SAKSANPAIMENKOIRA

Mites ihmeessä tuosta pentueesta saa noin paljon? Et tainnut ottaa huomioon kuluja ollenkaan? Kyllä mä tulisin palkallanikin hyvin toimeen, jos ei tarvitsisi maksaa veroja eikä laskuja. Tuo on todella outoa matematiikkaa....

Kahdet vanhemmat ja 2 pentueet vuoteen. Ollaan jo lähempänä ja vieläkään kysymys ei ole edes "tehtaasta". Mut ei ollut tarkoitus vittuilla, vaan oma mielipide siihen miksi on ihmisiä joita ei kaupan kassan työt kiinnosta, jos vaihtoehto on tienata paremmin ruokkimalla koiria.

Tuohon kiinnitin huomiota, että mielestäsi koiran sukusiittoinen (linjasiittoinen) jalostaminen on sen tuhoamista. Tätä kyseistä touhua ei Suomessa harrasta (ei uskalla, koska ei osaa) kuin muutama erittäin vanha ja ainakin minun silmissä hyvä (parhaimmistoa) kasvattaja. Linjasiitos, erityisesti sellainen, jossa geenipooli pysyy ns. samana, on nopea ja varma tapa nähdä, mitä koira jättää jälkeensä, sekä vahvistaa niitä jo tiedossa olevia hyviä ominaisuuksia. Huonolla koiralla ei hommaan edes ryhdytä.

Samaa mieltä olen siitä, että uutta verta aina tarvitaan, mutta linjasiitoksessa on kyllä varmasti hyvääkin pelkän huonon sijasta. Katsopa alla oleva keskustelu linjasiitoksista ja käy vaikka vilkaisemassa jalostustietokannasta Kennel Reikonin tietoja. Varmaan on teetetty yli 20 % sukusiitoksiakin, mutta en usko, että kasvattajalla olisi koskaan uransa varrella ollut tähtäimessä mitään muuta kuin terve käyttökoira.

m-li kirjoitti:

Tuohon kiinnitin huomiota, että mielestäsi koiran sukusiittoinen (linjasiittoinen) jalostaminen on sen tuhoamista. Tätä kyseistä touhua ei Suomessa harrasta (ei uskalla, koska ei osaa) kuin muutama erittäin vanha ja ainakin minun silmissä hyvä (parhaimmistoa) kasvattaja. Linjasiitos, erityisesti sellainen, jossa geenipooli pysyy ns. samana, on nopea ja varma tapa nähdä, mitä koira jättää jälkeensä, sekä vahvistaa niitä jo tiedossa olevia hyviä ominaisuuksia. Huonolla koiralla ei hommaan edes ryhdytä.

Samaa mieltä olen siitä, että uutta verta aina tarvitaan, mutta linjasiitoksessa on kyllä varmasti hyvääkin pelkän huonon sijasta. Katsopa alla oleva keskustelu linjasiitoksista ja käy vaikka vilkaisemassa jalostustietokannasta Kennel Reikonin tietoja. Varmaan on teetetty yli 20 % sukusiitoksiakin, mutta en usko, että kasvattajalla olisi koskaan uransa varrella ollut tähtäimessä mitään muuta kuin terve käyttökoira.

Varmasti onkin ihan totta,että nähdään nopeasti mitä koira jätti jälkeensä. Varmasti jotain hyvääkin säilyi,mutta eniten harmittaa usein toistuvat pennuttamiset sukusiittoisesti.

Pienen piirin pyörittäminen varmasti jättää myös jälkeensä huonojakin asioita. Linjasiitos onkin varmasti vaikea asia taitaa,etenkin jos haluaa onnistua ja saada hyvää tulosta aikaiseksi.

Lähinnä minua huolettaa ne ihmiset,jotka harrastavat sukusiitoksia sen kummemmin tajuamatta mitä ovat tekemässä ja millaisilla koirilla. Näitä sukusiittoisia kun löytyy myös näistä rekkaamattomista koirista,jolloin linjasiitos on ollut vain hieno sana vailla syvempää tietoa.

Valvonnan alla en tiedä kuinka paljon Suomessa ylipäänsä tälläistä siitosta käytetään,ainakin prosentteja löytyy useista sukutauluista.

