minne pitäisi mennä opiskelemaan ja kuinka pitkäksi aikaa jos haluaa lääkäriksi? ikää minulla on 24. ja miten hyvin saisi toitä lääkärinä?
lääkäriksi?
tuleva lääkäri?
81959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomessa lääkäriksi voi opiskella viidessä yliopistossa. Nämä ovat Helsinki, Kuopio, Tampere, Turku ja Oulu. Opiskelu lisensiaatiksi kestää kuusi vuotta keskimäärin. Kuten mediassa on nähty, Suomessa on lääkäripula ja töitä tulee siis olemaan.
Pääsykokeet ovat tiedekuntiin vaikeita,joten fysiikan ja kemian lukiotiedot pitäisivät olla hanskassa ennen kuin alat pääsykoekirjaa (galenos) lukemaan.Kirjassa on 520 sivua,kemiaa,fysiikkaa ja anatomia&fysiologiaa integroituna.Lääkärin kolutus kestää siis 6 vuotta keskimäärin (nopeammin ei voi suorittaa) ja jos sen jälkeen haluaa erikoistua johonkin alaan,erikoistuminen kestää alasta riippun 5-6 vuotta.Jos päätät pyrkiä,onnea yrittämääsi!
Siis on tietysti tarpeellista, vastuullista ja kaikkea mahdollista tekijältään vaativaa, mutta
siis eikö ihmisten "rääpiminen" ole yököttävää?
Vai eikö niitä ällöttävyyksiä siinä mieti kun on syventynyt työtehtäväänsä, esim. peräsuolen tutkimiseen tai hoitamaan potilasta joka on vaikka sahannut moottorisahalla säärensä poikki ja siitä tulee valtavasti verta? Hyvä on kun jotkut viitsivät lääkärin töitä tehdä. Hattua nostan ja ovat kyllä palkkansa ansainneet.
Itse näen lääketieteen kiinnostavana.Ei se peräsuoli niin kammottava asia ole jos sitä tarkastelee lääketieteellisesti.Sidekudosta,lihasta ja kaikenlaista muuta kivaa sälää se loppujen lopuksi on:)Persäuoleen liittyvät sairaudet ovat loppujen lopuksi aika vakavia ja vakavasti otettavia(ajatteles nyt jos sinun "ulostamisessa" olisi ongelmia,kivaa ei olisi.Kaikki kunnia proktologeille (erityisesti peräsuolen sairauksiin erikoistuneille)
Sitäpaitsi lääkärin työssä ei ole vain peräsuolia.Minua kiinnostaa eniten hermoston ja siihen liittyvä ,aion erikoistua luultavasti neurologiksi.
Luulen,että joka ikistä juuri valmistunutta lääkäriä aluksi saattaa yököttää suolet,veri yms,mutta kyllä siihen useimmat tottuu,kun alkaa ajatella sitä lääketieteellisesti.Tuskinpa miesgynegologi joka kerta rinnat nähtyään punastuu ja alkaa hihittää:)Ja jos kokee kliinisen lääkärin työn vastenmieliseksi,erikoistuu alalle,jossa ei pidä olla suolten kanssa tekemisissä(psykiatria,hematologia jne.)Ja jos yksinkertaisesti ei koe miellyttäväksi koko ihmisruumista,menee lääketeollisuuten tai muihin yrityksiin asiantuntijalääkäriksi.
Siinä vähän informaatiota!
eikö lääkärin työhön pitäisi hakeutua aidosta auttamisenhalusta, eikä statuksen, rahan tai "lääketiedettä lääketieteen vuoksi"-asenteella?????
Ilmeisesti moni juoksee vain rahan perässä ja ovat sitten niitä kammottavan välinpitämättömiä mumisijoita, joita ainakin terveyskeskukset ovat tulvillaan. Lääkärin ammatti jos mikä, on asiakaspalveluammatti!
Auttamisen halusta varmaan suurin osa hakeutuu ja he saavat myös varsin antoisan työn ihmisten parissa. Se mikä vie mehut ainakin minulta on valtava byrokratia eri hoitoketjuineen ja pyyntöineen. Asiakkaat pyytävät lääkärintodistusta kaikenlaisiin syihin (kuntoutustuet, lääkekorvaukset, pysäköintilupa, asunnon hankkiminen nopeammin jne.). Lisäksi pyydetään uusimaan reseptejä joista ei ole mitään merkintää potilasasiakirjoissa tai missään muuallakaan. Onneksi ainakin psyykenlääkkeitä ei enää määrää kukaan muu kuin potilaan omalääkäri.
Potilastyö on kyllä hauskaa mutta kun päivätyön jälkeen pitää alkaa tehdä lähetteitä ja muita pyyntöjä niin kyllä siinä uupuu vaikka palkka kieltämättä hyvä onkin. En yhtään ihmettele lääkäreitten pakoa terveyskeskuksista jos omaan työtaakkaansa ei voi vaikuttaa lainkaan. Olen kyllä sitä mieltä että Suomen lääketieteen kivijalka on edelleen kokeneissa terveyskeskuslääkäreissä vaikka osa on tietysti saattanut jonkin verran kyynistyä asiakasvirran edessä. Parasta nykyisessä lääkäripulatilanteessa on kuitenkin mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa jos ei jaksa enää vastata työpaikkansa vaatimuksiin.
En tiedä mikä on riittävästi työtä mutta esimerkiksi minulla oli tänään 29 asiakaskontaktia (9 puhelimessa) sekä reseptiuusinnat ja jonkin verran paperityötä päälle. Eipä ole ihme että on jotenkin uupunut olo työviikon jälkeen.
Onhan lääkärin työssä tehtävä paljon vaikeitakin ratkaisuja, joten vastuuta siinä on, mutta kuitenkin melkein alalla kuin alalla voi puolustella väsymystään kovan työtaakan aiheuttamaksi. (Ja silti pitäisi aina vain jaksaa hymyillä ja olla tehokas...)
Kummallisinta on, että työssä käyvät hyväksyvät tilanteen lähes mukisematta, eikä vastaavasti työttömillä ole paljoa sanomista asioihin.
Työttömyys lääkäreillä on ihan muutaman prosentin luokkaa.Lääkärinä voit tehdä töitä sairaaloissa,terv.keskuksissa,hallinnossa,työterveyshuollossa,lääketeollisuudessa asiantuntijana,yksityisenä lääkärinä,koluissa jne..Mahdollisuuksia on.
Palkkauksesta (siis kuntasektorilla) on taulukoita
www.kuntatyonantajat.fi ja sieltä tilastot.