aina flexi? Kyllä nekin jonkun verran veti välillä, mutta se oli kohtuullista, rauhallisempaa. Niiten kanssa oli suorastaan nautinnollista lenkkeillä.
Vieläkö muistatte tuon yllä olevan suomenajokoiran, joka haukkui ikkunasta "ulos"? Aikaa on kulunut ja eikä enää hauku ihmisiä eikä toisiakaan koiria ikkunasta katsellessaan. Yöt nukkuu tosi rauhallisesti. Muutenkin on loistavasti kotiutunut.
Mutta ei kaikki "kujeet" ole lähteneet. Ongelmana on, että kun lenkkeillään, vetää paljon. Oikea käsi on kovalla koetuksella, kun joutuu toppuuttamaan menohaluja. Kun ollaan pyörällä lenkillä, pystyn laittamaan flexin oikean polven taakse, esim. kääntyessäni vasemmalle, niin silloin saan lepuuttaa oikeaa kättä. Olen yrittänyt myös pysähtyä, kun veto alkaa, mennessämme jalkaisin. Tietenkin silloin, kun siihen on aikaa. Minusta tuntuu, että entisessä kotipaikassa ei juurikaan ole totuteltu lenkkeilyyn. Nyt kun koira on vähän alle 3-vuotias, niin kovasti saa tehdä totuttelutöitä. Ei se tietenkään ihan jatkuvaa vetämistä ole. Alussahan näytti, että se ei malta ollenkaan haistella esim. lyhtypylväitä, mutta nykyään merkkailee jo niitäkin.
Toinen kumma piirre on että kun se näkee toisen koiran, alkaa vollaamaan, lähes ulvomaan, ja tietenkin vetää sinne päin. Sellainenkin piirre on, että kun näkee ihmisen pyörälenkillä, nostaa pään pystyyn, suorastaan ryhdistäytyy, ja lähtee laukkaamaan kohti. Aivan kuin se olisi susi, joka näkee saaliseläimen. Olen käyttänyt tällaisessa paikassa taktiikkaa, että jarrutan pyörää, ja joskus pysähdyn. Kun esim. jalankulkija on kohdalla, koiralla menee "saalishinku" ohi. Ei kiinnostakaan enää se ihminen. Täytyy sanoa, että haikeudella muistelen entisiä ajokoiria. Ei niiden kanssa lenkkeily ollut tuollaista. Kyllä edellinenkin koira alussa veti, varsinkin kun toisen koiran näki, mutta se kuitenkin rauhoittui myöhemmin. Sen kanssa pystyi lenkkeilemään kävelysauvojenkin kanssa. Ei puhettakaan, että tämän kanssa vielä pystyisi sauvottelemaan. Kaikesta huolimatta uskon että tämäkin ajokoira vielä rauhoittuu. Flexistä en aijo luopua, vaikka olen kuullut, että se on pahasta kun koira vetää. Kaikilla muillakin koirillani on ollut flexi, mutta niitten kanssa ei ole ollut näin kiire. Tykkään myös, että koiralla on jonkillainen vapaus liikkuessaan. Jos tällä koiralla olisi hihna, oikea käsi olisi jo pitänyt amputoida pois. Tosin käytän kävellessäni vyötärön ympärillä olevaa vyötä.
Hiljattainhan oli TV:ssä ohjelma, jossa väitettiin, että koira ei opi koskaan tietämään, milloin naru flexissä loppuu. Olen tässä asiassa ehdottomasti toista mieltä. Miten toiset koirani ovat oppineet lähes vedottomaan lenkkeilyyn, ja niilläkin on ollut aina flexi? Kyllä nekin jonkun verran veti välillä, mutta se oli kohtuullista, rauhallisempaa. Niiten kanssa oli suorastaan nautinnollista lenkkeillä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun mainitsin, että kun lähtee ihmistä kohti, kuin näkisi saaliseläimen, ei koira vihainen ole. Tykkää kaikista ihmisistä. Haluaa vain puhutella...
Olen täysin samaa mieltä että koira oppii kyllä milloin fleksistä pituus loppuu.Annan toisinaan oman koirani juosta ns.vapaana,vaikka muutoin kävelee visusti vierelläni aivan omasta tahdostaan,en ole tähän edes opettanut koska tehnyt sen alusta asti itse,hyi minua. Mutta siis aina kun annan koiran juosta ilman että käsken hidastamaan,se tietää kyllä milloin hihnassa pituus loppuu ja hidastaa juuri oikeaan aikaan.Menihän tähän oppimiseen hetki mutta kyllä se on aivan opittavissa oleva asia.Näin ainakin minä väitän omasta kokemuksesta.Hyvää kevättä teille.
Hmm...itse kyllä lähtisin siitä että opetetaan koira käyttäytymään hihnassa ihan normaalissa hihnassa ja pannan kanssa. Fleksissä kuitenkin on koko ajan pieni veto siellä pannassa ja sillä on vaikea osoittaa koiralle sitä mitä halutaan.