Mutta kysymys kuuluukin,kuinka paljon ihmiset tekevät näitä sukusiitoksia valvomatta?

Jaana vaan kirjoitti:

Varmasti onkin ihan totta,että nähdään nopeasti mitä koira jätti jälkeensä. Varmasti jotain hyvääkin säilyi,mutta eniten harmittaa usein toistuvat pennuttamiset sukusiittoisesti.

Pienen piirin pyörittäminen varmasti jättää myös jälkeensä huonojakin asioita. Linjasiitos onkin varmasti vaikea asia taitaa,etenkin jos haluaa onnistua ja saada hyvää tulosta aikaiseksi.

Lähinnä minua huolettaa ne ihmiset,jotka harrastavat sukusiitoksia sen kummemmin tajuamatta mitä ovat tekemässä ja millaisilla koirilla. Näitä sukusiittoisia kun löytyy myös näistä rekkaamattomista koirista,jolloin linjasiitos on ollut vain hieno sana vailla syvempää tietoa.

Valvonnan alla en tiedä kuinka paljon Suomessa ylipäänsä tälläistä siitosta käytetään,ainakin prosentteja löytyy useista sukutauluista.

Mutta kysymys kuuluukin,kuinka paljon ihmiset tekevät näitä sukusiitoksia valvomatta?

kun puhutaan ns. valvomattomista linja/sukusiitoksista = rekisterömättömistä koirista, voidaanko enää puhua jalostuksesta? Minun mielestäni ei. Jos tosiaan ei rek-piireissä tätä harrastetaan, näkisin asian kyllä vain yhtenä ongelmana monien muiden joukossa. Loppujen lopuksi rekkaamattomien pentujen syy on melkein 99 %:sti raha. Ja tämä lähtökohta näkyy monessa muussakin asiassa sitten.

Linjasiitoksen käyttöaste vaihtelee aika kovin kenneleittäin ja suurin osa kasvattajista ei sitä varmastikaan harrasta. Asiaa voisi tietenkin ajatella siltäkin kannalta, kun puhutaan siitä jalostuksesta ja kasvatuksesta, että jos linjasiitos olisi eläinrääkkäystä, ei tällaisia pentuja voisi varmastikaan suomessa rekisteröidä.

m-li kirjoitti:

kun puhutaan ns. valvomattomista linja/sukusiitoksista = rekisterömättömistä koirista, voidaanko enää puhua jalostuksesta? Minun mielestäni ei. Jos tosiaan ei rek-piireissä tätä harrastetaan, näkisin asian kyllä vain yhtenä ongelmana monien muiden joukossa. Loppujen lopuksi rekkaamattomien pentujen syy on melkein 99 %:sti raha. Ja tämä lähtökohta näkyy monessa muussakin asiassa sitten.

Linjasiitoksen käyttöaste vaihtelee aika kovin kenneleittäin ja suurin osa kasvattajista ei sitä varmastikaan harrasta. Asiaa voisi tietenkin ajatella siltäkin kannalta, kun puhutaan siitä jalostuksesta ja kasvatuksesta, että jos linjasiitos olisi eläinrääkkäystä, ei tällaisia pentuja voisi varmastikaan suomessa rekisteröidä.

ei todellakaan voida puhua jalostuksesta ainakaan sen alkuperäisen tarkoituksensa puitteissa. Silloin,kun se "jalostaminen" tapahtuu hyväksyttyjen standardien ulkopuolella.

Itsessään se ei ole mikään yllätys,että koiria pennutetaan omilla sukulaisillaan olipa ne sitten rekisteröityjä tai ei rekisteröityjä koiria/sukujakin jopa. Ja ongelman mielestäni asiaan tekee se,että hyvin harvalla koiralla on riittävän suuria jälkeläismääriä,jotta voitasiin saada varmoja arviointeja sukusiittoisuuden kannattavuudesta.

Mitä sitten,kun riittävän moni sukupolvi on keskenään sukua ja alkaa ilmetä perinnöllisiä sairauksia? Eikö kuitenkin ole totta sekin,että pelkkien etujen kuten periyttämisvarmojen ja tasalaatuisten eläimien aikaan saaminen,vaatii myös veronsa?

