Meillä on nyt hoidossa 3-4 viikkoinen orpo kissanpentu, joka löydettiin kadulta lauantai-iltana ja toimitettiin saman tien eläinsuojeluyhdistykseen (asumme ulkomailla, täällä lämpöä nyt jo reilusti päälle 20). Eläinlääkärin mukaan sillä on kissaflunssa, ja paljon kirppuja. Yhdistyksellä ei ole mahdollisuutta hoitaa tällaista pentua, joten he olisivat nukuttaneet sen pois. Halusin kuitenkin antaa mirrille mahdollisuuden, ja otin sen kotiini hoidettavaksi. Saimme mukaan ohjeet olla odottamatta liikoja, koska pikkuinen hyvästäkin hoidosta huolimatta saattaisi hyvinkin menehtyä.
Kissalle annettiin yhdistyksessä Frontline –käsittely, ja kirppujen pitäisi kuulemma olla poissa 48 tunnin kuluttua. Silmät ja nenu pitää puhdistaa ja aamuin-illoin silmätipat. Lisäksi saimme mukaan jotain immuunijärjestelmää vahvistavaa lääkettä; muuten sitten vain pullosta maitokorviketta parin tunnin välein, ja pennuille tarkoitettua märkäruokaakin saa kuulemma tarjota.
Noilla ohjeilla koitamme nyt toimia, mutta lisävinkkejä ja neuvoja olisi kuitenkin kiva saada. Mirri on tietysti tarkkailun alla, ja viedään heti eläinlääkäriin jos vointi näyttää heikolta. Ruokapurkkia en vielä avannut, mutta keitin naudanjauhelihasta, kanasta ja lohesta keiton jota yritämme pienina annoksina syöttää. Siitä saa hieman lihaa, ja vaikka alas menisi vain pelkkä liemi, on siinäkin jonkinverran energiaa ja makua. Pienet muruset raakaa jauhelihaa kelpaavat myös, kastelin niitä maitokorvikkeessa lisänesteytykseksi.
Vessassa “käyminen” näyttää hieman ongelmalliselta. Sunnuntaina puoleltapäivin kun olin hakemassa misua kotiin yhdistyksestä, se ruikkasi aika ison ripulipaskan melkein hoitajan syliin, ja kantokopan pohjalla oli myös tahroja kun pääsimme kotiin. Hieman myöhemmin tuli vielä pyyhkeeseen pikkuisen löysää kun kissa (kirppuineen!) oli sylissäni ruokinnassa, mutta sen jälkeen en ole nähnyt kissan ulostavan. Laatikon pohjalla olevassa pyyhkeessä oli yksi tahra jota veikkaisin kuivuneeksi pissaksi. Jos kissa oli jo jonkun verran nälkiintynyt ei tietysti voi odottaa että paljoa tuotosta heti tulee läpi, mutta miten pian pitää huolestua jos ruokaa menee sisään mutta juuri mitään ei tule ulos? Miten voisi “stimuloida” pikkuisen ruuansulatusta?
Painoa kissalla on nyt noin 300gr verran, ja jos se tervehtyy ja kasvaa hyvin, noin kilon painoisena yhdistys voisi ottaa sen hoiviinsa etsiäkseen sille uuden kodin. Itse emme kissaa voi pysyvästi pitää koska talossa on jo koira ja kani, mutta olen varma että sille löytyy hyvä koti jos vain sinne saakka jaksaa taistella. Jos desibeleistä mitään voi päätellä, misu ei kyllä ole vielä antanyt periksi, on uskomatonta miten kovaa pieni kissa voi miukua! Laatikosta yritetään myös kovasti kiivetä ulos kun on ruokinnan aika, joten jonkinverran virtaa ja kiinnostusta maailmaa kohtaan kissalla näkyy olevan, vaikka pieni rääpäle onkin.
Mitäs vinkkiä ja neuvoja olis kokeneemmilla tarjota, että pikkuinen saisi parhaan mahdollisen avun ja hoivan?
Kissalle annettiin yhdistyksessä Frontline –käsittely, ja kirppujen pitäisi kuulemma olla poissa 48 tunnin kuluttua. Silmät ja nenu pitää puhdistaa ja aamuin-illoin silmätipat. Lisäksi saimme mukaan jotain immuunijärjestelmää vahvistavaa lääkettä; muuten sitten vain pullosta maitokorviketta parin tunnin välein, ja pennuille tarkoitettua märkäruokaakin saa kuulemma tarjota.
Noilla ohjeilla koitamme nyt toimia, mutta lisävinkkejä ja neuvoja olisi kuitenkin kiva saada. Mirri on tietysti tarkkailun alla, ja viedään heti eläinlääkäriin jos vointi näyttää heikolta. Ruokapurkkia en vielä avannut, mutta keitin naudanjauhelihasta, kanasta ja lohesta keiton jota yritämme pienina annoksina syöttää. Siitä saa hieman lihaa, ja vaikka alas menisi vain pelkkä liemi, on siinäkin jonkinverran energiaa ja makua. Pienet muruset raakaa jauhelihaa kelpaavat myös, kastelin niitä maitokorvikkeessa lisänesteytykseksi.