Eli vain iso veto on kielletty mutta se normaali pieni paine siellä onkin sallittua.
Ehkä joku koira oppii ajan kanssa, jotkut eivät tarvitse edes opetusta.
Mutta jos ongelma on noin suuri että pitää jo lepuuttaa kättä niin heittäisin kyllä fleksillä vesilintua vähäksi aikaa ja keskittyisin siihen nätisti kävelemisen opettamiseen ja sitten voi taas ottaa fleksiä kokeiluun.
Pysäytys on toiminut meillä jokaisen koiran kanssa. Siihen on mennyt aikaa mutta jopa pahin höyryhäyrinen on lopulta kokenut ahaa elämyksen ja älynnyt että tätä tässä haetaan.
Mietin vain tuota että eikö sinun olisi itselläsi helpompi opettaa koira käyttäytymään hihnassa normaalin hihnan kanssa? Ja sitten jatkaa tuota fleksin kanssa lenkkeilyä.
Ei siitä fleksistä tarvitse luopua eikä kumpikaan tapa sulje pois toista. Lyhyemmässä hihnassa on helppo opettaa koira "tuntemaan" koska se hihna kiristyy ja hiljentämään. sehän se opetuksen tarkoitus on. Fleksissä koiralle ei tule ikinä sitä vedotonta hetkeä joten sen voi olla vaikea ymmärtää mitä siltä halutaan kun pysähtyessäänkin tuntuu se fleksi.
Tuohon toiseen ongelmaan en osaa sanoa mitään sillä ajokoira rotuna on täysin tuntematon.
Minulla on cockeri, jolla on ollut etenkin nuorempana samankaltaisia mielitekoja saada aina kaikki kävelijät ja pyöräilijät kiinni. Oon opettanu siltä vetämisen jo aika hyvin pois tuolla pysähtymistaktiikalla niin ettei se enää sillälailla kiinnostu edes toisten seuraamisesta. Mut joskus musta tuntui kuin sillä olis ollu vain kauhea kilpailuvietti, sen täytyi päästä kävelevän ihmisen ohi, vilkaista ja nuuhkaista vähän matkan päästä ja sitten veto helpotti kun ohi oltiin päästy. Pyörälenkillä se on edelleenkin niin, että sen täytyy päästä lujempaa kuin pyörä. Se menee vielä aivan läkähtyneenäkin pyörän ohi, jos sitä yhtään kiusaan menemällä lujempaa. Siihen sillä on oikein valjaat, ettei sen niska aivan kärsisi...
Ja näkisittepä kuinka se nauttii kun se saa juosta toisten koirien kanssa kilpaa ja voittaa ne ketteryydessä ja nopeudessa! Se alkaa haukkumaan jos toinen onkin nopeampi.
Pyörällä lenkkeillessäni on välillä tuntunut, että onko ajokoirani ymmärtänyt, että sen PITÄÄ juosta lujaa. Ainakin joskus se on vilkuillut minua ja pyörää ravatessaan rinnalla. Kerrankin hirvitti, kun oli 20 astetta pakkasta ja se vain laukkasi. Tietenkin yritin jarrutella, että ei ottaisi henkeen. Mutta nykyään se tosiaan malttaa jo tutkia lyhtypylväitten reviirimerkintöjä.
Kyllä kaikesta huolimatta täytyy sanoa, että pientä rauhoittumista on tapahtunut. Edistystä tulee vaan niin hitaasti, että sitä ei helposti huomaa. Kun eilen tein tuon aloituskirjoituksen, niin heti illalla käydessäni ennen nukkumaan menoa lenkillä, koira eteni ihan kohtuuhyvin.
Minäkin nyt iltapäivällä ollessani lenkillä tein tuota pysähtymistaktiikkaa. Silloin koirani jää vienosti vinkumaan. Eiköhän se opi ajan kanssa "vetämättömyyden". Tuo on kyllä kiusallista, kun se alkaa ulista kun näke toisen koiran. Eikä vaan ulista vaan alkaa, ei vetää, vaan kiskoa! sinne päin, missä vieras koira on.
Minusta koirasi käytös kuulostaa ihan järkevältä. Koira on oppinut fleksissä ollessaan, että kun se haluaa jonnekin päin (eteenpäin), tulee sen vetää hihnaa ja sinä seuraat. Kun se haluaa toisen koiran luo, se vetää hihnaa, ja kun sinä et yhtäkkiä seuraakaan, tulee se jännittyneeksi ja alkaa vinkua. Todennäköisesti se ei opi "ajan kanssa" olemaan vetämättä. Koiralla ei ole mitään hihnakäytösgeeniä. Se on tähän mennessä saanut tehdä niinkuin tykkää, kukapa siihen kyllästyisi.