Eikö kuitenkin koiran suku ja perintötekijät pitäisi tuntea erittäin hyvin ja populaatiokoon olla riittävän suuri,jotta voitaisiin karsia huonot yksilöt pois jalostuslistoilta?

Onko saksanpaimenkoirien populaatiokoko niin valtava,että tälläisiä sukusiitos jalostuksia voidaan toteuttaa turvallisesti,niin että myös koirien elämänlaatua voidaan mitata myös eläimen tasolla ei vain sukutaulun hyvien yksilöiden maksimointina?

Erään väitöskirjan mukaan on myös sukusiitoksella merkittävä osuus saksanpaimenkoirien ja labbisten lonkkadysplasialla. Siksipä mä edelleenkin mietin,että onko sukusiitos hyvä tapa tuottaa sukutaululle näyttävämpiä yksilöitä vaiko oikeesti koiralle terveyttä edistävää jalostamista? Kansahan kuitenkin haluaa etupäässä terveitä ja hyvä luontoisia koiria,joilla on näin ollen myös pidempi käyttöikä.

Itse olen edelleenkin uusien geenipoolien kannalla,vaikkakin entuudestaan ei voitaisiin saada yhtä varmoja tasalaatuisia koiria. Kuin sukusiittoisuudella nähtävästi tuotetaan.

Uskon vakaasti kuitenki,että terveydelliset haitat ja ongelmat tulisivat vähenemään merkittävästi,jos jalostettavat koirat eivät olisi lähisuksulaisia. Ja sukusiitosprosentit tulisivat jäämään alhaisiin prosentteihin.

Koirapopulaatiossa muutenkin pää jahtaa häntää ja sukulaisuus on olemassa,kuten meilläkin historiastakin verraten tunnettujen aatamin ja eevan kautta.

Nää on sellasia asioita,jotka varmasti jakaa väkeä kahteen osaan. Puolesta ja vastaan ja osa killuu siinä välilläkin,mutta ajatellahan aina saa =)

Jaana vaan kirjoitti:

ei todellakaan voida puhua jalostuksesta ainakaan sen alkuperäisen tarkoituksensa puitteissa. Silloin,kun se "jalostaminen" tapahtuu hyväksyttyjen standardien ulkopuolella.

Itsessään se ei ole mikään yllätys,että koiria pennutetaan omilla sukulaisillaan olipa ne sitten rekisteröityjä tai ei rekisteröityjä koiria/sukujakin jopa. Ja ongelman mielestäni asiaan tekee se,että hyvin harvalla koiralla on riittävän suuria jälkeläismääriä,jotta voitasiin saada varmoja arviointeja sukusiittoisuuden kannattavuudesta.

Mitä sitten,kun riittävän moni sukupolvi on keskenään sukua ja alkaa ilmetä perinnöllisiä sairauksia? Eikö kuitenkin ole totta sekin,että pelkkien etujen kuten periyttämisvarmojen ja tasalaatuisten eläimien aikaan saaminen,vaatii myös veronsa?

Eikö kuitenkin koiran suku ja perintötekijät pitäisi tuntea erittäin hyvin ja populaatiokoon olla riittävän suuri,jotta voitaisiin karsia huonot yksilöt pois jalostuslistoilta?

Onko saksanpaimenkoirien populaatiokoko niin valtava,että tälläisiä sukusiitos jalostuksia voidaan toteuttaa turvallisesti,niin että myös koirien elämänlaatua voidaan mitata myös eläimen tasolla ei vain sukutaulun hyvien yksilöiden maksimointina?

Erään väitöskirjan mukaan on myös sukusiitoksella merkittävä osuus saksanpaimenkoirien ja labbisten lonkkadysplasialla. Siksipä mä edelleenkin mietin,että onko sukusiitos hyvä tapa tuottaa sukutaululle näyttävämpiä yksilöitä vaiko oikeesti koiralle terveyttä edistävää jalostamista? Kansahan kuitenkin haluaa etupäässä terveitä ja hyvä luontoisia koiria,joilla on näin ollen myös pidempi käyttöikä.