Vessassa “käyminen” näyttää hieman ongelmalliselta. Sunnuntaina puoleltapäivin kun olin hakemassa misua kotiin yhdistyksestä, se ruikkasi aika ison ripulipaskan melkein hoitajan syliin, ja kantokopan pohjalla oli myös tahroja kun pääsimme kotiin. Hieman myöhemmin tuli vielä pyyhkeeseen pikkuisen löysää kun kissa (kirppuineen!) oli sylissäni ruokinnassa, mutta sen jälkeen en ole nähnyt kissan ulostavan. Laatikon pohjalla olevassa pyyhkeessä oli yksi tahra jota veikkaisin kuivuneeksi pissaksi. Jos kissa oli jo jonkun verran nälkiintynyt ei tietysti voi odottaa että paljoa tuotosta heti tulee läpi, mutta miten pian pitää huolestua jos ruokaa menee sisään mutta juuri mitään ei tule ulos? Miten voisi “stimuloida” pikkuisen ruuansulatusta?
Painoa kissalla on nyt noin 300gr verran, ja jos se tervehtyy ja kasvaa hyvin, noin kilon painoisena yhdistys voisi ottaa sen hoiviinsa etsiäkseen sille uuden kodin. Itse emme kissaa voi pysyvästi pitää koska talossa on jo koira ja kani, mutta olen varma että sille löytyy hyvä koti jos vain sinne saakka jaksaa taistella. Jos desibeleistä mitään voi päätellä, misu ei kyllä ole vielä antanyt periksi, on uskomatonta miten kovaa pieni kissa voi miukua! Laatikosta yritetään myös kovasti kiivetä ulos kun on ruokinnan aika, joten jonkinverran virtaa ja kiinnostusta maailmaa kohtaan kissalla näkyy olevan, vaikka pieni rääpäle onkin.
Mitäs vinkkiä ja neuvoja olis kokeneemmilla tarjota, että pikkuinen saisi parhaan mahdollisen avun ja hoivan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hn oli joutunut emosta eroon ja viety eläinsuojelutaloon. Siellä oli ollut sijaisemo, mutta oli lopulta alkanut syömään kovaa ruokaa.
Hän oli tullessaan hyvin pieni veikkaan noin 5-viikkoinen ja varsinkin kakkahommat oli aluksi vaikeita. Hän oli myös ruikulilla (vaaleanruskeita löysiä pötkäjä) aluksi. kissa madotettiin ja ajan mittaa ruikulitaipumus hävisi. Olen yhdistänyt tämän ruikulitaipumuksen pienen kissan kakaksi. Kyllä se puoli siitä korjaantuu. Aluksi hiekkalaatikolle meno oli haasteellista, mutta sekin opittiin nopeasti hiekan vaihdolla pelleteiksi. Löytöeläintalossa kissalla oli ollut puupellettejä hiekkalaatikossa.
En minä osaa muuta sanoa, kuin että olkaa kärsivällisiä ja antakaa kissalle rakkautta ja läheisyyttä. Sekin jo tyynnyttää. Minä antaisin kisun syödä niin paljon kuin se jaksaa, kyllä kissanpoika tietää kun sillä on nälkä. Ei oikein muuta voi tehdä kuin toivoa parasta ja antaa kisulle lääkkeet ja toimia annettujen ohjeiden mukaisesti. Tietääkseni kissa saa sairastettuaan kissuinfluenssan elinikäisen suojan sitä vastaan...sääli että se on näin pienenä sen saanut, mutta jospa sillä olis elämänhalua. Tsemppiä teille!
forumissa.
siellä liikkuu paljon mm. kasvatajia, jotka varmasti osaavat jelppiä.
http://forum.incat.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.pl
http://www.kolumbus.fi/birmankissa/kissalapset.html
http://www.ipsitilla.fi/Kasvatus/huoneentaulux.htm
http://www.keuruu.fi/terve/kissaruo.htm
http://www.clinivet.fi/artikkelit/kissa_artikkelit/artikkeli_4.html
sitten näin samanlaisia reppanoita, voi että sydäntä särki kun en voinut muuta tehdä kuin antaa ruokaa sen viikon ajan minkä siellä olin.
Eikä siellä paikalliset välitä pätkääkään eikä minkäänlaista eläinsuojelua ole. Kiitos sulle että yrität pelastaa yhden pienen elämän!!!
mahan toimintaa voi yrittää edistää niinkuin emo pennuilleen nuolemalla eli pyyhit kostealla rätillä massua ja takapäätä.