Itse olen edelleenkin uusien geenipoolien kannalla,vaikkakin entuudestaan ei voitaisiin saada yhtä varmoja tasalaatuisia koiria. Kuin sukusiittoisuudella nähtävästi tuotetaan.

Uskon vakaasti kuitenki,että terveydelliset haitat ja ongelmat tulisivat vähenemään merkittävästi,jos jalostettavat koirat eivät olisi lähisuksulaisia. Ja sukusiitosprosentit tulisivat jäämään alhaisiin prosentteihin.

Koirapopulaatiossa muutenkin pää jahtaa häntää ja sukulaisuus on olemassa,kuten meilläkin historiastakin verraten tunnettujen aatamin ja eevan kautta.

Nää on sellasia asioita,jotka varmasti jakaa väkeä kahteen osaan. Puolesta ja vastaan ja osa killuu siinä välilläkin,mutta ajatellahan aina saa =)

.. ajatus. Jos tutkitaan suomalaisia, suomessa syntyneitä ja suurelta osin myös suomalaista perimää olevia saksanpaimenkoiria, niin hyvin harvassa tapauksessa voidaan loppujen lopuksi puhua varsinaisesta suku/linjasiitoksesta, ts. liki kaikki syntyvät koirat ovat sukusiitosprosentiltaan luokkaa 0,0.. jotain. Näin on ollut jo pitkään, vaan eipä näy vaikuttavan meidän lonkka- ja kyynärniveltilastoihin. Sitä, johtuuko se siitä, että sukusiitosta ei voida vielä laskea kovin pitkälle yli aiempien sukupolvien vai siitä, että asiaan vaikuttaa moni muukin tekijä kuin perimä, voidaan olla tietysti montaa mieltä. Ulkomaan tuonti kotimainen, joilla kotimaiset kuvaustulokset A/0 ja silti voivat periyttää mitä tahansa -skaa. Mitä se kertoo? Noh, se varmaan riippuu siitä, keneltä kysytään. Itse en usko, enkä tule uskomaan, että dysplasioiden syntipukki on yksin perimä. Ruokinnalla ja liikunnalla pentuaikana on asiaan iso merkitys myöskin, ja sattumien summalla. Esimerkkejä voidaan toki etsiä ihmisistäkin. Kaksi mustaa voi saada valkoisen jälkeläisen, niin uskomatonta kuin se onkin.

Näin siis ajattelen minä. Ja olisin myös hyvin kiinnostunut tietämään, millä sitä koirien elämänlaatua mitataan mielestäsi? Minun mielestä kun koiran hyvän elämänlaadun mittari on ehdottomasti sen kodissa. D-lonkkainen koira voi elää hyvän ja täysipainoisen koiramaisen elämän siinä kun terve sisarensa on ketjun päässä liki syntymästään kuolemaan. En mittaa omaakaan elämänlaatuani pelkästään fyysisen terveyden kautta. Itse asiassa rohkenen väittää, että kun psyyke voi hyvin, on yksilölläkin hyvä olla.

Eri mieltä saa ja pitää ollakin, sitä varten kai keskustelupalstat ovat :)

m-li kirjoitti:

.. ajatus. Jos tutkitaan suomalaisia, suomessa syntyneitä ja suurelta osin myös suomalaista perimää olevia saksanpaimenkoiria, niin hyvin harvassa tapauksessa voidaan loppujen lopuksi puhua varsinaisesta suku/linjasiitoksesta, ts. liki kaikki syntyvät koirat ovat sukusiitosprosentiltaan luokkaa 0,0.. jotain. Näin on ollut jo pitkään, vaan eipä näy vaikuttavan meidän lonkka- ja kyynärniveltilastoihin. Sitä, johtuuko se siitä, että sukusiitosta ei voida vielä laskea kovin pitkälle yli aiempien sukupolvien vai siitä, että asiaan vaikuttaa moni muukin tekijä kuin perimä, voidaan olla tietysti montaa mieltä. Ulkomaan tuonti kotimainen, joilla kotimaiset kuvaustulokset A/0 ja silti voivat periyttää mitä tahansa -skaa. Mitä se kertoo? Noh, se varmaan riippuu siitä, keneltä kysytään. Itse en usko, enkä tule uskomaan, että dysplasioiden syntipukki on yksin perimä. Ruokinnalla ja liikunnalla pentuaikana on asiaan iso merkitys myöskin, ja sattumien summalla. Esimerkkejä voidaan toki etsiä ihmisistäkin. Kaksi mustaa voi saada valkoisen jälkeläisen, niin uskomatonta kuin se onkin.

Näin siis ajattelen minä. Ja olisin myös hyvin kiinnostunut tietämään, millä sitä koirien elämänlaatua mitataan mielestäsi? Minun mielestä kun koiran hyvän elämänlaadun mittari on ehdottomasti sen kodissa. D-lonkkainen koira voi elää hyvän ja täysipainoisen koiramaisen elämän siinä kun terve sisarensa on ketjun päässä liki syntymästään kuolemaan. En mittaa omaakaan elämänlaatuani pelkästään fyysisen terveyden kautta. Itse asiassa rohkenen väittää, että kun psyyke voi hyvin, on yksilölläkin hyvä olla.

Eri mieltä saa ja pitää ollakin, sitä varten kai keskustelupalstat ovat :)

sun kanssasi =)Ihan niin,yksin sukusiitosta ei voida syyttää huonoista lonkka-ja kyynärniveltilastoiden,koska kuten sanoit/kirjoitit myös ruokinnalla ja liikunnalla on merkittävä asema näiden ehkäisyssä ja syntymisessä.

Ja idioottivarmaa terveystaetta tuskin millään menetelmällä voidaan koskaan antaa,terveyteen vaikuttaa älyttömän moni asia perimän jälkeenkin.
Mutta toisaalta taas miksi valita menetelmä,jonka tiedetään ennemmin tai myöhemmin tyssäävän siihen että kaikki ovat liian läheistä sukua keskenään ja perinnöllinen vaihtelu vähenee.

Tämä tälläisenä yleisenä pohdintana.Pitkällä tähtäimellä johtaako sukusiittoisuudet muissakaan roduissa toivottuihin lopputuloksiin?

Eikös näitä sukusiittoisuuksia muutenkin lasketa 8 sukupolven mukaan? Omankin koirani sukusiittoisuus prosentti on tilastossa 0,70% eli hyvin vähäinen.Onneksi monien muidenkin koirien prosentit ovat vielä suhteellisen pieniä prosentteja.Mutta kyllä sieltä tilastoista löytyy sitten näitä isojenkin prosenttien parissa pyöriviä.


Siitä olen kyllä samaa mieltä,että hyvän elämän tärkein mittari on ,kun koiralla on hyvä ja huolehtiva koti.Itse sen sijaan mittaan monisairaana ihmisenä hyvinkin pitkälle fyysisen terveyden merkitystä,koska elän sellaisen vajeen kanssa päivittäin läpi elämäni. Ja tunnen sen koko ajan kuinka psyykeen vaikuttaa fyysisen sairauden vajavaisuus oleellisesti. Ne kun ovat käsikädessä niin ihmisillä,kuin eläimilläkin.

Itse uskon,ettei yksilön hyvinvointi perustu ainoastaan yksilön henkiseen hyvinvointiin,koska fyysiset rajoitteet heikentävät henkistä tasapainoa oleellisesti,kun fyysisestä vajeesta tulee tuntuva este luonnomukaiselle toiminnalle.

Toki useimmilla elävillä olennoilla on jalo taito sopeutua tilanteeseensa ja pyrkiä elämään täysipainoista elämää niissä puitteissa,kun se on mahdollista.

En tiedä sitten onko kuitenkaan kuinka pitkälle eettisesti oikein muokata luontoa hyvien tulosten saamiseksi.Esimerkiksi ihmisillä jos käytettäisiin vastavaa sukusiitosta,koska meidän Matti on vahva ja kestävä,vieläpä komeakin nuori mies,niin risteytetäänpä se tuon meidän yhtä uljaan siskonsa kanssa. Saadan meidän suku elinvoimaiseksi ja komiaksi.

Kärjistäen tietysti,mutta koska näin ei menetellä ihmisten kanssa,niin mietin pakostakin välillä onko eläimiäkään kohtaan ihan oikein menetellä näin? Siis onko tasalaatuisuus niin tärkeä seikka,että sen vuoksi tarvii turvautua eettisestikin arvelluttaviin menetelmiin.

Jaana vaan kirjoitti:

sun kanssasi =)Ihan niin,yksin sukusiitosta ei voida syyttää huonoista lonkka-ja kyynärniveltilastoiden,koska kuten sanoit/kirjoitit myös ruokinnalla ja liikunnalla on merkittävä asema näiden ehkäisyssä ja syntymisessä.

Ja idioottivarmaa terveystaetta tuskin millään menetelmällä voidaan koskaan antaa,terveyteen vaikuttaa älyttömän moni asia perimän jälkeenkin.
Mutta toisaalta taas miksi valita menetelmä,jonka tiedetään ennemmin tai myöhemmin tyssäävän siihen että kaikki ovat liian läheistä sukua keskenään ja perinnöllinen vaihtelu vähenee.

Tämä tälläisenä yleisenä pohdintana.Pitkällä tähtäimellä johtaako sukusiittoisuudet muissakaan roduissa toivottuihin lopputuloksiin?

Eikös näitä sukusiittoisuuksia muutenkin lasketa 8 sukupolven mukaan? Omankin koirani sukusiittoisuus prosentti on tilastossa 0,70% eli hyvin vähäinen.Onneksi monien muidenkin koirien prosentit ovat vielä suhteellisen pieniä prosentteja.Mutta kyllä sieltä tilastoista löytyy sitten näitä isojenkin prosenttien parissa pyöriviä.


Siitä olen kyllä samaa mieltä,että hyvän elämän tärkein mittari on ,kun koiralla on hyvä ja huolehtiva koti.Itse sen sijaan mittaan monisairaana ihmisenä hyvinkin pitkälle fyysisen terveyden merkitystä,koska elän sellaisen vajeen kanssa päivittäin läpi elämäni. Ja tunnen sen koko ajan kuinka psyykeen vaikuttaa fyysisen sairauden vajavaisuus oleellisesti. Ne kun ovat käsikädessä niin ihmisillä,kuin eläimilläkin.

Itse uskon,ettei yksilön hyvinvointi perustu ainoastaan yksilön henkiseen hyvinvointiin,koska fyysiset rajoitteet heikentävät henkistä tasapainoa oleellisesti,kun fyysisestä vajeesta tulee tuntuva este luonnomukaiselle toiminnalle.

Toki useimmilla elävillä olennoilla on jalo taito sopeutua tilanteeseensa ja pyrkiä elämään täysipainoista elämää niissä puitteissa,kun se on mahdollista.

En tiedä sitten onko kuitenkaan kuinka pitkälle eettisesti oikein muokata luontoa hyvien tulosten saamiseksi.Esimerkiksi ihmisillä jos käytettäisiin vastavaa sukusiitosta,koska meidän Matti on vahva ja kestävä,vieläpä komeakin nuori mies,niin risteytetäänpä se tuon meidän yhtä uljaan siskonsa kanssa. Saadan meidän suku elinvoimaiseksi ja komiaksi.

Kärjistäen tietysti,mutta koska näin ei menetellä ihmisten kanssa,niin mietin pakostakin välillä onko eläimiäkään kohtaan ihan oikein menetellä näin? Siis onko tasalaatuisuus niin tärkeä seikka,että sen vuoksi tarvii turvautua eettisestikin arvelluttaviin menetelmiin.

M-li on rakentavaa keskustella ja jakaa mielipiteitään/ajatuksiaan,sitä vartenhan nämä palstat ovat =)

Kiva,että täältä löytyy edes yksi jonka kanssa keskustella rakentavasti ko.asiasta. Riitelypuuhiin kun ei huvita lähteä,vaikka itsekseen ajatteliskin vaikka mitä joistakin jutuista.

Annan tuon sukusiitos asiankin nyt muhia mielessäni ja koitan vielä tutustua syvemmin asiaan perehdyttävien tiedonlähteiden myötä. Ja miettiä kirjoittamiasi seikkoja syvemmin. :)
Nyt kuumeesta huolimatta on ihan pakko ottaa ja mennä koiran kanssa ulkoilemaan,ennen kuin kasvamme homeeseen ;)